Meille tuli eilen iso kaveri. Palautus oikeudella, jos ei sopeudu. Eli kiltti mutta toisaalta arka berninpaimenkoiran ja saksanpaimenkoiran risteytys. Se on jo jotain 7-vuotias, ja ollut viime ajat ulkotarhassa. Oli arka kun mentiin sitä katsomaan, mutta kun mentiin siihen tutustumaan, annoin haistella ja se antoi minun varovasti rapsutella, niin tuli mieleen, että ehkä siitä voisikin tulla meille koira. Vaikka tosiaan pienempää oltiin ajateltu.
Ja kun johdatusta oltiin tuon koiran hankkimisen tai hankkimatta jättämisen suhteen pyydetty, niin kun meihin otettiin yhteyttä (isännän laittaman koira ilmoituksen takia) ja tarjottiin tosiaan tuota koiraa, kun omistajilla oli kaksi muutakin koiraa. Kaiken lisäksi saatiin koira ilmaiseksi.
Se on siis koeajalla, mutta kyllä meistä tuntuu, että se jää. Isäntää se vielä vähän vierastaa ja muriseekin hälle välillä, mutta minuun se on nyt jo ihastunut ja aina mun perässä.
Niin se kävi kuin ennen vanhaan sanottiin, että " ei sitä sanaa jonka päässä ei käy", kun minä olen aina sanonut, ettei me voida isoa koiraa ottaa, kun on pieni asunto...
Että tämmöistä meille nyt kuuluu. Toissapäivänä vasta tuli meille.On tyttökoira. Rasmus on visusti pysynyt yläkerrassa, mutta kai se aikanaan tottuu, tottuihan se Elmoonkin, ja olivat hyvät kaverit nekin,vaikkakin Hipsu ja Elmo olivat vielä paremmat kaverit.
Tämä koira on pienenä ollut pieni, koska sen nimi on Mini :)
Tämmöisiä uutisia.