Herra on minun paimeneni..

 

 

 Kiitos tosiaan kaikille rukouksin muistaneille! Tänä aamuna oli pääkin vaihteeksi paremmassa kunnossa, toivottavasti pysyisi :)

Minillä on alkanut juoksu aika, olen taas laittanut sille housut , vaikka aika vähäistä tuo tiputtelu on ainakin vielä. Mutta lattialle oli pieniä veri tippoja ilmestynyt. Niinhän sillä viime vuonakin oli "menkat" jouluna.

Isäntä lähti kaupunkiin, kun vielä on tavallinen päivä.. hän ei mikään joulu ihminen ole. Hänellä oli ongelmia saada auto käyntiin, kyllä se lisävirralla sitten lähti.

Ulkona tippuu vesi räystäistä. Eilen tehtiin puu hommia, kuljetettiin kottikärryillä liiteristä puita kellarin puuvarastoon. Oli ihan mukava sää ja kivakin vaihteeksi tehdä tuollaista työtä.

Hyvää joulun odotusta kaikille <3

Hyviä uutisia

 

Tänä aamuna isäntä kutsui minut kuuntelemaan netistä laulua, jonka oli kuullut Vivamossa kaverin kännykältä. Se oli "Hyviä uutisia", jossa Arvi Lind lukee alussa hyviä uutisia.

Siitä tulikin mieleeni laittaa tänne tosi hyviä uutisia :) Joista tärkein on, että Jeesus tullut pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin, niinkuin Paavali sanoo. Hänessä meillä on armo ja anteeksiantamus, kun käännymme hänen puoleensa.

Raamattu sanoo myös, että aika on paha.. ja yhä pahemmaksi menee, niinpä onnellinen se joka uskaltaa ja tahtoo turvautua Kristuksen armoon ja kääntyy hänen puoleensa, hänessä meillä on turva pahana päivänä ja aikana.

Ja ennen kaikkea elämä Hänen luonaan kerran.

Siunausta päivään ja elämään jokaiselle <3

Elääkö ilo?

 

 Ei aina elä ilo.

En nyt ole päässyt oikein eroon tästä masentavasta olosta, vaikka vähän helpotti kun seurakunnan tilaisuudessa puolestani rukoiltiin ja itkuunhan sekin purkautui. Tänään on ystävän muutto,ja isäntä meni sinne. Hyvä kun saa olla yksin. Minunkin piti ensin lähteä, mutta kun on ollut tällainen olo, ja nyt tuleekin toinen ystävä mun kanssa rukoilemaan, piti valita rukous tai muutto..niin valitsin rukouksen. Toisaalta, eihän mun paikatkaan, välttämättä, olisi mitään painavia kestänyt kantaa. Ja sinne on menossa useampia miehiä ja joku nainenkin. Henkilökohtaisista syistä tuo masennus johtuu, joten ei siitä sen enempää.

 

Päätin nyt kuitenkin tännekin jotain kirjoittaa, että  tiedätte, että muuten eteenpäin mennään. Palataan taas toivottavasti iloisemmalla mielellä, blogin nimen mukaan :) Ehkä se ilo taas palaa.

 Ja tumman pilven takana on valoisaa .

 

 

 

Historiaa

Huomenna tulee 10 vuotta siitä kun ostimme tämän pikkutalon. Tänään juuri löysin sopivasti netistä lisää tietoa tuosta ikivanhasta Turku-Helsinki tiestä, josta eilen oli puhe.

Tämä "kartta" oli mukana talon papereissa, ja kiinteistövälittäja siitä myös puhui, että tuosta joen yli ja meidän pihan poikki aikoinaan on kulkenut muinainen Turku-Helsinkitie.

 

 

 

 

 Etsin jo alkuaikoina lisää tietoa siitä, mutta en löytänyt. Tänään rupesin etsimään ja nyt löysinkin, olin etsinyt sitä tietoa väärällä hakusanalla. Olin etsinyt nimellä  vanha Turku-Helsinki tie , jolloin kone tietysti tarjosi vanhaa ykköstietä. Tänään aloin etsiä hakusanalla muinainen Turku-Helsinkitie ja sehän tärppäsi .)

Muinainen tie löytyi sieltä nimellä  Ylinen Uudenmaan tie. Siinä oli myös kartta. En saanut tekstistä kopiota, mutta kirjoitin ylös tärkeimmät asiat.

 

"Tie kaartaa lähemmäs Nummen kirkonkylää ja ylittää sen länsipuolella Hämjoen (eli meidän tontin vierestä menevän joen) nykyään jo metsittyneellä paikalla, Pääniityntien ja Heikkilänkulmantien välissä.

Ylinen Uudenmaantie on vanhin tunnettu paikallistie Uudellamaalla, siitä löytyy maininta jo vuodelta 1442." Se mainitaan "Keskiaikaiset ja Jaakko Teitin luettelossa olevat tiet."

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy se tie tuolla keskellä sellaisena nauhana, kerran otin kalliolta tuon kuvan. Tuolla kaukaisuudessa näkyy kirkonkylä kirkontorneineen.

Mulla tuli aiemmin kuva arkisto täyteen ja jouduin paljon poistamaan kuvia, osan laitoin muistitikulle, mutta ei sekään nyt toiminut. Osa on myös digikamerassa, joka piti pistää lataukseen. Harmittaa kun ei löydä kunnon kuvia.

Kymmenen vuotta siis tulee tässä pikkutalossa täyteen huomenna.

Hyvä tässä on ollut asua, vaikka ensimmäinen talvi meni totutellessa maalaiselämään ja varsinkin pimeyteen, kun täällä ei katuvaloja ole.

Mutta kaunistakin välillä oli :)

Tässä on kuulemma ollut joskus jotain kunnan asuntoja, ja esimerkiksi meidän ikivanha savusauna on ollut ainakin  kahden perheen käytössä, siksi siinä on kaksi ulko-oveakin, toinen meidän pihaan päin ja toinen takapuolella naapurille päin.

Meidän vintissä oli myös tooosi isoja valokuva-kopiota joissa tätä meidän taloa rakennettiin. Eli tämä ei ole alkuperäinen talo, mutta kuitenkin noin samanikäinen minun kanssani :)

Tällaista historiaa tänään. Huomiseksi sainkin yllättäen vapaa päivän, kun kuntouttavan (soppiksen) vetäjät on molemmat sairaana, niin sitä ei ole huomenna. Sen sijaan on kyllä Kylätalo-tilaisuus huomen iltana.

Kun päivä pilveen käy...

 ...näköjään on taivas nyt harmaantunut, niinkuin tässä itse kukin.

Isäntä tekee puita kaatuneesta puusta, minä katsoin "Kyläsairaalan" ja tein nakki-keittoa. Huomenna onkin taas kaupunkipäivä. Ja ruokailu kaupungissa, "Evästä päivään" tilaisuudessa.

Tilkkutyö odottaa yläkerrassa, vaan ei ole nyt sitä tullut tehtyä. Nilkka on nyt suurinpiirtein normaali, onneksi. Eilen kun tultiin kotiin, niin huomasin, että yhdet mökkiläiset olivat lähdössä pois, niin heti sen jälkeen Rasmus tuli taas kotiin...tuli epäilys, että sielläkö Rasmus viettää reissu päiviään...

Eilen käytiin entisessä seurakunnassa naapuri paikkakunnalla, oli ihan hyvä tilaisuus ja vaihtelua. Samalla poikettiin Lidlissä. Ei tässä nyt mitään järkevää kirjoittamistakaan ole, joten sanon heippa!

Kaikenlaista "haipakkaa" eli menoa/touhua

Ensin aamulla kaupunkiin, jossa meillä oli puhe vuoro ruokailun hartaudessa. Ruuan jälkeen vielä Heseen kahville, sitten kotiin. Mies kerkesi ottaa torkut, sitten tulivat vieraat , paristakin paikasta.
Maukkaita tuliaisia saatiin kahvipöytään, vaikken itse uskaltanut ottaa, kun ei ollut gluteenitonta, otin vain omaa kauraleipää. Kun meidän piti mennä vielä toisen kerran kaupunkiin yhteen tilaisuuteen... mutta sitä ennen oli miehellä kaverin kanssa tiilien haku keikka ja auto juuttui märällä pihalla mutaan.

Toiset vieraat olivat jo silloin lähteneet kotiin. Miehet taistelivat ikuisuuden sen kanssa, että kaverin liejuun jumittunut auto saataisiin pois ja minäkin olin loppuvaiheessa siinä mukana. Autoa työntämässä. Ja melkein koko ajan oli satanut. Kun auto vihdoin irtosi mudasta, isäntä lähti "lennosta" sinne toiseen tilaisuuteen ja kaveri koiransa kanssa kotiin. Minunkin piti alunperin mennä sinne tilaisuuteen, mutta ei sitten huvittanutkaan kiireellä rynnätä sinne.


Joten jäin kotiin ja mies haaveili, että lämmittäisin hälle saunan sillä aikaa. Niin kai sitä täytyy tehdä. Jos nyt  kohta menen sitä saunaa lämmittämään ja ehkä sinne tulee itsekin mentyä. Ja nyt illalla uskalsin jopa ottaa sellaisen kinkkutäytteisen sämpylän, (kun ei tarvitse enää mihinkään mennä), vaikka ei olekkaan gluteeniton.

Mutta olipahan päivä.

Tylsyyttä ja väsymystä

Mä en tiedä mikä minuun on iskenyt, kun tuntuu ettei mikään huvita. Ei osaa paneutua mihinkään, jos aloittaa jotain ei jaksa viedä sitä loppuun, kun tulee tunne, että mitä ihmettä varten minä tätä teen.
Mikään ei kiinnosta. Hetkeksi saattaa innostua jostakin ja samantien se menee ohi. Kaikki tuntuu vaan tylsältä.



Johtuuko se vaan noista korona-uutisista ja syksyn tulosta, siitä, että kaikki on jotenkin epävarmaa.
Ehkä se on "korona-väsymystä". Onko teillä muilla samanlaisia oireita?

Ja tänään on kuitenkin ollut aurinkoinen sää ja kävin kävelemässäkin syksyyn päin kallistuvassa luonnossa.



Hoitokoira lähti eilen kotiin ja samantien Rasmuskin ilmestyi kotiin. Hipsu oli ollutkin koko ajan kotona, mutta vain yläkerrassa tai ulkona. Hyvin ne jo vanhasta muistista palasivat normaaliin, kun huomasivat että vieras koira oli lähtenyt.



Katselin kangas palojanikin, mutta ei vaan mikään käsityö kiinnostanut. Tämän pikku pussukan kännykkää varten tein jo aiemmin, ettei tarvitse sitä ikivanhaa vyötärölaukkua pitää kännykän takia lenkillä.
Tähän mahtuu just sopivasti kännykkä ja avaimet. Minä kun en osaa pitää kännykkää takataskussa, niinkuin nuoriso...

...Ja  hihnan saa hyvin olkapään yli, niin pysyy itsestään paikallaan. Tää on siis ihan lenkkejä varten tehty.

Huomenna onkin lähes koko päivä täynnä kaikenlaista "ohjelmaa", osin kotona, osin muualla.
Näillä mennään.

Matoja Hipsulla ja omenissa...

Huomenna taas kuntouttavaan. Ei kuitenkaan ole Kylätaloa, niin vähän kevyempi päivä. Olen tänään lukenut vanhaa Jules Vernen kirjaa, jonka löysin aiemmin jätepisteeltä. Sellainen seikkailuromaani. Julkaistu vuonna 1960. Minä olen silloin ollut kolme vuotias :) Ihan hyvä kirja, niinkuin oli se Matka maan keskipisteeseenkin, jonka olen jo nuorena lukenut.



Hipsulla on matoja, käytiin apteekista hakemassa matolääkettä, täytyy antaa molemmille kissoille.

Tuo on vanha kuva Hipsusta.



Sain melko kuivaksi pyykit ulkona kuivatettua, loppu kuivatukseen toin sisälle, kun on mennyt pilveen. Oli tytön pyykkejäkin pesussa. Voisi hälle viedä ne huomenna, kun kaupunkiin mennään.
Kasvihuoneesta olen tuonut jo kurkun ja kaksi paprikaa sisälle, ovat jo osaksi syöty. Kurkku on ollut erityisen maukas :)



Omenoita olen kerännyt puun alta, ja tänään tein omenakiisseliä. Syötiin sitä jälkkäriksi, mutta huomenna voi syödä sitä aamupuuron kanssa. (Se tehdään omenaraasteesta).
Minusta kyllä tänä vuonna on aika vähän omenoita ja osa matoisia.


 Eipä tässä tämän kummempaa.

Hieman huolestuttavaa..

...on kun korona on alkanut taas levitä.


Vasta yks päivä oli , että yksi korona tapaus oli täällä, tänään sitten oli jo lehdessä , että 40 on altistunut koronalle. Alkaa näyttämään siltä, että melkein pitää ruveta kohta maskia pitämän.
Tänään oltiin Evästä päivään ruokailussa, sekin oli sellainen "riisuttu versio". Mutta erittäin maukasta kanakeittoa saatiin :)


Siellä ruokailussa yksi tuttu latasi mulle sen Korona Vilkku-sovelluksen, kun en eilen illalla saanut sitä itse ladattua.



Nämä kukat on seurakuntatalon kukkapenkistä kuvattu.

Ulkona on nyt kaunis, aurinkoinen päivä. Käytiin kaupunki reissun jälkeen hakemassa taas tiilejä. Kyllä niitä ainakin yhdeksi kerraksi vielä on. Isäntä käski  pistää saunan lämpiämään, minä sitä nyt vahdin. Pyykitkin sain nyt ulos kuivumaan, kun on aurinkoista. Aurinkoa teillekin!

Eipä tässä kummempaa...

Täällä käytiin tänään kahvilla.

Eli Kasvihuoneilmiössä. Katselin taas sitä hyllyä, missä on euron kirjoja, mutta en mitään ostanut. Aika paljon oli lasten/nuorten kirjoja, sellaisia vähän vanhemman ajan. Jos olisi ollut mun nuoruudesta, niin olisin ostanut.


Pientä tihkusadetta tulee ulkona. Mieskin on väsynyt näytelmien jälkeen ja meni päikkäreille jo ennen ruokaa. Tänään laitankin vaan ranskalaiset ja nakkeja uuniin.
Laskuja on laskettu yhteen ja mies antaa oman osansa mulle huomenna, ja kun mä saan rahaa, niin maksan sitten laskut. Minä olen meillä se laskujen maksuista huolehtija.


Huomenna alkaa kaupungissa Evästä päivään-ruokailut, se on sitten varmaan kaupunkipäivä. Vois taas kirjastossa käydä samalla. Nyt lähen ruuan laittoon, heippa!

Sadepäivänä

Tervehdys vaan täältä melko sateiselta Uudeltamaalta. Johtuneeko sadepäivästä mulla on tylsyys, ja kaikki luovuus on kadoksissa.


Jotain piti tehdä, niin otin käsittelyyn tämän "rimpulan" tulilatvan. Tässä näätte minkälaiseksi hujopiksi se oli ikkunalla kasvanut.

Se vielä vähän kukkikin,mutta muuten alkoi olla jo harva ja ylikasvanut.

Leikkasin pitkistä oksista vain latvat ja laitoin juurtumaan veteen.

Tuossa vieressä on aiemmin istuttamani tulilatva, se on hyvin lähtenyt kasvuun. Tuosta rimpulastakin jäi vielä ruukkuun kasvua, niin annan sen olla toistaiseksi.

Eilen oli parempi sää ja piti lähteä Elmon kanssa metsälenkille, annoin Elmon olla alkumatkasta irti, tässä sille vielä kelpaa mun seura...

...mutta kun käännyin pitemmälle metsälenkille päin, niin ei tullut vaikka sitä huutelin, niin käännyin itsekin takaisin, se siitä lenkistä. Omapäinen kaveri on aina ollut, vaikka vanhemmiten on kyllä monessa muussa asiassa oppinut tottelemaan, ehkä se ei vaan jaksa enää pitemmälle lenkille lähteä.

Kahdelta  miehellä alkaa viimeinen näytelmä tältä kesältä Vivamossa, toivottavasti sade lakkaa siihen mennessä. On siihen vielä reilu puolitoista tuntia aikaa. Eikähän siellä edes välttämättä sada, sen verran on kuitenkin välimatkaa.



"Mitähän tekis jotta mainittais" sanoi äiti joskus... ei vaan itselläkään ole mitään mainittavaa halua mihinkään, ei innostusta. Vois kai sitä kohta mennä ruokalevolle, kun kerkisin jo syödäkin. Haukotus-terveisin Sesse

Viikon loppua!

Kuva vanha



Hei vaan! Kahtena päivänä kun oli "vastuita", niin johan oli vatsa eilen jo huonossa kunnossa. Onneksi lääke auttoi sen verran (ja varmasti Herrakin :) , että eilis iltainen todistus-vuoro meni kuitenkin hyvin, kotoa lähtiessä vielä vatsa vaivasi, srk:ssa ei juurikaan koko aikana, mutta sitten kotona on taas vaivannut siitä lähtien. Harvinaisen paljon oli ihmisiä srk:ssa. Minun piti (pitäisi) siivota tänään, mutta ainakin nyt tuntuu, että olen ihan "rättiväsy".


Muutenkin olen vähän huonommin nukkunut, pari-kolme kertaa yössä herännyt ja sit kun herää yöllä, tuntuu että pitää käydä vessassa...no, isännällä on vähän sama vaiva...me tullaan vanhaksi ilmeisesti.
Isännällä vielä tämä viikonloppu näytelmät, ja sähly tietysti, onneksi hän ei juurikaan jännitä mitään.



Tosiaan, itse istun poikkeuksellisesti vielä yöpaita ja villatakki päällä ja villasukat  jalassa koneella, ja odotan, jos tässä piristyisi. Sisällä alkaa olla jo aika viileää yön jälkeen. Ulkona "taivas on sininen, huimaa sen kauneus", niinkuin eräs laulaja lauloi aikanaan. En nyt muista nimeä.



Eilen raijattiin  tiilikuorma kotiin, peräkärryllinen vanhoja tiiliä, 40-luvulta kuulemma, oli naapuri tiennyt kertoa. Jos nyt pukisi päälle ja ottaisi itseään niskasta kiinni, jos saisi jotain aikaankin. Hei vaan taas.

Kirjoja sun muuta...

Juhannusruusu on alkanut taas kukkimaan. Kuva otettu viime viikonloppuna.

Ollaan nyt saatu raivattua se "rytökasa" naapurin tontilla ja palkinnoksi odottaa paljon tiilejä :)
Toissapäivänä kun käytiin viemässä romua jätepisteelle, niin roskalaatikon päälle oli jätetty laatikollinen kirjoja, mies otti sieltä kaikki sarjakuvakirjat ja Bonatza-kirjan, minä otin Jules Vernen kirjan .

Ajattelin, että jos se olisi yhtä hyvä kuin matka Maan keskipisteeseen.



Sitten eilen oltiin kaupungissa srk:n "lettukesteillä", jotka pidettiin ulkona isolla terassilla.(Oli herkut tarjolla, sekä suolaisella täytteellä olevia lättyjä, että hillon kanssa makeita, sekä mehua. Ja tietysti musiikkia ja Jumalan sanaa. Ja kaikki saivat loppuja lettuja kotiin vietäväksi. Tuo oli ihan luterilaisen srk:n järjestämä).
Samalla reissulla poikettiin kirjastossa, niin siellä olikin poistomyynti, josta kumpikin ostettiin eurolla yksi kirja. Minä ostin tämän Eira Pättikankaan kirjan: "Jäljet veräjällä". Olen sen lukenut joskus, mutta aina hyviä kirjoja voi myöhemmin lukea uudestaan.

Nyt olen kyllä lukenut kirjastosta aiemmin lainaamaani hengellistä kirjaa "Taivaan rajalla", joka kertoo kuolemanraja kokemuksista, kun ihminen on kuollut ja käynyt taivaassa,ja sitten kuitenkin palannut tänne ihmisten joukkoon (eli elvytetty tms.)
Sydämeni on iloinnut, kun olen lukenut sitä. Ihana taivas!



Kuten huomaatte olen melko "kaikkiruokainen" kirjojen suhteen, mutta joskus huomaan jo kirjan aloittaessani, että tuo ei ole minulle sopiva, niin en sitä sitten jatka.



Tänään käytiin lähikirjastossa, kun siellä oli vähävaraisille tarjolla maskeja, viisi kpl sai per henkilö. Huomenna sitten onkin "touhupäivä", kun ensin on kuntouttava ja sitten illalla Kylätalo-tilaisuus ekaa kertaa tänä syksynä.


Hyvää loppuviikkoa teillekin!

Hellan ääressä ja varjelusta

Tänään on ulkona viileämpi, niin puuhellan vieressä oli sen sijaan hyvinkin lämmin. Ja alussa savuisaa, kun hella ei meinannut ruveta vetämään, piti jo hetkeksi mennä ulos hengittämään...mutta "lähti kun lämpeni",  niinkuin isäntä välillä sanoo :)


Keitin siis miehelle inkiväärijuomaa ja itselle raparperijuomaa. Loput raparperit eivät enää olleet kovin hyvässä kunnossa ulkona, niin ehkä tää on tämän kesän viimeinen raparperi juoma.
Samalla keitin perunat ja lämmitin kastikkeen.



Ihmeellisen varjeluksenkin koin: Mulla oli vesipannu myös hellalla kiehumassa, koska siitä lisäsin vettä, kun inkiväärijuomasta haihtuu aina. Huomasin , että kiehuva vesi oli vähentynyt pannusta, ja ajattelin lisätä siihen vettä. Läksin viemään sitä tiskipöydän luo, niin jotenkin se putosi mun käsistä ja kuuma vesi kaatui lattialle mun varpaiden eteen. Onneksi varjelus oli siinä, että vesi meni niin, että vain sukka pikkuisen varpaasta kastui, eikä iholle tullut mitään. Siinä olisi voinut käydä huonostikin. Kiitos Varjelijalle!



Kylätalo tilaisuudet alkavat taas torstaina, samana päivänä on myös aamupäivällä soppis. Käytiin viemässä ilmoitukset Kylätalo-tilaisuudesta ilmoitustauluille.


Mukavaa viikon alkua jokaiselle!

 Ps. Tietääkö joku minkä nimisiä nuo yläkuvassa olevat marjat on,kuvasin ne kävelylenkillä erään talon lähellä, kun muistan, että lapsena niitä oli koulutien varrella ja kaverini sanoi niiden olevan Taikinanmarjoja. Onko niillä joku muu nimi. Me kaverin kanssa syötiinkin niitä ja niissä oli muistakseni siemeniä.

Miksi kaikki aina muuttuu...

Muutos vastaisuus taas vaivaa. Face book oli kanssa uudistunut, pöh! Mieluummin olisin pitänyt entisen tutun :( Miks kaiken pitää aina muuttua... En ole uudistus mielinen.



Tuotakin olen miettinyt, että koska pitää ruveta seurakunnassakin (omassa siis) ruveta pitämään maskeja, kun ei siellä juuri kellään vielä ole. Soppiksellahan meillä oli maskit. Mulla on kaksi (käyttämätöntä) kertakäyttö maskia kyllä laukussa paperipussissa ollut jo jonkun aikaa, niin voi laittaa jos rupee muillakin olemaan. Ilmeisesti täällä päin ei ole kyllä yhtään koronaa vielä tällä erää. Mutta kerta se on ensimmäinenkin.



Tänään siis seurakuntaan ja huomenna mies menee näytelmään ja myöhemmin sählyyn, mun pitäs sillä aikaa lämmitellä savusaunaa, tai siis jatkaa sen lämmittämistä, kun mies on laittaa alkuun.
Sain tänään alakerran taas imuroitua, kattoo jos huomenna jatkais yläkerrasta. Pölyn tuloa ei voi estää. Huomenna olisi myös telttakokous naapuri-paikkakunnalla, mutta kun mies ei kerkeä, niin tuskinpa tulee kenenkään kyydissä mentyä ja kun miehelle tulee pelin jälkeen sauna vieraita.

Mä lupasin keittää saunakahvit, jos haluavat. Mies toi ruuanjakelusta pullaa.

                     

Tuon ylläolevan kirjoitin jo eilen.


Illalla oltiin sitten srk:ssa, ja nyt mies lähti juuri näytelmään. Sateista säätä on vaan luvattu, toivottavasti ei sada näytelmän aikana. Pilvistä on. Minä "vahdin" savusaunaa. Itse en kyllä sinne mene tänään. Miehet menevät sählyn jälkeen.


Mukavaa lauantaita!


Ps. Kuulemma sen vanhan face bookin sais vielä palautettua, mutta kun sen pitäisi muuttua kuulemma syyskuussa kuitenkin, niin samahan se on nyt harjoitella.

Kaikenlaista

 Tällaisen sarjakuvan leikkasin yhtenä päivänä ja laitoin jääkaapin oveen:

No niin, nyt on taas auto kunnossa ja katsastettu,korjaaja oli käyttänyt sen samantien katsastuksessa.
Tänään oltiinkin taas "soppiksella" eli mun "kuntouttavassa toiminnassa". Leipäkirkko kahveineen oli , varsinainen soppakirkko kun on tauolla.



Ihan hyvä hartaus oli myös, minäkin lausuin siellä runoni.

Tämän:


"Hiljaa vaivun eteen Herran
niinkuin ensimmäisen kerran.
Tässä olen Jumala,
 syntisenä heikkona.


Oma voima vähäinen
uupui saatossa päivien,
vaikka kuinka yritän,
saan aikaan aina vähemmän.

En jaksa muita rakastaa,
en nimeäsi julistaa,
vaikka tiedän tahtosi
niin heikko on mun luontoni.

Sinä voi mut puhdistaa,
mielenikin uudistaa.
Antaa ilon sekä rakkauden,
että muita palvelen.

Rukoukseen painan pääni,
jostain kuuluu Herran ääni:
Nosta katsees lapseni
minä olen voimasi.


Jo vuosia sitten kirjoitettu.


 Tullessa käytiin asioilla ja jätskillä.  Eräs tuttu tyttö heitettiin kotiinsa, kun oli koulumatkalla.



Rasmus päivälevolla:

Otetaan yhtä rennosti kuin Rasmus, eikös :)

Harmituksia

Tänään oltiin kaupungissa. Taas on ongelmia auton kanssa... kiukuttelin siitä vähän Herralle, mutta kyllä Hän sen kestää. Huomenna täytyy viedä korjaukseen, kun korjaamo oli tänään kiinni. Saa nähdä kauanko on sitten korjattavana, menee elämä taas vähän hankalammaksi.



Kirjastosta hain varaamani kirjan "Taivaan rajalla". Jossa on ihmisten kokemia kuoleman raja-kokemuksia. Ja kaupassa ja apteekissa käytiin.

Tänään on ollutkin vähän viileämpää, mutta taisi luvata taas lämpenevää. Aurinko kyllä paistaa, mutta tuuli on viileämpi. Kävin kyllä aurinkoisessa nurkassani ulkona juomassa kahvin. Se oli tarpeen, kun hetkeksi olin torkahtanut lukemisen jälkeen. (Tosin uneen olin kuullut oman kuorsaukseni välillä , voihan rähmä)...



Toivotaan autolle jatkopäiviä tai meille parempaa autoa! Aina saa niitten kanssa tapella! Mutta näillä mennään, tää on vaan maallista.

Hermot menee vatsahermojen kanssa

Voi noita vatsahermoja!! Illalla menin nukkumaan ja otin melatoniinin, ajattelin, että saan äkkiä nukuttua enkä jännitä "työpäivää"... Nukuin muutaman tunnin ja heräsin, mahassa kiersi ja uni oli kaikonnut jonnekkin. Siinä sitten hermoilin ja olin yhdessä vaiheessa jo sitä mieltä, etten voi tällä vatsalla lähteä varmaan aamulla mihinkään. Rukoilin ja yritin saada unta, lopuksi nukahdin uudestaan ja sain nukuttua aamuun, kellon soittoon. Ja vatsakin oli suht kunnossa, otin kuitenkin lääkkeen.



Loppujen lopuksi työpäivä meni ihan hyvin ja joskus puoli kahden aikaan oltiin jo kotona, jolloin laitoin lihaa uuniin paistumaan ja menin sänkyyn korvaamaan yöllä valvomaani. Niin väsytti... olin puoli unessa, niin eikö ulos päästämäni Elmo-koira alkanut haukkua räksyttää, pahus...
Päästin sen sisälle ja eikös se rupesi haukkumaan sisälläkin, kun haistoi lihan tuoksun uunista... pistin äkkiä sen takaisin ulos ja yritin hautautua Hipsun kanssa viltin alle. Mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Mies oli kyllä ottanut ylkerrassa nokoset ja keitti sitten kahvin, kahvin juotuani väsymys helpotti.



Meillä oli soppiksella ollut vain "leipäkirkko", eli ei ollut varsinaista ruokaa, muuta kuin voileipiä, mehua, kahvia ja kakkua. Minä en niitä voinut syödä, muuta kuin kahvin juoda ja muuten oli gluteenittomat omat eväät. Meillä työntekijöillä oli hengityssuojat ja kumihanskat, joten aika turvallista ihmisille varmaan oli, myös pöydät olivat enemmän erillään ja välit suurempia tuolien välillä. Ja tietysti käsidesit myös käytössä. Ja leivän jakelua myös lopussa.




Eilen kun tytöt ja tytöntyttö olivat meillä niin juotiin kahvit ulkona ja kävimme yhdessä poimimassa vadelmia. (Tytöt halusivat). Omat keräämäni laitoin pakkaseen ja tytöt otti omansa. Oli niin kiva tavata rakkaita!

Mietintää

Tänään tulevat tyttäret käymään (kivaa) ja huomenna onkin sitten "työpäivä", vapaaehtoistyön nimikkeellä kyllä. Tänään sain myös postissa antikvariaatista tilaamani kirjan. Tuli ihan omaan postilaatikkoon, mikä oli kiva. Isännällä oli menoa kaupunkiin. Ihan mukava, ettei mun tarvinnut lähteä.



Katsottiin hetki tv:stä ilmasta kuvattua Helsinkiä, kun oli ilta-asussaan kaupunki, niin ajattelin että jos asuisi tuollaisessa isossa kaupungissa yksin kerrostalossa ja katselisi kaupunkia ikkunasta, tuntisi itsensä varmaan tosi yksinäiseksi. Maalla ei samalla tavalla tunne.



Muutenkin entinen kotikaupunki pienuudessaan on ihan sopiva, jos kaupungissa asuu, ei yhtään isompi tarvitsisi mulle ainakaan olla. Kyllä sielläkin joskus tunsi  (yksinhuoltajana ollessaan) olon yksinäiseksi, vaikka lapset olivatkin seurana, ja vaikka ystävien kanssa usein tavattiin. Nyt musta on tullut melkein erakko :) No, ei vaiskaan, mutta vähän sinne päin... tuota "ei vaiskaan" sanontaa käytettiin muuten nuorena...ei ole tullut aikoihin käytettyä, tarkoittaa siis jotain, että "ei kuitenkaan"...tai vastaavaa.



Taivaalle kerääntyy pilviä... toivottavasti ei ala sataa.

Kukkia ja saalistusta

Ainokainen pelargoniani on alkanut kukkia. Muuten se on aika "rimpula".  Myös pienempi tulilatva on alkanut kukkia uudestaan.

Ja varsinainen "rimpula" hujopiksi kasvanut tulilatva kukkii aina vaan.

Leikkaan sen pienemmäksi sitten kun se lopettaa kukkimisen...ehkä se pelkää leikkausta, eikä siksi uskalla lopettaa kukkimista :D



Kasvihuoneessa  on paprikat nyt tällaisia, eivät kyllä ehdi punastua, jos ei niitä siirrä jossain vaiheessa sisälle.

En muuten pistänytkään hajotukseen sitä hyllyä, josta oli eilen puhe, vaan vein sen kasvihuoneeseen.



Rasmus oli illalla pyydystänyt rotan, huh, se oli iso. Toi sen mulle näytiksi rappusille ihan ulko-oven taakse. Itse halusi tulla sisälle syömään, söi etu ruuaksi kissan muroja ja halusi takaisin ulos. Otin talouspaperilla rottaa hännästä ja heitin sen pihalle, siellä kissat katselivat sitä kaikessa sovussa :) Minä menin nukkumaan. Oli se aamuun mennessä syöty. Vain sisälmykset jäljellä.
On se kiva kun kissat huolehtii työnsä :)