Kuva vanha.
Pitemmän aikaa olen ollut jo jotenkin alakuloinen, tänään se repesi kunnon masennukseksi ja itkuksi. Masennuslääke vaikuttaa sen, että se tasapäistää sekä hyvät että ikävät tunteet, niin ettei oikein mikään tunnu miltään. Kun nyt sain sentään itkuun purettua (harvinaista) surun ja vihan tunteitani , se helpotti vähän... päänsärky vain jäi jäljelle. Hyvää teki varmaan myös kun sai miehelle purettua sanoiksi sen mikä painaa...olen ollut liian kiltti vaimo taas liian pitkään.
Tänään on tulossa vieras käymään, kerroin hälle kyllä viestillä, että olen ollut tänään masentunut, mutta että kyllä se ohi menee ja toivotin tervetulleeksi, hän ymmärsi asian (omakohtaisesti ilmeisesti) ja olisi peruuttanutkin tulonsa, kun sanoi, että silloin kun on masentunut, ei halua nähdä ketään. Mutta tosiaan sanoin, että kyllä se helpottaa siihen mennessä. Että tervetuloa vaan :) Ei tässä nyt voi muutenkaan masennukseen vaipua, kun huomenna on sitten kuntouttava ja kylätalo-tilaisuus.
Ulkona on harmaata ja sataa vettä. Vieras ottaa koiransa mukaan, että saavat Elmon kanssa tavata, toivottavasti sade loppuisi, että voisivat koirat pihassa leikkiä.
Toivottavasti olette itse jaksaneet hyvin koronan ja syksyn alakulossa!
