Auto ongelmia , mutta hyvääkin..

 

Seurakunnassa on miesten ilta, isäntäkin siellä. Hän on siellä toisen kyydillä, niin sillä aikaa tuli auton korjaaja hakemaan meidän auton. Pitäisi saada kuntoon katsastusta varten, kun ei mennyt läpi ensimmäisessä... hänen auto on nyt meidän pihassa.

Aina noiden autojen kanssa on ongelmia. Kun ei ole varaa parempiin autoihin. Toivotaan, että tulee kuntoon ja menee sitten läpi katsastuksesta, onneksi sillä saa vielä ajaa toistaiseksi.

Toisaalta on Herra siunannut, on rahat riittäneet ja tullut ylimääräistäkin, kyllä Hän on rahan tarpeen tiennyt. Huolenpitoa <3

Kylätalo tilaisuuskin on taas tällä viikolla, viimeisillä musteilla tein tulostimella kutsu laput kylätalolle valmiiksi, ja nyt on tilattavana  uusi mustekasetti.

Näin sitä mennään eteenpäin, usko lisääntyy kun huomaa miten Herra auttaa.

Täällä on satanut ja paistanut, tällä hetkellä paistaa aurinko. Lähi kirjastossa vois käydä joku päivä, toisaalta on nyt tullut jotain vanhoja kirjoja uudestaan luettua. Nyt on ollut vanha Arvid von Martensin kirja "Rukousvastauksia" ollut toisen kerran luettavana ja jotenkin se kovasti ilahduttanut sydäntäni, kun olen sitä illalla sängyssä lukenut.Kirja on vuodelta 1947.

Rukousvastauksista ja Herran huolenpidosta siinä kerrotaan, ja alussa Arvidin uskoon tulosta.

Siunausta teidänkin päivään <3

Surua ja iloa, sitä elämä on

 Tervehdys! Kaikenlaista tässä on taas ollut. Rakas ystävä ja lauluryhmän vetäjä pääsi kirkkauteen, taivaalliseen laulukuoroon. Liian aikaisin loppui hänen elämänsä, mutta hänen sairautensa uusi hoitojen jälkeen ...eikä hän päässyt seurakuntaankaan  enää aikoihin. Meille kaipaus jäi, mutta tiedämme , että hänellä on hyvä olla. Hän oli minua noin kaksi vuotta vanhempi.

Eilen oli vilkas päivä, ensin meillä kävi eräs miespuolinen ystävä, ja myöhemmin illalla meitä vielä pyydettiin kylään toiseen paikkaan. Olen yrittänyt välttää ihmisten tapaamisia/kyläilyjä, mutta oli hyvä että kuitenkin menimme, koska saimme antaa rukoustukea ystäville. Ja myös eräs ystävä, jonka kanssa kaupungissa asuessa tuli enemmän oltua tekemisissä,  soitti ja tiedetään muistaa toistemme rukous aiheita.

Srk:n vanhemmistoveljen ehdotuksesta avaamme myös Kylätalon oven pienimuotoiseen uskovien tapaamiseen ja rukoukseen ja ruuanjakeluun. Maskit ja turvavälit toivottavasti otetaan huomioon.

Minä virkkasin toiset tossut niistä paksummista jämälangoista. Ei niistäkään kovin hienot tulleet, mutta lämpimät, ja sain pois niitä paksuja lankoja, joista en keksinyt muuta tekemistä, kirppikseltä joskus ostetut.

 

 

 Meillä neulomis taidot siirtyneet äidiltäni enemmänkin vanhimmalle tyttärelleni. Hänen neulomistaitoja tässä alhaalla, minulle neulomani sukat/tossut.

 

 

Myös varhennetun kansaneläkkeen hakupaperit vein Kelaan, jätin asian Herran huomaan, miten käy. Toivotaan, että hyvin. Kun vatsahermot oli jo ihan sekaisin, kun päiväkausia olin asiaa pähkäillyt, että mitä teen sen asian kanssa.

Ulkona on sää lämmennyt ja ollaan parina päivänä jo käyneet lenkillä. Ja isäntä on tehnyt lisää lumitöitä, kun silloin lumisateen aikana ei kerinnyt tehdä kuin välttämättömät.Nyt isäntä on just lähdössä hölkkälenkille.

Mukavaa päivää teille!

Lapsen iltarukous

 

Tässä pikku-Sesse pienenä tuttavien Popi-koiran kanssa.

 Onko teille lapsena opetettu iltarukous? Ja jos on,niin millainen? Olisi  kiva kuulla... Oma äidin opettama iltarukous taisi olla tämä:"Jeesus mua suojele, heikkoa, pientä lasta. Voimallasi varjele hukkaan joutumasta." Ainakin tämä on minulle eniten jäänyt mieleen.

Pitipä oikein katsoa Eloni alkutaival-kirjasta äidin muistiinpanoista mitä siellä asiasta sanottiin. Yllätys,yllätys...siellä olikin  sekä tämä "Levolle lasken Luojani , armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen korjaa sieluni", sekä  toinen , jonka paremmin muistan lapsuudestani: "Tule Jeesus lapses lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä, horjuvaa, johda tietä oikeaa."

Iltarukous on lapselle tärkeä  ja turvallisuutta antava. Minä pelkäsin lapsena ja vielä nuorenakin pimeää, välillä menin kokonaan peiton alle piiloon tai ainakin pidin silmiä kiinni. Olin kuullut kummitusjuttuja, ne olivat saaneet sen aikaan. Oikeastaan pimeän pelkoni hellitti vasta kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa, toiselle paikkakunnalle, jossa oli rivitalossa pihavalot ja katuvalot, joten ei ollut täysin pimeää yölläkään , niinkuin kotona maalla oli ollut. 

Helpotus

 

Olo alkaa helpottaa.Osansa siihen ihanalla ystävällä, jonka kanssa sain eilen viettää puoli päivää. Oltiin sovittu, että rukoillaan yhdessä. Hän tuli ison kukkakimpun kanssa meille. Rukoiltiin ja juteltiin, sitten mentiin vielä hänen luokseen, ennen kuin mun mies tuli kotiin muutosta. Ystävä tilasi meille pitsat ja sen jälkeen tehtiin lenkki ulkona, kun ei satanut. Hänen seura ja se kun sai puhua vapaasti helpotti paljon ja tietysti myös rukous,itkeminen ja ulkoilu, kaikki yhdessä. Ystävät on kullan arvoisia <3

Kuvasin ystävän tuoman kukkakimpun, samoin kuin pikku-neilikat, jotka vien kyläpaikkaan, johon menemme isännän kanssa iltapäivällä, vaan kone ei suostunut tuomaan niitä kuvia puhelimesta koneelle. En tiedä mikä mättää. Ehkä se joskus myöhemmin tuo...

Mutta ihanaa, kun se raskas paino hävisi sydämeltä, jaksaa sinne kyläänkin lähteä :) Siunausta ja lepoa teidänkin päivään tänään <3

Ps. Tuo vanha kuvakin meni ihan sivuun, mutta en saanut sitä siirrettyä, olkoon.

Hyvää uutta vuotta alkavaa!

Ehkä sitä pitäisi toivottaa vasta huomenna, mutta parempi aikaisin kuin myöhään. Mies lähti juuri järjestyksenvalvoja-tehtäviin kauemmas srk:n , minä jäin Elmon seuraksi, kun se pelkää ilotulituksia, niitä saattaa täällä maallakin kuulua.











"Vuosi vanha vaipuu hautaan riemuineen ja murheineen.
Ihmissydän puhkee nöyrään rukoukseen , kiitokseen.
Oi jos vuosi alkava oisi Luojan siunaama".



- - -




"Viivymme nyt vielä tässä toisiamme siunaten,
olemmehan lähtemässä arkipäivään jokainen.
Herra, kiitos sanastasi, anteeks annon rauhasta,
pidä huoli laumastasi arjen ahdistuksissa."




Nämä kaksi laulua minulla on soinut päässä jo pari päivää, näin vaihtuvan vuoden aattona. Ja teille jokaiselle haluan toivottaa näillä laulujen sanoilla Hyvää ja siunattua uutta vuotta. <3




Ps. Papinkauran kukka avautuu :)

Tämän päivän mietteitä...

(Vanhoilla kuvilla mennään edelleen).





Heissan kaikki! Vesisade ja harmaus jatkuu...minkäs sille voi..



Tänään lähdettiin käymään naapurikylällä,käytiin kahvilassa ja samalla kylän kaupassa , ostamassa pääasiassa huomiselle Kylätalolle kertakäyttöastioita.
(Huomennahan onkin taas se viikon vilkas päivä: soppakirkon työpäivä ja illalla kylätalo-tilaisuus. Ja varsinaiset soppiksen vetäjät ovat poissa, meidän pitää pärjätä ilman. Onneksi tuttu "sijais-emäntä" tulee laittamaan ruuan siellä). Perjantaina tulee sitten ystävä kylään.




Takaisin tullessa poikettiin eräässä "hoitokodissa", kun eräs kaveri oli miestä pyytänyt käymään,minä menin mukaan "siivellä" :) Sopivaan aikaan satuttiin menemään, saatin ruoka siellä ja kun toisella tutulla kaverilla oli siellä synttärit, saatiin myös täytekakkua. Ja saatiin rukoilla erään nuoren naisen puolesta, hän itse pyysi.




Pari kaveria sieltä pitäisi tulla huomenna kylätalo-tilaisuuteen. Minä olin autuaasti unohtanut, että mun piti kysellä, että saisi kunnon toimivan ulkolampun kylätalolle, kun ei siellä ole toiminut toinen ulkovalo ollenkaan ja eteisessäkin on ollut vain mun kynttilälyhty. En todellakaan ollut sitä muistanut pätkääkään. Tänään sitten se tuli yhtäkkiä mieleen ja laitoin siitä viestiä "vastaavalle", mutta hän oli lomalla ja antoi vaan toisen numeron, mihin ilmoittaa. Että voi olla, ettei siitä huomiseksi ole vielä hyötyä... Nyt on kuitenkin viesti laitettu eteenpäin. Kyllä nyt on pimeällä niin pimeää, että kunnon valo olisi tarpeen.





Tämmöistä miettimistä tänään. Pimeästä huolimatta valoa ja iloa!

Ollako vai eikö olla, selviää lopussa...

Kiitos kaikille rohkaisevista kommenteista!










Kuva keväältä






Tänään mies kävi kaupungissa, meni tuttavan kyydissä kaupunkiin ja piti tulla bussilla pois, mutta olikin tavannut yhdet meidän ystävät, jotka asuvat täälläpäin, niin sai kyydin takaisinkin :) Kun puhelimessa kuuli, että minulla on ruoka uunissa (riisiä ja broileria), niin kysyi minulta että pyytäkö ystävät myös syömään... ajattelin ruuan riittävän hyvin ja annoin myöntävän vastauksen. Niinpä he olivatkin :)






Ruuan jälkeen mies meni päikkäreille yläkertaan ja tuli hetken päästä alas...oli saanut puhelin soiton, että Karkkilassa olisi ylimääräinen auto, srk:n "veljellä", ja mies menee toisen veljen kanssa katsomaan sitä huomenna. Jos kaikki menee hyvin, niin saattaapi olla piankin meillä auto taas :)
Toistakin autoa tarjottiin,mutta se oli korjattava, niin ei siitä kiinnostuttu, kun yksi rikkinäinen seisoo jo pihassa. Toivottavasti kaikki menisi hyvin.






Nyt mies pyysi mua kävelemään kanssaan,niin lopetan. Tässä oli vain väliaika tietoja.



- - -





Tähän asti kirjoitin eilen. Tänään voin ilokseni ilmoittaa, että Herra on kuullut rukoukset ja nyt meillä on taas auto! Ja edullinen :) Punainen Fiat Punto vaihtui siniseen Renault Meganiin. Kiitos Herralle! Eräältä srk:n veljeltä ostimme sen, tai itse asiassa ei vielä maksettu, mutta saatiin jo kotiin ja maksetaan tilisiirtona. Nyt päästään taas liikkumaan. Karkkilasta haettiin se, toinen seurakuntalainen vei meidät sinne aamulla. Oltiin myyjällä kahvillakin ja sen jälkeen käytiin vielä tuttavien luona samalla reissulla. Ja omalla autolla kaupan kautta kotiin :) Jee!




Kyllä Isä pitää huolen :)

Hyvää Juhannusta kaikille...

... ja turvallista sellaista! huom. kuvat vanhoja kesä/juhannus kuvia.




Itse olen aloittanut juhannuksen vieton arkisesti siivoamalla astiakaapin yläkaappia (vaikken siellä aio juhannusta viettääkkän :), alakerran vessaa, ja pyörittämällä pyykkiä koneessa. Toivottavasti kuivatus kelit jatkuu, vähän on tullut pilviä...












Isäntä meni vielä yhteen näytelmään ja kun sieltä tulee menemme kyläilemään juhannusillaksi, siellä on muitakin seurakuntalaisia. :)
Eilen illalla oli vielä Kylätalon Ilosanoman ilta, viimeinen ennen pientä kesätaukoa. Mulla alkoi myös soppikselta reilun kuukauden loma. Ihanan kortin sain (saimme) soppiksen vetäjiltä, jotka ovat myös ystäviämme.












Mutta suurin ilon aihe tällä hetkellä on , että Rasmus tuli kotiin tässä yhtenä iltana <3 Olin jo huolissaan kun oli yli viikon, eli sen ajan kun pikkukoira oli hoidossa, poissa. Ihana Rasmus! Kyllä olin sitä rukoillutkin! Kun ei koskaan ennen ole noin pitkää aikaa ollut poissa.






Laitan tähän loppuun vielä muistaakseni Helvi Juvosen kesärunon, joka sopii näin keskikesään.




Kuljin, kuljin kankahilla
kesän kultaisen.
Nukuin metsätaipallla
alla kuusien.
Pihka tuoksui, kilvan kukki,
ruusut, kanervat.
Puusta puuhun kutoi lukki
seitit hohtavat."




Kaunista, turvallista Juhannusta kaikille! Nautitaan kesästä!

Väärä hälytys ...

Hyvää Ystävänpäivää kaikki blogiystävät <3 Itse sain eilen mukavan yllätyksen, kun ystävä toi minulle kauppareissullaan kauniin ystävänpäivä kukan :) Lisäksi sain postissa ystävänpäiväpostia blogi-ystävältä ja aiemmin jo toiselta ystävältä:) Kiitos <3











Minun piti mennä tänään soppikselle, kun mua oltiin pyydetty lukemaan/lausumaan joku runoni siellä hartaudessa. Mutta aamulla heräsin joskus viiden maissa vessaan, ja oli vähän sellainen olo, että alkaako taas virtsavaivat :( Otin karpalotabletin ja kun mies nousi kuuden maissa ylös, sanoin etten taida lähteä kaupunkiin. Pyysin miestä tuomaan mulle karpalomehua kaupasta, ennen kuin lähtee kaupunkiin. Tuo karpalotabletti ja -mehu taisivat auttaa, tai sitten vaan oli väärä hälytys.





Nyt vaan tunnen itseni luuseriksi, kun en lähtenytkään, vaikka nyt on suht normaali olo. Toisaalta ajattelin, että kun ei silloin ollut olosta varmuutta ja siellä olisi pitänyt olla aamusta iltapäivään asti, kun mies haluaa lähteä aamulla liikkeelle.
Illalla meillä on vielä Kylätalo-tilaisuus. Sitäkin jo kerkisin aamulla miettiä, että jos en sinne pystykään lähtemään, niin kuka keittää kahvit ym. Mulla on ollut alaselkä kipeä, niin ajattelin aamulla, että liittyykö se pissavaivaan...ei näköjään.











Toisaalta kyllä aamulla huokaistiin rukousta ylöspäinkin, että tuo "oletettu" vaiva paranisi :)





Eilen oli hauska juttu. Hain vauva nuken (tyttösen) vintistä, ajatuksena jos tekisi sille jotain vaatetta, kun mulla on se vauvanvaate kirja lainassa... Riisuin siltä pois päällimmäiset (villaiset) vaatteet, sitten bodyn. Huomasin että se oli tehnyt kakat housuun!! Ihmettelin miten se on mahdollista, sekä bodyssä että pikkareissa oli ruskeat tahrat.
Sehän on baby born-nukke, että sille voi syöttää ruokaa, mutta eihän meillä mitään ruokaa sille ole.




Sitten muistin, että kerran kun tyttö ja tytöntyttö olivat meillä, niin samaan aikaan oli meillä eräs ystävien tyttö, jolla oli oma baby born-nukke mukana tarvikkeineen ja tytöt leikkivät niillä...taisi meidän vauvakin saada ruokaa :D En silloin edes arvannut katsoa sen pöksyihin :D Pöksyt ja body päätyivät pyykkiin. Sitä ennen käytin bodya vielä koko mallina, kun pienensin tytöntytön vanhasta mekosta nukelle mekon.

















Tuon tytöntytön vanha mekko oli aika nuhruista kangasta, olin sen maton kuteiden mukana saanut, mutta hyvä harjoitus kappale se oli.




Vauva ihan selvästi haluaisi syliin :)




Viettäkäähän mukava ystävänpäivä <3

Tankkausta :)

Tänään läksimme käymään naapuri-paikkakunnalle seurakuntaan. Olikin tosi hyvä tilaisuus! Paljon vanhoja tuttuja nähtiin (ollaan ennen siellä päin asuessa kuuluttu kyseiseen seurakuntaan). Ja jopa kaksi entistä pastoriamme. Ja tuollakin kävin rukoiltavana. Eräs tuttumme läksi sitten meille kylään ja kotona jatkettiin rukousta. Paistettiin kakluunissa makkaraa, syötiin vähän pitsaa ja juotiin kahvit. Sitten oli ruumis ja sielu tankattu :) Kauramaidon kokeilun aloitin.














Tämä kuva on aiemmin otettu, mutta hyvin näkee lumi määrän. Tämän kuvan jälkeen vielä lisää lunta tullut. Aiempi kuva tämäkin.
















Yli 20 astetta on pakkasta. Ei huvittanut lähteä ulkoilemaan. Vieraan lähdettyä olen taas poistellut tietokoneelta ylimääräisiä kuvia. Illalla täytyy katsoa Tuntematonta sotilasta. Mukavaa iltaa kaikille!

Rukousvastauksia

Tänään on harmaa, pilvinen päivä. Onneksi ei kuitenkaan sada, kun pyykit on ulkona kuivumassa ja mieskin meni kaverinsa veljen puuhommiin.





Eilen olimme vaihteeksi Helluntaisrk:n Jumalanpalveluksessa. Tuttu pastori, piti hyvän saarnan. Hän kertoi siinä mm. rukousvastauksesta, jonka olivat saaneet.

He olivat muuttaneet uudelle paikkakunnalle, jonka asuntojonossa he olivat jo edeltäkäsin olleet. Mutta sieltä ei kuulunut mitää tietoa asunnosta. Uudella paikkakunnalla asuivat heidän tuttavat, jotka olivat menossa kahdeksi viikoksi lomalle, ja lupasivat että he voisivat olla sen aikaa heidän asunnossaan.
No, he rukoilivat asuntoasiaa itse ja kertoivat sen uudessa srk:ssa myös rukouspyyntönä. Uuden seurakunnan pastori kysyi, minkälainen asunnon pitäisi olla? He vastasivat: 3 h+k.


Viimeinen viikko vara-asunnossa oli jo lopuillaan, kun he huomasivat lehdessä pienen ilmoituksen: vuokrattavana 3 h+keittiö. He soittivat sinne, puhelin tuuttasi varattua, mutta aikanaan he pääsivät läpi ja pääsivät katsomaan asuntoa. Monet olivat käyneet sitä katsomassa, mutta he saivat sen!








Siitä tuli mieleen myös oma asunnonhaku, silloin kun olimme menneet miehen kanssa naimisiin. Mehän olimme uusperhe, minulla oli kolme lasta vielä kotona ja asuimme lasten kanssa pienessä kolmiossa. Mies asui vielä ahtaammin pienessä pihamökissä, jossa oli vain yksi huone + suihku/saunatilat.
Joten rupesimme rukoilemaan isompaa yhteistä asuntoa. Muistan kun olimme kävelemässä miehen kanssa ja hän sanoi, että ruvetaan rukoilemaan asuntoa, jossa on 5 h+k, että jokaisella lapsella olisi oma huone ja meillä oma makuuhuone. Ei mikään vaatimaton rukous :) Vaan sellaisen me saimme ja vieläpä maalta omakotitalosta! Kyllä Herra vastaa rukouksiin! (Alla kuva siitä).















Voi että, tuosta tuli vielä mieleen myöhempi asunnonhaku :) Olimme asuneet vieraalla paikkakunnalla, mutta tyttö halusi takaisin kotiseudulle lukioon, enkä minä halunnut päästää häntä yksin parinsadan km:n päähän. Ja itsekin kaipasin entiselle kotiseudulle takaisin. Olimme laittaneet asuntohakemuksen kaupungintoimistoon ja jonnekin muuallekkin. No, sitten tuli ilmoitus, että kotikaupungin viereisessä kunnassa oli 3 h + k, ajattelimme sen varmaan olevan liian pienen asunnon kolmen lapsen kanssa, mutta päätimme kuitenkin lähteä katsomaan. Matkalla sinne puhelin soi ja kaupungintoimistosta soitettiin, että olisi tarjolla 4 h+k tutussa lähiössä!








Kyllä elämä on ollut mielenkiintoista Jumalan seurassa :)





Myös Metsäntyttö blogissaan Metsäntyttö kertoi rukousvastauksesta asuntoasiassa.





Myös tämä talo oli samanlainen rukousvastaus aikanaan, tässä oli loppujen lopuksi jäänyt meidän lisäksi yksi toinen tarjouksen tekijä. Muistan kun rukoilimme, että jos tämä talo on meille tarkoitettu, niin toiset vetäisivät tarjouksensa pois, ja niin kävi. Ja varmasti se olikin Jumalan tahto, koska saimme aloittaa täällä tilaisuudet Kylätalolla. Täällä kun ei juuri lainkaan ollut vapaitten suuntien hengellisiä tilaisuuksia, paitsi joitakin kotikokouksia.




Tästä tuli tällainen maratonpostaus, mutta on se hyvää tekevää muistella miten Jumala on auttanut ja miten Hänellä on kaikki langat käsissään! Siunattua päivää jokaiselle <3