Mietteitä

 Tänään harmaata ja sumuisen kosteaa. Isäntä käytti Minin ulkona, oli kuulemma liukasta. Minä laitoin pyykit koneeseen pyörimään, ja tiskikone odottaa samaa..

Eilen sain sentään imuroitua sekä alakerran, että yläkerran. 

 

Tuollaiselta näyttää nyt ikkunasta katsoen.

Muutama päivä vielä, niin saan kuulla kohtaloni lääkäriltä..

Juttelin yhden tutun kanssa, että vaikka olisi kasvain päässä, sekin olisi jotenkin toiveikkaampaa kuin tämä, niinkuin hän sanoi, että sille voisi jotain ehkä tehdä...kun jos on muistisairaus, joka etenee vääjäämättä.

Jotain lääke hoitoa voipi olla , mutta olen kuullut että ne on kalliita ja aiheuttaa sivu oireita. Eikä tässä tilanteessa olisi nihin varaakaan. Siksipä olen ajatellut, että jätän asian Herran huomaan. Toki menen kuulemmaan lääkärin uutiset. Pelkään vaan, että masennun uutisista kokonaan... mutta eletään vielä toivossa.

Jeesus on ihmeellinen auttaja kuitenkin joka tilassa. Hän tietää ja tuntee  minut parhaiten.

Päivä kerrallaan tässä mennään, nyt on kuitenkin ollut vielä ihan normaali olo.

Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki..

 

...niin sanotaan jossain, ei oikeutta maassa saa, jos itse ei sit hanki.. joten hankin pari lähetettä.

Minusta tuntuu, että kaikki vaivat yrittää hyökätä yhtä aikaa päälle. Muisti pätkii, päätä särkee, toinen rinta on kipeä... no onneksi on nyt varattuna lääkäriltä aika mammografiaan, sekä muisti tutkimukseen. (Joka tosin alkaa taas ihan alkutekiöistä).

Tää blogi kirjoittelu mua piristää, vaikka ei sen kummempaa järkevää asiaa olekaan. Voi ainakin hetken ajatella muuta. 

Eräs meidän seurakuntalainen on myös "kuoleman sairaana", eli jos ei ihmettä tapahdu, niin hän menehtyy. He ovat meidän tuttuja,ystäviä,  joten asia on surullista meillekin ajatella. Ihan yllätyksenä heille tuli isännälle tuo sairaus, joka oli edennyt jo aika pitkälle. :(

Tuo nettipankkikin yrittää mua kiusata, eilen en taas päässyt nettipankkiin, vaikka mielestäni ihan oikeat tunnukset laitoin, no sammutin sitten sen. Isäntä sanoi, että maksetaan yhdessä ne laskut. Hänellä on parempi numero pää.

 Voi sentään, vanhuus ei tule yksin..eikä hatara pää. Jos jaksatte, niin muistakaa rukouksin, elämästä on mennyt maku.. ja toivo.

Aurinkoa ja surullisia uutisia

Nyt on ikäviä uutisia viimeisen vuoden aikana tullut enemmänkin...eilen sain tiedon serkkuni miehen kuolemasta,hänet on jo haudattukin. He asuvatkin Ruotsissa. Serkun kanssa paljon oltiin yksissä lapsena ja nuorena, kun kesälomiakin usein vietettiin, tätini perhe ja meidän perhe, yhdessä Pohjois-Karjalassa. Serkkuhan nyt omistaa sen meidän suvun entisen mökin.(Jossa minä pienenä asuinkin).
Tosin ei hän ehkä tänä kesänä pääse sinne. Koronatilanteen takiakaan.




Me syötiin äsken ja nyt alkoi väsyttämään, mies menikin nokosille. Eipä mulla taida mitään kirjoittamista ollakkaan. Jos nyt jonkun julkaisettoman kuvan tähän liitän mukaan.
Leukemiaa sairastava ystävä on nyt sairaalassa lisätutkimuksissa, hänen puolestaan rukoilimme,kun on vaikeat,kivuliaat  tutkimukset tänään.

Mutta kaikesta huolimatta kesä kauneimmillaan ja aurinko paistaa. Lempeätä kesäpäivää!

Toipilaana

(Vanhassa kuvassa miehen synttärikukkia).





Hieman parempi olo jo :) Mitä nyt kurkku on karhea ja päätä särkee, noihin auttaa kuitenkin kurkkutabletit ja särkylääke. Tällä viikolla oli kalenterissa niin monta menoa merkitty, että ehkä se oli tarkoituskin, ettei mun tarvitse joka paikkaan mennä...

Tämän illan srk:n menosta en vielä tiedä, riippuu olosta. Huominen hierontakin peruuntui kun miehellä on silloin muuta menoa, niin ei ole kyytiäkään. Ja ehkä se hierontakin on parempi tehdä sitten, kun on ihan terve.





Aiemmin virkkasin isompia isoäidin neliöitä kirppis-langoista, eilen sitten virkkasin niihin lisäreunoja ja yhdistelin niitä...kun olin yhdistellyt kaikki huomasinkin laittaneeni kaksi neliötä nurinpäin..että silleen.. Täytyy tänään korjata virheeni. Ehkä siitä joku tuolin päällys tulee... Kun silmätkin on olleet niin väsyneet, ettei oikein ole jaksanut lukeakkaan, niin on sitten virkannut. Tarviisin varmaan uudet lasitkin...




Viimeksi luin kirjan "Kuuma kesä Korkholman saaressa." Sekä lopun kirjasta: "Toisella silmällä" Tuo ensin mainittu oli minusta parempi. Ehkä kirjoitan niistä vielä oman postauksen.





Onneksi tuli tämän viikon siivoukset tehtyä jo ennen flunssaa. Nyt ei olisi jaksanutkaan. Viime yönä on satanut muutama sentti lisää lunta ja maisema näyttää talviselta. Eipä tässä tämän ihmeempiä. Mukavaa päivää teille!

Ei aina käy niin...

...kuin suunniteltiin.





Eilinen flunssa-olo vaan paheni ja eikä olisi kannattanut mennäkkään keittiötöihin tässä kunnossa. Kuumetta ei kyllä ole, mutta kova nuha, kurkkukipu ja päänsärky, en saanut kunnolla nukuttuakaan yöllä. Meillä kun pitää hakea sairasloma-todistus (hoitajalta) heti ensimmäisestä päivästä, niin mies käytti mua terveysasemalla, ja toi mut kotiin. Vei sitten mennessään mun sairasloma-todistuksen Soppikselle. Siellä on kuulemma toinenkin työtekijä kipeänä.
Onneksi saavat sinne vapaaehtoisia auttamaan, jos työntekijöitä puuttuu.





Täällä on satanut yöllä lunta.












Ja tintit parveilee lintulaudalla,vaikka mä en saa niistä koskaan kuvia, kun ne on niin vikkeliä siirtymään paikasta toiseen.






Pelästyin, kun mies oli jättänyt mut pihatien haaraan ja rupesin kaivamaan avainta laukusta, se roikkuu mulla "aina" lompakossa kiinni...ei se ollutkaan siellä! Toivoin ja rukoilin mielessäni, että vara-avain olisi piilossaan paikallaan...onneksi oli. Muuten olisi joutunut hälyyttämään miehen takaisin. Sisällä arvasinkin, että avaimeni oli jäänyt toppiksen taskuuun, kun oltiin miehen ja koiran kanssa lenkillä, silloin kun olin vielä terve. Sieltähän se löytyi, vein äkkiä vara-avaimen takaisin ulos paikkaansa ja pistin oman avaimen taas kiinni lompakkoon. Kauheata, jos jäis ulos ilman minkäänlaista avainta!






Tällaisen kuva (Hyvä Sanoma-lehdestä) laitoin vessan toisen peilin alapuolelle. Kun katsoo tuota kuvaa, voi hymyillä omalle peilikuvalleenkin, se kuulemma nostaa onnellisuuden tasoa :)













Parempaa oloa ja päivää teille!

Ei niin hyvä päivä...

Viime yönä nukuin huonosti taas vatsan takia, ja sen vuoksi on koko päivä ollut jotenkin tukkoinen...väsyttänyt, mahassa kiertänyt ja päätä särkenyt.
Äsken (klo 16) join ensimmäisen kerran kahvia, joka vähän piristi. Ja otin toisen särkytabletin. Sitä ennen olin nukkunut päikkärit. En siis tänäänkään kerinnyt (lue: jaksanut) lenkille. Pakkasta on ulkona 8 astetta.





Mies kävi soppakirkossa, minä en halunnut/jaksanut tuon vatsan ja väsymyksen takia. Itse järjestelin vaan vähän tavaroita ja pyyhin pölyjä, joka nyt oli tietysti turha työ, kun huomenna pitäisi imuroida. Sitten saa pyyhkiä uudestaan, kun pöly laskeutuu.
Jotenkin on tuon vatsavaivan takia mennyt elämästä maku, kun tuntuu ettei mitään voisi syödä, kun aina vaan vatsa rupeaa vaivaamaan :( Ja niin usein on huono olo. Tosin nyt tein tyhjästä vihkosta Ruokapäiväkirjan, johon kirjoitan kaikki mitä syön ja lääkkeet jotka otan, ja kirjaan myös vaivat ylös. Jos siitä jotain selviäisi...kun jälkeenpäin katsoo. Ja jos joutuu menemään uudestaan lääkäriin tai jollekin ravitsemus-terapeutille, niin on sitten mustaa valkoisella.
















Mitäs muuta? No, ei juuri mitään. Laila Hirvisaaren Imatra-sarjassa olen edennyt viimeiseen osaan: "Pihkovan kellot". Sitä luin tuolla koira-talolla ja nyt kotona. Siellä luin myös Annamari Marttisen kirjan "Törmäys". Joka meinasi viedä minulta yöunet yhtenä iltana, kun se oli niin "hurjaa" luettavaa. Siinä mielessä, kun siinä eräs nainen ajoi autolla vahingossa (kännykkää räplätessään) kahden nuoren päälle, joista toinen kuoli ja toinen halvaantui. Kirjassa kerrottiin vuoron perään tämän naisen, kuolleen tytön äidin ja halvaantuneen pojan ajatuksia. Kuinka kaikilla elämä pyshtyi... Oli se aika rankkaa luettavaa, ainakin minulle.






Eipä tässä muuta, kohta tulee tv-uutiset. Heippa! (Kuvituksena ihania kesäkuvia Karkkilan Myllypuistosta :)

Vähän valkoista

Vähän lunta oli tullut lisää yöllä.















Ei sitä kyllä paljon ole, pysyisi nyt joulun ajan, toisi tunnelmaa.















Kynttilöitä olen laittanut lisää ja kaivanut esiin viimevuotisen jouluisen tikkuaskin, jossa tontut nukkuvat :) Itse tehty tietty.





















Kirppislankojen mukana on tullut mohairlankaa, josta en koskaan keksi mitään tekemistä, niinpä muutamien tv:n katselu tuokioiden aikana neuloin siitä kaulaliinan.














Yhtenä iltana kun mies oli kotona (ettei ollut Vivamossa) tuli "Matka maan keskipisteeseen"-leffa telkkarista, pitihän se katsoa, vaikka olen nähnyt ennenkin.
Jules Vernen "Matka maan keskipisteeseen" oli yksi lempikirjoistani nuorena. Taisin antaa sen joskus vanhimmalle pojalleni.
Tänään on miehellä viimeinen koitos Vivamossa, ja huomennahan onkin jo muuta ohjelmaa lähes koko päivälle. Ehkä ehtisin vielä kirppiksellekin jos hyvin käy :) Ja jotain pikku lahjaakin pitäisi vielä katsoa. Tuskinpa enää huomisen jälkeen tulee itsellä kaupungissa käytyä ennen joulua.








Vatsa on taas vaivannut pari päivää kovasti, ja sain uuden lääkekuurin kun sitä pyysin, puhelinmääräyksenä, kun vaan pääsen apteekista hakemaan. Samalla sain reseptillä toista "luontaistuotetta" vatsan toimintaa tasoittamaan...se kun on reseptillä halvempaa. Nuo oli hyvät asiat. Lisäksi ilmeisesti kohta saan taas rahaakin, se kun on ollut "kortilla" sen sairasloman jälkeen, mitä ne eivät hyväksyneet Kelassa. Onneksi vihdoin ymmärsin netissä kysyä Kelasta koska sitä saan, ja sainkin tehdä hakemuksen saman tien. Minä tyhmä luulin, että ne ilmoittaa/laittaa mulle paperit koska saa hakea sitä. Toivottavasti siihen ei enää mitään häikkää tule. Johan tässä pari kuukautta menikin ilman rahaa, juuri pysyin "kuosissa" veronpalautuksen, koiranhoito-korvauksen ja tytön antaman lainan turvin. Jopa laskut tuli maksettua ja asuntolainan lyhennys joka meneekin suoraan tililtä. Että ei tässä mitään hätää ole. Ja mies on tietysti maksanut oman osansa laskuista. Ihmeesti se Herra vaan auttoi taas tästäkin koettemuksesta läpi.
















Vielä kun saan nähdä, että se työmarkkina-tuki tulee tosiaan mulle, niin voin huokaista helpotuksesta. Siihen sairasloman hylkäykseen, josta valitin, ei ole tullut vielä mitään vastausta. Mutta joulua kohti mennään, eikä ajatella ikäviä :)

Pitkä kaupunkipäivä...

...liian pitkä.




Mentiin aamusta kaupunkiin, menin auttamaan tyttöä siivouksessa. Siellä meni pari-kolme tuntia. Mulla oli tullut vatsa taas kipeäksi siellä.
Mies soitti, että mennäänkö johonkin syömään (hän oli myös kaupungilla). Mentiin sitten Heseen syömään pienet ranskalaiset ja pehmikset. Hyvältä maistui, vaikka vatsa vaivasikin. Käytiin kaupassa ja vietiin ostokset autoon. Miehellä oli sen jälkeen soittoharkat, ja menin sinne kuuntelemaan. Vatsa oli koko ajan kipeä, ja oli koko ajan vaikeampi istua paikallaan. En ymmärrä mistä se taas tuli. Kun aika hyvin olen ruokavaliotakin pitänyt.





Vihdoin harjoitukset loppui ja lähdettiin kotiin, heitettiin vielä harkkojen vetäjä kotiinsa. Siinä tuli puhetta tuosta vatsakivusta ja ärtyneen suolen oireyhtymästä, hän sanoi että hänellä on sellaista kuituvalmistetta minkä pitäisi olla hyväksi, että hän antaa sen lopun minulle kokeiltavaksi. Ihana ystävä!
Tosi vaikea oli autossakin istua pitkä matka ja mies oli vielä pyytänyt vieraita illaksi, kotiintultuamme, laavulle paistamaan makkaraa. Ei yhtään innostanut ajatus kun oli niin vaikea olo.












Loppujen lopuksi sovin miehen kanssa, ja soitin vieras-miehellekin, etten itse jaksa tulla sinne laavulle (vaikka hänen vaimonsakin tulisi),kun vatsa on ollut niin kipeänä. Sain kummaltakin "synninpäästön" asiassa ja "luvan" mennä lepäämään, kun tiesin että sekin auttaa kun pääsee vaakatasoon. Niinpä toiset grillasivat ulkona, minä makasin yläkerrassa sängyssä,päästelin ilmapäästöjä ulos, ja kun kipu alkoi helpottaa lueskelin siellä. Mies toi minulle makkaran ja oltiin saatu myös suklaata.













Ehkä oli epäkohteliasta vieraita kohtaan, mutta en olisi tosiaankaan jaksanut siellä laavulla istua ja seurustella, kun oli niin vaikea olo. Kumma kun vatsa menee oikein kipeäksi niin alkaa ottaa kipeää myös selkään, niin helpottaa siinäkin suhteessa kun voi olla pitkällään. Joskus on pakko ajatella omaa oloaankin.





Mitähän tästä elämästä tulee, kun kaikenlaiset vaivat iskee.




Ps. kuvissa pullokokoelmaa makuuhuoneen ikkunalta.

Muisti palailee pätkittäin...

...niinkuin Uuno Turhapurolla. Vietin nimittäin yön ja puoli päivää sairaalassa. Olin saanut eilen uusintana sen "Totaalisen ohimenevän muistinmenetyksen", jonka joskus kolme vuotta sitten sain.



Olin seurannassa ja siitä en kovinkaan paljoa muista, niinkuin en paljoa muutenkaan eilisestä, varsinkaan illasta. Puolenyön jälkeen pääsin osastolle nukkumaan.Silloin edellisen kerran kun olin sen saanut, niin sanottiin, ettei se yleensä tule uudestaan. Mutta niin vaan tuli. Liekö ollut niin kova henkinen paine viime aikoina ja sitten kun eilen vielä pahoitin mieleni, niin sen jälkeen se oli tullut. Ehkä aivot vaan kuormittuivat liikaa. Nyt sitten sanoivatkin, että se voi uusia muutaman kerran joillakin...




Pää kuvattiin ja siinä ei ollut kuitenkaan mitään. EEG:hen sain ajan ensi maanantaiksi. Silloinhan mulla on myös "jälkitarkastus" vatsavaivoista, samana päivänä. Ja siihen astihan mulla on vielä sairaslomaa, jos Kela on sen hyväksynyt. Ei ole tietoa sieltä tullut.
Vatsavaivat on onneksi pysyneet nyt aika hyvin poissa.




Yritin rikkonaisen yön jälkeen nukahtaa tuossa pikkuhuoneen laverilla, mutta en saanut kuitenkaan unta, pää vaan särki. Ei vanhuus tule yksin, ei! Kerkisin jo ajatella, että mulla on varmaan joku Altzhaimer tulossa, onneksi ei kai kuitenkaan! (Kun muisti on muutenkin huonontunut). Muistitestiinkin minun piti päästä, sellaiseen laajempaan, mutta nyt en kuollaksenikaan muista pitikö se itse tilata vai tuleeko siihen aika :(




Mutta kiva kun pääsi taas kotiin!

Vaiva poikineen :(

Tänään mies oli aamusta puuhommissa, ja soitti minulle, että tulisinko auttamaan häntä. No, pistin ulkovaatteet päälle ja läksin katsomaan, mitä pitäisi tehdä. Hänellä oli yksi pätkitty puu ja sen paloitellut pätkät pitäisi saada mäen alapuolelle kasaan.
Pätkät olivat aika pitkiä tai lyhyempiä paksumpia, ensimmäiset minäkin kannoin alas, mutta loput pyörittelin rinnettä alas. Se kumarteluko lie taas aiheuttanut mulle huimaavan olon. (Kerran aikaisemmin kun oli tullut myös juuri puiden kanssa kumartelusta huimaava/huono olo). Joten loppuvaiheessa jätinkin miehen jatkamaan loppuun ja menin itse kotiin sohvalle lepämään.
Ihmettelen vaan itsekin noita huonoja oloja, mitä milloin mistäkin tulee. Mieskin varmaan ajattelee, että eihän tuosta vaimosta ole enää mihinkään fyysiseen työhön...











Olen kyllä perjantaina menossa niskahierontaan, jonka sain lahjaksi. Toivottavasti siitä olisi apua niskajumiin. Pääsen jopa kolme kertaa tutulle hierojalle, se on ylellisyyttä <3 Mutta ei nuo jumit ja niska/päänsärky vatsavaivojen lisäksi ole ainoat outoudet, sillä tässä kerran minulle sattui kaupungilla pelottava asia, joka tosin kesti vain silmänräpäyksen. Tutussa kaupungissa katselin ohimennessäni tavarataloa ja kun käänsin katseeni eteenpäin, niin yhtäkkiä kaupunki näytti hetken ihan vieraalta. Hetkeksi tuli tosi hämmentävä/pelottava olo, mutta onneksi samantien kaikki näyttikin taas tutulta. Onko kellään muulla tullut tällaista? Olisiko joku verenkierto häiriö... Eräs ystävä sanoi, että kannattaisi puhua asiasta lääkärille, mutta nyt kun olen noiden vatsavaivojen kanssa ollut lääkärin pakeilla, niin en ole viitsinyt sotkea siihen muuta. Tosin lupasin ystävälle, että puhun siitä kun lääkäri soittaa noista vatsavaivoista ja miten antibiootti on vaikuttanut vatsapöpöön. Ei päivää ettei jotain vaivaa...no on sentään joskus :)






Miettimistä aiheutti myös se, että Kela ei hyväksynyt mun lääkärintodistusta sairaslomasta, vaan vaatii lisäselvityksiä. Ja hoitava lääkäri on vain joka toinen viikko tuolla terveysasemalla, joten hänelle voi soittaa vasta maanantaina ja pyytää laittamaan lisäselvityksiä :( No, sain hoitajan kautta puhelinajan hälle maanantaiksi. Keskiviikkona viimeistään pitää toimittaa selvitys Kelaan. Joten jos lääkäri kirjoittaa sen maanantaina, niin pitää tiistaina itse hakea se tk:sta ja viedä Kelaan. Mutta katsotaan, eihän tässä muutakaan voi.






Parempaa teille <3

Kaikenlaista valituksen aihetta :(

Tällaiset makuupussit oli meillä 70-luvulla. Olivat tuulettumassa yhtenä päivänä, kun mulla oli ne tyrkyllä roskalava-ryhmässä, vaan eivät kelleen kelvanneet. No muistojahan noissakin pusseissa on.






Eilisen lintuparven sijaan oli aamulla pellolla kaksi kurkea. Yö meni vähän huonosti. Jouduin yöllä siirtymään pikkuhuoneen laverille, kun vatsa oli niin sekaisin, että piti juosta koko ajan vessassa, ja pysyä sen lähellä.





Meni useampi tunti valvoessa. Sitten kun suolisto oli tyhjä sain nukuttua, kun olin ensin ottanut särkylääkkeen issias-kipuun, joka minua on myös vaivannut jo useamman päivän. Se issiashermo vetää kipua tuohon oikeaan jalan ulkosivuun. Lisäksi teltalla jalkaan saadut hyttysen pistot on jotenkin tulehtuneet. Jalka on ollut punainen ja kuumottava tuosta päkiän päältä. Sattui ekana iltana teltalla olemaan ihan ohuet nailonsukat, niin kuinka ne onnistuivatkin pistämään kaikki melkein samaan kohtaan! Hydrokortisonia olen siihen laittanut. Silti se on kipeä ja kutisee.
Ei ihme , että itselläkin on jo ärtyisä olo.






Pistoja vieriviereen.













No mutta, etiäpäin sano mummo lumessa! Onneksi ei sentään sitä ole, lunta meinaan. Meidän piti mennä tänään jakamaan lehtiä postilaatikkoihin, mutta en tuon yön jälkeen jaksanut, niin mies kävi yksin ja toi mulle samalla allergialääkettä, kun se on ollut loppu ja nuha(kin) on vaivannut koko ajan. Se nyt onneksi loppui :)





Mutta eiköhän se tästä taas. Eilen käytiin katsomassa "kesänaapuri-hevosia" , niitä on lenkin varrella jo ainakin 10 kpl, hevosia ja poneja :)

Torstain tuumailuja

Ihanaa, tänään paistaa aurinko...jospa väsymyskin alkaisi helpottaa. Varsinkin kun viime yönäkin nukuin 9-10 tuntia. Liekö tuo vatsavaivakin vaikuttanut väsymystä. Onneksi se taitaa nyt olla jo parempi. Eräs ystävä soitti eilen ja sanoi, että kyllä mun kannattaisi pyytää pääsyä tähystykseen, ja mieskin oli samaa mieltä....toisaalta, kun eihän tuo vaiva kuitenkaan ole jokapäiväistä, jos se olisi jotain vakavaa, kai se tuntuisi joka päivä..hmm... Eilen oli aamusta viileää ja sateista, niinpä piti sytyttää tuli uuniin.














Iltapäivällä oli jo parempi sää ja käytiin miehen kanssa kävelylenkillä. Alussa oli viileä tuuli, mutta kun aurinko alkoi enemmän paistaa, niin sitten olikin jo hiki. Illalla miehellä oli menoa, niin aloin taas harjoitella kirjomista, kun sitä en olekaan elämässäni juuri harrastanut. Mulla ei ole kirjontakehystä,paitsi sellainen super-pieni, jossa pystyisi esim. yhden keskikokoisen kukan kirjomaan. Niinpä harjoittelin ihan vaan vapaalla kädellä kangaslaatikostani löytämääni pellavaliinan palaan. Tuossa, mistä lie tulleesta, pellavan palassa oli kolme sivua ommeltu ja yksi oli leikattu reuna. Niinpä ompelin sen neljännenkin reunan, tosin vasta sen jälkeen kun olin kirjaillut siihen jonkunlaisia kukkasia...enhän tiennyt tuleeko siitä mitään...





Tässä valo värjäsi liinan värin oudoksi, alemmassa kuvassa liina on oikean värinen.






















Sellainen pikku näperrys.






Tällaisen kuvan laitoin nyt tietokoneen näytölle taustakuvaksi, muutamia vuosia sitten otettu meidän talosta.













Ajattelin aamulla, kun sitä katsoin, että näyttää niin kivalta ja suojaiselta paikalta tuossa kuvassa, oikeasti täällä ei juurikaan ole näkösuojaa,kun on aukealla paikalla tien vieressä...itse kun olen tämmöinen "erakkoluonne" kaipaisin joskus vähän enemmän yksityisyyttä pihassakin... no se on vaan sellainen tunne. Eikös Raamatussakin sanota, että apostolitkin olivat "kaiken kansan katseltavina" :)

Aamun ajatuksia

Tänä aamuna laitoin keittiön pöydälle palamaan kynttilän, kun oli vielä niin hämärää, ja pikkulampusta oli palanut lamppu. Meillä on muutenkin ollut ongelmia noiden lamppujen(kin) kanssa, on taas useampi lamppu palanut peräkkäin ja pari pistorasiaa lopetti toimimisen :(
Täällä on tietysti vanhat sähköviritykset, kun talo on vuodelta-56. Tuosta tulikin mieleeni, että torstaina on sähköt jonkun aikaa pois, ilmoitti "sähkövahti" kännykkään, tekevät jotain hommia tällä seudulla.
















Nyt alkaa taas virtsatulehduksen kanssa olla normaali olo, mutta kun se oli alkanut jo toissapäivänä ja eilen iltapäivällä sain lääkkeet, vaikka otin ensimmäisen tabletin heti, niin illalla oli tosi hankala olo tuon tulehduksen kanssa... ja ettei menisi liian helpoksi tuli vielä pyörryttävä olo, joka oli tosi inhottava, pari kertaa meinasi silmissä sumentua. Ja tuli etova olo. Liittyivätkö sitten toisiinsa, luultavasti jotenkin. Laitoin rukouspyyntöjä seurakunnan ystäville ja join monta kannullista vettä ja juoksin vessassa. Lopuksi otin toisen antibiootin yöksi ja asetuin pikkuhuoneen sänkyyn (syystä, että pikkuhuoneessa on vessa) kolmen torkkuhuovan alle lukemaan Raamattua ja rukoilemaan. Ja kiitos Herralle olo parani huomattavan pian ja sain loppuyön nukutuksikin puolen yön jälkeen. Koko yön nukuinkin sitten pikkuhuoneen sängyssa, siitä on tullut näköjään oikein mun sairasvuode. Kissat olivat seurana sängyssä :)






Nyt on aamu-antibiootti otettu, mutta en uskaltanut lähteä miehen kanssa kaupunkiin, senkään takia kun en halunnut kylmään autoon istumaan. Vaikka mulla on etupenkillä sellainen istuin alusta, niin silti se on alussa kylmä ja nyt meiän auton lämmityslaitteessakin on ollut häikkää, ettei se toimi aina.
Pitäs varmaan ottaa käyttöön taas se kokoon taittuva alusta, joka mulla on jossain laukussa tallessa, niin sitä voisi kuljettaa mukana. Voi näitä vanhenevan naisen vaivoja :)





Rakas ystävä lähtee huomenna leukemian takia kantasoluhoitoon, voi kun kaikki menisi hyvin. Sitä rukoilen!






Ulkona on harmaa pilvinen päivä, vaihteeksi ei sada lunta. Hyvää päivänjatkoa teille <3

Voimattomana

Ei meinaa tästä flunssasta toipua normaali kuntoon millään. Koko ajan yskittää, väsyttää ja päätä särkee lääkkeestä huolimatta. Rasmuksen kanssa otin tuossa lepotauon. Sitten keitin ja join kahvia. Monella on kestänyt kolmekin viikkoa tällainen flunssa, ja niin taitaa kestää mullakin. Masennus vaan meinaa iskeä, kun on koko ajan huono olo, eikä mitään jaksa...siivonnutkin viimeksi ties koska.

Mieskin sanoi, ettei hänkään ole vielä normaalikunnossa.Vaikka onkin pirteämpi kuin minä. Meni Elmon kanssa kävelylle. No, nyt tulivatkin takaisin, ei kuulemma jaksanut pitkälle mennä...












Aamupäivällä käytiin kahvilla, apteekissa ja kaupassa. Takaisin tullessa mies sanoi, että käydäänkö Kasvihuoneilmiössä, no käytiin, vaan just jaksettiin kävellä läpi eikä tietty mitään ostettukaan. Eikä pätkääkään innostanut mikään.
Ei jaksa muuta kuin toivotella parempaa teille! Pari piristys kuvaa joukkoon.

Ensimmäisen kerran...

....tosiaan, ensimmäisen kerran moneen päivään heräsin silmät kirkkaina uuteen päivään, eikä "puolitangossa", kuten yleensä tän flunssan aikana. Joten tuli olo, että elämä voittaa! Jippii! Eilen illalla vielä pelkäsin, että tulee joku jälkitauti/uusiminen, kun koko ajan nenä vuosi ja lämpöäkin oli pikkuisen enemmän kuin normaalisti. Selkäkin oli jo paremmassa kunnossa aamulla, kun vaan muistaa olla "nöyrä" ja polvistua aina toisen polven varaan, jos pitää lattian rajasta jotain saada...eikä kumartua selällä.





Olin niin ihmeissäni/iloissani suht hyvästä olosta, että tietokoneelle tultuani jäin vaan tuijottamaan tätä etusivun kuvaa, että ompa kaunis kuva... :)











Jokohan sitä uskaltaisi ensi yöksi siirtyä omaan sänkyyn yläkertaan, mulla on ollut pikkuhuone "sairashuoneena", ihan tuon kovan yskän takia, etten häiritse miehen nukkumista. Mies menikin tänään kaupunkiin, hyvä hälle, kun miehet ei oikeen kestä sairastamista ja kotona oloa pitkään :) Minä en tuon epävarman selän takia, enkä muutenkaan heti halunnut lähteä "ulos kylmään maailmaan".




Mutta tällaisin tunnelmin tänä aamuna. Mukavaa päivää teille ystävät! Ja ps. kohta alkaa helmikuu...kevättä kohti!

Kyllä koettelee...

Kun keskiviikko-iltana alkoi tää flunssa, niin sen parissa sitä onkin mennyt loppuviikko. Torstai-iltana oli yli 39 kuumetta, ei oo vuosiin ollut tuommoista kuumetta, kun muutenkaan ei nykyisin helposti kuumetta edes nouse..vaan enemmänkin alilämpöä. Liekö ihan influenssaa meillä.
Torstainahan oli Kylätalo-tilaisuus, mies meni sinne, vaikka ei ilmeisesti ollut vielä kunnossa hänkään. Kävi vielä naapuri paikkakunnalta hakemassa yhden kaverin sinne ja laittoi kahvi-tarjoilut siellä.




Oli aika poikki, kun hän tuli kotiin. Oli iloinen kun toinen ystävä oli luvanut heittää kaverin takaisin sinne naapuri paikkakunnalle. Tuo varmaan pitkitti hänen flunssaansa, koska hän oli vielä "puolikipeä" sekä perjantain että lauantain, joten meillä on mennyt nää päivät enimmäkseen makaillessa.
Mulla on ollut joka päivä kuumetta ainakin illalla, ja tosi kova yskä, eikä mitään ole jaksanut tehdä. Puoli istuvassa asennossa joutunut yskän takia nukkumaan. Tänään tein ensimmäisen kerran ruokaa, tosin keitin vain makaroonia ja lämmitin pakastimesta sulatetun jauhelihakastikkeen. Mutta hyvää teki syödäkin välillä.












Tänä aamuna meni vielä selkä, kun kumarruin nostamaan käytettyä kissanhiekkaa sisältävää (täyttynyttä )pussia, riipaisi vain alaselässä oikealla puolella ja tuli olo, että meinasin pyörtyä. Jähmetyin siihen odottamaan kuinka käy, onneksi se pyörrytys olo meni ohi ja varovaisin askelin pääsin takaisin sänkyyn.
Siitä pikkuhiljaa olen yrittänyt selkää verryttää...varovaisin askelin edelleen joutuu "hiipimään"... Nyt siis tuo selkä vaivaa enemmän, kun flunssa ilmeisesti alkaa jo helpottaa pikkuhiljaa, ja yskäkin on jo vähentynyt. Onneksi, kun tuo yskiminen ottaa nyt siihen kipeään selkäänkin.
Mies meni jo pelaamaan sählyä, vaikka minä ajattelinkin onko se hyväksi, mutta oli ilmeisesti jo kyllästynytkin olemaan kotona :)




Onneksi oltiin käyty ennakko-äänestyksessä, kun nyt tänään en minä ainakaan olisi tän selänkään takia jaksanut lähteä äänestämään.




Mutta näillä mennään mitä on annettu. Parempaa teille :)

"Miesflunssa"

Niin se tuli mullekin se isännän "miesflunssa". Illalla kerkisin vielä käydä saunassa ja kokeilin jos sauna ja terva (löylyvedessä) olis auttanut,kun oli silloin jo vähän kipeä olo... vaan ei auttanut. Myöhemmin illalla palelin niin, että tuntui ettei mikään lämpö auttanut ja kun yskähän mulla oli vieläkin jonkun verran edellisestä flunssasta, niin ihan hirveesti alkoi taas yskittää. Menin kahdeksalta jo sänkyyn lukemaan, ylhäällä oli ollut uunissa tuli ja mittari näytti 20 astetta, minä palelin kahden peiton ja paksun aamutakin alla. Vähän yli 38 oli kuumetta ja aamullakin vielä saman verran. Yön nukkuminen oli pätkittäistä ja sellasta "horteista"...
Aamuyöstä oli kova päänsärky ja otinkin aamulla särkylääkkeen niin sain vielä vähän aikaa nukuttua. Ja nyt aamulla on luultavasti tuon lääkkeen takia ollut vähän parempi olo.













Tänään on Kylätalo-tilaisuus, mutta en nyt sinne pääse. Onneksi mies on parantunut, niin saa laittaa kahvipöydän siellä. Tai ehkä saa apua joltain naiselta myös.
Kun mies oli flunssassa, kerkisin kolme kertaa tehdä lumityöt, kun tietysti juuri silloin tuli kovasti lunta. Nyt ne lumet on paljon jo sulanut.
Ei tässä enempää nyt. Kuvat on eräältä päivältä Elmon kanssa metsälenkiltä. Kaunista untuvaista lunta!






Kaunis on myös joululahja-amaryllis. Jouluisen kolmen kukan jälkeen kasvatti vielä kaksi uutta kukkaa :)

Loppiainen

Meillä on vielä täysi joulu sisustuksessa. Flunssanpoikanen vei jotenkin voimat, täytyy katsoa jos ensi viikolla jaksaisi paneutua joulun raivaukseen ja siivoukseen muutenkin. Päänsärky ja yskä on edelleen jokapäiväisenä seuralaisena,vaan kaipa se siitä helpottaa jossain välissä.















Eilen illalla oltiin seurakunnassa, mikä oli ihan kivaa muuten, mutta yskitti, niin että piti syödä koko ajan pastilleja tai juoda vettä. Yhdessä välissä menin sitten eteisen puolelle yskimään ihan kunnolla, kun kurkkua kutitti koko ajan. Sinnekin onneksi kuului kaiuttimista puhe.
Olimmekin miehen kanssa kahdestaan, ei tällä kertaa tullut kyytiläisiä. Poikettiin tyttärellä mennessä ja tullessa, kun jätin sinne kännykkäni tilaisuuden ajaksi, että sain Whats Uppini päivitettyä, kun siinä olisi pitänyt olla Wifi-yhteys ja meillä ei sitä ole. Tyttö sanoikin sitten, että sai sen vahdettua niin, että seuraavaksi pitäisi saada ihan normaalilla netti-yhteydellä päivitettyä. Hyvä!














Ulkona alkoi sataa lunta, muutenhan täällä on suurinpiirtein kaikki entiset lumet sulanutkin ja vihreätä nurmikkoa on saanut ikkunasta katsella. Alussa satoi isoja hiutaleita hiljalleen, näytti yllättävän kivalta! Nyt se on muuttunut tavalliseksi tiheämmäksi lumipyryksi. Saa nähdä josko sitä jää maahan. Vähän on nurmikolla.















Fysioterapiassa kävin eilen ja sain uudet liike-ohjeet, mitä harjoittaa, entiset ei fysioterapeutin(kaan) mielestä olleetkaan sopivat, ilmankos en niitä voinutkaan suorittaa, kun olivat liian kivuliaat. Silloin kun ne aiemmin sain, ei vielä oltu kuvattu olkapäätä. Lisäksi tämä fysioterapeutti huomasi virheasennon selässä, joka vaikutta myös tuohon olkapäähän, eli nyt paneudumme selkä lihaksen oikeaan asentoon ensin. Mulla on yliliikkuvat nivelet, siksi helposti ne kipeytyvät ja esim. nilkka niksahtelee lähes itsestään.















Kuvat on tässä joku päivä otettuja.

Siivousta ja raivausta olisi kyllä tarpeen tehdä, kun vaan tästä voimaantuisi. Ensi viikolla onkin kaksi reissua Helsingissä, miehen lääkärien takia, maanantaiselle reissulle menen ainakin mukaan, kun hän haluaa...mielellään menisin perjantaisellekin, jos se muuten järjestyy.
Hyvää Loppiais-viikonloppua!

Viluista...

Kun vuosi vaihtui, niin flunssa iski. Vai voiko sitä flunssaksi sanoa, kun ei ole kuumetta, pikemminkin alilämpöä. Muuten on ollut kurkkukipua, yskää, palelua, päänsärkyä ja voimaton olo.




Tänään piti silti lähteä flunssajuoman avulla kaupunkiin asioille. Kaikenlaista siellä kaupungissa olikin, ja sentään jaksoin pysyä touhussa mukana. Kotiin kun tultiin, niin palelin ihan hirvittävästi, vaikka oli neulepusero, farkut, pitkä villatakki ja kaksi peittoa, toinen hartioilla ja toinen sylissä. Laitoinkin heti tulen uuniin. Katsottiin "Sydämen asia" dvd:ltä ja samalla söin pitsanpalan ja kuumaa mehua. Jakson loputtua mies lähti yläkertaan nokosille ja minä menin niiden peittojen alle sohvalle makaamaan ja torkuin puolihorteessa, heräillen viluun aina välillä ja välillä hetken torkahtaen. Kissakin taisi nukkua päälläni lisälämpönä.





Ylös noustuani mittasin kuumeen, mittari näytti 35,9! Harvoin aikuisena on kuumetta tullut, vaikka olisikin kipeä olo. Eipä ole juuri mitään jaksanut tehdä kotona. Vaan haitanneeko tuo...





Onneksi huomenna ei tarvii lähteä mihinkään, miehellä kyllä on hammaslääkäriä ja muutakin, mutta onneksi itse saan jäädä kotiin. Toivottavasti tämä olo ei kauhean montaa päivää kestä...kun loppuviikosta on omakin hammaslääkäri ja fysioterapia.





Parempaa teille :)

Keskiviikko keskellä viikkoa

Tänään oltiin Jorvin sairaalassa käymässä. Siellä kuvasin tämän hauskan taulun, jonka nimi oli "Takatalvi". Tykkäsin siitä :)
















Kaupunkipäivänä tiistaina taas poikkesin kirpparilla. Ostin sieltä kaksi käsityö/askartelu- lehteä. Tänään tuli sitten tytön viime jouluksi mulle tilaama Talo ja koti-lehti, niin nyt on kivaa lukemista ja tutkimista niissä :)
















Kierrätys-ompeluakin tuli sen verran tehtyä eilen, että kaivoin esille tytön antaman kahden hengen pussilakanan, jota pienet hampaat oli nakertaneet rikki sieltä täältä. (Eli tytön entiset lemmikki-rotat :) Sieltä ehjistä kohdista tein näin aluksi kolme tyynyliinaa.















Nämä menevät ensin pesuun (koska ne on aiemmin pesty ilmeisesti hyvin voimakkaan tuoksuisella pesuaineella, tai sitten se on ollut huuhteluaine, ja mä en tykkää voimakkaista tuoksuista petivaatteissa) ja silitykseen. Ja sitten käyttöön.
Materiaalia jäi vielä runsaasti jäljelle, kun siellä on toinenkin tytön antama pussilakana ja muutama omakin rikkimennyt pussilakana.








Tänä iltana olisi laulelot Laulusiskojen kanssa, jos nyt ei tule vielä niin huono keli, ettei kyyti uskalla pitkää matkaa lähteä...mutta suunniteltu niin ainakin on.






Huomenna mies menee pieneen leikkaukseen ja on yön yli siellä. Huomenna voikin olla huono keli, jos ennusteet pitävät paikkansa. Onneksi meidän autossa on talvirenkaat, jotka vaihdoimme viime tipassa, ennen kuin talvi yllättää autoilijat. Tai siis en minä, vaan mies kaverinsa kanssa. Elikkä tällä kertaa säästyin siltä puuhalta itse. Tsemppiä kaikille lumen tuloon!