Vieraita..

 ..tai oikeasti kyllä tuttuja. Nimittäin vanhempi poikani  turusta oli meillä pari päivää, eli yhden yön yli. Mini ei kyllä meinannut tottua poikaan ollenkaan... ensimmäisenä päivänä pidinkin Miniä  enimmäkseen ulkona lieassa, eli paksussa köydessä jossa pääsee aika pitkälle. Silloin oli aika kiva sääkin, niin Mini viihtyi hyvin ulkona, ei juuri haukkunutkaan, ja itsekin olin välillä ulkona.

Jos sisälle otti niin hirveä haukkuminen alkoi. Ei siis oikein tykkää vieraista miehistä, vai mistä johtuu.. Minä olin mennyt Minin kanssa poikaa vastaan, siellä ei niin paljoa haukkunut, mutta kotona kyllä. 

Vaikka olihan Mini nähnyt hänet ennenkin. Mutta ei ole tottunut häneen.

Tänään sitten lähdettiin naapuri paikkakunnalle pitkästä aikaa seurakuntaan, poika tuli mukaan, niin Mini sai jäädä sisälle. Ja takaisin tullessa jätettiin poika bussia odottamaan. (Tai ensin meni vielä Kasvihuoneilmiölle.)

 Minä olin jotenkin niin väsynyt kun tultiin kotiin, yritin nukkua päikkärit, mutta en saanut unta vaikka se olisi tehnyt hyvää. Vatsakin oli vähän kipeä, niin ei voinut kahviakaan juoda piristykseksi. (Paitsi srk:ssa olin juonut kahvin ja syönyt gluteenittoman hyvän pullan.)

Kotiin tullessa käytiin vielä kaupassa.

Tuttuja vieraita :)

 

Tänään on mun vanhin poika tulossa kyläilemään. Ja huomenna tai ylihuomenna ehkä yhdessä menemme vielä kaupunkiin. Riippuu vähän siitäkin miten Mini suhtautuu poikaan. On kyllä hänet nähnyt, mutta on kova haukkumaan vieraita. Säät on aivan muuttuneet syksyisiksi, farkkutakin laitoin päälle kun käytiin naapuri kylässä.

Olisi kiva jos poikakin pääsisi Evästä päivään tai soppakirkolle, hän onkin uskossa.

Viime yönä ukkosti ja Mini oli ihan paniikissa, mun piti tulla sen luokse alakertaan, aamuyöstä sain itse nukuttua. 

Että semmoista elämää täällä.

Ja syyllinen, raapi yhden ovenkin, huoh!

Päivä alkoi...

 

 ....kovalla rankkasateella ja ukkosella. Onneksi sitä ei kestänyt kovin kauaa, kun vanhin poikani oli tulossa meille Turusta. Isäntäkin oli Vivamossa, joten ei autokyytiäkään olisi ollut. Poika kuitenkin pääsi meille kuivin jaloin, kun sateet oli siihen mennessä menneet menojaan. Neljän kilometrin matkan sai kävellä pysäkiltä, mutta se ei ole hälle mitään uutta, kun on elämässään paljon kävellyt, kun ei ole hällä autoa eikä korttiakaan.

Minä laitoin valmiiksi ruuan, pojalle makaroonilaatikkoa ja itselleni perunalaatikkoa, kun en voi pastaa syödä. (Vatsan takia). Tein myös "hölskytys kurkkuja" , kun naapuri eilen toi pussillisen kurkkuja, minä puolestani annoin hälle pussillisen leipää, kun isäntä oli tuonut ruuan jakelusta sitä niin paljon.

Eipä aamuisen sateen jälkeen ole satanutkaan, kävin sauvakävelylläkin, sillä aikaa kun poika otti nokoset. Sen verran ajoissa oli lähtenyt aamulla.

Isäntä on yönkin nyt Vivamossa, huomenna on viimeinen näytelmä tältä kesältä.

Eilen illalla oltiin isännän kanssa seurakunnassa, siellä oli vieraita Espanjasta, ja tuttujakin.

Näihin kuulumisiin!