Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste makuuhuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste makuuhuone. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. heinäkuuta 2022

Yläkerran ikkunasta...

 ... näkyy tällainen näkymä.



 (Nuo harmaat on palotikkaiden yläosat).

Siellä on autotalli, puuvaja, joka samalla on varasto, savusauna ja grilli katos. Kasvihuone on tuon autotallin sivussa etualalla.

Samalla kun ylhäällä kävin, niin kuvasin pari kuvaa muutenkin.


Tässä ainokainen ompeluni pitkään aikaan: Tilkuista tehty tukkapanta.





Lehdestä leikattuihin kehyksen kuviin laitettu pari hengellistä korttia.

Hyvää viikonloppua!


lauantai 28. toukokuuta 2022

Siivousta

 Tuon yläkerran siivous tahtoo aina venyä, kun se on niinkuin piilossa..

Mutta tänään oli aika se imuroida ja vaihtaa petivaatteet.



Seinävaate on edesmenneen äidin entinen. Tosin hänkin sai sen kesämökin mukana. Mutta minun onneni, tykkään tuosta gobeliinista. Ja kuten yleensäkin, sänkykin on kierrätetty, tuttavaperheen entinen. Meillä suurin osa huonekaluista on kierrätettyjä, ja minä tykkään siitä.



Kirppikseltä ostamani matot pääsivät sängyn kummallekin puolelle. Ja Rasmuskin viihtyy siellä.



Seinällä on kaikkia ompelu kokeilujani.

Vielä pitäisi ompelupöytä siivota ja pyyhkiä pölyt. Heippa!

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Siivous mietteitä

Varoitus! Saattaa sisältää sensuroimatonta kuvamateriaalia!

Makuu/ompeluhuoneen siivousta. Jotain pitäisi keksiä. Huoneen siivous on niin iso operaatio, että siksi tulee makuuhuone liian harvoin siivottua, ja siksikin varmaan mulla on ainainen nuha.
Mutta "ompelijalla" on vaan niin paljon materiaalia ym. oheistuotetta, etteivät ne mahdu minnekään, ja liian vaivalloista (ja talvella kylmää) olisi hakea ne vintistä.


Tällaiselta sitten näyttää kun esim. sängyn alusen alkaa imuroimaan....kun kaikki on muuten sängyn alla säilössä...










...kaikki on vaan nostettava sängylle.



Makuuhuoneessa on kolme komeroa, joista kaksi on miehen käytössä (vaatekomerot, minulla on alhaalla) ja yksi hyllykomero tavaroille meidän yhteinen, joten niihin ei mahdu juurikaan ompelutarvikkeita.
Kankaille mulla on yksi aikoinaan kierrätyksestä ostettu kaappi, eikä enempiä säilytystiloja huoneeseen mahtuisikaan, paitsi miehellä on myös yksi kaappi.









Kangaskaappini on tuo, josta näkyy kulma tuolla nurkassa, nukkekodin alla. Sen tietysti voisi viedä vaikka vinttiin, mutta saisiko tuohon kaapin päälle mitään siististi... Seinällä on ompelukirjoja telineessä ja jotain uusimpia käsitöitä roikkumassa. Ja seinillä noita mun "hassuja" seinäteoksia :)











Miehen kaappi on tuo, minkä päällä on cd-levyt.



No, nyt ne laatikot ym. on taas päässeet sängyn alle. Mutta jos jollain on heitellä jotain ideoita tuohon huoneeseen, niin saa sanoa :)











Vähän kauniinpi kuva loppuun. Parisänky tosiaan vie ison osan huoneesta, ja kun yhdellä seinällä on komerot, pönttis ja pesupiste(lavuaari), niin ei oikeastaan ole tilaa kuin tuolla yhdellä seinällä. Näitä mietin tänään.



Miehellä alkoi näytelmäharkat Vivamossa. Nyt minä aion keittää itselleni suppilovahvero-keittoa kuivatuista sienistä, joita olen tytöltäni saanut...mies kun ei erityisemmin sienistä välitä. Mulla on ollut sienet jo likoamassa, joten ei mene enää kauaa...nälkä jo onkin:)Hei vain!



Leppoisaa lauantaita!

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Yksin kotona




Eilen en mennytkään seurakuntaan, vaikka olisin päässyt ystävän kyydissä niinkuin mieskin. Oli vaan sellainen olo...päätä särki ja kurkku oli kipeä..ajattelin etten jaksa mennä. Luulin, että tuleeko joku flunssa, samoin sillä naisella jonka piti alunperin tulla meidän kyydissä srk:n olikin myös kipeä olo ja vähän lämpöä, joten soitti ja peruutti tulonsa. Minulla taisi olla vain väsymystä, kun se myöhemmin levättyäni helpotti. Poistelin urakalla turhia kuvia koneelta, kun sieltä tuli viestiä, että ei mahdu uusia kuvia.Illalla kun olin yksin kotona katsoin perjantai-dokkarin,jossa oli aiheena perheväkivalta. Tuttua oli entisen avioliiton ajalta.





Tänään siivosin yläkerran makuu/ompeluhuoneen ja vaihdoin lakanat. Nyt on "ruusuista" nukkua.











Pölytkin tuli pyyhittyä. Tietysti olisi parempi jos makuuhuoneessa voisi vaan nukkua, ettei se olisi samalla ompeluhuone, kun tulee sitä kangaspölyä. Mutta ei ole tarpeeksi tilaa.
Siivouksen jälkeen mietin mitä sitä söisi, ei huvittanut kuitenkaan kävellen lähteä kauppaan, mieluummin menen pelkälle lenkille... Löytyihän kaapista Kylätalon ruuan jakelusta saatu kolmen salaatin lajitelma sekä paprikaa ja tomaatteja. Niinpä tein niistä salaatin ja öljystä ja mausteista sille kastikkeen sekä paistoin entisiä keitettyjä perunoita ja miniporkkanoita pannulla...pyttipannua ilman sitä pyttiä :D Mitä sitten lieneekään... Hyvä ateria tuli, en kaivannut siihen mitään lihaa tai makkaraa lisäksi, ja kun mies ei ole kotona. Hän olisi kaivannut.











Jälkkäriksi pikakahvia ja kylätalolta kahvittelusta jäänyt gluteeniton pulla.Ulkona on nyt aika keväinen sää, jospa lähtisin Elmon kanssa kävelylle... Mukavaa lauantaita teille!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Pyhäpäivän ratoksi



Koska en eilen "päässyt" seurakunnan 30-vuotisjuhlaan, niin tänään olimme miehen kanssa seurakunnan toisessa tilaisuudessa eli ehtoolliskokouksessa. Pääsimme ystävän kyydillä, niin ei miehenkään tarvinnut ajaa. Hänelläkin on nyt taas muutama vapaapäivä...ja kohtahan ne näytelmät, missä hän on mukana, loppuvat.
Kotiin tultuamme näin pihassa pikkuisen söpöläisen, pienen ruskean hiiren jolla oli tumma raita selässä.






Katsoin netistä ja se oli ilmeisesti koivuhiiri. Se on rauhoitettu. Tämä kuva netistä.












Ja tässä toinen söpöläinen ruohosipulin kukassa.













Voileipä-grillillä tein kuumat voileivät meille. Leipää, margariinia, paistettua jauhelihaa, metvurstia, paprikaa, juustoraastetta ...eli kaksi leipäviipaletta vastakkain ja täytteet niiden väliin. Käytin siinä saatua maustettua leipää, joka ei muuten ole niin hyvää.






Lupiinejakin taas "hävitin" poimimalla uudet lupiinit ja koiranputkia peilariin.














Tässä vielä pari kuvaa sinisestä makuuhuoneesta. Piti vaihtaa sänkypeitto ja tyynyt.














Tässä näkyy paremmin edesmenneen anopin virkkaama sängynpeite.















Eipä tässä tämän kummempaa. Hyvää pyhäpäivän loppua ja alkavaa viikkoa!














lauantai 15. kesäkuuta 2019

Ompelua ja silitystä...



...niitä tuli eilen harrastettua.




Olin kirppikseltä ostanut kerran tällaisen pussilakanan, kun tuo kangas oli minusta niin kaunis ja vanhanaikaisen näköinen. Myöhemmin huomasin, että se oli tavallista lyhyempi. Haaveilin jo, että tekisin siitä itselleni ihanan 50-luvun mekon...mutta järki sanoi etten sellaiseen pysty :)





Siispä päätin ommella siitä makuuhuoneeseen ihanan väriset verhot :)





















Makuuhuoneessa on muutenkin sinistä, niin sopi sinne hyvin.


















Ehkä pitäisi tämä amppelikin viedä sinne ja muutakin sinistä...tehdä oikein sininen kamari...jossa näkee sinisiä unia :)











Sitten kun piti verhot silittää, tuli iso kasa muutakin pyykkiä silitettyä. Mulla on keittiön yläkaapissa muovilaatikko, jonne heitän ryppyiset pyykit, jotka pitää joskus silittää... sinne niitä kertyy. Sen verran oli nytkin kertynyt, etten ihan kaikkia jaksanut illalla silittää, vaan jäivät odottamaan seuraavaa kertaa. Pääasiassa siellä oli liinoja ja jotain tyynyliinoja ja -päällisiä. Vaatteita en yleensä silitä, kun en juurikaan omista silitettäviä vaatteita, onneksi. Enkä yleensä miehen kauluspaitojakaan,kun suoristan ne kuivumaan laittaessa ... se riittää. Kesällä ne kuivuvat tuulessa narulla sileiksi ja talvella laitan kauluspaidat hengariin kuivumaan. Vieläkö te silitätte vaatteita?





Tänään olisi srk:n 30-vuotis juhla Karkkilassa, mutta en tosiaan tiedä olenko menossa... mies lähti jo Vivamo-reissulle ja ainakaan yksi ystävä jolta kysyin kyytiä ei ollut menossa sinne. Yksi kyyti olisi, mutta he ovat ilmeisesti siellä molemmat tilaisuudet ja ruokailun välissä, niin en tiedä jaksaisinko olla siellä niin kauaa. Ja toisaalta saatetaan pikkukoira hakea tänään kotiinsa... mutta katsellaan mitä päivä tuo mukanaan.




Mukavaa päivää teille!




torstai 7. helmikuuta 2019

Elämäni hamsterina





Tänä aamuna menin yläkerran makuuhuoneeseen petaamaan sängyn ja kauhistelin samalla mun ompelupöytää, ja varsinkin pöydällä sekaisin olevaa johto kasaa. Ompelukoneen, saumurin, sähkölämmittimen ja laturin johto sikin sokin ompelupöytää kiemurtelemassa. Mietin voisiko sille jotain tehdä...mutta samalla silmäni kiinnittyivät yleiseen sekasotkuun ja pölyyn pöydälläni. Pakkohan se oli ruveta sitä raivaamaan.












Minulla on nauhat, pitsit, kuminauhat ja "sekalaiset" itse tekemissäni laatikoissa, Huomasin, että nauhat ja pitsit olivat jo sekottuneet toisiinsa ja laatikot olivat muutenkin sotkuiset, niinpä tyhjensin ne yksi kerrallaan sängylle ja kävin läpi. Kuten tiedätte, mulla on paha tapa hamstrata kaikkea... suurimman osan olen saanut, ja näköjään mulla on vanhan kansan säästö vinkki: "Joka säästää saadessansa, sillä on ottaa tarvitessansa".
Ja kun kierrätysompelua harrastan se on toisaalta hyvä asia...kaikkea voi tarvita joskus.





Tässä nauhakasaa, isompia silkkinauha-rullia oli eksynyt pitsilaatikkoon, niin eivät ole tässä kuvassa. Eikä myöskään pienet silkkinauhat.













Nyt kyllä huonoimmat ja ihan lyhyet pätkät sekä nauhoista että pitseistä meni roskiin. Ja jotain muutaki.





Jotain tavaraa pöydän takana olevalta hyllyltä meni vinttiin....tai no...itseasiassa ne jäivät vielä ylätasanteelle, kun kissa olisi välttämättä halunnut vinttiin, enkä viitsinyt päästää sitä sinne.







Tämmöisenkin pussukan olen joskus ommellut, materiaalina pojan sänkypeiton reunapalaa 80-luvulta. Tuokin oli siellä pöydällä.














Kännykän lataukseen kävin hakemassa alhaalta ylimääräisen laturin, jossa on lyhyempi johto. Muuten tuo johto ongelma jäi vielä ratkaisematta. Järjestelin pöydän ja pyyhin pölyt. Tavaraa on hamsterilla paljon, joten pöytä ei näytä koskaan siistiltä, mutta paremmalta kuitenkin.














Hamsteriuden olen perinyt äidiltäni...ajatuksena kaikkea voi aina tarvita! Äitini oli myös käsityö- ja askartelu-ihminen, senkin olen perinyt äidiltä :)





Kunhan jollakin lailla pysyy hallinnassa tuo hamsterius, niin ei kai tuo niin suuri vika ole :)

lauantai 5. tammikuuta 2019

Sängyn alta kaivettua




Mulla on makuuhuoneen sängyn alla laatikko, jossa on omia ja muilta saatuja osin rikkinäisiä lakanoita ja jotain muuta, joita voisi käyttää vielä johonkin. Esim. pussilakanoista oli vain toinen pää rikki/ohueksi kulunut. Siellä oli myös kaksi sohvatyynyn-päällistä, josta oli vetoketjut rikki. En jaksanut ruveta purkamaan ja ompelemaan uusia vetoketjuja, vaan leikkasin päärmeosan vetoketjuneen pois ja ompelin vain uuden päärmeen reunaan...niin sitä voi käyttää taas niin että ompelee käsin sen sauman, kun laittaa sen sohvatyynyksi. Ennenhän meillä oli aina sellaisia sohvatyynyjä, joissa ei ollut vetoketjua.(Ensin kyllä meinasin tehdä niistä kangaskassit, olisin ommellut päärmeen ja väriin sopivat kannin-nauhat, mutta en sitten viitsinyt siihen ruveta.






Tässä nuo tyynyn päälliset ja pussilakana, jota mallailin sänkypeitoksi...















Tuosta hurjan isosta kahden hengen pussilakanasta (kaksinkertaisesta) teinkin sitten sänkypeiton meidän sänkyyn. Meidän parisänky on sen verran vanhan ajan sänky, että tuo Ikean pussilakana (tytöltä saatu) riitti hyvin sängynpeitoksi .Eikä siitä tarvinnut kuin leikata rikkinäinen pääty pois ja ommella uusi päärme. Ihan kiva vaihteeksi noin värikäs.








Tässä sänky ennen, aneemisen vaalea:

















Ja tässä nyt:















Siellä voi pysyä ehjänä noin ohutkin sänkypeitto, kun Elmo ei paljoakaan ole yläkerran sängyssä kynsineen kuopimassa.






maanantai 3. joulukuuta 2018

Pitkä kaupunkipäivä...


...liian pitkä.




Mentiin aamusta kaupunkiin, menin auttamaan tyttöä siivouksessa. Siellä meni pari-kolme tuntia. Mulla oli tullut vatsa taas kipeäksi siellä.
Mies soitti, että mennäänkö johonkin syömään (hän oli myös kaupungilla). Mentiin sitten Heseen syömään pienet ranskalaiset ja pehmikset. Hyvältä maistui, vaikka vatsa vaivasikin. Käytiin kaupassa ja vietiin ostokset autoon. Miehellä oli sen jälkeen soittoharkat, ja menin sinne kuuntelemaan. Vatsa oli koko ajan kipeä, ja oli koko ajan vaikeampi istua paikallaan. En ymmärrä mistä se taas tuli. Kun aika hyvin olen ruokavaliotakin pitänyt.





Vihdoin harjoitukset loppui ja lähdettiin kotiin, heitettiin vielä harkkojen vetäjä kotiinsa. Siinä tuli puhetta tuosta vatsakivusta ja ärtyneen suolen oireyhtymästä, hän sanoi että hänellä on sellaista kuituvalmistetta minkä pitäisi olla hyväksi, että hän antaa sen lopun minulle kokeiltavaksi. Ihana ystävä!
Tosi vaikea oli autossakin istua pitkä matka ja mies oli vielä pyytänyt vieraita illaksi, kotiintultuamme, laavulle paistamaan makkaraa. Ei yhtään innostanut ajatus kun oli niin vaikea olo.












Loppujen lopuksi sovin miehen kanssa, ja soitin vieras-miehellekin, etten itse jaksa tulla sinne laavulle (vaikka hänen vaimonsakin tulisi),kun vatsa on ollut niin kipeänä. Sain kummaltakin "synninpäästön" asiassa ja "luvan" mennä lepäämään, kun tiesin että sekin auttaa kun pääsee vaakatasoon. Niinpä toiset grillasivat ulkona, minä makasin yläkerrassa sängyssä,päästelin ilmapäästöjä ulos, ja kun kipu alkoi helpottaa lueskelin siellä. Mies toi minulle makkaran ja oltiin saatu myös suklaata.













Ehkä oli epäkohteliasta vieraita kohtaan, mutta en olisi tosiaankaan jaksanut siellä laavulla istua ja seurustella, kun oli niin vaikea olo. Kumma kun vatsa menee oikein kipeäksi niin alkaa ottaa kipeää myös selkään, niin helpottaa siinäkin suhteessa kun voi olla pitkällään. Joskus on pakko ajatella omaa oloaankin.





Mitähän tästä elämästä tulee, kun kaikenlaiset vaivat iskee.




Ps. kuvissa pullokokoelmaa makuuhuoneen ikkunalta.






torstai 29. marraskuuta 2018

Kummallisia kokoelmia





Kun makuuhuonetta imuroin, niin jouduin nostamaan sängylle kaikki säilytyslaatikot, jotka ovat sängyn alla säilömässä kaikenlaista tavaraa,jotka eivät ole nyt esillä, mutta joista en halua luopuakkaan. Siellä on tällä hetkellä mun minikannujen kokoelma, niiden keräily taisi alkaa silloin kun olin kierrätyskeskuksessa töissä. Sieltä lelujen ilmaislaatikosta niitä aina silloin tällöin löytyi. Minulla olivat välillä seinällä lokerikossakin. Kannujen koko/korkeus on 4-5,5 cm. Tässä isoimmat.















Tässä pienemmät.















Toisaalta tämmöisten pikkuisten kannujen kokoelma ei vie kovin paljoa tilaa. Nyt ne ovat yhdessä näistä purkeistani, joista on alkanut tulla kokoelma myös :)

















Näissä purkeissa on minusta niin suloiset vanhahtavat kuvat. Tämän purkin löysin ensimmäisenä. Meillä oli silloin mökki, kun asuimme kerrostalossa. Sinne mökille sen kiikutin...oliko siinä teepusseja tai jotain muuta ruokatavaraa (hiiriltä suojassa). Nyt siellä on lapsuusmuistoja... ystävien kirjelappusia kouluajalta, oma vanha muistokirja (se mitä siitä on jäljellä), pieniä piirustuksia, taitaa olla lastenkin piirustuksia ym.


















Sen jälkeen löysin kirppikseltä tämän.Tässä on nyt jotain askartelu yms.materiaalia.
















Viimeinen on eri sarjaa, mutta kaunis kuva siinäkin :)Tässä viimeisessä on tuo pikku kannu-kokoelmani ja muutakin pikkuista esinettä.

















Purkit itse ovat vanhassa kaapin laatikossa, joka mahtuu sängyn alle.















Sängyn alle on piilotettu myös kangas-, tilkku-, yms.laatikoita ja koreja. Kun ei niille ole muualla tilaa, ja siinä ne ovat kuitenkin käden ulottuvilla, kun inspis iskee. Eikä tarvitse lähteä esim. kylmästä vintistä kaivamaan.





Tällaisia höpsötyksiä, ennekin esiteltyjä, vaan joskus voi joku uusikin poiketa blogissa :)

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Koleutta ja siivousta




Tänään oli se päivä, kun mun piti vihdoin siivota makuuhuone. Sieltä vein jotain tavaroita raakasti vinttiin, kun joka paikka oli täynnä, kun sehän on yhdistettu makuu- ja ompeluhuone. Ei varmaan mikään hyvä yhdistelmä kun pölyä tulee niin kovasti.
Mutta nyt on lakanat vaihdettu, peitotkin vaihdettu lämpöisempiin talveksi, imuroitu ja pyyhitty pölyt.










Hortensia verhon vaihdoin siihen joskus lakana-pitseistä tekemääni kappaan, ja kun se näytti liian lyhyeltä, laitoin sivuille pienet siniruusuverhot samaan tankoon. Niitä kun ei tarvitse vetää eteen, kun kapan alla on pimennysverho-kaihdin, joka vedetään alas yöksi.











Nyt vihdoin löysi paikkansa se murattikin, joka on ollut ensin sähköhellan päällä odottamassa, sitten polttopuuhyllyn päällä... Sain se tuonne puoliksi tyhjennetyn sinisen hyllyn päälle.













Suht siistiltä näyttää, mutta annas kun näkyy se ompelupuoli...niin täyttä!











Vaikka kyllä senkin siivosin ja jopa laitoin kaavat (itse piirtämiäni) muovitasku kansioon,kun muistin, että minullahan oli yksi kansio muovitaskuineen. Nyt on kaikki kaavat samassa, niin on jopa mahdollisuus löytää etsimänsä :)





Kovin on ollut kolean oloinen (tuulen ja vesisateen vuoksi) päivä, laitoinkin ensimmäistä kertaa talven jälkeen muutaman puun palamaan pönttikseen. Lämpöä teillekin!

















maanantai 24. syyskuuta 2018

Nollassa!



Tänä aamuna katsoin mittaria ja se oli nollassa! Mulla sisäkukkia vielä ulkona! Vaan ei ole enää :) Nyt ovat kaikki turvallisesti sisällä.






Ulko-nurkkauksen kukat pääsivät pikkuhuoneen ikkunalle ja seinälle. Piti vaan vähän tiivistää.



















Mutta mihin ihmeeseen saan mahtumaan tämän muratin?















Kuistin pelargoniat pääsivät viileän makuuhuoneen ikkunalle.













Tänään kävimme myös Nummelassa ja kävimme entisellä naapurilla kylässä. Sekä Kodin tavaratalossa ostoksilla. Parikymppiä hurahti vaikka ostin vain tiskiainetabletteja, pyykinpesuainetta, kissanruokaa (ja koiralle "nameja"). Tosin isompia pakkauksia, kun nuo pesuaineet olivat ihan lopussa, nyt on taas vähäksi aikaa :)



Mukavaa alkanutta viikkoa!

maanantai 13. elokuuta 2018

Metsässä



Elmon kanssa kävin metsässä. Kuppi oli mukana, jos jotain marjoja olisi vielä löytynyt...mutta ei muuta kuin pikkuisen vadelmia ja yksi mansikka. Söinkin ne jo metsässä. Kävin kävelemässä siellä vähän kauempanakin, mutta siellä vasta olikin kuivaa.










Elmo salaperäisessä metsässä. Metsässä on kyllä ihanan rentouttavaa.





Miehen kaveri oli ostanut soutuveneeseensä moottorin ja menivät sitä kokeilemaan. Minua pyydettiin mukaan, mutta se tuli niin yllättäen, etten viitsinyt lähteä. Ja kun ei ollut mulle pelastusliivejä. Mies sitten sanoikin, ettei hän halua ottaakaan mukaan ilman pelastusliivejä. Kaipa kaverilla sitten oli kahdet liivit.





Aamupäivällä siivosin makkarin. Nyt on ompelupöytäkin sen verran järjestyksessä kuin tavaran paljouden keskellä pystyy olemaan.












Mies tulikin jo kotiin. Olivatkin vaan hakeneet pelastusliivejä. Ja munkin pitää kuulemma tulla sitten mukaan, kun menevät veneellä... eli tässä joku toinen kerta.




Näin viime yönä unta eräästä blogikaverista, vaikken häntä livenä ole nähnytkään :)



Eipä tässä muuta.