Perjantaita!

Tänään oltiin Hesan reissulla. Miehellä oli kaikki muuten ok, paitsi ilmeisesti pitää vielä ultra-äänessä käydä varmuuden vuoksi. Tullessa käytiin Ympyrä-mäcissä pirtelöllä ja kahvilla. Itse olen elänyt ikäänkuin lauantaissa tämän päivän, aamusta lähtien oli tunne, että on lauantai. Vaan ehkä se perjantaiksi muuttuu, kun päästään seurakunnan perjantai-tilaisuuteen :)
Olen taas tosi väsynyt ollut, mutta en silti saanut unta, vaikka yritin päikkäreitä. Päätä särkee ja särkylääkkeetkin on loppu. Viimeisen otin aiemmin...vai olisikohan yöpöydän laatikossa vielä panadolia... Miehellä olis buranaa, mutta sitä ei suositella mulle...en kyllä enää muista miksi se on "kielletty". Olisko niin, ettei sovi jonkun toisen lääkkeen kanssa...niin se varmaan oli.





Tänään on ollut pilvistä ja harmaata, mutta eilen otin aurinkoisia kuvia ulkona.





















Mansikatkin kukkivat pihatien pientareella.












Iltakirjana luen nyt kirjaa Karjalaisten evakkotiestä ja elämästä, (Pako Karjalasta), sen ovat kirjottaneet veli ja sisar muistoistaan. Tai oikeastaan sisar on haastatellut vanhempaa veljeään niistä ajoista, ja lisännyt omia muistojaan sekä täydennyksenä osaksi fiktiota. Se on kirjoitettu siihen muotoon, niinkuin lapset kertoisivat sitä tarinaa. Kirjoittaja on Kaarina Enkenberg. Ja kirjan päähenkilöt ovat Lalli (Yrjö Lalli Heikkonen) ja Kaari (Maija Kaarina Enkenberg (Heikkonen).












Kirjassa on erikoista, että se on kirjoitettu kokonaan ensin "suomeksi", ja sitten karjalan murteella. Minä kyllä hyvin ymmärrän Karjalan murrettakin, kun itse olen Pohjois-Karjalassa lapsena asunut ja äidin puheesta oppinut sitä. Teksti on siis ihan sama...toinen vain kirjakielellä ja toinen murteella, kiva olisi vielä lukea sama uudestaan murteella jos jaksaa. Olen kyllä tykännyt lukea tuota kirjaa.




Mukavaa perjantaita ja toivottavasti itselläkin olo piristyy :)

Mennyt aika...

...kiinnostaa minua kirjoissakin yhä enemmän.





Nyt on ollut kirjastosta lainassa kaksi sota-aikaan liittyvää kirjaa, jotka molemmat on olleet mielenkiintoisia. Ja siksikin tietysti, että ne ovat tositapahtumiin perustuvia.






Ensiksi lukemani kirja on Elina Hytösen: Perhe sodassa. 1939-45 Kirjan on kustantanut: Minerva Kustannus Oy.
















Kirjan kirjoittaja oli talvisodan syttyessä 3-vuotias helsikiläistyttö. Lapsuus muuttui hetkessä, kun hän joutui lähtemään äidin ja kahden pikkuveljen kanssa pommituksia pakoon Anttolaan. Siellä he elivät ahtaasti pääasiassa yhdessä huoneessa, sukulaistalossa, jossa oli muitakin sota-pakolaisia. Lapset sairastelivat ja muitakin lapsia oli talossa tavaton määrä. Vilinää ja viskettä riitti ja eripuraa syntyi myös.







Talvisota päättyy aikanaan, mutta sitten alkaa jatkosota. Perhe hajoaa taas eripuolille, kun lapset joutuvat sotaa ja ruuan ja muun päivittäistavaran puutetta pakoon Ruotsiin, ja siellä jokainen eripaikkaan. Kaksi veljestä asuvat kuitenkin samalla kylällä, vaikkakin eri taloissa. Kirjoittaja itse oli Ruotsissa vähemmän aikaa, mutta veljet pitempään ja olivat jo kotiutuneet sinne, kun taas "piti" lähteä Suomeen.





Kirja kertoo hyvin lasten ja vanhempien tuntoja sodan ja puutteen keskellä. Kirjassa on paljon sota-ajan kirjeenvaihtoa ja kirjoittajan muistelemia tapahtumia.
Nuo kirjeet ovat kirjan "suola" koska ne tekevät kirjasta niin autenttisen. Historiasta kiinnostuneille suosittelen!




- - -



Toinen kirja, joka minulla on vielä kesken, on Pauliina Salmisen: Miehittäjän morsiammet. Rakkautta ja petoksia jatkosodan Itä-Karjalassa. Kustantaja: Atena Kustannus Oy.













Suomalaiset miehittivät Itä-Karjalan syksyllä 1941. He valmistelivat aluetta osaksi toivomaansa Suur-Suomea. Siellä sotilaat tutustuivat Itä-Karjalaisiin naisiin, ihastuivat ja rakastuivat. Seurustelusuhteista syntyi paljon aviottomia lapsia, lähes 500. Myös ikäviä puolia, raiskauksia, hyväksikäyttöä ym. esiintyi.





Osa rakkaussuhteista päättyi onnellisesti avioliittoon ja Suomeen muuttoon, mutta paljon siis jäi yksinäisiä äitejä Itä-Karjalaan.
Kirja perustuu arkisto-materiaaliin sekä kirjallisuuteen ja asianomaisten kirjeisiin toisilleen.






Tämä kirja minulla on siis kesken, vähän yli puolenvälin, mutta ihan mielenkiintoinen tämäkin. Sota-ajan historiaa.




ps.(Ihan älyttömän pimeä päivä on, en meinannut saada kunnon kuvia edes lampun alla).

"Voidaan kutsua ulkopuolelle lain"

Minä olen jäänyt koukkuun Raili Mikkasen kirjoihin. Viimeksi kirjastossa käydessäni löysin taas kaksi Raili Mikkasen kirjaa, joista ensimmäinen tuli luettua nopeasti, syystä että se oli niin mielenkiintoinen. Eilen illallakin luin melkein puoliyöhön, että sain sen loppuun, kun ei voinut jättää enää kesken...





Tämä on se kirja, nimeltään "Voidaan kutsua ulkopuolelle lain".













Tämäkin kirja on tositapahtumaan perustuva. Kirja alkaa vuodesta 1945. Toinen maailmansota on päättynyt Suomen osalta, raskaine rauhanehtoineen. Helsingissä pitää majaa Neuvostoliiton valvontakomissio Hotelli Tornissa, Porkkalan alue on vuokrattu sotilastukikohdaksi ja eristetty muusta Suomesta. Eletään "vaaran vuosia".





Tehtaiden on raportoitava sotakorvaustuotannostaan komissiolle, mutta lisäksi värvätään muitakin henkilöitä vakoilemaan tuotantoa. Nuori metallitehtaan konttoristi Irmeli suostuu välittämään tietoja, ymmärtämättä oikein mihin sekaantuu... rahalliset korvaukset tiedoista ovat hyvät ja ankeaan sodan jälkeiseen köyhyyteen ja puutteeseen saa Irmeli vähän luksusta palkkioiden kautta.





Välillä iloa sumentaa kyllä muisto paperista , jonka hän oli allekirjoittanut ja jonka lopussa sanottiin. "Tämän sopimuksen rikkomisesta tai tahallaan harhaan johtamisesta minut voidaan kutsua ulkopuolelle lain ja määrätä kuolemaan."





Kirjan takakannessa lukee: "Mitä se lopulta tarkoittaa? Onko vaarassa hänen vapautensa vai peräti henkensä? Joutuuko hän ikuiseen häpeään ystäviensä ja perheensä muistoissa? Vai saako armo mahdollisuuden."





Tässäkin kirja jota voin suositella!

Lisää vanhoja kirjoja ja muistoja

Maamme kirja, sehän sopiikin näin suomen 100-vuotis juhlavuonna. Tämä kirja on lapsuuskodistani ja vuodelta 1948. Ja senhän on tietenkin kirjoittanut Sakari Topelius. Etusivulla lukee Maamme kirja Lukukirja suomen alimmille oppilaitoksille. Kyllähän sitä varmaan koulussakin luettiin. Itse luin kotonakin, kun se kerran siellä oli. Julkaisja on Werner Södeström osakeyhtiön laakapaino.
















Toinen lapsuuskotini kirja on Joka naisen niksi kirja. Tämä on vuodelta 1953. Tyttönä ja teininä luin ja tutkin tosi paljon tätä kirjaa, minusta oli niin kiinnostavaa lukea kaikkia niksejä. Ja minusta tässä oli kivoja kuvia. Kuvat on mustavalkoisia ja niitä on joskus tullut käytettyä värityskirjanakin :)
Kirja on aika kärsinyt ajan saatossa, siihen on joku pikkulapsi vetänyt kynällä koukeroitakin...
Kirjan on toimittanut Maija Suova ja somistanut (tarkoittanee kuvitusta) Helena Malisto. Tämä on painettu samassa painossa kuin edellinen kirjakin.



































Seuraava kirja on Arvid von Martensin Rukousvastauksia,Katulähetyksen työntekijä kertoo. Sen on julkaissut Kuva ja sana.Se on painettu Porvoon kirjapainossa 1947.
















Tämä taitaa olla jostain tullut ja tämän olen lukenut, toisin kuin seuraavan kirjan, joka on tuttavan poistokirjoista ja odottaa vielä lukemistaan.
Kirjan nimi on Avioelämää punaisessa myrskyssä. Se on vuodelta 1935 ja sen on kirjoittanut Alja Rahmanova. Kirjan alaotsikko on: Venäläisen aviovaimon päiväkirja. Sekin on painettu Werner Södeströmin kirjapainossa.

















Lukeminen kannattaa aina! Vanha mainoslause :) Itselläni on tällä hetkellä luettavana kirjaston kirjoja, vuorossa kirja Sotamorsian. Ei kyllä tule juurikaan muuten luettua kuin sängyssä ennen nukkumaan rupeamista. Jos päivällä luen, niin enemmänkin lehtiä tai selailen jotain käsityö-, askartelu- tai sisustuskirjaa... Lukemisiin!

Lukemista 40-60-luvulta

Eilen rupesin kirjoittamaan tarinaa lapsuudestani ja sekös vei mukanaan , niin että se jatkui ja jatkui... On se tuo kirjoittaminenkin koukuttavaa joskus :)
Minä olen 50-luvun loppupuolella syntynyt, 60-luvulla aloittanyt koulun ja 70-luvulla elänyt teini-iän ja nuoruuden.
Liekö siitä tarinan kirjoittamisesta tullut mieleeni katsoa vanhoja kirjoja. Tällä kertaa lasten ja nuorten kirjoja.






Vanhin on joskus ystävältä saatu Louisa M. Alcotin Pikku naisia. Sain ja luin sen sen ensimmäisen kerran joskus teini-iän alussa, ja tykkäsin tosi paljon. Tuli luettua useampaankin kertaan. Tämä on julkaistu vuonna 1947 Werner Södeström osakeyhtiön laakapainossa Porvoossa. Kirja kertoo neljästä sisaruksesta ja heidän äidistään ja ystävistään (heidän isänsä oli sodassa).













Kirja alkaa näin: "Joulu ei tunnu joululta ilman lahjoja", nurkui Jo, joka makasi pitkänään matolla. "On niin hirveätä olla köyhä", huokasi Meg katsellen vanhaa pukuansa." "Minusta ei ole oikein että muutamilla tytöillä on yllin kyllin kauniita tavaroita, ja toisilla ei ole kerrassaan mitään", lisäsi pikku Amy ja nirpisti loukkaantuneena nenäänsä. "Onhan meillä isä ja äiti ja toisemme", sanoi Beth tyytyväisenä nurkastaan....
















Tämä kirja Irmeli ihmetyttö on äitini vanha hänen nuorena aikuisena olo ajoiltaan. Sen on kirjoittanut Airi Somersalo, ja sen on julkaissut Arvi A. Karisto osakeyhtiö vuonna 1948. Kirja alkaa näin: On viheliäistä kun ihminen vanhenee eikä tapahdu yhtään mitään. Olen jo ikivanha, melkein kahdeksantoistavuotias. Nimeni on Irmeli Alm. Iäkkyyteni lisäksi en ole juuri minkään näköinenkään....

Kirja on kärsinyt elämän saatossa kansistaan, niinkuin edellinenkin.








Seuraavana esittelyssä on Raamatun kertomuksia lapsille.Sen on kirjoittanut Siviä Heinämaa ja uudistanut Kouluneuvos A. Hinkkanen. Sen on julkaissut Osakeyhtiö Valistus Helsinki, vuonna 1951.




















Tuo kirja on tullut minulle vasta viime vuonna eräältä tuttavalta, jonka pois laittamia kirjoja sain valkata.Kirja alkaa näin: Kauan sitten eli Kanaanin maassa eräs vanha isä. Hänen nimensä oli Jaakob. Hänellä oli kaksitoista poikaa. Vanhimman nimi oli Ruuben, nuorimman Benjamin ja häntä vanhemman Joosef...








Seuraavaksi siirrymme jo 60-luvulle.Näistä vanhin on Herra Linnunlaulu muuttaa meille. Sen on kirjoittanut Anne Marie Norden. Se on julkaistu Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapainossa vuonna 1961 Keuruulla. Tämän krjan tilasin antikvariaatista muutama vuosi sitten, kun muistin sen nuoruudestani ja se oli hyvä. Vieläkin kun sen luin :) Kirja alkaa näin: Perjantaina ei Möllerin perheen lapsilla ollut vielä aavistustakaan niistä järkytyksistä , joita herra Linnunlaulu olisi heille tuova. Tämä perjantai kului vielä aivan normaalisti - mikäli Möllerin perheen perjantaita yleensä ollenkaan voi normaaliksi kutsua...















Kirja kertoo kolmesta hemmotellusta sisaruksesta (kaksi tyttöä ja yksi poika), joiden äiti sairastuu ja joutuu kuukaudeksi parantolaan ja joiden seuraksi saapuu äidin tuttava herra Linnunlaulu...








Seuraava kirja on Tornitalon Tuula. Sekin on kirjoja joita olen lapsena lukenut, vaikkakin tämä nimenomainen kappale on ostettu koulun kirpparilta aikuisena. Ostin sen tytölleni, ajatuksena, että voin virkistää itseänikin lapsuusmuistoilla :) Kirjan on kirjoittanut Helli Kaikkonen ja se on jukaistu Werner Sodeström Osakeyhtiön kirjapainossa Porvoossa vuonna 1964.
Kirja kertoo Tuula-nimisestä tytöstä joka muuttaa uudelle paikkakunnalle. Kirja alkaa näin: Oli kylmä syysaamu, kun ukki ja Tuula astuvat koulun portista sisälle. Pihamaa oli vielä melkoisen tyhjä, vain joitakin poikia ja tyttöjä oli saapunut, ja he juoksivatt nyt hippaa pysyäkseen lämpiminä. Nähdessään vanhan herran ja pikku tytön ilmestyvän näköpiiriinsä he lakkasivat juoksemasta ja jäivät uteliaina katsomaan tulijoita...















Viimeinen esiteltävä kirja tällä erää on kirja Kuin taivaan linnut. Sen on kirjoittanut Kerttu Vuorinen ja se on myös julkaistu edellä mainitussa Werner Södeströmin osakeyhtiössä myös vuonna 1964.Itse muuten aloitin kansakoulun vuonna-64.
Tuosta kirjasta en tosiaan muista olenko lukenut sitä lapsena, tai siis en ole varma asiasta. Mutta aikuisena olen ainakin lukenut. Sekin oli hyvä. Kirja kuuluu Taskuset-sarjaan eli on pehmeäkantinen "taskukrja eli pokkari". Se kertoo talonmies perheestä, jonka isä joutuu pois työstään ja perhe jää ilman asuntoa. Kirja alkaa näin: Aurinko kurkisti ensimmäistä kertaa sinä keväänä keittiön ikkunasta sisään. Oli maaliskuu. Muuten näköjään ihan tavallinen päivä. Savun perhe istui aterialla tutussa ahtaudessaan keittiön pöydän ympärillä - Joel ja Mari lapsineen. Joel oli talonmies. -Takuulla ette arvaa mitä mä tänään sain koulussa, Riku virkkoi äkkiä kesken hiljaisuuden. - Anna se voi sieltä tänne ja leipäkori! No nyt siellä jo joku päristää ovikelloa. Juokse Sirkku avaamaan vuorostasi! Tyttö nousi pöydästä ja meni eteiseen. Ikinä ei ollut rauhaa edes syödessä...
















Älkää nyt luulko että olen niin dementoitunut, etten muistaisi, että olen aiemminkin kirjoittanut näistä kirjoista. Vaan ajattelin, että mitäpä tuo haittaa, kun ainahan niitä uusiakin lukijoita poikkeaa sivulla...





Päivän kysymys onkin: Oletteko lukeneet jotain näistä kirjoista ja jos niin mitä ja mitä ajatuksia kirja herätti teissä?




Hyvää päivän jatkoa! Toivottelee lukutoukka Sesse

Historian havinaa...

Kerroinkin, että olin järjestellyt lehtileikkeitäni...olen ottanut sanomalehdistä talteen juttuja ja artikkeleita tutuista ihmisistä.
Aloitin uuden, tutuista ihmisisistä ja muista mielenkiintoisista tarinoista, leikevihon, kun entinen oli tullut täyteen. Nyt alkoi kolmas vihko niitä.






Olen myös lehdistä poiminut talteen huomaamani paikkakunnan historiasta kertovat leikkeet. Niitä olen kerännyt sellaiseen muovitaskuun. Yhtenä päivänä aloin katsomaan niitä ja nitä oli muutamassa vuodessa kertynyt jo nippu. Tuli mieleen järjestää ne. Leikkasin ylimääräisistä kansion välilehdistä (ohutta kartonkia) sopivat sivut muovisista taskuista muodostuvaan kansioon. Liimasin siis kuvat ja tekstit kartonkeihin ja laitoin ne taskuhin. Tuli helposti luettava ja katsottava "paikkakunnan historiaa"-kansio. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän kiinnostaa historia. Jotain välähdyksiä siitä.








Tässä pari lehtikuvaa vanhan ajan Lohjan kauppalasta. Tämä kuva on 40-luvun lopulta.















Lohjan selluloosatehdas kuvattuna luultavasti 30-luvun alkupuolelta.














Ehkä mielenkiintoisin oli artikkeli Lohjalaisten joulun vietosta sotajouluna-39. Tässä Lohjan kirkko.














Joulukirkko oli jouduttu keskeyttämään useaan kertaan ilmahälytysten vuoksi.






Jouluisia mainoksia.

















Loppuun vielä 60-luvulta Lohjan kunnan kirjastoauto. Aika hauskan näköinen.















Itsehän muutin Lohjalle vasta 80-luvulla, kun Karkkilasta Vihdin kautta tänne saavuin. Mutta niin kauan aikaa jo täällä asuttuani tämä on se minun kotiseutuni ja tämän paikkakunnan historia kiinnostaa, niinkuin myös esimerkiksi lapsuus-paikkakuntani Karkkilankin.

Vanhoja löytöjä

Eräänä päivänä olin vintissä ja tutkin siellä erästä muovilaatikkoa, jossa oli vanhoja päiväkirjojani, vihkojani ym paperikamaa. Näin siellä nämä talteen pistämäni esineet. Eli ehkä talon entisen vanhan isännän tai vanhan emännän Raamatunhistorian kirja, sekä vanhan emännän luonnonvihko, molemmat heidän kouluajoiltaan.
Nämä löytyivät savusaunan päässä olevasta puuvarastosta jo vuosia sitten, kun sitä tyhjensimme/järjestimme.






Kun olivat niin vanhoja, pakkohan minun oli pistää ne talteen :) Kirja on siis Raamatunhistoria kansakouluja varten. Toimitti Lauri Ingman. Kansi on ihan tavallista tekstiä, mutta kirjoitus muuten on vanhanaikaista kirjoitusta. Kirja on painettu Kustannusyhtiö Otavan kirjapainossa Helsingissä 1926.
Kärsineitähän ne ovat, kun ovat olleet ihan pelkässä puukatoksessa puiden välissä...liekö poltettaviksi tarkoitetut olleet.













Tässä kuvassa Iisak siunaa Jaakobin.

















Emännän luonnonvihkossa on talletettuna esim. kaurantähkä.












Sammaleita on useampaakin laatua.













Vihkon loppupuolella selostetaan erilaisia kemiallisia kokeita.





Minusta on mielenkiintoista ajatella heidän lapsuus/kouluaikaansa, millainen tämä maailma ja esimerkiksi tämä seutu on ollut. Sen tiedän, että vanhan isännän koti on ollut aiemmin tuolla kirkonkylän keskustassa, joten hän on saattanut käydä koulua jo tuossa nykyisessä lähikoulussa.
Pitipä oikein tarkistaa koska koulu on perustettu.Ensimmäinen koulu, joka sijaitsi samalla paikalla kuin nykyinenkin on perustettu vuonna 1871. Sanoo kylän historia.

Suomen kuvalehtiä vuosilta 1931 - 1940

Taas vanhoja (hyviä ?) aikoja .... Mulle on kertynyt muutamia vanhoja lehtiä, varsinkin meidän entisen mökin mukana niitä tuli. Nämä lehdet joista kuvat ovat, ovat niitä.







Suomen kuvalehti vuodelta 1931. Helmikuun lehden kannessa tuore Miss Estonia Neiti Lilli Silbeg















Ja Ford esittelee uusimmat loistomallinsa...













Finlaysonin flanelli on pehmeää ja lämmintä ja sitä on erittäin helppo pestä...kertoo mainos.












Vuoden 1940 Suomen kuvalehdessä kannen otsikko oli: "Niittorintuus etenee luokoa tehden."













Ja sodan jälkeisessä lehdessä muistutettiin...













Ja mainostetaan Vaasan leipää...














Näin ennen.

Menneitä miettiessä...ja tulevia

Lueskelin vanhoja Kotiliesi-lehtiä, vanhin vuodelta 1947. Siinä on tämä sivu, jossa sanotaan "Rauha on tullut. Rauhansopimusasiakirjat on talletettu Moskovaan 15,9.47." Ajattelin, että arvostammeko me tarpeeksi vapaata isänmaata ja niitä jotka ovat sen meille sellaisena pitäneet.... Ja jos Jumala ottaisi varjelevan kätensä meidän isänmaamme yltä, niin mikä meidän kohtalomme olisikaan...














Mutta kevyemmin miettein katsoin tätä kansikuvan keittiötä, kelpaisi mulle nykyaikanakin :) Ihan kivan näköinen!















Puolipilvistä on tänäänkin ollut ja toivotaan, että pysyykin sellaisena tai jopa vielä paranee, koska meidät on illalla kutsuttu piha-synttäreille naapuriin. Omissa järjestämissä miehen synttäreissä oli viime kesänä unelma-sää piha-synttäreiksi, täytyy toivoa naapurille samaa!
Naapurissa onkin oikein 120-vuotis synttärit, äidin ja tyttären yhteiset, 70 + 50 v. Tytär on siis meidän naapurimme. Komeat "bileet" varmaan, kun on ensin ruokailu ja sitten kahvi ja bändikin soittamassa.







Mulla eilen illalla "niksahti" nilkka taas ihan "itestään", se on joskus ennenkin tehnyt sitä. Oltiin juuri srk:n tultu ja ei se istuessa vaivannut, mutta kotiin lähtiessä piti vähän ontua ja illalla varsinkin rappusia mennessä yläkertaan, vaikka olin laittanut siihen Mobilaattia.. Aamuyöstä heräsin ja se oli kipeä, kävin ottamassa alhaalla särkylääkettä, oli vaikea tulla rappuja alaspäin, kun tuntui ettei nilkkaa voinut kunnolla taivuttaa.
Nukuinkin sitten vielä muutaman tunnin ja aamulla se olikin parempi, laitoin taas Mobilaattia ja nilkkatuen, niin nyt on päivän mennyt sillä ihan hyvin :) Se on hyvä, kun sinne synttäreillekin meno on, pystyy varmaan menemään ihan kävellenkin, kun siellä on varmaan muutenkin tarpeeksi autoja.






Nyt rupeaa väsyttämään, se on sen merkki, että on päiväkahvin aika :) Mukavaa lauantai-päivän jatkoa!