Kipuja ja vanhaa kauneutta

 

Taas ollaan lauantaissa. Viikot menee yhdessä hujauksessa. Eikös se niin olekin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin elämä menee... onneksi on usko siitä, mihin se päättyy :)

Vaivat ei ainakaan vähene. Viime yönäkin sain ensin illalla hakea alhaalta särkylääkettä, kun iskiaskipu niin vaivasi, ja yöllä oli taas sellainen "tuikkiva" kipu jalkapohjassa, isäntä haki alhaalta mulle lisää särkylääkettä, muuten ei varmaan olisi saanut nukuttua. Aina ne vaivat usein tulee silloin kun yrittää nukkua. Täytyy viedä särkylääkettä yöpöydän laatikkoon, ettei tarvii yöllä alhaalta hakea,kun muistais.

No, on mulla välillä sellaisiakin aikoja, ettei mikään vaivaa, onneksi :) Eilen oltiin seurakunnassa, oli meidän auto täpötäysi. Ja maskit päässä oltiin seurakunnassakin. Mutta saatiin rukoilla yhden vanhemman naisen puolesta ja tavattiin pitkästä aikaa eräs toinen , nuorempi nainen, jonka puolesta oltiin rukoiltu aiemmin, sovittiin, että mennään hänen luokse kahville joskus.

Tänään siis isännällä sählypäivä ja muuten saunapäivä. Äsken syötiin pyttipannua. Nyt olisi hyvä sää käydä kävelyllä, mutta eilen ainakin oli tuo jalkapohja sen verran kipeä, että piti pian kääntyä takaisin päin.

Piristykseksi kuva, jonka otin eilen,kun pöydällä oli pesuvati (jossa pesin perunoita) ja yksi emali kansi, niin nappasin muut samantapaiset samaan kuvaan.

Vanhaa kauneutta <3 Hei vaan!

Sateen keskellä väriä luonnosta ja mukeista

Nyt on täydellisen harmaa, sateinen päivä...sääli käy isäntää ja muita näyttelijöitä Vivamon Raamattukylässä,,,heillä on siellä harkat.
Itse en ole taas juuri mitään saanut aikaiseksi, äsken tein itselleni aikaiseksi lounaaksi munakkaan lihapullilla ja juustoraasteella. Ja lattiat lakaisin aiemmin, ei huvittanut ruveta imuroimaan.

Laitetaan tänne piristeeksi eilen otettuja kuvia...

Loppuun oikein kunnon piristys, ainakin väreiltään :) Käytiin eilen Kasvihuoneilmiöllä ja tavattiin siellä samalla (sovitusti) eräs seurakunnan tuttu nuori mies. Kasvihuoneilmiön pihan toisella puolella oli kaksi kirppismyyjää kojuineen, minunhan oli tietysti "pakko" päästä siellä käymään.
Ja ensimmäiseksi silmäni tarttuivat näihin neljään mukiin/kuppiin, joita minulla oli ennestään yksi kotona. Mutta huomasin, että eihän mulla ollut lainkaan (no euro oli) rahaa lompakossa, vaan vain kortti. Miehelläkään ei ollut,mutta hän keksi, että käy kysymässä siltä tuttava-mieheltä, olisiko hällä lainata se yhteensä kolme euroa, jonka mukit maksoivat. Ja hänellä sattui olemaan :)

Nyt minulla sitten on viisi kaunista pilkku-mukia. Kuvassa uudet.



Jos siellä sataa, miten aiotte viettää sadepäivän?

Arki-kauneutta

Harmaata syyspäivää eilisen aurinkoisen jälkeen. Näyttää siltä, että siellä jotain tihkuu taivaalta, Elmokin halusi sisälle pihalta. Ja Rasmus, joka oli yön ulkona, tuli hellyyden kipeänä sisälle ja tarpeeksi hellyyttä saaneena meni yläkertaan nukkumaan <3 Äsken kun tyhjensin astianpesukonetta, ihastelin taas värikkäitä astioitani, ne on arki-kauneutta,joka lämmittää mun mieltäni. Suurin osa kirpparilta tai saatuja. Ihanaa, kun arjessa on värejä, ettei ole yhtä harmaata kuin ulkona.



















Toissapäivänä keitin melko ison annoksen raparperi-kiisseliä, ja jätin sen kylmään eteiseen jäähtymään. Eilen taas kun oli työpäivä ja vieraat, ei sitä kerennyt syödä, tänä aamuna sentään muistin laittaa sitä puuron kanssa lautaselle aamulla. No, toivotaan, että se viileässä säilyy hyvin, voi kermamaidon kanssa syödä, siksi kermamaidon, kun oltiin saatu purkillinen ruokakermaa, niin sitä voi laittaa maidon joukkoon :) Tänä aamunakin laitoin kauramaidon lopun joukkoon.




Taas ollaan loppukuun viimeisessä viikossa, niin iso pino laskuja odottaa rahaa ja maksajaa... ja me myös :) Onneksi on vielä elämiseen ja bensaan kuitenkin, ja onhan meillä rikas Isä :)

Kaupungilla

Tänään käytiin kaupungilla ja kerrankin miehen ehdotuksesta myös kirppiksellä. Tai ensin mentiin kirppikselle ja sitten kierrätyskeskukseen. Kierrätyksestä en nyt löytänyt mitään, mutta kirppikseltä jotain sinistä ja pilkullista :)





Aamiais-setti, muki ja pikkulautanen 1 e












Ja pikkuinen kukkaruukku 0,10 e











Toinen samanlainen minulla on jo ennestään.












Ei ollut kallis kirppiskierros. Mies ei löytänyt etsimäänsä, mutta osti jonkunlaisen poranterä sarjan kirppikseltä.



Aamulla kun mentiin kaupunkiin oli harmaata, koleaa ja satoi vettä. Mutta siellä ollessa lämpeni ja alkoi paistaa aurinko. Nyt on taas tullut vähän pilviä taivaalle.



Leppoisaa päivää!

Kenkien tuunaus

Turkoosit kangaskenkäni ovat jääneet lähes pitämättömiksi, koska toisessa on vaurio.












Tänään päätin katsoa voisiko niille tehdä mitään. En ole ikinä tuunannut kenkiä ja tämänkin aiheena oli vain piilottaa tuo rikkimennyt kohta. Ensin kyllä ompelin purkauman kiinni turkoosilla langalla. Mutta koska ommeltu näkyi selvästi, siihen piti saada jotain peitoksi. Niinpä tein parista nauhasta ja mustasta muovipaljetista koristerusetit ja ompelin ne kiinni kenkiin.


















Nyt voin taas pitää niitä vaikka turkoosin pitkän hameeni kanssa :)











Täällä ei ole vielä jaksanut kunnolla sataa, vähäisiä pieniä ripsauksia vain. Olisi luonnolle hyväksi välillä sataa. Tuulee vaan jatkuvasti, onneksi ei ole sitä paviljonkia, ettei tarvii siitä hermoilla pysyykö kasassa... Sain tarpeekseni niistä, kun niin monta niitä hajosi kesien mittaan. Tosin onneksi kaikki olivat käytettyinä saatuja, niin ei niin paljoa harmittanut, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin. Vaikka olihan se kiva olemassa varsinkin silloin, kun siellä oli pirttipöytä sisällä yhtenä kesänä ja lyhtykaappi, jossa olivat kesäiset ruusukupit valmiina kahvittelua varten. Ja nämä pikkuiset mansikkaiset sokeriastiat...äidin entiset...lieko Ywes Rocherilta saadut. (Äiti joskus tilasi paljonkin sieltä voiteita, shampoita ym.Itsekin tuli joskus nuorempana tilattua).











Nuo ja ruusukupit ovar nyt vintissä...odottamassa aikaa parempaa :)

Astioita ja ruokapuheita

Aamulla tyhjensin tiskikonetta, niin tuli taas mieleen, että miten kauniita nuo sinivalkoiset astiat on, enimmäkseen englantilaista posliinia. Ja miten olen aina ollut tyytyväinen, että aloin koota sinivalkoisia astioita, ne on raikkaita eikä niihin kyllästy.



































Toki muunkin värisiä astioita on jonkun verran (kirppisostoksia tai saatuja nekin), mutta jos jostain pitäisi luopua, niin ehkä sitten muun värisistä.






Astioista onkin hyvä loikata suoraan ruokapuheisiin. Kun sain tuon diagnoosin "ärtyvän suolen oireyhtymä" ja minulle suositeltiin gluteenitonta ruokavaliota, niin silloin tuntui että kauheata, mitä sitä sitten enää voi syödä...
Nyt olen suurimmaksi osaksi sitä noudattanut ja huomannut, että kyllähän sitä syömistä riittää niissäkin:) Tässä muutamien viimepäivien aterioita:






Perjantain lounas











Pyttipannua (perunaa, grillimakkaraa), paistettua munaa, punajuurisaattia, porkkanaraastetta, juomaksi punaherukkamehua (omista pensaista).






Lauantain lounas:










Riisiä, lihapullakastiketta = hävikkiruokaa lounasruokalasta, porkkanaraastetta, punajuurisalaattia, raejuustoa ja gluteenitonta näkkäriä + margariinia + juustoa. Punaherukkamehua.





Tämän päivän lounaasta sen verran, että olin ostanut ensimmäistä kertaa riisinuudeleita. Olin tehnyt ne ohjeen mukaan eli laittanut ne kulhoon ja kaatanut päälle kiehuvaa vettä ja hauduttanut kypsäksi muistaakseni 2-3 min. Lisäksi olin laittanut kulhoon vanhaa nuudelimaustetta. Sillä aikaa kun ne hautuivat, tein itselleni tämän "salaattilautasen" ja söin alkupalaksi.











Porkkanaraastetta, raejuustoa ja tillitonnikalaa. Kun nuudeli oli valmis laitoin sen lautaselle ilman lientä ja sekoitin joukoon noita salaattiaineksia, ihan maukasta tuli siitäkin. (Vaikka kun riisinuudelit olivat valkoisia, litteitä ja piiitkiä, eivät erityisen hyvältä näyttäneet kulhossa). Mutta tosiaan ihan syötäviä olivat nekin :) Juomaksi oli tällä kertaa ihan vettä.





Olen nyt yrittänyt (pieniä tahallisia lipsahduksia lukuunottamatta) pysyä sovussa vatsani kanssa. Mutta olen myös huomannut kyllä, että paha mielikin vaikuttaa vatsaan. Mutta parempana on huomattavasti kyllä vatsa ollut, mikä on tosi kiva.




Mukavaa sunnuntaita, lähden tästä päiväkahvin laittoon :)

Teevateja

Vanhin tyttäreni keräsi joskus teininä erilaisia teevateja, niissä oli hienojakin joukossa. En tiedä onko näissä mun teevadeissa yhtään sen aikaisia enää, muistaakseni hän kuitenkin jätti ne mulle, kun kyllästyi niiden keräämiseen...voin kyllä olla väärässäkin.



Mullekin on kerääntynyt erilaisia parittomia teevateja, kukkien alustoina olen niitä käyttänyt. Nuo on muiden saatujen tavaroiden mukana tulleita, jonkun olen tainnut napata kirppiksen ilmaiskorista, kun se on ollut kaunis. Nyt on kukat olleet enimmäkseen suojaruukuissa, niin ei ole juuri näitä tarvinnut.






































Pari suurempaa











Pari Arabiaakin oli joukossa, suurin osa muuten englantilaista, puolalaista ja saksalaista posliinia. Tässä ei ollut kaikki, vain kauniimmat :)

Emalia ja pitsiä

Mutta ensin komeita pilviä :)













Kuvasin yhtenä päivänä emalisia kattilan kansia. Näitä mielellään ostaisin lisääkin, jos pikkurahalla sattuisin löytämään :) Tykkään :) Ja ovat ihan käytössä.













Yksi noista oli pudonnut pakastimen ja seinän väliin...oli iloinen yllätys kun sen löysin, olinkin kerran pähkäillyt, että eikös niitä neljä pitänyt olla...






Tässä vähän muutakin emalia: kulho, tratti eli suppilo ja voisula-astia.















Kukkaruukun alla on miehen emalikippo.













Keittiön kaapin päällähän emalia on lisää mukeina ja kahvipannuina, mutta ne on jo niin nähty täällä.






Niinkuin emali kuuluu vanhaan aikaan, niin kuuluu myös vanhat lakanat. Aasinsilta :)




Mulla on ollut pitsejä vanhoista rikkinäisistä päällyslakanoista ja tyynyliinoista. Tänään tein osasta ikkunan verhokapan. Kokeilin sitä makkarin ikkunaan.













Nimikirjaimet tuossa yhdessä lakananpalassa on E.A. Kenen entinen mahtaa olla. Ilmeisesti se lakana on ainakin saatu jostain, osa taitaa olla äidin entisiä.










Tällaista tänään.

Perittyä, saatua ja ostettua, vanhaa ja vähän uudempaa

Tänään kaivoin kaapista kauniita astioita, joita tulee liian harvoin käytettyä, pelosta, että menevät rikki. Kun monella niillä on muistoarvoa. Mutta esittelempä niitä pitkästä aikaa. Tämä ihana kerma-sokerikko setti on varmaan yhtä vanha kuin minä, vanhempieni lyhyen avioliiton ajoilta.
















Tämä toinen setti on tätini entinen, paitsi tuosta sokeri-ottimesta en ole varma mistä se on tullut.

















Kauniita kannuja, suurin ja pienin äidin entisiä, keskimmäinen ostettu kirppikseltä.

















Nämä kaikki ostettu kirppikseltä. Tuossa ruiskukka-setissä oli vain nuo kaksi osaa, tuo omena-kuvioinen sokeri/hillo-purkki ei ole vanha, mutta on söpö, vahinko vaan että sen kannen jouduin liimaamaan kun pudotessaan halkesi :(
















Tämäkin on kirppikseltä ja minusta kaunis ja kauniin mallinen.


















Kuten tämäkin.


















Näistä toinen (yksinkertaisempi malli) on äidin entinen ja toinen kirppikseltä.

















Näistä lautasista syötiin lapsena/nuorena ja tykkäsin jo silloin niistä! Kolme kappaletta on jäljellä.

















Näitäkin on kaksi samantapaista, molemmat äidin peruja.

















Osa Arabiaa, osa puolalaista ym . posliinia, mutta kauniita kaikki! Ihanaa vanhan ajan muistoa! "Muistoissa, muistoissa ihana on elää"...sanotaan laulussakin :)

Sinivalkoista

Tänään kun tyhjensin tiskikonetta ja laitoin kaappiin astioita, niin tuli mieleen, että harvoja päätöksiä mistä olen ollut jatkuvasti iloinen on se, että rupesin aikoinaan keräämään sinivalkoisia astioita ruoka-ja kahvi-astioiksi.
Se lähti vuosia sitten tästä sisustuslehden jutusta. Sekä siitä, että silloinen lempivärini oli kirkas sininen + tietty jo silloisesta kierrätys-luonteestani (ja rahapussin ohuudellakin taisi olla myös syynsä :)








Mutta tässä tämä sen aikaansaava kuva... tai joku vastaava...itse-asiassa kun mietin, niin se saattoi olla joku toinenkin sinivalko-astioiden kuva. Muisti pätkii.

















Tässä omia sinivalkoisiani. Monia noista on useampiakin, mutta laitoin vaan malliksi muutamia, että millaisia ovat.














Osa on kierrätyskeskuksesta, osa kirppareilta, osa perittyjä, osa saatuja...
























Viimeisimpiä on keskiviikkona kirpparin ilmaistavaroista löytyneet kaksi munakuppia ja tuo aiemmin samasta paikasta löytynyt lautanen. Ja kauiten meillä olleet varmaan nuo ihan puhtaan valkoiset lautaset,jotka ostimme kun olimme ex-miehen kanssa aloittaneet avioliiton noin 40-vuotta sitten.













Lasitavaraa on myös sinisenä jonkun verran sekä turkoosina, joka on nykyisin enemmän lempivärini limenvihreän lisäksi. Ja olihan tuossa vähän posliiniakin kirpulta. Iittalan lasit sain 50-vuotta täyttäessäni kymmenen vuotta sitten ystävältä lahjaksi. Äkkiä se aika menee, muuten...














Muuten meillä on ollut taas pikkukoira hoidossa ja oma Rasmus-kisu (siitäkö johtuen) teillä tietämättömillä... No, hoitokoira lähtee varmaan huomenna kotiin, niin jospa se Rasmuskin sitten kotiutuisi. Hipsukin viihtyy nyt enimmäkseen ulkona.


Raivausta olen jatkanut, eteisessä on nyt kahdeksan pussia kierrätyspisteelle menossa, kunhan mies kotiutuu taas näytelmistä. Tänään on hänellä viimeinen näytelmä. Eteiskomeron jälkeen raivasin vähän sisällä ja nyt on menossa vintin siivous, siellä sitä tavaraa riittää, huokaus!















Osa eteisen pussivuoresta on sieltä ja pari pussia on jo mennyt ihan omaan roskikseen. Kyllä sitä on ihminen tyhmä, kun kaikki pitää säästää. Nyt voi osan askartelutavaroistakin vähentää, kun en pyhis-ope-juttuja enää tee.









Kesken kyllä jäi tuokin siivous homma,kun hoitokoiralla on ollut vähän ripuli, niin jouduin pari kertaa melko peräkkäin käyttämään sitä (ja Elmo tietysti änkesi mukaan myös) ja sitten pitikin jo laittaa itselle ruokaa. Riisiä ja suppilovahvero-kerma-kastiketta. Mies just soittikin ja tulee kaupan kautta kotiin.
Väsyttää! Lauantaita!