Vanhat tavarat

 Tänään sain tyhjennettyä keittiön yläkaapin päällyksen...mahdoinkohan viime kesänä pyyhkiäkään sieltä pölyjä... niin paljon oli rasvaista pölyä siellä ja myös siellä koristeena olevat vanhat astiat  olivat pölyssä. Kaapin päällys on aika katon rajassa, joten piti hakea ulkoa kokoontaittuvat tikkaat.

Vähän kyllä arveluttikin sinne kiivetä, kun ei isäntä ollut kotona, jos jotain sattuu.. mutta onneksi kaikki meni hyvin. Ja nyt on sekin homma takana, ja saan esitellä puhtaat vanhat astiat :)

On ne joskus ennenkin olleet esittelyssä, mutta siitä taitaa olla jo aikaa.

Kahvipannut, äidin entiset, lapsuuskodistani

Tuttavalta saatu ruskea, ja miehen ilmeisesti äidiltään saama valkoinen.

Mukit

Tuo punainen taitaa olla lapsuuskodistani, kaksi muuta kirppikseltä.

Muuta sekalaista:

Maitopeilari tytön ostama minulle kirppikseltä ja kahvipurkki äidin entisiä.

Tuo vanha ruskea savikannu on äidin entinen, ja vanha matkamuisto pannu mieheni kotoa muistaakseni.

Vanhat tavarat on minusta kiinnostavia, ja usein kauniita. Ja kun niihin liittyy muistoja ja/tai nostalgiaa.

Sääkin on muuttunut sateiseksi, niin on hyvää aikaa tehdä sisähommia.

Kipuja ja vanhaa kauneutta

 

Taas ollaan lauantaissa. Viikot menee yhdessä hujauksessa. Eikös se niin olekin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin elämä menee... onneksi on usko siitä, mihin se päättyy :)

Vaivat ei ainakaan vähene. Viime yönäkin sain ensin illalla hakea alhaalta särkylääkettä, kun iskiaskipu niin vaivasi, ja yöllä oli taas sellainen "tuikkiva" kipu jalkapohjassa, isäntä haki alhaalta mulle lisää särkylääkettä, muuten ei varmaan olisi saanut nukuttua. Aina ne vaivat usein tulee silloin kun yrittää nukkua. Täytyy viedä särkylääkettä yöpöydän laatikkoon, ettei tarvii yöllä alhaalta hakea,kun muistais.

No, on mulla välillä sellaisiakin aikoja, ettei mikään vaivaa, onneksi :) Eilen oltiin seurakunnassa, oli meidän auto täpötäysi. Ja maskit päässä oltiin seurakunnassakin. Mutta saatiin rukoilla yhden vanhemman naisen puolesta ja tavattiin pitkästä aikaa eräs toinen , nuorempi nainen, jonka puolesta oltiin rukoiltu aiemmin, sovittiin, että mennään hänen luokse kahville joskus.

Tänään siis isännällä sählypäivä ja muuten saunapäivä. Äsken syötiin pyttipannua. Nyt olisi hyvä sää käydä kävelyllä, mutta eilen ainakin oli tuo jalkapohja sen verran kipeä, että piti pian kääntyä takaisin päin.

Piristykseksi kuva, jonka otin eilen,kun pöydällä oli pesuvati (jossa pesin perunoita) ja yksi emali kansi, niin nappasin muut samantapaiset samaan kuvaan.

Vanhaa kauneutta <3 Hei vaan!

Vanhaa aikaa

Joskus ennenkin olen kirjoittanut jotain äidin entisestä muistokirjasta. Siinä on pääasiassa muistoja, lauluja ja jonkun verran piirroksia. Lapsena/nuorena jo  tykkäsin katsella äidin muistokirjaa ja sain sinne pari muisto-värssyäkin kirjoittaa :)



Nyt eilen katselin taas sitä kirjaa. Minusta on kiva muistella vanhoja aikoja ylipäätään. Tämä äidin muistokirja on 50-luvun alusta. Osassa lyijykynällä kirjoitetuista muistoista oli jo sanat niin haalistuneet, että vahvistin niitä entisen mukaan. Muutamia muistoja siitä:

Äiti muistaakseni kertoi, jos oikein muistan, että joku mies (savotan esimies tai joku vastaava oli unohtanut tuon tilikirjan heille, ja kun ei sitä koskaan hakenut, niin äiti oli poistanut siitä kirjoitetut sivut ja ottanut sen muistokirjakseen).

Äidin ystävät ovat muistoja siihen kirjoittaneet.

Nostalgiaa :)

Siellä on myös äidin ylös laittamia runoja ja muistoja muistiin kirjoitettuna, niinkuin tässä ylläolevassa.


Kiiltokuvia ei silloin vielä pahemmin ollut, niin kuvat on joko piirrettyjä, lehdistä leikattuja tai esim.kortista leikattuja niinkuin tuossa alimmaisena olevassa.




Jotenkin kaihoisaa muistella menneitä aikoja, elämä on ollut silloin ihan erilaista, ja toisaalta samanlaista...ei itse ihmiset paljon muutu, maailma vain muuttuu. Eikä välttämättä aina parempaan suuntaan.

Tavaroilla on taipumus kokoontua yhteen...

.... ainakin meillä. Vai johtuneeko tuosta mun keräily-taipumuksesta :)




Otetaan nyt esimerkiksi pannunaluset....joita ei nykyisin juurikaan edes tarvitse, kun kattilat pidetään hellan päältä ja sieltä haetaan ruoka lautasella pöytään. Vaan varsinkin näitä vanhoja pannunalustoja mulla on vaikea vastustaa, jos tulee kirppiksellä vastaan :)













Kaunis on korikin jossa niitä pidän eteisen kaapin päällä.













Tämä keraaminenkin on kaunis, tytön ulkomaan tuliainen muistaakseni.












Onhan noita muitakin tullut joskus ostettua...











Toiseen saa tuikunkin lämmittämään.











Nuo vanhan ajan pannunaluset (ekan kuvan) ovat joskus olleet mulla koristeena ikkunan päällä, siellä on pikku naulat sitä varten. Nyt siellä on tarjottimia, joka joskus ollut myös "kerääntyvää tavaraa"...nyt niistä suurin osa on yläkaapissa. Nämä vanhat ovat koristeena.











Tällaista tänään :) Täällä on harmaa ja osin sateinen sää, vähän painostava ilma, väsyttävä. Mites siellä menee?

Silitystä ja kissojen yötä

Ukonkellot on alkaneet kukkia :)











Silitin tuossa pyykin loput, jotka viimeksi jäivät silittämättä ja tuli taas mieleen, että minulla on lapsuuskotini entinen silityslauta. Äiti vaan aikanaan laittoi siihen uuden päällisen, alkuperäisen rikki menneen tilalle.




















Samalla prässäsin uuden tekeleeni :) Kissojen yö. (Kissat katolla tuijottamassa kuuta).











Nuokin materiaalit kaikki saatuja. Saa nähdä kauanko tämä buumi kestää, sitten taas jotain muuta...aina ne tulee sellaisina inspiraatio puuskina :)





ps. Olen myös silittänyt oikeita kissoja :)

Kiirettä piisaa...

Onko meille jänis tullut? Ei sentään... Rasmushan se rentona :) Osaispa ottaa yhtä rennosti :)













Tänään mies meni leipäkeikalle, eli kaverin kanssa hakemaan leipiä Vantaalta. Eilen oltiin molemmat kaupungissa, sain vihdoin käytyä passikuvassa ja tekemässä passi-hakemuksen, henkilötodistukseksi, kun nyt ei ole ollut kuin kuvallinen kelakortti. Kaikki muuttuu...nettipankkiinkin tulee joku uusi tunnistus-systeemi...en jaksais aina opetella uusia.















Amaryllis kukkii... samoin orkidea edelleen :)













Olenkohan esitellyt täällä joskus tällaista mitalia? Sain tämän koulun raittiuskilpakirjoituksesta palkinnoksi. Joskus, oisko ollut 60-luvun loppupuolella tai 60-70-luvun vaihteessa.




















Tämä oli silloin sellaisessa kotelossa. Onko kellekkään tuttu?







Tänään olis mulla Laulusiskojen harkat illalla ja miehelle tulee savusauna-vieraita. Koko loppuviikko on muutenkin täynnä ohjelmaa, niin nautin näistä hetkistä kun saan olla yksin kotona :) Huomenna sitten taas soppikselle töihin. Onneksi ei nyt ole Kylätalo-vuoroa. Mukavaa päivän jatkoa!

Emalia ja pitsiä

Mutta ensin komeita pilviä :)













Kuvasin yhtenä päivänä emalisia kattilan kansia. Näitä mielellään ostaisin lisääkin, jos pikkurahalla sattuisin löytämään :) Tykkään :) Ja ovat ihan käytössä.













Yksi noista oli pudonnut pakastimen ja seinän väliin...oli iloinen yllätys kun sen löysin, olinkin kerran pähkäillyt, että eikös niitä neljä pitänyt olla...






Tässä vähän muutakin emalia: kulho, tratti eli suppilo ja voisula-astia.















Kukkaruukun alla on miehen emalikippo.













Keittiön kaapin päällähän emalia on lisää mukeina ja kahvipannuina, mutta ne on jo niin nähty täällä.






Niinkuin emali kuuluu vanhaan aikaan, niin kuuluu myös vanhat lakanat. Aasinsilta :)




Mulla on ollut pitsejä vanhoista rikkinäisistä päällyslakanoista ja tyynyliinoista. Tänään tein osasta ikkunan verhokapan. Kokeilin sitä makkarin ikkunaan.













Nimikirjaimet tuossa yhdessä lakananpalassa on E.A. Kenen entinen mahtaa olla. Ilmeisesti se lakana on ainakin saatu jostain, osa taitaa olla äidin entisiä.










Tällaista tänään.

Perjantai

Kerroinkin, että ostin aiemmin puolellatoista eurolla pussillisen lankakeriä. Yhdessä oli "viesti menneisyydestä". Nimittäin yksi lanka oli keritty tulitikkuaskin päällipuolen päälle. Se oli 70-luvulta, ja sellaista ohuen vanerin tapaista kovempaa ainetta, kuin nämä nykyiset pahviset, muistatte varmaan.Kiva yllätys :) Harmi vaan, että laatikko osa puuttui. Aion kyllä säästää tuon.












Äidillä oli aikoinaan tulitikkulaatikon etikettejä kerättynä, muistelen että hän olisi antanut ne pojalleni...voin olla väärässäkin. Mutta molemmat pojat ovat keräilytyyppejä, niin saattavat olla vielä tallessakin. Keneltähän lienevätkään keräilyn perineet...taidanpa olla osasyyllinen :)





Noissa langoissa oli paljon pieniä lankakeriä, jos joku isompikin. Niitä "Tädin neliöitä" olen virkannut ja lisäksi neulonut puikoilla aina kahta eriväristä lankaa yhtäaikaa niitä pikkuisimpia (osa omia entisiä) keriä kirjaviksi pannulapuiksi.






Eilen oli jääkaapin pesu ja sulatus päivä, jo oli aikakin, täytyy myöntää,oli jo aika jäässä. Mutta nopeasti suli helteen takia kun ovi oli auki, ja virta tietysti poissa.




Sieltä ja puutarhasta kaivoin eilisen lounaan tarpeet, eli "jämämunakasta".











Neljä keitettyä perunaa leikkasin pieniksi kuutioiksi ja paistoin margariinin lopussa, lisäsin joukkoon muna/vesi seoksen, suolaa, yrttimaustetta, kuivattua persiljaa, juustoraasteen loput ja puutarhasta muutamia herneitä ja ruohosipulia. Ja hyvää oli.




Jälkkäriksi kahvia ja kaksi paahdettua leipää vadelmamarmeladin lopun kanssa. Sain samalla siis jääkaapissa pyörineitä "loppuja" pois.




Nyt se onkin taas siisti :)







Illalla olimme Kylätalolla. Meitä oli "vain" 8 henkeä, mutta muuten meni tilaisuus hyvin. Tästä se syyskausi taas alkoi.




Tänään oli imurointipäivä, ja vaikka pikkuisen on viilentnyt, niin kyllä tuli hiki. Sen jälkeen huilasin nauttien raparperi-inkiväärijuomasta, jota tein eilen. Laimensin sitä nyt mansikan makuisella kivennäisvedellä, jota mies oli ostanut. Oli parempaa kun ei ollut niin makeaa. (Mies meillä kyllä tykkää makeasta.)













Eilen ukkosti ja satoi vähän aikaa, Elmo taas tietysti pelkäsi ukkosta. Vai muka viilentynyt, mitä minä puhuinkaan ...lämpömittarit näyttää ulkolämpötiloja toinen mittari 30 ja toinen 28.





Hyvää viikonlopun alkua!

Eteisessä

Liisa blogissaan Liisan leikkimökki esitteli esineen jossa oli kolme apinaa, kerroin hänelle, että meilläkin on äidin entinen vaateharja, jossa on myös nuo apinat.














Katsoin netistä näistä apinoista, tai siitä tarinasta mihin nämä perustuvat. Yksi ei näe pahaa, yksi ei kuule pahaa ja yksi ei puhu pahaaa. Tarkemmin voitte lukea itse jos kiinnostaa, löysin hakusanalla: "Kiinalaiset kolme apinaa". Mutta tämä harja on tosiaan äidin entinen ja tuli äidin kesämökin tyhjennyksessä minulle.













Samalla huomasin, että eteisessä on muutenkin aika paljon vanhaa tavaraa, tai muuten kuvattavaa...







Vanha on tämä toinenkin vaateharja, joka on talon mukana tullut.























Myös tämä peili, Mäkisen Kuvastimen, on tullut talon mukana.















Samoin katossa oleva kiva lamppu.















Eteisessä oleva lipasto on miehen lapsuuskodista tullut.















Jakkaran olen itse tuunannut, se oli talon pihalla hyvin surkeassa kunnossa, maalasin ja virkkasin päällysteen. Muovimattokin on talon alkuperäisiä, entisen emännän kutomia. Hällä oli kuulemma ollut yläkerrassa (meidän makkarissa) kangaspuut ja oli noita muovimattoja kutonut enemmänkin, niitä on täällä talossa useampiakin. (Naapurilta muistaakseni kuulin tuon). Tuota mattoa pitäisi lyhentää, kun on tuosta päästä jo hajonnut.















Tämä ilmapuntari ei toimi, mutta on ilmaiseksi saatu ja minusta ihan kiva :)















Tämä ihana kuva kierrätyskeskuksesta...















... ja tämä Hirvensalmen osto-ja myyntiliikkeestä. Silloin kun asuttiin Mäntyharjussa hetken aikaa, niin siellä talossa oli tällainen isompi taulu eteisessä valmiina,kun sen omisti uskova perhe. Mies ihastui siihen, ja kun oltiin muuttamassa pois, niin nähtiin tämä osto-ja myyntiliikkeessä ja ostettiin pikkurahalla.















Eteisen ja kuistin välisessä ikkunassa kaksi vähän siipeensä saanutta enkeliä. Turkoosin olen saanut ystävältä yllätylahjaksi, tuota toista en muista mistä on tullut, oisko tullut joidenkin saatujen tavaroiden mukana...























Valkoinen pitsiverho lapsuuskodistani.






Tykkään kun esineissä on muistoja ja joku tarina, ettei ne ole "vaan" kaupasta ostettuja :) Muistorikasta päivää teillekin!

Perittyä, saatua ja ostettua, vanhaa ja vähän uudempaa

Tänään kaivoin kaapista kauniita astioita, joita tulee liian harvoin käytettyä, pelosta, että menevät rikki. Kun monella niillä on muistoarvoa. Mutta esittelempä niitä pitkästä aikaa. Tämä ihana kerma-sokerikko setti on varmaan yhtä vanha kuin minä, vanhempieni lyhyen avioliiton ajoilta.
















Tämä toinen setti on tätini entinen, paitsi tuosta sokeri-ottimesta en ole varma mistä se on tullut.

















Kauniita kannuja, suurin ja pienin äidin entisiä, keskimmäinen ostettu kirppikseltä.

















Nämä kaikki ostettu kirppikseltä. Tuossa ruiskukka-setissä oli vain nuo kaksi osaa, tuo omena-kuvioinen sokeri/hillo-purkki ei ole vanha, mutta on söpö, vahinko vaan että sen kannen jouduin liimaamaan kun pudotessaan halkesi :(
















Tämäkin on kirppikseltä ja minusta kaunis ja kauniin mallinen.


















Kuten tämäkin.


















Näistä toinen (yksinkertaisempi malli) on äidin entinen ja toinen kirppikseltä.

















Näistä lautasista syötiin lapsena/nuorena ja tykkäsin jo silloin niistä! Kolme kappaletta on jäljellä.

















Näitäkin on kaksi samantapaista, molemmat äidin peruja.

















Osa Arabiaa, osa puolalaista ym . posliinia, mutta kauniita kaikki! Ihanaa vanhan ajan muistoa! "Muistoissa, muistoissa ihana on elää"...sanotaan laulussakin :)