Historiaa

Huomenna tulee 10 vuotta siitä kun ostimme tämän pikkutalon. Tänään juuri löysin sopivasti netistä lisää tietoa tuosta ikivanhasta Turku-Helsinki tiestä, josta eilen oli puhe.

Tämä "kartta" oli mukana talon papereissa, ja kiinteistövälittäja siitä myös puhui, että tuosta joen yli ja meidän pihan poikki aikoinaan on kulkenut muinainen Turku-Helsinkitie.

 

 

 

 

 Etsin jo alkuaikoina lisää tietoa siitä, mutta en löytänyt. Tänään rupesin etsimään ja nyt löysinkin, olin etsinyt sitä tietoa väärällä hakusanalla. Olin etsinyt nimellä  vanha Turku-Helsinki tie , jolloin kone tietysti tarjosi vanhaa ykköstietä. Tänään aloin etsiä hakusanalla muinainen Turku-Helsinkitie ja sehän tärppäsi .)

Muinainen tie löytyi sieltä nimellä  Ylinen Uudenmaan tie. Siinä oli myös kartta. En saanut tekstistä kopiota, mutta kirjoitin ylös tärkeimmät asiat.

 

"Tie kaartaa lähemmäs Nummen kirkonkylää ja ylittää sen länsipuolella Hämjoen (eli meidän tontin vierestä menevän joen) nykyään jo metsittyneellä paikalla, Pääniityntien ja Heikkilänkulmantien välissä.

Ylinen Uudenmaantie on vanhin tunnettu paikallistie Uudellamaalla, siitä löytyy maininta jo vuodelta 1442." Se mainitaan "Keskiaikaiset ja Jaakko Teitin luettelossa olevat tiet."

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy se tie tuolla keskellä sellaisena nauhana, kerran otin kalliolta tuon kuvan. Tuolla kaukaisuudessa näkyy kirkonkylä kirkontorneineen.

Mulla tuli aiemmin kuva arkisto täyteen ja jouduin paljon poistamaan kuvia, osan laitoin muistitikulle, mutta ei sekään nyt toiminut. Osa on myös digikamerassa, joka piti pistää lataukseen. Harmittaa kun ei löydä kunnon kuvia.

Kymmenen vuotta siis tulee tässä pikkutalossa täyteen huomenna.

Hyvä tässä on ollut asua, vaikka ensimmäinen talvi meni totutellessa maalaiselämään ja varsinkin pimeyteen, kun täällä ei katuvaloja ole.

Mutta kaunistakin välillä oli :)

Tässä on kuulemma ollut joskus jotain kunnan asuntoja, ja esimerkiksi meidän ikivanha savusauna on ollut ainakin  kahden perheen käytössä, siksi siinä on kaksi ulko-oveakin, toinen meidän pihaan päin ja toinen takapuolella naapurille päin.

Meidän vintissä oli myös tooosi isoja valokuva-kopiota joissa tätä meidän taloa rakennettiin. Eli tämä ei ole alkuperäinen talo, mutta kuitenkin noin samanikäinen minun kanssani :)

Tällaista historiaa tänään. Huomiseksi sainkin yllättäen vapaa päivän, kun kuntouttavan (soppiksen) vetäjät on molemmat sairaana, niin sitä ei ole huomenna. Sen sijaan on kyllä Kylätalo-tilaisuus huomen iltana.

Soppiksella ja asioilla

Kuva on vanha, ulko-saunan kulmalta.






Tänään oli kaikenlaista hässäkkää. Aamulla jo 8:n jälkeen lähdettiin kaupunkiin, bensa-aseman ja kaupan kautta.(Miehen piti saada energia-juomansa). Ensiksi talletusautomaatille ja postilaatikolle,sitten jo aikaisessa Soppikselle. Ovet olivat vielä lukossa, mutta sitten eräs seurakuntalainen tuli paikalle ja hänellä oli avain. Ja kohta tulivat myös soppiksen isäntä-pari. Ja siitä se työpäivä alkoi menemään.




Paljon oli porukkaa soppakirkossa, hartaudessa ja ruokailussa, taisi olla kaikki tuolit täynnä. Eräät ystävämme, vähän kauempaa, olivat siellä puhumassa. Iltapäivällä alkoi olla työpäivä täynnä,ja taas piti jatkaa asioiden hoitoa kotimatkalla. Ja niiden jälkeen vielä terapiaan. Tuo olikin nyt viimeinen terapia näillä näkymin. Ihana terapeuttini antoi mulle vielä verhoja/kankaita ja askartelutavaroita,kun tietää että ompelen ja askartelen :) Kun kuulemma olivat hänellä joutavia.




Kotona tein vähän omena-tuoremehua koneella. Rasmusta ei ollut aamulla näkynyt, mutta kotiin tultuamme sekin tuli syömään. Pari päivää sitten aloitin neulomaan pantaa talveksi,kun teki mieli jotain käsityötä tehdä. (Niinkuin ei niitä jo olisi ennestäänkin). Sitä olen nyt välillä neulonut. Kun kädet kaipaavat jotain käsityötä.




Eipä tässä tämän kummempaa...huomenna onkin jo perjantai.

Kuvat edellä

Tänään kävin Elmon kanssa metsässä hankikanto kävelyllä.














Oli myös hyvä tilaisuus käydä ottamassa joka vuotiset kuvat jääputoukselta. Putous kokonaisuutena oli likaisen värinen, niin otin vain pikku näkymiä.







"Tippukiviluola :)"






























Tässä eläväpintaista jäätä.





Kuvasin myös joen toiselta puolelta meille päin. Kun minusta tää on kiva näkymä...kun rakennukset on rivissä joen rannalla. Tosin meillä on vain savusauna joen varrella, tässä ensimmäisenä näkyy...
Sen jälkeen on naapuri-mökki punaisine rakennuksineen ja sen jälkeen toinen keltaisine rakennuksineen.












Eräänä päivänä kuvasin ikkunasta auringonlaskua.































Mukavaa sunnuntaita teillekin :)

Turkoosi

Turkoosi on yksi lempiväreistäni. Itse asiassa en tiedä onko tämä joskus kirppikseltä ostamani lanka vaaleaa turkoosia vai vaaleasinistä. Mulla oli kaksi kerää tuota lankaa ja mietin mitä tekisin siitä...





Löysin tästä lehdestä helpon pipon ohjeen, joka neulottiin tasona, ja vasta lopuksi siitä muodostui pipo.














Mulla on aika iso pää, vai johtuuko se tunne vain suht paksusta tukastani, niin ajattelin mahtuuko se edes minulle, vaikka olinkin vahingossa neulonut tasoa sentin enemmän kuin ohjeessa, se oli varmaan hyvä :)





















Mies on lämmittänyt savusaunaa koko päivän ja kutsunut sinne kavereita, mutta vain yksi pariskunta on vastannut, että he ovat flunssaisia, joten ei ole mitään tietoa toistaiseksi tuleeko saunavieraita ja jos, niin kuinka paljon. Minä olen sellainen, joka haluaisi aina tietää etukäteen mitä tapahtuu (eli kontrolli-friikki) , mutta mies on "hetken lapsi" ja olen joutunut tottumaan epävarmuuteen, vaikka se vaikeaa on minulle ollutkin. Toisaalta se tietysti on hyvää opetusta siitä, että kaikkea ei voi maailmassa kuitenkaan hallita.





Leppoisaa lauantaita!

Aurinkoa ja vieraita eilen, toista tänään...

Aamulla heräsin juuri ennen kellon (lue kännykän) hälytystä 15 yli 7. Siitä ja sateisesta säästä johtuen, piti mennä päikkäreille kun tultiin kaupungista, kun niin väsytti. Ja ihan mukavaa, kun kerrankin sain myös torkahdettua, vaikka olkapää särkikin. Kuitenkin piristyi, kun torkkui hetken aikaa ja joi sitten kahvit päälle :) Ja särkylääkekin piti ottaa tuohon olkapää-särkyyn,kun on tavallista kipeämpi.(Vaikuttaneeko matalapaine...)
Miksi aamulla heräsin niin "aikaisin" niin siksi kun miehellä oli kaupungissa hammaslääkäri aamulla ja menin samalla kyydillä auttamaan tyttöäni. Siivoushommia ja lomakkeen täyttämistä. Ennen kaupungista lähtöämme mies halusi vielä tarjota minulle keittolounaan ja jälkkärikahvit lounasruokalassa.







Eilen odotettiin vieraita enemmänkin, kun oli tulossa yksi lapsiperhe sekä useampi mies saunomaan ja grillaamaan. No, loppujen lopuksi tuli "vain" perheen isä neljän lapsen kanssa sekä yksi mies yksinään. Miehet ja lapset saunoivat savusaunassa ja osa ainakin kävi joessakin, joka tosin on taas kesäisen matala.
Sen jälkeen grillattiin makkaraa ja syötiin salaatin kanssa ja jälkkäriksi limua ja kahvia höysteineen. Lapset tekivät kaarnaveneitä jokeen menemään, pelasivat sulkapalloa ja nuorin lapsista leikki myös vintistä tuomillani leluilla pihalla. Perheen isä oli todennutkin, etteivät "isot tytötkään" vilkuilleet kännyköitään...olihan se niin erilaista täällä maalla, kun itse asuvat kaupungin keskustassa kerrostalossa. Ja sääkin oikein helli meitä. (Harmi vain, että perheen äiti oli joutunut jäämään kotiin nuorimman sairastavan lapsen kanssa).














Eilen illalla sitten piti kantaa vinttiin takaisin kaikki tuolien pehmusteet ja raivata pöytäliinat pois ulkopöydiltä, kun luvattiin sadetta, ja sitähän tänään on saatukin. (Kun ei se paviljonkikaan pysynyt kunnossa, että sinne olisi voinut pehmusteet laittaa sateen suojaan :( Edelleen sataa, siitä huolimatta mies lähti lenkille, juoksu-sellaiselle...
Tilasin perjantaina netistä yhden kirjan, toivottavasti se tulisi huomenna postilaatikkoon! Raaskin tilata, kun on vielä synttäri-rahaa jäljellä :)
Tuolta ystävä-perheeltä muuten sain myös yhden, hengellisen, kirjan myöhästyneeksi synttäri-lahjaksi. Ihana omistuskirjoituskin oli kirjoitettu sen alkuun, se lämmitti mieltä :)






Sateiset terveiset täältä!

Kevät näkymiä

Kevät on aina sellaista aikaa, että tulee paljon kuvattua. Niinpä nyt kuvia omasta jokirannasta sekä tämän päivän lenkiltä.

























Joen yli kaartuva puu...














Valkovuokkoja vasta rannalla...















Tällainen punalehtinen pieni puu kasvaa naapurin puolella.
















Ikivanhaa savusaunaa....miten vanha tuo sauna liekkään, koska tällä alueella on aikoinaan ollut kunnan omistamia pikkumökkejä, niin olen kuullut, ja tuo meidän savusauna oli kahden mökin (tämän talon paikalla olleen ja tuon naapuri mökin yhteinen sauna). Senpä vuoksi siellä on eteisessä,joka toimii pukuhuoneena, ovet kahteen suuntaan. Sekä naapurille päin, että meille päin. Tämän talon paikalla olleessa mökissä oli viimeksi kai asunut sokea mies, Sokea-Oskari. Tuonkin on kertonut ystävälle hänen isänsä. Kun ovat paikkakuntalaisia.






















Tuo saunahan oli ollut välillä puuvarastona, esim. silloin kun muutimme tähän.







Tänään kävin kävelemässä tiellä joka kulkee meidän ohi,oikeastaan ei ole tullut sitä käveltyä vähään aikaan, kuin vähän matkaa, kun on tullut metsässä käveltyä ja muutenkin liian vähän liikuttua.
Metsän kautta menin menomatkan kyllä nytkin, se on ylämäkeä niin on hien pintaan nostavaa. Metsäpolulla on mukavaa, rauhallista ja luonto ympärillä. Ei tienkään näköaloissa kyllä ollut valittamista :)






























Pellon reunassa kasvavia voikukkia katsoessani tuli lapsuusmuisto.Kun mentiin ennen äidin lapsuus-kotimökille kesälomalle, niin tyhjän pienen punaisen mökin piha oli täynnään voikukkia...se oli niin kaunista ja oli ihanaa kun oli kesä ja loma alkanut :)















Valkovuokotkin kukkivat vielä.














Eilen olimme synttäreillä, ja siellä oli päivänsankari tullut näin komealla autolla! Ja komeat ja isot synttäritkin olivat, päivänsankari oli pastorimme :)




















Leppoisaa sunnuntaita!

Syksyistä pihapiiriä...

Kävin päivällä ottamassa joitakin kuvia pihan seudusta. Tässä naapurille päin.













Vanhan saunan kulmilta.













Joelta













Ruusunmarjoja














...ja Elmo :)












Näihin kuviin....hyvää yötä!

Ukkostaa...

Ulkona alkoi ukkostaa...Elmoa taas pelottaa. Tuosta tulikin mieleeni, että tuohan alkoi kuin runo :) Ja siitä tuli mieleen, että laitan tänne uusimman runoni.
Niinkuin olen sanonutkin, olen ollut vähän alamaissa ja siitäkö johtunee, että on mielessä pyörinyt pari runonpoikasta elämästä ja kuolemasta. Älkää nyt pelästykö kumminkaan, tämä runo joka tuli valmiiksi on kuitenkin lähtökohtaisesti positiivinen :) (Se aiempi runo jumittui parin säkeen jälkeen, ettei siihen jatkoa ole tullutkaan).





Elämä on matka
sitä kuljetaan
kunnes päivä koittaa
kun tullaan satamaan.
Laiva yli virran
vie väsyneen kulkijan,
silloin vastarannalla
nään Herran oottavan.
Kerran koen todeksi
sen minkä uskonkin.
Elämä on matka
Isän kotiin takaisin.






Eräs ystävä sanoi, että tuosta tehdään laulu...minä sanoin, että ole hyvä vaan :)





Voi harmi tosiaan, kun alkoi ukkostaa, Elmoa käy sääli :( Siellä se eteisessä peloissaan haukkuu ja tärisee. Tosi pimeä päivä on muutenkin. Eilenkin oli kovin sateista koko aamupäivän pitkälle iltapäivään asti. Kun ilma sitten kirkastui kävin metsässä kävelemässä marjoja (vadelmia ja mustikoita) poimien. Pitkävartiset vanhat saappaat jalassa pysyi jalat kuivana märässä heinikossa, polvet kylläkin kastui, kun kasvillisuus oli niin pitkää.
Kun sieltä tulin, niin pihaan olikin ilmestynyt vieras auto ja miehelle oli tullut kaveri poikansa kanssa saunomaan. Ensin joimme kuitenkin kahvit.
Kun miespuoliset tulivat saunasta ja isäntä kertoi sinne jääneen vielä löylyä, niin pitkästä aikaa menin itsekin savusaunaan. Niinkuin metsässä oli ollut rentouttavaa kävellä, niin myös oli rentouttavaa istua miedoissa, mutta hiostavissa löylyissä ja kuunnella saunaan kuuluvaa joen solinaa. Miehet olivat jättäneet limutölkkejä saunan eteisen puolelle, niin kävin vilvoittelemassakin ja limutauolla. Uusien löyöyjen jälkeen sitten pyyhkeeseen kietoutuen siirryin pihan poikki alakerran saunan suihkuun pesulle.
Miehet aina peseytyvät saunassa, mutta itse pitkine hiuksineni menen mieluummin suihkuun peseytymään.






Tänään olisi suunnitelmissa mennä vielä seurakuntaan, jos ei muuta tule. Taivaallekin on tullut jo pilviin pieni reikä, siitä kuva ylhällä.






Tässä kattaus ulkona vähän aurinkoisempana päivänä. Hipsu.












Ja meitä nörttejä aina riittää...joskus voi olla jopa koneesta kilpailua, tässä Rasmus on varannut koneen käyttöönsä :)













Ankeasta säästä huolimatta hyvää tätä päivää ja alkavaa viikkoa! Onneksi itselläkin on nyt ihan hyvä mieli, "rentoutus" varnmaan auttoi :) Pitäis aina muistaa, että luonnossa kannattaisi usein liikkua, se minua ainakin rentouttaa.

Harvinaisempia vieraita

Tänään meillä kävi kyläilemässä harvinaisempia vieraita. Eli entiset naapurit kerrostalo-ajoilta. Miehet olivat tuttuja jo kaukaisemmiltakin ajoilta, me naiset oltiin tutustuttu päällisin puolin miesten kautta. Kerran käytiin heillä kylässä silloin kerrostalossa. Ja kun molemmat muutettiin suunnilleen samoihin aikoihin pois niistä vierekkäisistä kerrostaloista, niin muistikuva oli siitä kun roskiksella tavattiin, kun kumpikin oli viemässä roskia muuton tieltä. Ja siitäkin oli lähes kuusi vuotta aikaa.
Molemmat muutettiin omakotitaloon. Oliko mies nähnyt sitä kaveriaan kaupungilla vai muutenko oli vaan tullut mieleen soittaa hänelle ja pyytää heitä kylään ja saunomaan. Niinpä he tänään tulivat. Mies oli lämmittänyt savusaunan valmiiksi. Miehet menivät saunaan ja me naiset yllättävän äkkiä "tutustuttiin uudestaan" ja juttua riitti sillä aikaa, kun miehet saunoivat. Sen jälkeen kaverin vaimo meni pikaisesti käymään saunassa. Vieraat olivat tuoneet grillimakkaroita, einessalaatteja ja juomia, ja omasta jääkaapista niitä löytyi lisää. Minä niitä otin valmiiksi esille, ja kun kaverin vaimo oli tullut saunasta, miehet menivät laittamaan grillin tulille ja makkarat paistumaan. Pannukahvi-vesi myös kuumenemaan tietysti.







Olin jo ennen vieraiden tuloa käynyt katsomassa normaalisti miehen hoidossa olevaa savusaunaa ja ympäristöä, kun oli naisvieraskin tulossa :) Pitihän sitä lakaista pukuhuone ja vaihtaa grilli paikalla olevan pöytätason päällä ollut kaameaan kuntoon mennyt muoviliina uuteen paperi(eli kuitukangas)liinaan. Pihalta keräsin tasolle vielä "ruohoja" kimpun , johon laitoin lisäkkeeksi muutaman rusoikikukan piristeeksi. Yllättävän kaunis kimppu tuli rikkaruohoista :)
Tässä kuvassa kimppu oli jo siirretty vieraiden lähdettyä paviljongiin.
















Joen rannassa oli sopivan viileää ja vesi solisi mukavana taustamusiikkina. Ruoka maistui ja jälkkäriksi pannukahvia ja korvapuustia.
Juttelimme samalla siitä kun savusaunan edustalta on joskus mennyt Helsinki-Turku maantie, se oli joskus 20-30 luvulla. Taas rupesi asia kiinnostamaan, mutta harmi kun siitä ei sen enempää tietoa ole ollut kunnan historiassakaan. Historia, varsinkin tuttujen paikkojen olisi mielenkiintoista.






Kohta pitäisi käydä suihkussa ja sitten voisi ottaa vielä jotain iltapalaa. Joten toivottelen heippa!

Rentukoita ja muitakin kukkia, kaappia unohtamatta :)

Eräänä päivänä huomasin joen rannassa, että paljon rentukoita oli puhjennut kukkaan. Naapuri-mökin rannassa niitä varsinkin oli :)













Jokea naapuritontin rajalta meille päin.





















Ja kyllähän meidän läheltäkin vähän rentukoita löytyi :)















Orvokkeja ostin pari päivää sitten. Istutin ne vanhaan Kermansaven isoon kippoon, joka on reunasta lohjennut. Pistin sitten vielä joskus kirppikseltä ostaamaani koriin.












Eilen Laulusiskoissa vietettiin mun synttäriä, olin ostanut sinne täytekakun, suolakeksejä + valkosipuli-tuorejuustoa, perunaraksuja ja vein myös murukahvia ja teepusseja. "Siskot" lauloivat mulle onnittelulaulun ja sain myös kukkia :)





Yhteiseksi Lauluryhmältä tällaisen krysanteemin + kortin + karkkipussin.


















Lisäksi sain eräältä ryhmäläiseltä tällaisen kukan, joka on kuulemma nimeltään Enkelipelargonia. Tuo metalliämpäri tuli tuon krysanteemin mukana, mutta vaihdoin sen tähän. (Ja en näköjään vieläkään ole päässyt eroon pääsiäisliinasta :)

















Miten olenkaan ansainnut kaiken tämän... Ystävältä, jonka kyydissä kuljen sinne, sain vielä matkalla anti-age-kasvorasvaa ja kortin. Sanoinkin hälle, että "tätä tarvitsenkin, kun naama roikkuu melkein polvissa", no ehkä liioittelin :) Mutta ihan tosissaan, toivottavasti siitä on apua, kun naaman iho on niin "löystynyt" ihan viime vuosina yht`äkkiä :( Joskus tuntuu, etten tunne itseäni, kun vahingossa katson peiliin. Kun sisimmässä tuntee itsensä aina vaan yhtä nuoreksi.





Aurinko paistaa edelleen, vaikka sää on viilentynyt, eilen piti jo ottaa villatakki päälle pihalla. Ja myöhään illalla oli enää +3 astetta, kävin vielä vähän peittelemässä kasveja.
Tänään rupesin siivoamaan vaatekomeroani,kun jostakin syystä se oli käynyt niin ahtaaksi. Ikea-kassillinen vaatteita lähtee poistoon.












Hengari-vaatteista jäljelle jäävät vein ulos tuulettumaan.












Muistattehan tiileistä ja laudoista, ja vanhasta tapetista viime vuonna(ko?) tekemäni hyllyt. Hyvin ovat palvelleet.












Vintistä löysin vielä yhden noita vanhoja punaisia koreja, joissa mulla on ollut Kon-Mari tyyliin paidat, alusvaatteet ja sukat.Niin nyt sain yö-asutkin samanlaiseen koriin.













Kohta menen hakemaan hengari-vaatteet ulkoa kaappiin ja pistän kahvin tippumaan. Mies on laittanut savusaunan lämpiämään, kun saatiin uusia kiviä sinne, ensin tyttäreltäni ja eilen vielä lisää eräältä ystävältä. Mukavaa torstai-päivää teille kaikille <3