On ihanaa kun aurinkoinen paistaa...

...jälkeen sateen ja myrskytuulen....sanotaan laulussa. Oli kyllä ihana herätä aurinkoiseen aamuun. Tosin hukkasin siitä ison osan, kun heräsin jostain syystä vasta 9 - puoli 10 välillä.




Aamupalan ja Päivän Sanan jälkeen katsoin poikkeuksellisesti Sydämen asialla-sarjaa. Sitten klo olikin jo 11 ja mieskin oli jo lähtenyt kaverin kanssa auton korjaukseen, tai oikeastaan ensin koneliikkeeseen, kun sai ystävän mieheltä ilmaiseksi läppärin ja osti siihen nettiliittymän, mutta siinä oli jotain häikkää. Nyt on kuulemma kunnossa, soitti. Hän halusi koneen siksi, että pystyy laittamaan välipiuhan kanssa TV7 (kristillisen kanavan) näkymään tv:stä isompana kuvana.
(Kun minä en antanut omaa läppäriäni, kun sitä olisi jatkuvasti pitänyt siirtää paikasta toiseen. Ei siitä olisi tullut mitään :)






Laitoin itselleni toisen aamukahvin ja menin ulos nurkkaukseeni. Siellä oli pitkästä aikaa ihanan lämmintä.













Gluteenitonta kauraleipää, margariinin, juuston ja kesäkurpitsan kanssa, suolapähkinöitä ja kahvikaakaota kauramaidon kanssa. Seurana oli Hipsu viereisessä tuolissa ja Elmokin lähellä.






Pihalla kiertelin, kiskoin nokkosia ja rikkakasveja nurkkaukseni läheltä ja otin kuvia ulkoa.






Marjat punertuvat hiljalleen.













Pihatien toisella puolella kasvaa kaunis tammi, se on naapurin puolella kyllä, mutta ihailen sitä kuin omaani.













Tammen edessä(kin) kasvaa horsmia, niitä kasvaa muuallakin pihan reunoissa.













Toivon teillekin aurinkoa, joko taivaalla tai ilona sydämessä!

Pilvisen päivän jutustelua

Tänä aamuna heräsin vasta yhdeksältä. Näin unta, että olin jossakin kummallisessa työhaastattelussa ja kaikki mahdollinen (ainakin siltä tuntui siinä unessa) meni pieleen. Heräsin ahdistuneeseen oloon. Onneksi se oli vaan unta!!






Tähän sopii varmaan hyvin kuva kirjasta, jota luen.






Sitä eräs blogiystävä mainosti ja etsin sitä kirjastosta... en kiireessä meinannut löytää ja huokaisin Herralle "anna mun löytää se" ja menin seuraavalle hyllylle, niin siinähn se oli :)












Nyt on uudet miettimiset (huolehtimiset), kun meille myönnettiin lomatukea eräästä säätiöstä, kun ei ikuisuuksiin olla missään lomalla käyty. Siinäpä taas uusi stressin aihe :) kun nykyisin ei ole edes vanhoja kunnon matkatoimistoja, mihin voisi mennä tilaamaan matkan. Mies kyllä huomasi, että soittamallakin voi tilata matkan, ettei tarvitse välttämättä netin kautta tilata. Ahkerasti olemme matkoja katselleet netin tarjonnasta. Ja vanhin poika ehkä pääsisi eläinten seuraksi silloin. Heinäkuussa olisi suunnitelmana mennä. Toivottavasti Rasmuskin on silloin tullut kotiin, on niin "loukkaantunut" kun pikkukoira tuli hoitoon, ettei ole ollenkaan käynyt sisällä... Hipsu on kyllä yläkerrassa.







Tuosta viimeksi kirjoittamastani iiris-penkistä vielä...mahtaako tuo keltainen edes ollakaan iiris, kun on eri näköä? Kuka tietää? Nuput olivat vaan sanmanlaiset.





















Eilen kaupungista tultuamme mies vihjasi minulle, että tv:stä tulee "Vanhasta uudeksi"-kierrätysohjelma, niinpä katsoin sitä sillä aikaa , kun hän itse meni päivänokosille. Sen loputtua mulle tuli pitkästä aikaa into tehdä jotain kierrätysjuttua ja katselin askartelukaappiani sillä silmällä löytyisikö sieltä mitään pikaista tuunausta. Kaikenlaista on tullut säästettyä, mutta en nyt kuitenkaan saanut aikaiseksi kuin tällaisen kukka-amppelin :) Eli entinen virkattukori ja vanhan amppelin metalliketjut yhdistettynä ja sinne pikkukasvi suojaruukkuineen. Onhan se ihan kivan ja erikoisen näköinen. Minusta.

















Loppuilta menikin sitten melkein tyttären ja tyttärenpojan takkien korjauksessa, kun kummastakin oli vetoketjut rikki. Olin purkanut niistä jo osan aiemmin, kyllä oli tosi hankalaksi tehty nuo vetskarit, ei ole varmaan korjattavaksi tarkoitetutkaan...monella ompeleella ommellut moneen kerrokseen läppien (tuulensuoja) kanssa, kummassakin lisäksi vielä meni sellainen ohut nauha kaksinkerroin saumojen suojana, tytön takkiin sain sen ommeltua takaisin, mutta tyttärenpojan takkiin en sitä enää saanut...kun oli niin kapea nauha, ettei se mahtunut enää sauman ympäri. Miksi kaikki pitää nykyisin tehdä niin vaikeaksi...onko ne tarkoitettu vaan pois heitettäväksi jos menevät rikki...kertakäyttökulttuuria. Tai sitten olen vaan itse tyhmentynyt niin paljon, että en ensin meinannut millään keksiäkään, miten ne saisi korjatuksi siististi. Mutta voitto on saatu! Kummassakin on ainakin nyt ehjät vetoketjut, jos vaan saajilleen kelpaavat.





Tämmöistä höpinää tänään. Ulkona harmaa, pilvinen päivä.

Ruokia ja muuta

Ihana aurinkoinen päivä ulkona tänään. Join aamulla toisen kahvimukilliseni ulkona, suojaisessa nurkkauksessani oli tosiaan suojaista nyt, kun tuuli puhalsi eri suunnasta. Minulla oli kyllä varmuudeksi takki yllä, "kaulaan asti napitettuna", (tosin siinä oli vetoketju :)
Eilenkin olin ulkona sen verran, että kiskoin rikkaruohoja kukkapenkeistä ja ympäriltä. Mutta muuten on vieläkin "veto poissa" ja kurkku karhea ja tuntuu paksulta. Olenkin lähes päättänyt etten mene huomiseen laulukuoroon...







Äsken mun tietskan hiiri meni pimeäksi ja kävin hakemassa vintistä kaksi vanhaa hiirtä, alas tultuani kokeilin niitä, kaikki toimivat, jopa se äsken pimeänä ollutkin. Luultavasti se johtui vain tuon hiiren pistokkeen löysuudestä, menee jotenkin väärään asentoon. Nyt mulla on tässä kokeiltavana kaikkein suurin hiiri.







Isäntä meni kaverinsa kanssa siirtämään kaverin venettä ja pesevät sen samalla. Ja ehkä paistavat makkaraa. Itse tein ruuaksi keitettyä riisiä ja lihapulla-kastiketta, pakasteesta sulatettua lounasruokalan hävikkiruokaa. Lisäkkeeksi tein "hölskytyskurkkuja". Kurkuista ei kyllä tullut niin hyviä kuin esimerkiksi oli äidin tekemät,...ihan summanmutikassa heittelin kurkkuviipaleiden joukkoon suolaa, sokeria, etikkaa, yrttimaustetta ja vähän vettä. Ja sitten hölskytin. Ruokaa jäi kyllä vielä isännällekin :)








Näitä keltaisia tarvittiin ruuanlaitossa. Oliko niin, että tuon viipalointi-jutskan nimi oli "mandoliini" vai muistanko väärin? Tuo sitruuna munakello on minusta kiva.
















Ja tässä ateria:

















Eilenkin söin yksin, niin silloin tein keitettyjen perunoiden lopuista raastetta, maustoin suolalla, perunamausteella ja yrttimausteella, ja tein perunaröstiä. Kun olin kääntänyt sen pannulla lisäsin päälle vielä juustoraastetta ja annoin sen sulaa. Hyvää oli, vaikkei niin hyvän näköistä. Siinäkin nuo perunat ja juustoraaste olivat hävikkiruokaa.
















Tänään aamupäivällä katseltiin miehen kanssa, ennen hänen lähtöään, ohjelmaa 60-luvulta. Siinä oli esimerkiksi että Ruotsiin oli tullut oikeanpuoleinen liikenne 60-luvulla...ja jotkut ennakoivat, että siitä tulee ihan kaaos... Oli mainnoksia, joissa luki "pysy oikealla", jopa yhdet kalsaritkin oli "valjastettu " mainostamaan sitä :)






Ulkona taivas on aivan sininen mutta tuulee. Kohta keitän itselleni kahvit ja lähden ulos kahville :) Ai niin, tänään olisi markkinatkin tuolla taajamassa, saa nähdä mennäänkö käymään siellä, kun mies tulee. Mukavaa päivää :)

Valetta ja totta

Virkkasin tänään vale-ampiaispesän...toivottavasti menisi todesta ampiaisille. Meillä on joskus ampiaiset tehneet pesän kuistin katon alle ja pyörineet sitten siinä ympäristössä. En ole koskaan tuollaista valepesää tehnyt, enkä nytkään katsonut mitään ohjetta. Virkkasin kahdella lankanlopulla, vaaleanharmaalla ja tummemmanharmaalla, tuli aika tukeva kaksinkertaisena.













Katsotaan kuin käy...






Katsomisesta puhuen, tänään tulee TV 1:ltä Dogumenttiprojekti, Takaisin valoon. Klo 13,10. Se kertoo saman tarinan ilmeisesti kuin, minkä luin kirjana. Se oli vaikeasta aiheesta huolimatta hyvä kirja. Siinähän nuori suomalaisnainen joutui huijatuksi ja kaapatuksi ulkomaille.Itse aion katsoakkin.





Jos ette ehdi tv:stä katsoa, niin suosittelen lukemaan kirjana.... miten paljon ihminen voi kestää, jos on pakko.






Hyvää pyhää!

Koiria ja kirjoja

Tänään olen taas täällä koiratalolla. Pilvistä ja harmaata näyttää nyt ulkona olevan. Eilen istuttiin miehen kanssa tuossa suojaisella terassilla kahvimukit kädessä, vaikka tuuli oli kova ja kylmä, mutta siihen aurinko paistoi ihanasti ja lämmitti.



Olin siis yön jo täällä ja nukuinkin tosi hyvin, vaikken ollutkaan kotona. Äsken katsoin Yle areenasta Kekseliästä nikkaria. Onko tuttu ohjelma teille? Tykkään siitä, kun on vähän erilaista elämää, melko omavaraista ja kaikkea erikoista. Yhden jakson nyt katsoin, mutta seuraavassa jaksossa oli porsaan teurastusta, niin en sitä halunnut katsoa. Eilen katsoin myös kaksi jaksoa. Tuo on vähän samanlainen sarja kuin Tanskalainen maajussi. Meillä kun kotona ei näy tv:ssä Yle Areenaa, ja tietokoneen ruutu on sen verran pieni, että harvemmin tulee siitä katsottua.





Illalla olimme myös seurakunnassa. Yhtenä päivänä sain sen netti-divarista ostamani kirjan "Vinoon varttunut tyttö". Sitä olen lueskellut. Kertoo Karin Enhrnrooth´in elämää lapsuudesta ja nuoruudesta... olen vasta puolivälissä kirjaa, niin ei siitä sen enempää. (Kun olen omaa lapsuuttani ja nuoruuttani käynyt myös läpi. Lukenut edesmenneiden vanhempieni kirjeitä ja muita papereita, niihin paneutuen. Ja samalla käynyt asioita terapiassa läpi).













Tämmöistä tänään.