Mieli vähän maassa...

Siis minulla...ei Rasmuksella, joka tuossa kuvassa on :)





Vatsavaivaa ja alakuloa on nyt ollut. Silti sain sentään aikaiseksi aamupuoleen imuroida viikonlopuksi. Sitä ennen on kaksi päivää, huomenna Soppakirkko ja Kylätalo, johon olen yrittänyt järjestää itselleni kyytiä, nyt on lupailtu kyyti huomis-illaks. Ja "vanhoille tädeille" sain myös järjestettyä kyydin. Soppikselle ja takaisin pääsen vielä miehen kyydissä.
Ylihuomenna on sitten vielä "todistusvuoro" srk:ssa, sinne luvattiin tulla minut hakemaan.





Mies onkin sitten reilu kolme päivää reissussa. Toivottavasti heillä on mukava reissu, vaikkakin työn ja evankelioinnin merkeissä. Minulla on vatsa on ollut edelleen ikävän huonossa kunnossa ja toivon, että se tokenee huomiseen mennessä. Nämä kaikenlaiset "stressit" ei tee hyvää vatsalle. Minun pahin vikani on stressaaminen. Mutta kun sille ei oikein itse voi mitään...en osaa muuttaa itseäni.





Ulkona ukkosti vähän ja Elmo pelkäsi ja haukkui, muttei halunnut tulla sisään. Nyt on taivaalla harmaat pilvet. Pitäisi varmaan vaihtaa yöpöydällä olevat kirjat johonkin piristävimpiin...nyt siellä on vain kaksi kuolemasta kertovaa keskeneräistä kirjaa. Molemmat jostain meille tulleita ja jääneet aiemmin lukematta aiheen takia...
Ei ehkä näin puolimasentuneena kannata lukea niitä. Vaikka niissä kyllä kummassakin kerrotaan uskosta myös.





Ei mitään piristävää postiakaan ole tullut, tänäänkään ei mitään ollut laatikossa. Pitäisi kai iloita, ettei tullut laskuja :) Vähän positiivisempaa juttua on Kotimatkalla-blogin puolella, jota aamulla kirjoitin. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu :)