Vanhaa aikaa

Joskus ennenkin olen kirjoittanut jotain äidin entisestä muistokirjasta. Siinä on pääasiassa muistoja, lauluja ja jonkun verran piirroksia. Lapsena/nuorena jo  tykkäsin katsella äidin muistokirjaa ja sain sinne pari muisto-värssyäkin kirjoittaa :)



Nyt eilen katselin taas sitä kirjaa. Minusta on kiva muistella vanhoja aikoja ylipäätään. Tämä äidin muistokirja on 50-luvun alusta. Osassa lyijykynällä kirjoitetuista muistoista oli jo sanat niin haalistuneet, että vahvistin niitä entisen mukaan. Muutamia muistoja siitä:

Äiti muistaakseni kertoi, jos oikein muistan, että joku mies (savotan esimies tai joku vastaava oli unohtanut tuon tilikirjan heille, ja kun ei sitä koskaan hakenut, niin äiti oli poistanut siitä kirjoitetut sivut ja ottanut sen muistokirjakseen).

Äidin ystävät ovat muistoja siihen kirjoittaneet.

Nostalgiaa :)

Siellä on myös äidin ylös laittamia runoja ja muistoja muistiin kirjoitettuna, niinkuin tässä ylläolevassa.


Kiiltokuvia ei silloin vielä pahemmin ollut, niin kuvat on joko piirrettyjä, lehdistä leikattuja tai esim.kortista leikattuja niinkuin tuossa alimmaisena olevassa.




Jotenkin kaihoisaa muistella menneitä aikoja, elämä on ollut silloin ihan erilaista, ja toisaalta samanlaista...ei itse ihmiset paljon muutu, maailma vain muuttuu. Eikä välttämättä aina parempaan suuntaan.

Vanha kirja

Raamatun kertomuksia lapsille, vuodelta 1951. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki. Painettu Raittiusseuran kirjapainossa.









Tämä on muistaakseni Kierrätyskeskuksesta. Etukannen sisäpuolella on hinta 2 euroa, se on ylivedetty ja seuraava hinta on 0,50. En ole varma ostinko sen sillä hintaa, vai oliko jo siirtynyt ilmaishyllyyn. Hankinnasta kun on jo aikaa. Taisin ostaa/ottaa sen siinä vaiheessa kun olin pyhäkoulu-toiminnassa mukana, ajatellen että voisi jossain opetuksessa olla tarpeen...sitä paitsi tykkään vanhoista kirjoista(kin).










Kirjan kirjoittaja Siviä Heinämaa, ja uudistanut Kouluneuvos A. Hinkkanen. Minusta tuon kirjan kansi on kaunis :)

Punainen lasten takki

Siipirikko oli kiinnostunut tästä minun ja siskoni vanhasta takista, (joka näkyi edellisessä postauksessa),nähdä sitä lähempää. Olen joskus siitä tehnyt oman postauksen ja ne kuvat on varmaan tuolla kuva-arkistossa, niin esittelenpä sen uudestaan. Pari uutta kuvaakin tuli otettua.

















Takin on valmistanut Vaaksa Oy Helsinki, ja koko numero on 20. Tarkoittaneeko sitten 2-vuotiaan kokoa?



















Päältäpäin takki on haalistunut, mutta siniraitainen vuorikangas ja takin punainenkin osa ovat uudenveroisia.


















Rintaan äiti on ommellut leppäkertun :)

















Harmi, ettei ole sellaista kuvaa, jossa takki olisi minun tai siskon päällä, mutta tässä takki nukella, jonka olen lahjoittanut jo eteenpäin. Nuken päässä olevan kesähatun keskimmäinen tyttöni sai lahjaksi kummiltaan kaksivuotiaana ihanan juhlamekon kanssa.















Netistä katsoin sen verran tietoa, että Vaaksa Oy on toiminut vuosina 1946-1972, Tampereella, Helsingissä ja Virkkalassa. Helsingissä vaatetehdas Vaaksa alkoi ensimmäisenä Suomessa valmistaa jenkkimallisia farkkuja vuonna 1954.
Muistan muuten, että itse sain ensimmäiset farkut kansakouluaikana, en sen tarkemmin muista. Ne olivat kapealahkeiset ja vaaleanruskeat. Myöhemmin äiti osti itselleen ja minulle samanlaiset ruskea/harmaa kirjavat samettifarkut. Sitä seuraavat farkut taisin sitten ostaakkin itse,kun olin mennyt töihin 16-vuotiaana. Sen jälkeen farkut onkin ollut lempiasusteeni. (Nykyisin kyllä kotona pidän enemmän collegehousuja ja muita joustavampia housuja).





Mukavaa lauantaita! Ja käykäähän joskus kurkistamassa hengellistä blogianikin eli Kotimatkalla, siihen linkki oikealla :)

60 vuotta , on se aika paljon jo :)

Tänään se sitten on. 60 vuotta sitten syntyi pieni tyttö, joka sai nimekseen Seija Anneli. Tänään nimi on sama, mutta pienestä tytöstä on kasvanut viiden aikuisen lapsen äiti sekä myös kolmen lapsen mummu. Kakun koristelun, koiran ulkoilutuksen ja ruuan laiton välillä kirjoittelen muutaman rivin.
Tosiaan koristelin tuossa itse tekemäni kakun. Onneksi meillä on myös isompi ystävän tekemä täytekakku, joka näyttää ihan konditoriosta tulleelta, oma täytekakku on ihan kotikutoinen, mutta kyllä se lisänä menee :) Ihanat tiikerikakut haettiin eilen Puodista, josta olin ne tilannut.






Koskaan mulla ei ole ollut mitään isoja synttäreitä, niin kyllä vähän jänskättää...mutta onhan se kiva olla vähän "prinsessana" :) Kohta pitää tosiaan laittaa itsellemme ruokaa ja jossain välillä tehdä voileipiä illaksi, kahvipöydän suolaiseksi. Laittelen sitten ehkä huomenna kuulumisia juhlasta, ehkä...





Mukavaa päivää teillekin :)