Karjala mielessäin

 Olen lukenut kahta kirjaa vanhasta ajasta. Sirpa Pääkkösen kirjaa "Karjala sydämessä" sekä Sirpa Tolosen kirjaa "Ryysyprinsessat". Tuon viime mainitun olen lukenut aiemminkin, mutta jotenkin teki mieli lukea se uudestaan. Pääkkösen kirja taas on ihan tältä vuodelta.

Itse olen vanhempieni kautta Itä-Suomesta alunperin,ja siellä myöhemmin lapsena/nuorena kesälomia viettänyt. Siksikin nuo kirjat varmaan kiinnostavat.

 

"Ryysyprinsessat" taas on isotekstisenä helppo lukea. Ja siitä tulee mieleen esimerkiksi koulumuistoja, vaikka onkin aikaisemmilta vuosilta.

Ulkona sataa vettä,isäntä on lähdössä koiran kanssa lenkille.

 Olimme tänään käymässä toista kertaa tämän kylän srk:n ruokailussa, kyllä oli hyvää keittoa. Jälkiruuaksi kahvia ja kakkua. Mies maksoi minutkin.

Eilen isäntä oli yhdessä muutossa auttamassa. Hällä on muutenkin riittänyt kaikenlaista liittyen tuohon "se löytyi" kampanjaan. Hän oli saanut myös meille molemmille "Se löytyi"- hupparit.

Mukavaa päivää sateesta huolimatta!

Vanhoja muistoja, ikäviä ja mukavia

 

Olen lueskellut vanhoja päiväkirja vihkoja. Siihen oli ihan syykin, kun piti tarkistaa eräs asia...ei kuitenkaan mennä siihen. Nuo vihkot olivat siltä ajalta kun ex-miehen  väkivaltaisuuden ja runsaan alkoholin käytön takia lopullisesti muutimme eri osoitteeseen. Aika järkyttävää luettavaa oli toisin paikoin, uhkailua, vainoamista ja lyömistä...joskus vielä sen jälkeenkin.

Mutta toisaalta oli ihana päästä omaan asuntoon lasten kanssa. Vaikka kaupungilla joutuikin välillä pelkäämään. 

 Pieni kevennys tähän väliin:

Minua hauskuutti lukiessani eräs teksti. Kun nuorimmainen oli silloin noin vuoden vanha, oli usein  aika itkuinen, niin muutaman vuoden vanhempi veljensä sanoi minulle: "Äiti, miks sä  synnytit tämän lapsen?" ja taputti siskoaan päähän. Minä sitten taputin häntä päähän ja kysyin : "Miks mä synnytin tämän lapsen?", niin poika vastasi: "Mä tyhjensin pyykkitelineen, mä olen apuri", itseensä tyytyväisellä äänellä :)  Ilmeisesti oli hyvä itsetunto hällä.. En tuollaista tapahtumaakaan olisi muistanut, jos en olisi lukenut siitä.

 Voi ihanat muruset <3

Joskus olen ajatellut, että pitäisi kirjoittaa kirja omasta elämästä, perheväkivallasta ja muusta,  se voisi olla jollekin samanlaisessa tilanteessa olevalle rohkaisua. Itsekin luin silloin kirjoja siitä aiheesta ja Märta Tikkasen runoja, niinkuin tämänkin:

"Sinä et tiedä kuinka minua pelottaa. Minua pelottaa niin että en tiedä uskallanko elää.

Mutta minun on rohjettava uskoa vielä enemmän.

Nyt minun on uskottava niin paljon, että me kaikki 

sittenkin uskallamme elää."

Onneksi minulla oli silloin jo usko, joka vahvisti minua ja antoi lohtua. Ja oli seurakunnassa ystäviä.

Ja se eräs asia, jonka takia aloin lukea näitä vihkoja, selvisi sieltä. Se oli myös minulle helpotus, kun huomasin , että asia, josta minua oli syytetty vieläkin erään henkilön toimesta, ei ollutkaan ihan niin, kuin mitä hänen puheestaan sai käsityksen.

Mutta tämmöisiä mietteitä tänään. Ja onneksi nyt on toisin, ei tarvitse väkivaltaa pelätä ainakaan omassa kodissa :) Kiitos Herralle!

 

 

Mitä nimeksi..

..nimittäin tälle postaukselle.. ehkä muistoja..

Imuroin tuossa lattioita, niin löysin lattialta vanhan kuvani. Ilmeisesti jäänyt yhtenä päivänä, kun katselin vanhoja kuvia ja muistelin vanhoja aikoja.

Tuossa Sesse 17-vuotiaana mini hamosessaan. Tuo vakosamettihame oli tehty koulun käsityö tunnilla joku vuosi aiemmin.

Huomaa, että kuva on vanha, kun väritkin on jotenkin haalistuneet. Kuva on otettu toukokuussa-74. Ja kuvauspaikkana pikkuinen "lehto" pihan ja maantien välissä. Sen takaa pilkottaa naapuri-kartanon ulkorakennus, ainakin sen kulma. Meillä oli siis rikkaat naapurit, kun oli oikein kartanon omistajat. Itse asuimme entisessä kaupanhoitajan asunnossa vuokralla. 

Siinä oli kaksi huonetta ja eteinen. Oli siinä hyviäkin puolia, se oli ihan kylän keskustassa, kauppa oli tien toisella puolella, nopeasti kävi kaupassa ja kaupalta sai samalla postinkin. Myös kirjasto-auto pysähtyi kaupalla, mukavan nuoren miehen ajamana. Kirjasto-auto oli ihan minun lempi paikkoja kun olin kova lukemaan.

Tämmöisiä muisteluita tänään.

Hieman haikeutta ilmassa

 Tänään ajettiin pientä tietä, kukat kukkivat pientareilla, kapea tie toi muistoja lapsuudesta/nuoruudesta, kun  Pohjois-Karjalan mökille tultiin kesälomaa viettämään. Tuli haikea ikävä niihin aikoihin, kun oli nuori, eikä huolet painaneet.. koko elämä edessä.

Mutta nyt on nyt. Ei kannata liikaa jäädä kiinni muistoihin. Vaikka laulussa sanotaankin: "Muistoissa, muistoissa ihana on elää.."

Tämmöiset tossut tuli aiemmin virkattua.

Huomenna on isännällä kontrolli-käynti Hesassa, haluaisi minut mukaan matkaseuraksi. Vaikka mun täytyy varmaan odotella ulkona sen aikaa, kun ei suositella ylimääräisiä ihmisiä mukaan.

Ja kuulemma laittaa lisää kolikkoja parkki-automaattiin tarvittaessa.

Saatetaan tietysti ottaa samalla matkailun kannalta tuo Hesan reissu.

 

 

Vanhoja muistoja

 

Pitkästä aikaa kävin kirppiksellä viikonloppuna. Siellä vanhassa Brynolf Poutasen entisessä kaupassa on nyt pieni kirpputori. Olen nähnyt sen kyltin ennenkin, mutta aina se on näyttänyt hiljaiselta, niinkuin ei siellä ketään olisi. Nyt kun oli lauantai, se selvisikin, että se on vain lauantaisin auki. Huomasin heti, että ovi oli kutsuvasti auki, pitihän sitä isännälle sanoa, että käydäänkö tuolla...

Kaikenlaista kirppis tavaraa siellä oli, mutta en viitsinyt ostaa mitään turhaa, kun itsellä on niin paljon tavaraa muutenkin. Loppujen lopuksi ostin vain aika paksun ja ison,muovikantisen vihkon, joka maksoi vain 1,50 euroa. (Kun siinä oli kansissa vähän jotain jälkiä, minä voin vaikka koristella sen kansia). Isäntä osti kortin, jonka antoi mulle. Sellaisen jossa on valmiiksi postimaksu maksettu, jonka voi lähettää jollekin. Joten hyvin halvat oli ostokset.

Kyllä tuli taas mieleen Baddingin laulu: "Tuttu  kauppa Brynolf Poutasen mua tervehtii taas hymyillen, se kotimatkan tuttu merkki on..." Tuttu laulu nuoruudesta, ja aikoinaan nuorena linja-auton kyydissä olen siitä mennyt ohi...enpä olisi silloin arvannut, että täällä päin nyt asutaan.

Muutenkin on vanhoja muistoja tullut mieleen, kun face bookissa eräs vanha ystävä otti yhteyttä. Siitä on jo yli 20 vuotta, kun olen hänestä viimeksi kuullut. Ollaan siellä vanhoja muisteltu :)

Niin se aika kuluu.

Hääpäivä

 Tänään 20 vuotta sitten meidät siunattiin seurakunnassa avioliittoon. Edellisenä päivänä olimme jo olleet maistraatissa.

Anteeksi huono kuva, jotain ihme pilkkuja siinä. Tuo kuva on siis maistraatissa otettu. Rajasin, suurensin, sitä, niin tuli nuo pilkut näkyviin. Alempi kuva sitten sitten seurakunnassa otettu.

Ei olla virallista, isompaa, hääkuvaa otettukaan. 

Tänään mennään hääpäivän kunniaksi ravintolaan syömään :)

Mukavaa päivää teillekin!

Lapsuus muistoja ja vähän muitakin muistoja

 Eilen tuli yht äkkiä mieleeni eräs mekko , joka mulla oli lapsena :) Se oli turkoosi ja siinä oli kauluksessa ja hihan suissa brodyyrit. Äiti oli ostanut sen mulle kakkos luokan kevät juhlaan. Kaunis mekko. Yritin jopa piirtää mekon ulkomuistista, samoin kuin eka luokan kevätjuhla mekon, jonka äiti oli ommellut.

Kone oli kuitenkin laittanut kuvan väärin päin, käänsin sen, mutta kun yritin ladata, niin taas se oli väärin päin... ehkä parempi niin, kun en ole mikään piirtäjä. 

Toka luokan kevät juhla jäi mieleen siitä, kun äitini joutui vähän aiemmin lähtemään laitokselle synnyttämään pikkusiskoani. Isäpuoli sitten valmisteli mua juhlaan. Juhlan jälkeen menimme sairaalaan katsomaan vauvaa.

 Albumista löysin kuvan, jossa mulla on sama mekko. Kuvassa on tätini Lahja sekä pikkusiskoni ja minä.

 Mekon päällä mulla on lyhyt punertava jakku, jossa on kaksi rivi napitus ja 3/4 mittaiset hihat.

Toinen muisto on vaaleanpunaisesta nailon mekosta, jonka äiti oli itse ommellut kevätjuhlaan. Siinä oli lyhyet puhvihihat ja rinnassa mekon kankaasta rusetti. Sekin oli nätti mekko. Siitä taas jäi mukava muisto, kun opettaja sanoi kevätjuhlassa, että olen kuin perhonen :) Meillä oli joku tanssileikki lavalla.

Perhosista taas tulee mieleen, että myöhemmin (joskus 9-10 vuotiaana) äiti ompeli minulle hihattoman kesä mekon perhos-kuvioisesta kankaasta. Valitettavasti taisin melko pian, jossain rymytessäni, repäistä sen helmaan palkeenkielen ja sain muistaakseni sen sitten itse korjata.

Kuten huomaatte, olen jo lapsena ollut kiinnostunut vaatteista, ja aina se varmaan on niin ollut. Siksipä olikin tosi mukavaa, kun kirpputorit ilmaantuivat suomeenkin, ja köyhälläkin oli varaa ostaa uusia, mieleisiä vaatteita. Ensimmäisen kerran ostin parit kengät osto-ja myyntiliikkeestä 80-luvun alussa, muistan sen kun vanhin tyttäreni oli silloin pieni. Sen jälkeen muutimme toiseen asuinpaikkaan, ja siellä oli bussimatkan päässä kirppis :) Kun asioilla/kaupoilla siellä käytiin, niiin pääsi samalla kirppikselle, ostamaan edullisia vaatteita itselle ja lapsille.

Ilmankos minusta on tullut oikein kirppishai. Tosin nyt en ole pitkään aikaan ollut. Ja nyt on vaatteitakin kertynyt niin, että hyvä kun komeroon mahtuu...suurin osa tosiaan saatuja tai kirppikseltä.

 

Täällä on nyt ulkona viisi astetta lämmintä, ja lumet on jo paljon pudonneet katoilta. Tähän vielä loppukevennys: Kun olin ihan pieni, niin olin kuulemma katsonut mittaria, ja sanonut: "Viit kuut attetta pakkatta lämmintä" :)

Ps. Lisäsin tähän vielä piirrokseni mekoista, Metsän tytön pyynnöstä. Turkoosissa siis kaula-aukossa ja hihoissa brodyyrit (kai se on oikea nimitys?) Niissä oli muistaakseni vaaleansinistä ja vihertävää ainakin.. kummassakin mekossa taisi olla myös taakse solmittavat nauhat.

Kylätalolla

 

Eilen oli taas "epävirallinen" uskon ystävien tapaaminen Kylätalolla. Nyt oli seitsemän henkeä, eli yksi vähemmän kuin viimeksi. Hyvin pysytään rajoituksissa :)

Tuossa yläkuvassa on kylätalo joskus vuosia sitten, otettu näköjään meidän entisen limenvihreän Micran ikkunasta.

Kylätalo on vanha hirsitalo, rakennettu vuonna 1856. Se toimi silloin pitäjäntalona ja kätilön asuntona. Kunnantalona se toimi 1960 luvulle. Sitä voi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin. Me aloitimme siellä hengellisten tilaisuuksien pitämisen jo vuosia sitten, kun olimme muuttaneet tänne kaupungista. Ensin olimme itse enemmän vastuussa, mutta myöhemmin seurakunta tuli mukaan toimintaan.

Nythän on välillä seurakunnan tilaisuudet olleet vähemmällä, osaksi netissä ja osin pienempinä kokoontumisina isommissa tiloissa. Siihen tuo kylätalokin on oiva paikka, kun siinä on iso sali. Kodikas vanhahtava paikka. Siellä vietin 60-vuotis päivänikin, vajaa 4 vuotta sitten.

Tuota kuvaa katsoessa tuntuu, että näytin väsyneeltä jo silloin.. hmm..

No mutta, näillä mennään, ja kyllä tuo eilinen tapaaminen kylätalolla piristi kuitenkin  :) Aurinkoista päivää teillekin!

Väsyneen muisteluja

 

 Kuva vanha

Aurinkoinen pakkas aamu tänään. En tiedä mikä väsytti niin kovasti, kun joskus puoli 10 aikaan illalla nukahdin ja aamulla heräsin puoli yhdeksältä, kun mies tuli yläkertaan sanomaan heipat, kun lähti kaupunkiin. Tosin olin yöllä käynyt vessassa ja silloin valvonut jonkun aikaa.

Nyt vaan on koko ajan särkenyt päätä, äsken hierotin niskaa hierontalaitteella, se vähän auttoi. Eilen luin vanhaa päiväkirjaani, noin 10 vuotta sitten kirjoitettua..kyllä oli ollut vilkasta elämää, kun kaupungissa asuimme. Vaikka olin työttömänä silloin, kaksi nuorinta lasta oli vielä kotona, lapsenlapset olivat välillä hoidossa, seurakunnassa olin (oltiin) monessa mukana, pidettiin kotikokouksia, ystäviä/kavereita oli kaupungissa lähellä, kirppistelyä (kun ne olivat lähellä), välillä käytiin mökillä, joka silloin vielä oli meillä. Ja silloin taisi olla viimeinen rintasyövän jälkeinen korjausleikkauskin, vai oliko sen jälkeen vielä yksi leikkaus...en ole varma.

Nyt ei kyllä enää jaksaisikaan sellaista "huisketta". Nyt on muutenkin jumittunut tänne olosuhteiden pakostakin. Koronan yms. takia. 

Isäntä vei vaahtosammuttimen "vuositarkastukseen",olikohan se kahden vuoden välein tarkistettava. Samalla muutenkin hengailee kaupungissa :) Kello näyttää siltä, että pitää ruveta katsomaan mitähän ruokaa sitä laittaisi.. heissan vaan!

 

 

Tuliko talvi tännekin?

 

(Ei mitään kuvaa tullut ulkoa, niin laitetaan  nuo joulupallot, tykkään noista violeteista palloista).

 Talven tulolta vähän näyttää. Isäntäkin sai jo kolata pihatien, ja koko ajan tulee vähän lunta. Sänkipelto tien toisella puolella on vielä ruskeankirjava kyllä.

Kun isäntä oli päivä nokosilla, niin sillä aikaa katselin erästä laatikkoani, tai sen laatikon sisällystä... kaikkea vanhaa, joista tulee muistoja mieleen. Lasten piirustuksia, vanhempieni kirjeitä toisilleen , lasten syntymätodistuksia, ja jopa runot, jotka oltiin nykyisen mieheni kanssa kirjoitettu toisillemme siinä alku huumassa :) Siitäkin on jo parikymmentä vuotta.

Kävimme lumisella kävelyllä, tässä illan hämärtyessä. Pikkuisen piiputti tuo toinen polvi, ei kuitenkaan onneksi pahemmin kipeytynyt. Osa lenkistä oli tietä, jossa ei talvi kunnossapitoa, mutta oli siinä kävellyt muita ennen meitä, eikä liian paljoa ollut lunta. Erään naapurin pihassa on paljon jouluvaloja puissa ja pensaissa, olivat niin kauniita kun valot tuikkivat lumen välissä. Meidän jouluvalot ovat talon seinustalla vaan.

Nyt tuntuu, että pitää mennä ottamaan vähän "haukkapalaa", ulkoillessa tulee nälkä.

Viesti "menneisyydestä" ja tyttöjen tapaaminen

 

 Kiva oli kun Maelka oli jättänyt viestin :) Paljon hänen blogia aikoinaan lueskelin ja siitä sain kimmokkeen aloittaa blogin. Mulla tämä on näköjään mennyt veriin, tämä bloggaaminen.

Eilen meillä oli se "lenkki tapaaminen" kahden tyttäreni kanssa. Vettä tihuutti vähän, mutta ei ollenkaan niin paljon häirinnyt kuin silloin jos on yksin lenkillä. Tytär katsoi kännykästä, että oltais 7 km kävelty, ei se tuntunut niin pitkältä. Käveltiin vanhoissa maisemissa, jotka ovat saaneet paljon omakotitaloja lisää, mutta meidän vanhat kerrostalot olivat yhä paikallaan. Samoin vanha leikkipuisto ja luistinrata.

Nuorempi tyttö oli tullut bussilla toisesta suunnasta, ja meni sillä takaisinkin, vanhempi tyttö oli tullut omalla autolla ja heitti minut kotiinkin. (Isäntä oli heittänyt sinne, ja mennyt kiireellä kotiin katsomaan jääkiekkoa :) Sain kummaltakin tytöltä lahjat, ja toiselta lisäksi ison kasan  luettuja lehtiä, kosteuttavia silmätippoja sekä kaksi laukkuaan. Laukut sen kun lisääntyy...mutta vaihtelua, vaihtelua... 

 

Tänään käytiin kaupassa, ja minä ostin aiemmalla lahjakortilla  osan jouluruuista. Nythän niitä tarvitseekin vähän vähemmän. Jo oli jouluruuhkaa meidän pikkukaupassakin. Ihan jonoksi asti. Hyvin harmaa sää on tänäänkin, mua on paljon väsyttänyt viime aikoina jo pitkään, ja mies on kiinnittänyt siihen huomiota, niin tänään ostin sellaisia "luontaistuote-vitamiineja", joiden pitäisi olla piristäviä. Toivottavasti auttavat, kun itseäkin ärsyttää olla aina väsynyt.

Mulla on edelleen vasta ensimmäinen lainakirja menossa neljästä kirjasta, kun olen vain iltaisin sängyssä lukenut, ja pian alkaa sitten väsyttämään, niin ettei jaksa enempää lukea. Joten lukemista ainakin riittää. Hyvää jouluviikkoa!

 

Mietintää

Tänään tulevat tyttäret käymään (kivaa) ja huomenna onkin sitten "työpäivä", vapaaehtoistyön nimikkeellä kyllä. Tänään sain myös postissa antikvariaatista tilaamani kirjan. Tuli ihan omaan postilaatikkoon, mikä oli kiva. Isännällä oli menoa kaupunkiin. Ihan mukava, ettei mun tarvinnut lähteä.



Katsottiin hetki tv:stä ilmasta kuvattua Helsinkiä, kun oli ilta-asussaan kaupunki, niin ajattelin että jos asuisi tuollaisessa isossa kaupungissa yksin kerrostalossa ja katselisi kaupunkia ikkunasta, tuntisi itsensä varmaan tosi yksinäiseksi. Maalla ei samalla tavalla tunne.



Muutenkin entinen kotikaupunki pienuudessaan on ihan sopiva, jos kaupungissa asuu, ei yhtään isompi tarvitsisi mulle ainakaan olla. Kyllä sielläkin joskus tunsi  (yksinhuoltajana ollessaan) olon yksinäiseksi, vaikka lapset olivatkin seurana, ja vaikka ystävien kanssa usein tavattiin. Nyt musta on tullut melkein erakko :) No, ei vaiskaan, mutta vähän sinne päin... tuota "ei vaiskaan" sanontaa käytettiin muuten nuorena...ei ole tullut aikoihin käytettyä, tarkoittaa siis jotain, että "ei kuitenkaan"...tai vastaavaa.



Taivaalle kerääntyy pilviä... toivottavasti ei ala sataa.

Vanhaa aikaa

Joskus ennenkin olen kirjoittanut jotain äidin entisestä muistokirjasta. Siinä on pääasiassa muistoja, lauluja ja jonkun verran piirroksia. Lapsena/nuorena jo  tykkäsin katsella äidin muistokirjaa ja sain sinne pari muisto-värssyäkin kirjoittaa :)



Nyt eilen katselin taas sitä kirjaa. Minusta on kiva muistella vanhoja aikoja ylipäätään. Tämä äidin muistokirja on 50-luvun alusta. Osassa lyijykynällä kirjoitetuista muistoista oli jo sanat niin haalistuneet, että vahvistin niitä entisen mukaan. Muutamia muistoja siitä:

Äiti muistaakseni kertoi, jos oikein muistan, että joku mies (savotan esimies tai joku vastaava oli unohtanut tuon tilikirjan heille, ja kun ei sitä koskaan hakenut, niin äiti oli poistanut siitä kirjoitetut sivut ja ottanut sen muistokirjakseen).

Äidin ystävät ovat muistoja siihen kirjoittaneet.

Nostalgiaa :)

Siellä on myös äidin ylös laittamia runoja ja muistoja muistiin kirjoitettuna, niinkuin tässä ylläolevassa.


Kiiltokuvia ei silloin vielä pahemmin ollut, niin kuvat on joko piirrettyjä, lehdistä leikattuja tai esim.kortista leikattuja niinkuin tuossa alimmaisena olevassa.




Jotenkin kaihoisaa muistella menneitä aikoja, elämä on ollut silloin ihan erilaista, ja toisaalta samanlaista...ei itse ihmiset paljon muutu, maailma vain muuttuu. Eikä välttämättä aina parempaan suuntaan.

Ohi on...

...kirjeiden tuhous urakka nimittäin.



Tänään meni viimeiset "turhat" revittyinä roskiin. Kahden laatikon sisältö mahtui nyt yhteen, Kirjeet ja kortit samaan. Mitähän sitä seuraavaksi hävittäisi ?  :)

(Kuva joku vanha).


 Kirjeissä oli myös Haitilaisen  "kummilapseni" viralliset kirjeet, englanninkieliset, joista minä en koskaan välttämättä kaikkea ymmärtänytkään... mutta tuli kuitenkin yksinhuoltaja-äitinä tuettua myös Jean-poikaa täysi-ikäiseksi asti. Nuo monistetut kirjeet laitoin paperinkeräykseen. Usein siellä oli myös joku Jeanin tekemä piirustus tai värityskuva, pari hänen tekemää korttia säästin muistoksi :)
Mitähän hänellekin nykyisin mahtaa kuulua...aikuinen mies...




Muuten en mitään erikoista tänään ole tehnytkään. Mies oli näytelmissä ja en tehnyt ruokaakaan, vaan kaivoin kaapista voileipä-grillin ja tein itselleni kuumat voileivät lounaaksi. Myöhemmin kahvia, keksiä ja rahkaa.




Elmon kanssa pikkuinen lenkki, juuri silloin alkoi vähän satamaan, ainoa pieni sadekuuro tänään. Eipä tässä kummempaa. Mukavaa iltaa teille.

Hesan reissu ja Myllylammella

Eilen siis läksimme Helsiinkiin, kun miehellä oli kontrolli siellä. Kaikki oli onneksi ok. Olimme lähteneet jo ennen lounasta, niin tein meille eväät mukaan. Lisäksi mennessä syötiin jäätelöt eräällä kahvila paikalla.


Kun päästiin sairaalasta, niin mietittiin, että etsitään matkan varrelta joku mukava paikka, johon voisi mennä piknikille. No, meidät tuntien kävimme parissakin paikkaa,jossa luulimme olevan rannan, mutta toisesta ei löytynyt ja toisessa olikin joku mökki.



Loppujen lopuksi mentiin vanhalle tutulle (vuosia sitten) Myllylammelle. Jäätiin ylemmäs rinteeseen istumaan, kun rannassa ja alempana rinteessä oli uimareita ja auringon ottajia. Avasin pienen kylmälaukun ja kaivoin esiin voileivät, pullaa,keksiä ja termospullon...ja sitten kauhukseni huomasin, että olin unohtanut mukit...eikä se suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun niin kävi. Ensimmäinen kerta oli jo silloin kun miehen kanssa oltiin vasta ystäviä ja nuorempien lasten kanssa onkimassa.
Mies ei sitä kyllä muistanut. Ja siinä välissäkin taisi olla joku kerta sama moka.



Mies ei antanut mokoman asiaa haitata, vaan joi kahvin maitopullosta ja minä join purkista, jossa oli ollut sokeri :D Hätä keinot keksii. Ehkä sieltä Myllylammen grillikioskista olisi saanut kerjättyä/ostettua mukit, mutta menihän tuo noinkin.




Nyt kun Myllylammen rannasta osa on tiettävästi yksityisellä, niin ranta on pienempi kuin ennen. Ja rannan tontin rajalla on korkeat aidat. Ei taida olla enää sitä vanhaa tuulimyllyäkään...ainakaan minä en sitä nähnyt. Tässä vanha postikortti kuva Myllylammelta, en tiedä mihin maailmanaikaan otettu kuva.

Tuolla rannassa tuli aikoinaan paljon uitua ja tuolla tuulimyllyn takana olevassa kahvilassa käytyä vanhempien lasten ja ex-miehen kanssa, kun asuttiin siellä lähellä.




Että semmoinen reissu.Illalla sitten lähdettiin vielä seurakuntaan, siellä olikin melko paljon väkeä, meilläkin auto täysi. Minä olin varannut kirjastosta kirjan jota mentiin matkalla hakemaan, kun luulin kirjaston olevan auki klo 19:sta, ei ollut, vaan oli mennyt kiinni jo viideltä perjantaisin. Mutta sainpahan ainakin palautettua entiset kirjat palautusluukkuun. Täytyy ensi viikolla hakea se kirja.



Heippa vaan!

Juuri-kirjoja ja muistoja

Sateinen päivä on tänään ollut, melkein koko päivän satanut. On varmasti luonnolle hyväksi.
Tänään on miehen syntymäpäivä ja minä tarjosin hälle munkkikahvit kahvilassa. Meille piti tulla erään pariskunnan (aiemmin siis sovittu) nokipannukahveille jokirantaan, mutta kun niin satoi, niin peruivat tulonsa. Ihan ymmärrettävä asia.


Eipä juuri muualla olla tänään liikuttu kuin siellä kahvila-reissulla. Kävimme siis Lahnajärven ravintolassa kahvilla, silloinkin satoi kovasti. Yön nukuin vähän huonosti, kun koira halusi yöllä ulos ja minua taas vaivasi se jalkakipu, joka "tuikki" tuohon jalan sivuun. Särkylääkkeen voimin sain sitten vielä nukuttua. Päivällä olen taas pitänyt sitä nilkkatukea tuossa jalassa, se sopivasti tukee tuota jalan sivua.



Olen lukenut kirjaa: "Karjalantyttö palaa juurilleen", ja toinenkin kirja juurista odottaa kirjahyllyssä: "Juuret Jylhäsalmella". Kuinka ollakkaan, kaksi tuollaista vähän saman aiheista kirjaa on tullut yhtäaikaa lainattua.

 Nuo saivat minut miettimään taas omia "juuriani". Eräänlainen karjalan tyttöhän minäkin olen, Pohjois-Karjalasta ovat vanhempani ja itsekin siellä olen lapsena asunut, ja myöhemmin kesälomia siellä viettänyt. Ja monta mukavaa muistoa on sieltä kesäloma-ajoilta. Jos kohta itikat eli hyttyset olivat vähemmän mukavia, siellä kun niitä riitti. Oltiin ihan paukamilla. Se ei kyllä naurattanut, kun joka paikka kutisi.



Täällä taitaa alkaa vähän kirkastua ja lämpökin on noussut kahteenkymmeneen asteeseen.

Pussukoita

Eräänä yönä unen ja valveen rajamailla, tuli mieleen runo : "Ruusu puhkesi punainen...", en tiedä kenen kirjoittama, mutta siitä tuli silloin yöllä ajatus käsityöstä, ruususta...jonkun taustan päällä.
Sitten "unohdin" sen joksikin ajaksi...eilen tuli mieleen kokeilla sitä, mutta eihän se tietenkään mennyt kuin strömsöössä...ei tullut edes ruusun näköinen :D :D




Mutta väliäkö tuolla, kiva oli kuitenkin puuhastella sen kanssa, ja loppujen lopuksi siitä tuli tällainen pussukka. Se on tuo ylin. Noissa pussukoissa on oikeastaan kaikki kierrätys-materiaalia, joko saatuja tai kirppikseltä ostettuja tai vanhoista omista tekstiileistä.










Esim. tuo apina pussukka on (nyt yli nelikymppisen) poikani lapsuuden aikaisesta sänkypeitosta, jonka mummi oli ostanut hänelle. Sen reunapalasta, jossa oli vahvempaa kulumatonta kangasta. Mulla on edelleen niitä reunapaloja tallella. "Ei meillä mitään olis, jos ei säästettäis" niinkuin sanotaan.



Ja jos joku jäi miettimään miten se runo jatkui, niin katsotaan jos muistan sen..




"Ruusu puhkesi punainen
keskellä kirkasta poutaa.
Tumma polttava viini sen
suonissa soi ja soutaa.
Pisaran yhden jos viiniä juo
ikuinen onni vuottaa.
Kaksi pisarta tuskan tuo,
kolme kuoleman tuottaa."




Tämmöistä höpinää tänään. Mukavaa päivää teille.

Tällaista

Vanha kuva Hipsusta ei liity aiheeseen millään tavalla :D




Pentti Linkola on kuollut. Meillä on hänestä henkilökohtaista muistoa, kun asuimme vajaan vuoden Mäntyharjulla. Linkolan tyttären tytär oli nuorimmaiseni koulukaveri ja ystävä. Kerran olimme muistaakseni hakemassa tytärtäni (vaiko viemässä häntä sinne),ja hänen ukkinsa (Linkola) esitteli meille "perhos-puutarhaa", jossa oli tosi paljon erilaisia perhosia :)





Tänään soitin vihdoin TK:n ja sain ajan, että sieltä soitetaan mulle. Kuten olen kertonut, mulla on ollut monta kuukautta kurkku kipeä, ajattelin ensin, että se johtuu vaan kylmästä, kun ulkona ja sisällä oli kylmä, mutta edelleen se on vaivannut, vaikka onkin lämpimämpää. Kurkku on vasemmalta puolelta kipeä ja limaa erittyy..katsotaan nyt saadaanko siihen selvyyttä mistä se johtuu. Toivottavasti saisi avun. Väsynytkin olen ollut, eilen nukuin ihanat päikkärit kahden peiton alla :)





Eilen oltiin jakamassa lehtiä, kun saatiin tv7 lehtiä jaettavaksi. Kristillisen tv-kanavan lehtiä. Tänään mies oli mennyt jo puuhommiin, ennen kuin minä nousin ylös...joskus puoli 8 aikaan. Mukavaa päivää meille kaikille, kaikesta huolimatta!

Ihan pieni tilkkutyö :)

Tänään oli siis työpäivä,kyllä se siinä meni, vaikka olikin erilainen "sabluuna" tälle päivälle töissä. Torstaina palataan taas normaaliin :)




Kotona illalla,kun mies lähti pelaamaan sählyä, minä riensin taas tilkkujen pariin... hulluus on iskenyt... Pyörittelin niitä, erilaisia käsissäni, ja kiinnitin huomioni yhteen ikivanhaan tilkkuun ja kokeilin sitä uudemman sinisen tilkun kanssa. Sehän alkoi näyttää ovelta kauniine lasiruutuineen. (Tuli mieleen sininen talo, entisellä mökki-paikkakunnalla, olin siihen vähän ihastunut silloin ja yritin katsella asuuko siellä ketään, kun ei ihmisiä siellä näkynyt. Kun mietittiin sitäkin, että jos muutettaisiin sinne mökki-paikkakunnalle, johonkin isompaan taloon..kun mökki oli pieni,silloin lapsista oli vielä kolme kotona... no, se oli vain sellainen ajatus, haave sinisestä talosta... nuorimmainen sanoi silloin, että susta tulisi sitten sinisen talon nalle...se oli kai joku lasten ohjelma :)




Niinpä tästä tilkku-ovesta tuli sinisen talon ovi, ja kissa tietysti odottamassa oven takana :)











Ehkä joskus tulee jotain muutakin kuin tilkku-juttuja ... Mukavaa viikon alkua!

Mitä härpäkkeitä?

Tänään rupesin siivoamaan äidin entistä "ompelutavara pakkia". Se on mulla ollut jo vuosia ja siellä osa on ollut myös äidin entisiä, kaikenlaista käsityö-härpäkettä. Ensin purin kaikki rahin päälle:













Siellä oli esimerkiksi niin paljon silmäneuloja, joissa on älyttömän pieni silmä, en voi kuvitellakkaan että lankaa niin pieneen neulansilmään saisin. Ne pistän kiertoon.






Nämä on äidin entisiä, liittyykö nämä jotenkin kaavoihin vai mihin? En ole koskaan käyttänyt, mutta kyllä säästän nämä kuitenkin, ainakin jonkun näistä...onko nämä kaikki samaa vastaavaa työvälinettä? Joku enemmän "ompelija" voisi kertoa :)













Myös tämän äidin vanhan, vai olisiko peräti mun nuoruusajoilta tämä kynän...ei piirrä, mutta muistan, että nuorena mulla oli jotain tuon näköisia mustekyniä. Tuommoinen tai tuommoisia kulmikkaita isoja. Ihan muistojen vuoksi senkin säästän :)












Nyt se on siivottu, yllättävän paljon meni aikaa tuossakin "eto hommassa", niinkuin äiti voisi sanoa :)












Illalla kun tulin "Laulusiskoista", kello oli jo jälkeen yhdeksän, ja mieskin oli tullut menoiltaan vasta vähän aikaisemmin ja laittanut saunan tulille, niin saunaan päästiin vasta kymmeneltä. Niimpä oli hyvä, ettei tänään ollutkaan työpäivää, vaan sai nukkua pitempään. Mutta sitten toisaalta meni aamupäivä kovin äkkiä. Nyt on kuitenkin itse tehty pitsa valmiina uunissa ja samalla paistoin pakasteesta otetut raakasämpylät. Kohta isäntäkin tulee syömään.





Tällaista tänään. Hyvää torstaita teillekin!