(Vaha kuva "isopyllyistä" :)
.... niiden kanssa (siis tietokone ongelmien) meinasi mennä mun vähäisetkin hermoni.. puolitoista vuorokautta oli netti toimimatta koneessa. Käytiin liikkeessä sitä näyttämässä, ja siellä suositeltiin ostamaan uusi mokkula ja sellainen "puolilangaton" jossa on lyhyt johto ja jota voi käyttää kiinni tai irti koneesta. No, 80 euroa siitä piti pulittaa, ja kun se oli siellä liikkeessä toiminut hyvin, niin suurin odotuksin menin kotiin, vain huomatakseni, että ei toimi. Missä vika? Menikö 80 e ihan hukkaan, mitä minun on koneelle tehtävä, toivottomuus iski, kun en muutenkaan oli mikään tietokone nero, vaikka meillä joudunkin aina olemaan tietokone vastaava.
Olin miehellekin sanonut, että en koske tietokoneeseen koko viikonloppuna, kun hermot oli jo niin kireällä ja masensi. Ja tuntui että masentuu vaan sitä enemmän, mitä enemmän yrittäää. Kuitenkin sitten ystävä laittoi viestiä ja soittikin. Juteltiin ja rukoiltiin eri asioiden puolesta, myös tuon tietokone asian ja mun sekaisen pään vuoksi. Mulla kun on semmoinen pää, että jos hermostun jostain asiasta kovasti, niin pää ei meinaa toimia ollenkaan.
Ystävä oli suositellut, että soittaisin tekniseen tukeen, en olisi halunnut sinnekään soittaa tällä päällä, kun ajattelin etten ymmärrä mitä siellä selitetään. Mutta pakkohan se oli jotain tehdä, joten rukoilin ja mieleeni tuli lause "Kaikki minä voin hänessä joka minua vahvistaa". Onneksi siellä teknisessä tuessa oli ystävällinen nainen joka hermostumatta osasi neuvoa minua. Kuitenkaan netti ei lähtenyt käyntiin, vaikka kaikki oli tehty.
Hän sanoi, että laittaisin mokkulan tunniksi latautumaan, jos ei siinä olekaan tarpeeksi virtaa käynnistämään nettiä. Ja jos ei se auta, niin soittaisin uudestaan. No, niin tein ja mikä helpotus kun sillä neuvolla netti alkoi toimia! Kun tietokone on kuitenkin välttämätön esim. pankkiasioiden hoidossa.
No, niin tässä taas tunteiden tuuletusta. Ja vanha sananlasku sanoo, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...
