Edelleen muistoissa mennään...

Viime yönä mietin kouluaikoja. Miten hyvin muistatte esimerkiksi opettajien nimet ja mitä aineita he opettivat? Kansakoulussahan siihen aikaan yksi opettaja opetti aina kahta luokkaa. Esimerkiksi minulla Lea Arento opetti ekaa ja tokaa luokkaa j.n.e.
Kun tuli kansalaiskoulun (nyk.yläaste) aika, niin sitten opettajia olikin jo useampia eri aineissa. Piti ihan ruveta ajattelemaan ketä kaikkia opettajia siellä olikaan, ja mitä kukin opetti, kyllä ne kaikki aika hyvin vielä palautui mieleen, onneksi :) Paitsi ihan kaikkia aineita ei ehkä osannut oikealle opettajalle sovittaa.











Tuo kouluaikojen muisteleminen tuli siitä, kun olen lukenut vanhasta Viipurista kertovaa kirjaa, jonka mies oli ostanut itselleen kirppikseltä. Siinä kertoja muistelee mm. koulumuistojaan. Hyvin hän muisti opettajien lempinimetkin. Meillä ei tainnut kaikilla opettajilla edes olla lempinimiä. Mutta olihan meilläkin ainakin Nirppa, Urkki ja Kuikkalainen, jos oikein muistan.




Kaivoin esiin laatikon, jossa oli osa päiväkirjoistani, mutta yläkoulun aikainen oli niin "irtolehtipainos", etten jaksanut sitä tutkia. Sen sijaan juutuin lukemaan aikuisajan päiväkirjaani, jostain ehkä viidentoista vuoden takaa. Tai jotain sinne päin... kerrostalossa asumis ajalta. Pitäisi lukea kaikki päiväkirjat uudestaan, niin tulisi paljon muistoja mieleen...




Aikaisemmin jo kirjoittelin elämän tarinaani, lyhyempää versiota, ja tulostin sen itselleni, ajattelin antaa sen yhdelle tytölleni luettavaksi, mutta unohdin. No, ehkä myöhemmin :)

Menoa riittää...

Eilen illalla oltiin seurakunnan joulujuhlissa. Kuvaelma, lauluja esitettynä ja yhteislauluina, joulusaarna ja riisipuuroa ja kahvia kera joulutortun. Mies tuli sinne suoraan näytelmistä myöhemmin ja oli saanut tuoreen "joululeivän" eräältä tuttavalta.





Luulin, että tänään olisi menoista vapaa päivä, mutta ystävä pyysikin hänen miehensä synttäreille, sinne pääsin meidän pastorin kyydissä. Mukava oli ystävää nähdä, ja paljon juteltiinkin, kun toiset vieraat puhuivat päivänsankarin kanssa ja keskenään. Kaikenlaista samaa vaivaa ym. oli meillä, kun ollaan melkein saman ikäisiä :) Osallistuttiin tietysti välillä myös yleiseen keskusteluun. Minäkin uskaltauduin ottamaan tavallista piirakkaa, joulutortun ja täytekakkua, ja vatsakin tuntuu vaihteeksi ihan hyvältä, vaikka välillä oli monta päivää huonompana. Selkäkin on edelleen pikkuisen parempi, kyllä se kohta on kunnossa :)





Nyt lämmitän saunaa samalla kun kirjoitan, no ei ihan samaan aikaan kuitenkaan... Jouluista valosarjaa ripustelin seinälle ja lapsuuteni Erik Forsmannin joulutaulun "ilmoitustaululleni". Tuo on niin suloinen paperitaulu ja joka vuosi täytyy laittaa esille :) Lapsuusmuistoja <3







Kokeilin joskus aikaisemmin tehdä karkkipapereista tähtiä, ja nyt kokeeksi laitoin ne punaiseen jouluvalooni:)














Luonnossa näyttää kauniimmalta kuin kuvassa.





Mies soitti vähän aikaa sitten että hänellä menee vielä jonkun aikaa...yritän pitää saunan lämpimänä... Nyt täytyykin lähteä vilkaisemaan saunaa, hei vaan!

Koiria ja kirjoja

Tänään olen taas täällä koiratalolla. Pilvistä ja harmaata näyttää nyt ulkona olevan. Eilen istuttiin miehen kanssa tuossa suojaisella terassilla kahvimukit kädessä, vaikka tuuli oli kova ja kylmä, mutta siihen aurinko paistoi ihanasti ja lämmitti.



Olin siis yön jo täällä ja nukuinkin tosi hyvin, vaikken ollutkaan kotona. Äsken katsoin Yle areenasta Kekseliästä nikkaria. Onko tuttu ohjelma teille? Tykkään siitä, kun on vähän erilaista elämää, melko omavaraista ja kaikkea erikoista. Yhden jakson nyt katsoin, mutta seuraavassa jaksossa oli porsaan teurastusta, niin en sitä halunnut katsoa. Eilen katsoin myös kaksi jaksoa. Tuo on vähän samanlainen sarja kuin Tanskalainen maajussi. Meillä kun kotona ei näy tv:ssä Yle Areenaa, ja tietokoneen ruutu on sen verran pieni, että harvemmin tulee siitä katsottua.





Illalla olimme myös seurakunnassa. Yhtenä päivänä sain sen netti-divarista ostamani kirjan "Vinoon varttunut tyttö". Sitä olen lueskellut. Kertoo Karin Enhrnrooth´in elämää lapsuudesta ja nuoruudesta... olen vasta puolivälissä kirjaa, niin ei siitä sen enempää. (Kun olen omaa lapsuuttani ja nuoruuttani käynyt myös läpi. Lukenut edesmenneiden vanhempieni kirjeitä ja muita papereita, niihin paneutuen. Ja samalla käynyt asioita terapiassa läpi).













Tämmöistä tänään.

Jouluista

Tein kaapin päälle pienen asetelman. Vanha rottinkitarjotin, pari enkeliä entisestä tuulikellosta, viime vuonna tekemäni paperikuuset ja pieni kuusikynttilä (ei polteta) ja vähän muuta somistetta led-tuikkuineen. Pienistä tarpeista tuli ihan kiva!












Takana on iso kuusi-lyhty ja pieni lahjareki.













Tämä lapsuuteni ihana paperitaulu pääsi ilmoitustaululle, kun ei muualla ollut seinätilaa. Rakastan tätä taulua, jo lapsuudessa/nuoruudessa rakastin. Siinä on oikein vanhanajan joulutunnelmaa. Kuvan on tehnyt Erik Forsman.












Joulumieltä teille ja meille <3

Elämää nyt ja muinoin

Syksy lähestyy, aiemmin kuvaamani kaurapeltokin on nyt parturoitu puimurin uumeniin. Yritin taas vähän siivota eilen pikkuisen ja tänään lisää, yläkerta on vielä imuroimatta. Muutamia kuvia otin kotoa samalla. Tämä nurkkaus näytti vielä eilen tältä:



















Tänään se vaihtui tällaiseksi, kun päätin kokeilla noita nättejä laattoja tuohon lokerikon päälle. Ihan vaan asettelin ne siihen, ensin ajattelin laittaa jollain teipillä alapuolelta kiinni, mutta sitten tuli mieleen, että kun tuossa joskus pidetään jotain mukia ja jos jotain läikähtää, niin helpompi on siivota sieltä alta, kun ovat irrallisia. Katsotaan nyt pysyvätkö paikoillaan.











Tuli mieleen, että kun tytön entinen poikakaveri muinoin oli sanonut hälle, että : "Sun äitis on hippityyppi" :) Olisko silloinkin johtunut värillisistä laseista, joita silloin oli leveällä ikkunalaudalla. Nytkin on hyllyssä ja pieniä ikkunan väleissä. Ei kyllä monetkaan enää samoja.











Tykkään väreistä :)






















Tänä iltana olisi tarkoitus mennä yhteiskristilliseen tapahtumaan...jos mies jaksaa lähteä näytelmän jälkeen kotona käytyään.
Illalla oltiin omassa seurakunnassa ja oli hyvä tilaisuus ja tosi paljon väkeä kuuntelemassa. Siellä oli Intiasta puhuja käymässä ja samoin meidän omat Japanin lähetit ovat vielä suomessa ja olivat myös siellä. Nähtiin myös tuttuja, jotka eivät vähään aikaan ole olleetkaan tilaisuuksissa. Huomaa siitäkin, että syksy lähestyy, kun lomat loppuu ja kansa kokoontuu taas yhteen.





Serkkuni olisi ensiviikolla äitinsä (ja minunkin äidin) entisellä kotimökillä Pohjois-Karjalassa, kyseli minuakin sinne käymään.
Paljon siellä olisi muistoja, ja kun serkku sen nyt omistaa olisi mahdollista käydäkin. Mutta...mutta...ei siitä mitään taida tulla, matkaa lähes 500 km ja rahatilanne ja eläimetkään ei oikein sitä salli. Pari serkkua sinne on kuulemma tulossa myös, mutta he asuvatkin paljon lähempänä.





Tässä kuva mökkeröisestä muinoin, siellä asuinkin pienenä ja myöhemmin vietettiin kesälomat osittain siellä äiti, pikkusisko, minä ja samainen serkku äitinsä ja veljensä kanssa :) Nämä kuvat on siltä ajalta, kun pienenä asuin siellä :)

















Näin sitä muisteluihin siirryttiin taas jouhevasti.

Pallollisia vaate-muisteluja

Metsäntytöllä oli blogissaan kauniista sinivalkoisesta pallollisesta kankaasta vaatetta ja kerroin hänelle, että äidilläni oli sinivalkoinen pallollinen leninki 60-70-luvulla. Hän sanoi, että olisi kiva nähdä se vaikka vain mustavalkoisessa kuvassa. Ja mustavalkoisiahan ne taisivat enimmäkseen ollakin 60-luvulla.







Etsin kuvan ja tässä tätini ottama kuva perheestämme noin 1967. Äiti, isäpuoli, siskopuoli äidin sylissä ja minä edessä.
















Kuva meni vinoon kun otin sen kuvasta, mutta opinpahan samalla käyttämään kuvan muokkaus työkalua, josta en ole aiemmin käyttänyt kuin kuvanparannusta. Niinpä sain siitä rajattua reunat pois, hyvä minä :)







Tuo äidin leninki oli minusta kaunis, silloin lapsena, sinivalkoisena, ja näin aikuisena katsoen kaunis malliltaankin. Kuva on otettu pihan reunassa olevan ison puun alla. Siinä puussa usein kiipeilin. Puun toiselta sivulta meni pikkutie mäkeä alas maantielle.
Itselläni on hyvin muistamani vaatteet: ruskeat sortsit ja ruskea-valkoraidallinen froteepaita.







Ihan onnellisen näköinen perhe :)
















Äidillä oli myös nuorempana ollut pallollinen leninki. Väristä en tiedä mitään, mutta kaunis leninki ja hyvä kuva äitini nuoruus-ajoilta :)
















Muistaakseni äiti sanoi, että tuo kuva oli hänen parhaan ystävänsä ottama.







Pallollisista mekko-muistoista vielä sen verran, että itsellänikin oli vaaleansininen pallollinen mekko teini-ikäisenä. (Olinkohan joku 13 silloin).Äiti sen oli ostanut, olikohan siinä valkoiset vai harmaat pallot...ainakin siinä oli kellohelma ja pieni kaulus. Siitä ei vain ole kuvaa.






- - -






Taas on tullut piviä taivaalle, niinkuin eilenkin, josta tämä kuva. Vaan ei silloinkaan sateeksi asti tullut. Vaikka noin harmaalta näytti, niin kohta pilvet olivat taas hajaantuneet.














Muuten on kova, viileä tuuli ollut eilisestä lähtien ja mittarikin näyttää nyt "vain" 14 astetta. Eilen oli niin kova tuuli, että Elmoakin vähän pelotti ulkona ja olikin tavallisuudesta poiketen aika paljon sisällä eilen. Mutta meidän "suojaisessa nurkkauksessa" ulkona join eilen kahvit kera raparperipiirakan, siinä oli lämmin kun aurinko paistoi eikä tuuli käynyt juuri lainkaan :)

Muistoja ja muisteluita

Vielä tuohon Sarah Kay-postaukseen,että näistä purkeista tulee myös Sarah Kay mieleen, vaikka ovat ilmeisesti Carl Larssonin.





























Tuo ylimmäinen on purkki, joka pitää sisällään pieniä muistoja, sekä omasta että lasten lapsuudesta. Siellä on omat äitiyskortit, lasten neuvolakortit sekä itsetehtyjä kortteja ja kirjeitä omasta lapsuudesta ja nuoruudesta, sekä lasten antamia lapsukaisina.






Kuinka moni teistä on kuulunut Kultapossukerhoon? Minut on sinne liitetty 27.6.-64.
















Kultaista possua ei minulla ole enää jäljellä, se on hävinnyt elämän saatossa. Vuonna 1973 sain Kultapossukerhosta jäähyväiskirjeen, kun olin 15-vuotias.















Siellä on myös erittäin kärsinyt muistovihkoni. Se on joskus ollut omien lapsienkin käsissä ja sivujakaan ei ole kovin montaa enää jäljellä. Sain sen muistaakseni 8-vuotiaana. Johan siitä onkin aikaa noin 53 vuotta :)















Yksi muisto kuitenkin sieltä näytille.

















Myös ystävän kanssa lapsena kehittämämme salakielellä kirjoitetut pari kirjettä, tässä toinen kärsinyt. Osaisin tuon vieläkin lukea, jos siihen paneutuisin :)















Lasten antamia lappusia löytyy myös.







Tässä toiseksi vanhemman antama hellyttävä kortti, ulko ja sisäpuolelta:





















Se aika, kun hän "lähti mun luota" niinkuin kortissa sanotaan koitti silloin kun hän 18 vuotiaana muutti omaan asuntoon. Siitäkin on jo parikymmentä vuotta ...onneksi aina näemme :)







Tässä sitten vanhimman syvämietteinen piirros:














..ja kortti minulle, miksiköhän siinä on käytetty etunimeä, vaikka yleensä luki aina "äiti".















Tämänkin kortin tekijä on jo täyttänyt 40 v :)








Tässä sopiikin esitellä samalla pikkuiset tuohivirsut, jotka Siipirikko halusi nähdä. Vanhin poikani sai ne jo ennen syntymäänsä miehen serkun perheeltä. Eli niilläkin on ikää jo reilu 40 vuotta. Miehen serkku oli tehnyt ne itse, hän kun teki tuohitöitä ja muutakin käsin tehtävää. Päältäpäin ne näyttävät jo aika vanhoilta, ja lenkki joka piti ne yhdessä ja mistä ne roikkuivat seinällä, on jo irronnut...















....altapäin näyttävät paremmilta.














Tällaisia muistoja tänään, vaikka eilen jo nämä kokosin. Tänään sataa vettä ja on harmaata. Täytyy laittaa uuniin vähän tulta :)

Punainen lasten takki

Siipirikko oli kiinnostunut tästä minun ja siskoni vanhasta takista, (joka näkyi edellisessä postauksessa),nähdä sitä lähempää. Olen joskus siitä tehnyt oman postauksen ja ne kuvat on varmaan tuolla kuva-arkistossa, niin esittelenpä sen uudestaan. Pari uutta kuvaakin tuli otettua.

















Takin on valmistanut Vaaksa Oy Helsinki, ja koko numero on 20. Tarkoittaneeko sitten 2-vuotiaan kokoa?



















Päältäpäin takki on haalistunut, mutta siniraitainen vuorikangas ja takin punainenkin osa ovat uudenveroisia.


















Rintaan äiti on ommellut leppäkertun :)

















Harmi, ettei ole sellaista kuvaa, jossa takki olisi minun tai siskon päällä, mutta tässä takki nukella, jonka olen lahjoittanut jo eteenpäin. Nuken päässä olevan kesähatun keskimmäinen tyttöni sai lahjaksi kummiltaan kaksivuotiaana ihanan juhlamekon kanssa.















Netistä katsoin sen verran tietoa, että Vaaksa Oy on toiminut vuosina 1946-1972, Tampereella, Helsingissä ja Virkkalassa. Helsingissä vaatetehdas Vaaksa alkoi ensimmäisenä Suomessa valmistaa jenkkimallisia farkkuja vuonna 1954.
Muistan muuten, että itse sain ensimmäiset farkut kansakouluaikana, en sen tarkemmin muista. Ne olivat kapealahkeiset ja vaaleanruskeat. Myöhemmin äiti osti itselleen ja minulle samanlaiset ruskea/harmaa kirjavat samettifarkut. Sitä seuraavat farkut taisin sitten ostaakkin itse,kun olin mennyt töihin 16-vuotiaana. Sen jälkeen farkut onkin ollut lempiasusteeni. (Nykyisin kyllä kotona pidän enemmän collegehousuja ja muita joustavampia housuja).





Mukavaa lauantaita! Ja käykäähän joskus kurkistamassa hengellistä blogianikin eli Kotimatkalla, siihen linkki oikealla :)

Elämän kiemuroita

Kun Metsäntyttö blogissaan "Metsäntyttö" kertoili asuinpaikoistaan, niin omatkin muistot alkoivat tulvia mieleeni. Ja se ajatus, että kun on asunut monessa paikassa, niin ei ole oikein missään kotonaan. Ja toisaalta on kuitenkin monessa paikassa ollut niin "kotonaan", että usein on kaipaus jollain tavalla niitä entisiäkin paikkoja kohtaan. Mutta kerran taivaassa saa olla niin "kotonaan", ettei tarvitse enää mitään ikävöidä eikä mitään paikkoja kaivata, jos sallitte tällaisen sivuhuomautuksen :)







Olen syntynyt Kotkassa vuonna-57, luulen että vanhempani asuivat silloin, (vai vasta myöhemminkö?), Haminassa. Mutta syntymäpaikakseni on kuitenkin joka tapauksessa merkitty Kotka. "Kotkan poikii ilman siipii" totesi mulle eräs työnantaja nuorena tyttönä.







Isä ja äiti













+ minä
















Haminassa asuessa vanhempani muuttivat erilleen, isän löydettyä uuden naisen, ja äitini läksi apulaiseksi erääseen perheeseen, minut mukanaan. On se äidin elämäkin ollut varmasti vaikeaa. Olin silloin aika pieni. Äiti kertoi, että olin kovin pidetty siellä paikassa, jossa oli emäntä ja aikamiespoika. Siellä oli myös koira Popi, joka oli kuulemma hyvä ystäväni :)
















Emäntä oli vuosia äidin kanssa kirjeenvaihdossa. Tässä ensimmäisiä kirjeitä. Hän oli kirjoittanut: "...pikku Seijaa kaipaan, kun ei ole enää pyrkimässä tädin syliin. Popikin ikävöi kaksi päivää. Senkun kävi kamarissa ja katsoi ikkunasta ulos... niin lähetän tässä näitä Seijan ja Popin kuvia, että vieläkö pikku-Seija muistaa Popia..."















Tuo kirje on kirjoitettu keväällä-59. Eli on niitä ensimmäisiä kirjeitä. Tuohon aikaan olin vasta vajaa kaksi vuotias. Nyt vasta rupesin ajattelemaan, että tosiaan olen ollut tosi pieni, kun sinne palveluspaikkaan menimme. En tiedä kauanko äiti siellä oli, kun sitten mummi (äidinäiti) halvautui ja ukki pyysi äitiä tulemaan hoitamaan äitiään. Siksi lähdimme tuolta Kouvolan läheltä Pohjois-Karjalaan äidin lapsuuskotiin. Siellä meitä asui pienessä kahden huoneen mökissä Ukki, mummi, sotainvaliidi-enoni sekä äiti ja minä. Onneksi siellä oli myös ainakin myöhemmin minulle kaveriksi kissa-emo Mirri ja sen kaksi pentua :) Ja kahdessa lähinaapurissa asui vielä silloin lapsia, joten pari-kolme leikkikaveriakin löytyi.















Äiti















Minä

















Asuimme siellä kolme vuotta, kunnes äiti meni uusiin naimisiin, ja isäpuolen saatua työpaikan Karkkilasta Högforssin tehtaalta ,muutimme Karkkilaan, Ahmoonkylään. Josta olen tehnyt aikaisemmin parikin postausta. Eli olin silloin viisi-vuotias.







Siellä asuinkin 19-vuotiaaksi, joten koen sen oikeastaan lapsuus-kotipaikakseni. Sen jälkeen elämä on kuljettanut ensin Vihdin Nummelaan, välillä paluu Karkkilaan, sen jälkeen Lohjalle, jossa tuli asuttua vuosia monessa eri paikassa. Jossain välissä poikkesimme Sysmässäkin. Myöhemmin takaisin Vihtiin pariksi vuodeksi ja Mäntyharjuun vajaaksi vuodeksi, ja sitten takaisin Lohjalle. Mutta aikuisiän kotipaikka on Lohja, johon tämä maalais-aluekin nykyisin kuuluu. Puoli vuotta kerkisimme olla Nummi-Pusulalaisia, ennenkuin tämä liitettiin Lohjaan :) Seitsemän vuotta ollaan nyt asuttu tässä talossa, joka on ennätys samassa asunnossa asua. Kyllä ollaan oltu liikkuvaista sakkia:)






Tällaisia muisteluita tänään. Hyvää adventtia!

Maaliskuun alku

Maaliskuu on alkanut, jee! Eilen kuulin ensimmäisen kerran talitintin laulavan ti-ti-tyy :)




Niinpä oli aika kaivaa hyllystä Isoäidin puutarhavuosi-kirja, jonka jonain vuonna tilasin antikvariaatista "itselleni joululahjaksi :)"

















Ja avata sieltä aukeama maaliskuu...en nimittäin vielä ole laittanut mitään kasvamaan mihinkään...















Jospa se jossain välissä innostus tulisi. Joka tapauksessa kirjat on hyviä olemassa ja elämän rikastuttajia. Tuon kirjan mukana tulleessa kirjanmerkissä on teksti:


















Muuten on ollut elämän rikastuttajina myös ystäviä. Vieraita on käynyt useammat melkein peräkkäin. Maanantaina kävi kahdet vieraat ja tänään poikkesi taas ystävä meillä "puolimatkan krouvissa" Turusta tullessaan.
Sain samalla hänen mukanaan palautettua toisen ystävän minulle lainaaman verenpainemittarin,kun he asuvat lähekkäin. Ystävät on hyviä olemassa <3 Eilen kävin lenkillä Elmon kanssa ja oli loskainen keli täällä pikkutielläkin. Olin laittanut ne kengät, joissa mulla on ne liukuesteet vakituisesti, niin ne oli ihan märät, samoin sukat. Laitoin kengät yläkerran kakluunin päälle kuivumaan tultuani, kun siellä oli tuli uunissa. Tuosta tuli mieleen lapsuusmuisto: Joskus 10-11 vuotiaana lähdettiin ystiksen kanssa hiihtolomalla suksilla retkelle. Sieltä tultua saimme luvan laittaa saunakamarin pikku-kamiinaan tulen ja minä laitoin sen yläpuolelle mononi kuivumaan. Ruvettiin syömään "retkieväitä" siellä saunakamarissa, ja yht´äkkiä huomasin, että monon pohja oli alkanut "sulaa" toisesta reunasta...onneksi huomasin, ennenkuin koko mono olisi mennyt pilalle! Sit olisi saanut sanoa "Hajosiko koko mono?" (Leikki-japania). Ja äiti olisi ollut vihainen... Lenkillä poimin muutaman "risun", lepänkäpyjä ja koivun urpuja kuistille koristeeksi.













Kanerva on syksyllä ostettu.

Tänään on harmaa päivä, mutta iloista Maaliskuun alkua teillekin!



Ps. en ymmärrä miksi tuolta tekstin keskiosasta teksti meni ihan "suppuun" vaikka laitoin sinne välejä, että olisi helpompi lukea...en ymmärrä näitä koneita :(
Onneksi sentään sain tallennettua vihdoin tämän tekstin, kun alussa ei millään tallentanut, ja mulla oli jo pinna kireellä... Kuvat jouduin laittamaan uudestaan, mutta tekstin oli sentään melkein kokonaan tallentanut...hoh-hoijaa!