Aurinkoista huomenta...

 ...ainakin vielä tänään. On ollut kiva, kun on ollut rauhallista, ilman ukkosia ja sateita.Mininkin takia.. Mutta nyt niitä kai oli ennustettu tulevaksi, ainakin sadetta.

Minä pähkäilin aiemmin mitä tekisin tuon aika ison punaherukka pensaan kanssa, kun tuntui etten nyt jaksa ruveta mehuja keittelemään. Nytpä sainkin yhden ystävän poimimaan kanssani punaherukat ja hän vie ne yhdelle kolmannelle srk:n tutulle. Niin eivät hukkaan mene.

Ja autokin on nyt saatu, vanha sellainen, mutta toimiva Skoda. Isäntä oli vielä seurakunnan ystäviltä saanut osin rahoitusta siihen lahjaksi.

Ja tuossa autossakin on veto koukku, niin pääsevät niitä ruoka kuljetuksia hakemaan edelleen meidän autolla.

Niin se vaan kaikki järjestyy. Herra on hyvä! Me ihmiset vaan kerkiimme (minä ainakin ) olemaan paniikissa, että miten kaikki järjestyy..  tarviis enemmän uskoa.

Siunattua päivää <3

Vivamossa

 

Ostin Vivamosta uuden hiirimaton. En voinut vastustaa. Kuva vaan tuli tähän aika huono. Siinä siis lukee "Minä annan tulevaisuuden ja toivon".

Tänään oli Vivamossa erään papin syntymäpäivät, ja niitä siellä juhlittiin. Ja koska isäntä on paljon Vivamon näytelmissä ollut, niin mekin saimme kutsun sinne. Ensin oli tavalliset kirkonmenot, ja sen jälkeen päästiin syömään, mieheni maksoi minutkin. Ruoka oli hyvää ja melkein kaikkea oli gluteenittomana ja laktoosittomana, siitä plussaa :)

Jonkun verran oli taukoa, ja sen jälkeen alkoi ne syntymäpäivä juhlat. Jossa sitten taas kaikenlaista ohjelmaa ja oli hyvät tarjoilut. Minäkin sain oman gluteenittoman täytekakun palan, ja ison sellaisen :)

Ystäväni, joka on itse, samoin hänen miehensä, ovat Vivamon näytelmissä, niin olivat meidän pöydässä myös. Ei mitään moittimista syntymäpäivien suhteen. Itse vaan väsyin loppu aikana ja menin ulos , sinne tuli myös ystäväni. Ja saimme hänen kanssaan jutella kaikessa rauhassa.

Kohta juhlat alkoivat loppuakkin ja lähdettiin kotiin. Kotona menin hetkeksi lepäämään, kun isäntä lupasi viedä koiran pissalle. Myöhemmin läksin vielä Minin kanssa ulos. Rasmus (kisu) lähti perään, mutta ilmeisesti pelästyi erään naapurin koiria, kun jäi johonkin. Tuskimpa tuo kovin kaukana on.

Tällaista tänään.

Koiran kanssa kahvilla

 

 Kuva vanha.

Tänään mentiin käymään Kasvihuoneilmiössä, isäntä ehdotti sitä. Ajattelin, että otan vain pelkän kahvin. Vaan kuinka ollakkaan siellä oli töissä eräs naapuri, ja sanoi tarjoavansa meille munkkikahvit. No, minä sain gluteenittoman leivoksen ja isäntä valtavan munkkirinkelin, josta loppu riitti vielä kotiinkin hänelle päiväkahville.

Myös Mini sai olla kahvilassa mukana, kun tuokin on sellainen  kahvila, johon koiratkin voivat tulla. Se tekeekin Minille hyvää, kun se on muuten aika arka. On kyllä reipastunut jo jonkun verran.

Siellä oli myös naapurin talvilomalais-poika ja sopivat isännän kanssa, että menevät ulkoiluttamaan koiria keskiviikkona, samalla lenkille. Katson nyt menenkö itse vai en.

Huomenna onkin taas Evästä Päivään-ruokailu ja keskiviikkona alkaa pitkästä aikaa soppakirkko.Sinnekin meitä pyydettiin. Katsotaan miten aika ja varallisuus sallii...niinkuin sanotaan..

Ystäväkin oli perustanut sellaisen tukiryhmän, josta voidaan saada toisilta tukea vaikeuksisssa ja ahdistuksissa. Niitähän riittää.

Olkaa siunattuja blogiystävät <3

Kaikenlaista menoa

 

Tuuli pyörittelee lehtiä nurmikolla. Ei olla haravoitu, kun isäntä sanoi ajavansa ne ruohonleikkurilla, niin saa samalla sen tyhjäksi bensasta. Meillä oli tänään vieraita Porista, ja jatkoivat matkaa Turkuun...käyvät samalla reissulla useammassa paikassa. Heillä oli koira mukana, vanha tuttu koira. Kissat oli sen aikaa yläkerrassa. Meillä ei vielä koirasta tietoa.

Kaikenlaista tässä on ollut, oltiin erään seurakuntalaisen hautajaisissa naapuri kunnassa. Oli isot hautajaiset, minulla vaan oli vatsa kipeä. Kirkossakaan ei ollut vessaa, niin piti käydä etsimässä muualta.. onneksi löysin  läheisestä pitseriasta, eli sain käydä sen wc:ssä. Helpotti. Tosin vatsa oli sen jälkeenkin kipeä, helpotti vasta kotona, kun hetken aikaa nukuin.

Eilen sitten oltiin kirkossa, oli Lotta Svärd tilaisuus sen jälkeen. Siellä puhui vanha nainen, joka oli ollut pikkulottana noin  7-12 vuotiaana. Ja oli kahvit.

Olen lukenut kirjaa "Kaksi naista, yksi usko". Kertoo suomalaisesta tytöstä/naisesta sota-aikana ja japanilaisesta naisesta myös sodan keskellä. Ja heidän uskon etsinnästään ja löytämisesta vaikeuksienkin keskellä. Ehkä teen myöhemmin siitä oman postauksen.

Mukavaa päivän jatkoa!

Sydämiä ja muuta mukavaa

 Nyt on taas kivan aurinkoinen sää, ja tein pienen lenkin ulkona. Miksikö vain pienen, no siksi kun tie muuttui niin liejuiseksi, että käännyin takaisin. Sen verran oli sateita aiemmin, että jos olisin mennyt eteenpäin, niin kohta olisi lenkkarit ollut liejussa. Joten ei kiitos.

Muuten oli ihan mukava keli ja joitakin kuvia nappasin, vaikka edelleen harmittaa se, että kuvaa ottaessa on niin kirkkaat värit, mutta itse kuvassa sitten paljon haaleammat...mistä lie johtuu.

Tänään on tulossa ystäväni miehensä kanssa käymään ja saunotaan ihan kellari-saunassa. Miehet keskenään ja naiset keskenään tietty. Toivottavasti meillä on mukava ilta :)

Lenkiltä tullessa huomasin sydämiä maassa, ja ihan pihatiellä, kaksin kappalein. Kas kun en ennen ole huomannut.

Mukavaa lauantai päivää teillekin!

Hauholla

 Eilen oltiin siellä häissä Hauholla. Oli varoitettu, että ollaankin ulkona osa ajasta, että kannattaa ottaa lämmin takki mukaan. Enpä siksi laittanytkaan pitsi mekkoa, joka tuntui liian kesäiseltä, vaan valitsin housuasun, leveä lahkeiset housut ja puseron jossa kimallusta. Ja pitkän neuletakin ja vielä syystakinkin varalle.

Vihkiminen oli Hauhon kirkossa ja juhlat Wuolteen kartanossa, jonkun matkan päässä.

Hienot juhlat olivat, ja ylenmääräinen tarjoilu... syotiin ja sitten taas syötiin :) Ja hyvää oli!

Kaikenlaista ohjelmaa oli myös, ja puheita. Ja sulhanen komea ja morsian kaunis. Lopuksi illalla ulkona kahvit ja lisää ohjelmaa.

Illalla oltiin kotona joskus klo 23. Sitten uni maistui, heräsin vasta joskus yhdeksän maissa.

Terveisiä Vivamosta!

Tänne väliin laitan kauniita kukkakuvia Vivamon hiljaisuuden puutarhasta. 

Siellä istuin ja kuvailin, kun seuralaiseni kävivät uimassa lounastauon aikana.Ensin tietysti oltiin käyty syömässä. Tuolla hiljaisuuden puutarhassa on myös erilaisia levähdys/istuma paikkoja.

Tämän pöydän takana oli puutarhakeinu, jossa istuin. Meillä oli koko päivän ohjelma siellä, eli ensin Sisareni Martta ja Maria näytelmä, sitten ruokailu, ja taukoa, sen jälkeen erilainen, nykypäivään sijoittuva Aurinkoranta, molemmat olivat nimikkeellä musiikkinäytelmä. Ja vielä lopuksi kahvit.

Tässä pari kuvaa näytelmien esitteestä:

Sitten taas kukkakuvia...

...ja istuin paikka.

Viimeinen kuva on rannasta, jossa esitettiin myös osa toisesta näytelmästä.

Oltiin lähdetty klo puoli 10, ja takaisin tultiin joskus viiden maissa varmaan. Huomasimme autossa , että maistuisi jo pienet nokoset, mutta en minä ainakaan kotona nukahtanut, vaikka lepäsin hetken sängyllä. Illalla menin sitten vähän aikaisemmin sänkyyn lukemaan, kun väsytti... ei siitä mitään tullut..tikka nakutti meidän seinää sekä meni hätyyttelemään yhtä linnunpönttöä, onneksi huomasin sen ja koputin kovasti ikkunaan, että se häipyi. Samalla huomasin, että kasvihuoneen ovi oli jänyt auki, piti vetää jotain päivävaatetta takaisin päälle ja käydä sulkemassa se.

On se kumma, että tuollainenkin reissu väsyttää,vaikka oli ihan mukava reissu, kai sitä on vanhaksi tullut.

Vanhoja muistoja

 

Pitkästä aikaa kävin kirppiksellä viikonloppuna. Siellä vanhassa Brynolf Poutasen entisessä kaupassa on nyt pieni kirpputori. Olen nähnyt sen kyltin ennenkin, mutta aina se on näyttänyt hiljaiselta, niinkuin ei siellä ketään olisi. Nyt kun oli lauantai, se selvisikin, että se on vain lauantaisin auki. Huomasin heti, että ovi oli kutsuvasti auki, pitihän sitä isännälle sanoa, että käydäänkö tuolla...

Kaikenlaista kirppis tavaraa siellä oli, mutta en viitsinyt ostaa mitään turhaa, kun itsellä on niin paljon tavaraa muutenkin. Loppujen lopuksi ostin vain aika paksun ja ison,muovikantisen vihkon, joka maksoi vain 1,50 euroa. (Kun siinä oli kansissa vähän jotain jälkiä, minä voin vaikka koristella sen kansia). Isäntä osti kortin, jonka antoi mulle. Sellaisen jossa on valmiiksi postimaksu maksettu, jonka voi lähettää jollekin. Joten hyvin halvat oli ostokset.

Kyllä tuli taas mieleen Baddingin laulu: "Tuttu  kauppa Brynolf Poutasen mua tervehtii taas hymyillen, se kotimatkan tuttu merkki on..." Tuttu laulu nuoruudesta, ja aikoinaan nuorena linja-auton kyydissä olen siitä mennyt ohi...enpä olisi silloin arvannut, että täällä päin nyt asutaan.

Muutenkin on vanhoja muistoja tullut mieleen, kun face bookissa eräs vanha ystävä otti yhteyttä. Siitä on jo yli 20 vuotta, kun olen hänestä viimeksi kuullut. Ollaan siellä vanhoja muisteltu :)

Niin se aika kuluu.

Arki

 

Kuva vanha.

Tänä aamuna herätessä olikin maa valkoisena. Elmo oli jo taapertelemassa lumessa, kun minä vasta heränneenä tulin yläkerrasta. Isäntä oli päästänyt Elmon pihalle. Oli hankala putsata sen tassut, kun lumikokkareet oli tarttuneet niin kovasti tassukarvoihin. Nyt lumi on vähän märempää ja ei ole enää niin tarttuvaista.

 Isäntä meni pitkästä aikaa kaupunkiin. Tänään kuulin vähän ikäviä uutisia aamulla, niin piti kirjoittaa päiväkirjaan useampi sivu, että sai sen mieltään painamasta vähemmäksi. Päiväkirja on sellainen "varaventtiili". Tosi tarpeen minulle, joka niin helposti rupean murehtimaan toistenkin asioita. Kirjoittaminen ja rukous auttavat.

Nyt ulkona paistaa aurinko, ainakin välillä. Kohta pitää ruveta laittamaan ruokaa, risottoa ajattelin nyt laittaa. Tuo ruuanlaitto on aina miettiminen, mitä laittaa, ja mitä aineksia on kaapissa. Isäntä tykkää liharuuista. Nyt oli pääsiäiseltä jäänyt vielä jauhelihaa pakasteeseen, niin risotto on sopiva laittaa. Eilen syötiin ranskalaisia ja naudanliha-suikaleita, uunista. Ei sen kummempaa, mutta hyvää oli :) Ruuan laitto on muutenkin mutkikkaampaa, kun yritän laittaa sellaista ruokaa, mitä voin itsekin syödä, ettei tarvitse tehdä erikseen. Joskus saatetaan syödä eri ruokaakin, varsinkin jos on jääkaappiin jäänyt entisiä loppuja, ja joskus syön vaan leipää, jos ei ole mitään mulle sopivaa.. gluteenitonta leipää on aina pakasteessa.

Tällaista höpinää tänään. Hyvää arki viikkoa :)

Kylätalolla

 

Eilen oli taas "epävirallinen" uskon ystävien tapaaminen Kylätalolla. Nyt oli seitsemän henkeä, eli yksi vähemmän kuin viimeksi. Hyvin pysytään rajoituksissa :)

Tuossa yläkuvassa on kylätalo joskus vuosia sitten, otettu näköjään meidän entisen limenvihreän Micran ikkunasta.

Kylätalo on vanha hirsitalo, rakennettu vuonna 1856. Se toimi silloin pitäjäntalona ja kätilön asuntona. Kunnantalona se toimi 1960 luvulle. Sitä voi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin. Me aloitimme siellä hengellisten tilaisuuksien pitämisen jo vuosia sitten, kun olimme muuttaneet tänne kaupungista. Ensin olimme itse enemmän vastuussa, mutta myöhemmin seurakunta tuli mukaan toimintaan.

Nythän on välillä seurakunnan tilaisuudet olleet vähemmällä, osaksi netissä ja osin pienempinä kokoontumisina isommissa tiloissa. Siihen tuo kylätalokin on oiva paikka, kun siinä on iso sali. Kodikas vanhahtava paikka. Siellä vietin 60-vuotis päivänikin, vajaa 4 vuotta sitten.

Tuota kuvaa katsoessa tuntuu, että näytin väsyneeltä jo silloin.. hmm..

No mutta, näillä mennään, ja kyllä tuo eilinen tapaaminen kylätalolla piristi kuitenkin  :) Aurinkoista päivää teillekin!

Surua ja iloa, sitä elämä on

 Tervehdys! Kaikenlaista tässä on taas ollut. Rakas ystävä ja lauluryhmän vetäjä pääsi kirkkauteen, taivaalliseen laulukuoroon. Liian aikaisin loppui hänen elämänsä, mutta hänen sairautensa uusi hoitojen jälkeen ...eikä hän päässyt seurakuntaankaan  enää aikoihin. Meille kaipaus jäi, mutta tiedämme , että hänellä on hyvä olla. Hän oli minua noin kaksi vuotta vanhempi.

Eilen oli vilkas päivä, ensin meillä kävi eräs miespuolinen ystävä, ja myöhemmin illalla meitä vielä pyydettiin kylään toiseen paikkaan. Olen yrittänyt välttää ihmisten tapaamisia/kyläilyjä, mutta oli hyvä että kuitenkin menimme, koska saimme antaa rukoustukea ystäville. Ja myös eräs ystävä, jonka kanssa kaupungissa asuessa tuli enemmän oltua tekemisissä,  soitti ja tiedetään muistaa toistemme rukous aiheita.

Srk:n vanhemmistoveljen ehdotuksesta avaamme myös Kylätalon oven pienimuotoiseen uskovien tapaamiseen ja rukoukseen ja ruuanjakeluun. Maskit ja turvavälit toivottavasti otetaan huomioon.

Minä virkkasin toiset tossut niistä paksummista jämälangoista. Ei niistäkään kovin hienot tulleet, mutta lämpimät, ja sain pois niitä paksuja lankoja, joista en keksinyt muuta tekemistä, kirppikseltä joskus ostetut.

 

 

 Meillä neulomis taidot siirtyneet äidiltäni enemmänkin vanhimmalle tyttärelleni. Hänen neulomistaitoja tässä alhaalla, minulle neulomani sukat/tossut.

 

 

Myös varhennetun kansaneläkkeen hakupaperit vein Kelaan, jätin asian Herran huomaan, miten käy. Toivotaan, että hyvin. Kun vatsahermot oli jo ihan sekaisin, kun päiväkausia olin asiaa pähkäillyt, että mitä teen sen asian kanssa.

Ulkona on sää lämmennyt ja ollaan parina päivänä jo käyneet lenkillä. Ja isäntä on tehnyt lisää lumitöitä, kun silloin lumisateen aikana ei kerinnyt tehdä kuin välttämättömät.Nyt isäntä on just lähdössä hölkkälenkille.

Mukavaa päivää teille!

Maalla ja kaupungissa

 

 Eilen illalla käytiin kaupungissa, ja tuli monta asiaa hoidettua samalla reissulla. Olimme tähdänneet siihen, että kerkisin hakea varaamani kirjan kirjastosta, ennen kuin se meni kiinni (aikaisemmin loppiais aaton takia). Seuraavaksi piti suunnistaa silmälasiliikkeeseen, ennen kuin se meni kiinni. Mulla on ollut molemmat korvantaustat kipeänä, kun lasien sangat on olleet niin "kireällä", nyt helpotti.

Seuraavaksi naapurisrk:sta piti hakea jaettavaksi ruokaa. Vielä oli noin tunti oman srk:n rukouskokoukseen joka on ainoana meidän srk:n tilaisuutena toiminnassa, (isossa tilassa,maskit päässä), niinpä soitettiin ystävä perheelle, ja poikettiin siellä viemässä ruokaa ja päästiin kahville samalla. Minä olen tosi paljon vältellyt vierailuja ja en ole kotiinkaan mielellään ottanut vieraita, mutta nyt uskalsin mennä kylään ja olla siellä ilman maskia.

Kun Jumalan kädessähän tässä kuitenkin viime kädessä ollaan. Ystäväni oli jo useamman kerran pyytänyt minua kylään, ja nyt vihdoin tuli sekin tehtyä. Ja samalla nähtiin heidän nykyinen rivitalo asunto. Aika pieni, mutta kiva asunto. Jopa isäntä tykkäsi siitä, vaikka onkin "entinen kaupunkilaispoika"  tykästynyt tähän maalla asumiseen. 

Ehkä sitten on toivoa, että kun ikää tulee lisää ja voimat alkaa hiipua, voidaan itsekin muuttaa johonkin rivariin esimerkiksi. Itselle kävisi kerrostalokin sitten, mutta isäntä haluaa rivariin, sitten tulevaisuudessa. Jos Jumala suo ja elämme, niinkuin sanotaan. Ystävä oli myös srk:ssa. Seurakunnan tilaisuuden jälkeen oli pitkästä aikaa ihan iloinen mieli. Muuten mieleni on nykyisin ollut varsin tasapaksu, ei iloinen, ei surullinen, vain "vaalean harmaa", mitään sanomaton.Ollaan varmaan monet huomanneet sen, että tämä aika vaikuttaa mielialaan.

Olen kyllä täällä maalla ja varsinkin tänä korona aikana erakoitunut, joten oli kiva jossain käydä, muuallakin kuin jossain kahvilassa. Mutta nyt palataan taas ruotuun. Eikä ruveta hurjastelemaan.

Hyvää loppiaista!

"Minkä kirjoitin, sen kirjoitin"

 

Kyllä huomaan, että tuo korona-tilanne on vaikuttanut minuun, eli jotenkin kaikki tuntuu niin ikävältä. Varmaan olen vähän masentunut, hermot on helposti kireällä eikä meinaa vastoin käymisiä kestää. Päätä särkee usein. Mutta näillähän sitä on mentävä mitä on annettu.

En edelleenkään ole muistanut ostaa niitä ompelukoneen neulojakaan kaupungista, eli ei voi ommellakaan mitään. Lehtiä ollaan jaettu isännän kanssa postilaatikkoihin, huomenna hän menee varmaan kaverin kanssa jakamaan loput. TV7-lehdet on kysymyksessä.

Vivamon joulunäytelmäkin peruuntui, eli sitäkään ei ole, eikä tietysti miehellä näytelmä-harjoituksiakaan. Mulla on ensiviikolla ainakin silmälääkäri/ optikon tarkastus ja tarkoitus olisi saada uudet lasit. Ystävä on halunnut avustaa mua siinä rahallisesti. <3  "Joululahjaksi". Sydämellinen ystävä. Myös kuntouttavan työtoiminnan jatkosta tehtävä aktivointi suunnitelma on ensi viikolla. Kuntouttavan leipäkirkkokin jäi nyt tauolle, ja vähän jännittää mitä ne mun pään menoksi keksivät. Voi, kun odotan kevättä, että pääsisin eläkkeelle! Kun jaksaisi sinne asti.

 

Tää meni nyt ihan valitukseksi, sorry! Pitäisi kirjoittaa näitä valituksia vaan päiväkirjaan, eikä teille luettavaksi tällaista masentavaa. Mutta : "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin".  Pitäisi varmaan lähteä lenkille, että piristyisi, kun ei sadakaan. Hei vaan!

Valoa pimeyteen

 

Silloin kun viime viikolla ystävä kävi kylässä, hän tarjosi autostaan pieniä lasisia tuikkukippoja, jotka olivat hänen poikansa häistä jääneet. Niitä oli iso kasa, mutta en nyt mahdottomasti niitä viitsinyt ottaa.

Ne sopivat hyvin led-tuikuille, kuvastuvat peilistä, niin kaksin kertaistuu valo :)

Aamupäivällä oltiin tk-reissulla, oltiin ajoissa lähdetty, niin vietettiin ensin aikaa kivassa kahvilassa, ihan pelkän kahvin ja lehtien parissa. Isäntä  sai lähetteen labraan , sekä aloitettiin hälle verenpaine-lääkitys. (Jos minä en olisi ystävältä saanut verenpaine mittaria, niin ei  olisi tullut tietoon miehen verenpainekaan). Oma verenpaineeni onkin ollut ihan hyvä. Myös influenssa rokotukset saatiin samalla. Se minun yksi kohonnut arvo ei ole mitään haittaavaa, kun sain senkin kysyttyä.

Tämä kuva on yhdeltä huoltoasemalta.

Tänään meidän piti siirtää se lintulauta toiseen paikkaan,mutta kun tk:sta tulon jälkeen syötiin ja mentiin päivälevolle, niin sillä aikaa oli alkanut kovasti sataa..niin se vielä jäi, siellä se hiiri näytti sadetta pitävän...

No, kaikki aikanaan. Huomenna onkin sitten kiire päivä, kun on kuntouttava ja kylätalo-tilaisuus.

Harmituksia

 

 

Kuva kuistilta.

Tässä odotellaan viime postauksessa mainittua ystävää, kun hän tulee pois päin Turusta, sukulaisvierailulta, niin poikkeaa vielä meillä vierailulla ohi mennessään. ("Puolimatkan majatalossa:)" Tein lihasopan valmiiksi ja syötiin jo itse, kun ei ollut tarkkaa tietoa, mihin aikaan tulee. Hän saa sitten heti syödä.

Siivottua sain, mutta muuten en mitenkään kovin pirteällä päällä ole. Kaikenlaisia harmituksen aiheitakin on ollut. Väsymyksen lisäksi. Olin siellä ferritiini näytteessä, se hoitaja halusi ottaa samalla verenkuvan ja suostuin siihen. Itselleni sattui moka siellä :( Kun piti maksaa maksupäätteeseen, niin laitoin ilmeisesti väärän tunnusluvun... se laite oli ollut vasta päivän siellä, ja hoitajakin luuli, että maksu meni perille...tutki kyllä niitä kuitteja pitkään, ja sanoi sitten, että jos se ei ole mennytkään, niin hän ilmoittaa mulle ja laittaa sitten paperilaskun. No, niinhän siinä kävi.

Eli paperilasku tulee joskus ensiviikolla, ja sen jälkeen kun se on maksettu, niin voi vasta katsoa netistä ne tulokset. No, eipä kai noilla niin kiire ole. Itseä vaan harmitti, tuo moka. Ja taas ajattelin, että voi tätä muistia... se on ikävää, kun pitää olla erilaisia tunnuslukuja eri tarkoitukseen, niin sitten voi sattua muistikatkos, että mikä oli oikea.

Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa! Täällä ei kyllä lunta ole.

Ystävän tapaaminen

 

 

Heräsin juuri päivänokosilta ja laitoin ja join kahvia. Tosi synkkä ja syksyinen sää tänään. Oltiin kaupungissa, vettä ripsi taivaalta.. Eräs ystävämme oli tulossa meidän kanssa ruokailuun, mutta miten lie ajat menneet meillä sekaisin, että hän tuli vasta ruokailun lopussa. Kaiken lisäksi ruokakin oli siellä jo vähissä, mutta sai sentään jotain syötävää vielä.

Hän asuu muualla, niin poikkesi vaan Turkuun mennessä pariksi tunniksi tapaamaan meitä kaupunkiin. Käytiin sitten ruokailun päälle vielä kahvilassa. Ja kirkkoa katsomassa sisältä. Kirkossakin oli paikka missä oli kirjoja, saa ottaa-merkinnällä. Poimin yhden mukaani.

Kotiin tultua olikin sellainen väsymys päällä, että heti piti mennä levolle. En tiedä onko tuollainen väsymys edes normaalia... toinen ystäväni kehotti minua mennä mittauttamaan ferritiini- eli varastorauta arvot, kun mulla on monta oiretta, jotka voisi viitata ferritiinin puutteeseen. Esim. väsymys,hiustenlähtö, masennus, muisti-häiriöt ym. Olenkin menossa labraan torstaina.

 

Tuossa yläkuvassa on eilen väkertämäni valo-seppele, silkkikukka rimpsusta. Siinä on punaisia kukkia, niin ei ole liian jouluinen, mutta vähän piristää pimeyttä. Piristystä itse kullekkin <3