Kirkkaampaa...

 

Kuva eiliseltä, keväistä tuntua heti kun aurinko paistaa.

Kiitos tosiaan rohkaisevista kommenteista edelliseen postaukseen. Paljon kaikenlaisia muistoja minulla on talletettuina, päiväkirjoja ja -vihkoja on matkalaukullinen :) Olen aina ollut kiinnostunut muistojen tallentamisesta. Ja kirjoittaminen on aina helpottanut minua käsittelemään asioita. Kaikenlaisia asioita.

Eilen oli taas kylätalo-tilaisuus, kahdeksan henkeä taisi olla nyt paikalla, ei sen enempää, mutta hyvä tilaisuus oli. Saatiin samalla taas ruuanjakelusta vähän ruokia.

Tämä kuva tältä aamulta. Kiva nähdä välillä sinistä taivasta.

Ministä lähtee ihan "sairaasti" karvaa, en jaksanut tänään imuroida, niin vain lakaisin lattiat ja harjasin olkkarin ison maton vaateharjan kanssa, valtavasti lähti matosta karvaa, ei imuri olisi sitä välttämättä edes saanut irti.. 

Päätä särkee taas ja niska on kipeä, otin särkylääkkeen.

Vatsa on onneksi ollut taas vähän parempana, ja kiva kun saa gluteenittomiakin ruokia. Joskus silti vatsa vaivaa niin, ettei edes tiedä mistä se tulee, esimerkiksi eräistä gluteenittomista sämpylöista, joita olin saanut, niin tuntui ettei vatsa niin tykännyt.

Mutta näillä mennään. Mukavaa viikonlopun alkua kaikille!

Parantavia kyyneleitä?

Kiitos ihanaiset naiset sähköpostista! Minä olen edelleen ollut masennuksen syövereissä, mutta onneksi tänään oli terapia :) Ulkona valo ja kevät lisääntyy ja tuntuu ikävältä olla välillä näin toivoton. Mutta asioiden käsittely terapiassa on varmaan vaikuttanut siihen, että olen itkenyt enemmän kuin pitkään aikaan... joten uskon, että ne on vaan itkemättömiä itkuja ja jossain vaiheessa ne taas loppuvat.





Ulkona on jo melkein sulaa ja sisällä kukat piristyvät. Kaktuksessakin on taas nuppu ja orkidean silmut pullistuvat.





















....ja hedelmäverkkokukat :D












Tällaisen Ihana-askartelulehden ostin viime viikonlopuksi.











Meinasin tehdä jonkun tuollaisen kannen kanasen...mutta jotenkin en saanut onnistumaan.






Tällaisen kannustavan "kortin" sain terapeutiltani tänään, laitoin sen ilmoitustaululleni.











Toivon, että vielä joskus ilo elää muutenkin kuin blogin nimessä. Ja uskon siihen, että aikanaan on entistä valoisampaa, kun kipeitä asioita on käsitelty.Kirjoittamista en aio lopettaa, tämä(kin) on minulle terapiaa :)





Kevään valoa ja iloa meidän jokaisen sydämeen, edes pieninä pisaroina <3

Lopettaakko vai ei?

Nyt on tuo kuvien laittaminen mennyt niin vaikeaksi, enkä todellakaan tiedä mitä tehdä ja mistä tämä kaikki johtuu ...miksi en saa uusia kuvia ladattua koneelle.
Tämä kirjoittaminen tuntuu tyhmältä, jos ei saa kuvia tänne. Hetken voi tietysti laittaa vanhoja kuvia...mutta miten jatkossa?
Bloggaaminen on tuottanut mulle tosi paljon iloa, ja nyt tuntuu tosi ikävältä, jos/kun joutuu lopettamaan.















Monta kertaa, kun on huonompi mieli ollut, niin bloggaaminen on ollut se iloa tuova asia. Te blogiystävät olette tulleet tärkeiksi ja kirjoittaminen on minulle tärkeä purkautumis-kanava. Kirjoittaminen on aina ollut minulle "henkireikä" jollain tavalla...runojen, kirjeiden ja päiväkirjan kirjoittaminen varsinkin nuorempana, nyt tietskalla kirjoittaminen, omaa pienimuotoista tarinaa elämästäni olen kirjoittanut yksityisesti ja blogia julkisesti.














Tässä nyt huokailen ja mietin. Ei kai sitä pidä ottaa niin vakavasti, kokeilen laittaa tänne vanhoja kuvia, kun ei uusiakaan saa. Tänään loppui koirien hoito-hommat taas toistaiseksi. Tänään oli ihan inhimillinen sääkin, ihan kivalta tuntui, kun ei ollut kylmä. Koirien kanssa oltiin ulkona, ennenkuin isäntäväki tuli kotiin, ja me kaupan kautta omaan ahtaaseen ja sotkuiseen kotiin. Kun tuolla koirien kotona, isossa, tilavassa ja siistissä talossa olin ollut eilisen ja tämän päivän, niin koti tuntui hermostuttavan pieneltä, ja kuten sanottu sotkuiselta.





Huomenna olisi soppakirko, mutta jotenkin ei innostaisi sinnekään nyt lähteä, varsinkin kun on ollut pari päivää taas enemmän vatsavaivaa. Katsotaan miten tässä kaikki jatkuu... parempaa huomista!












Ps. Ja kuvat vanhoja kuten sanoin.