Suomessa vuonna 1931

Minulla on muutamia vanhoja Suomen kuvalehtiä, joista tämä on vanhin. Vuodelta 1931. Mitä silloin on kirjoitettu ja kuvattu? Kansikuvassa on Miss Estonia, Lilli Silberg. Hänestä kerrotaan sisäsivuilla, että hän on konttoristi "Kawen" suklaatehtaasta ja 24-vuotias.













Kolmannella aukeamalla mainostetaan Tavaratalo Stocmannia. Kehoitetaan: Aloittakaa valopihasta, kun kiertokäynti Stocmannilla on mielessänne! Rullaportailla, hisseillä ja kiertoportaita pääsee mukavasti eri osastoille...muotikerrokseen...kodinsisustusosastoille...viimein päätyäksenne ihmeen viihtyisään Lounas- ja Kahvilahuoneeseen 8 kerroksessa. Tervetuloa!














(Stocmanni on tainnut todellakin olla oikein edellä kävijä).








Sisäsivuilla on esimerkikisi kuva pojasta kelkkailemassa Vuotjärven jäällä. Valokuvaaja Y.Ingman.















On myös kuvia uudesta Eduskuntatalosta, tässä Valtiosali.















Lehdessä kerrotaan myös 100-vuotta täyttävästä Orisbergin eli myöhemmin Seljän kansakoulusta. Koulun perusti 1831 kapteeni (myöhemmin vuorineuvos) Lars Mangnus Björkman, joka myöhemmin aateloituna Björkenheim.















Lehdessä myös kysellään mm. Annetaanko teillä pyytäjille? Kirjoitus alkaa: "Lisääntyvä työttömyys ja sen seurauksena oleva puute ilmenee ainakin täällä Helsingissä lisääntyneenä kerjäämisenä." Myös on artikkeli pakolaisista. Heitä oli tullut aiemmin suurin määrin Vienasta, Aunuksesta, Inkeristä...






Onko loppujen lopuksi maailma muuttunut niin paljoakaan...toisaalta ihan mahdottomasti... Ehkä maailma on muuttunut, entä ihmiset... sitä voi kukin tykönänsä miettiä.

Perjantaita!

Tänään oltiin Hesan reissulla. Miehellä oli kaikki muuten ok, paitsi ilmeisesti pitää vielä ultra-äänessä käydä varmuuden vuoksi. Tullessa käytiin Ympyrä-mäcissä pirtelöllä ja kahvilla. Itse olen elänyt ikäänkuin lauantaissa tämän päivän, aamusta lähtien oli tunne, että on lauantai. Vaan ehkä se perjantaiksi muuttuu, kun päästään seurakunnan perjantai-tilaisuuteen :)
Olen taas tosi väsynyt ollut, mutta en silti saanut unta, vaikka yritin päikkäreitä. Päätä särkee ja särkylääkkeetkin on loppu. Viimeisen otin aiemmin...vai olisikohan yöpöydän laatikossa vielä panadolia... Miehellä olis buranaa, mutta sitä ei suositella mulle...en kyllä enää muista miksi se on "kielletty". Olisko niin, ettei sovi jonkun toisen lääkkeen kanssa...niin se varmaan oli.





Tänään on ollut pilvistä ja harmaata, mutta eilen otin aurinkoisia kuvia ulkona.





















Mansikatkin kukkivat pihatien pientareella.












Iltakirjana luen nyt kirjaa Karjalaisten evakkotiestä ja elämästä, (Pako Karjalasta), sen ovat kirjottaneet veli ja sisar muistoistaan. Tai oikeastaan sisar on haastatellut vanhempaa veljeään niistä ajoista, ja lisännyt omia muistojaan sekä täydennyksenä osaksi fiktiota. Se on kirjoitettu siihen muotoon, niinkuin lapset kertoisivat sitä tarinaa. Kirjoittaja on Kaarina Enkenberg. Ja kirjan päähenkilöt ovat Lalli (Yrjö Lalli Heikkonen) ja Kaari (Maija Kaarina Enkenberg (Heikkonen).












Kirjassa on erikoista, että se on kirjoitettu kokonaan ensin "suomeksi", ja sitten karjalan murteella. Minä kyllä hyvin ymmärrän Karjalan murrettakin, kun itse olen Pohjois-Karjalassa lapsena asunut ja äidin puheesta oppinut sitä. Teksti on siis ihan sama...toinen vain kirjakielellä ja toinen murteella, kiva olisi vielä lukea sama uudestaan murteella jos jaksaa. Olen kyllä tykännyt lukea tuota kirjaa.




Mukavaa perjantaita ja toivottavasti itselläkin olo piristyy :)

Luettua ja muutakin

Ulkona aurinko paistaa ja tuulee. Elmon korvatkin menee päätä myöten kun tuolla nurmikolla tuulta vasten seisoo :) Olin kitkemässä sitä pensasaidan alkua, selkään otti vaikka istuin jakkaralla kitkiessäni. Molemmat, Elmo ja Hipsu olivat seurana. Ramuskin on tullut taas kotiin, oli useamman päivän pois välillä. Kesäreissuillaan...





Vielä taivas on aivan sininen, huomiseksi kai luvattiin sadetta/ ehkä ukkostakin.







En ole vähään aikaan käynyt kirjastossa, niin aloin lukemaan omasta hyllystäni kirjaa vuodelta 1935. Alja (Aleksandra) Rahmanova : Avioelämää punaisessa myrskyssä, venäläisen aviovaimon päiväkirja. Jostain saatu kirja muiden kirjojen mukana. Olen sitä nyt parina iltana lukenut, ja kun tykkään kyllä päiväkirja-tyylisistä kirjoistakin, niin tuntuu ihan hyvältä. Sängyssä illalla olen sitä lukenut.

















Päiväkirja merkinnät alkavat syyskuun 13 pv vuonna 1920 ja siitä kirjakin alkaa.





" Yksinäiseen, surulliseen elämääni on saapunut ihme. Rakkauden ihme... kaikki tuli niin perin juurin odottamatta, kaikki on niin ihmeellistä, epätodellista! En jaksa sitä vielä lainkaan uskoa, pelkään uskoa onneen, minua kammottaa onni...
Olen muuttunut kovin hiljaiseksi ja nöyräksi. Ajattelen vain saksalaistani..."






Nyt olen edennyt kohtaan, jossa rakastuneista tulee aviopari 7.2.-20



" Tänään olivat kirkolliset vihkiäisemme. Päivän juhlatunnelmaa ja iloa vähensi se, ettei isäni ollut läsnä tilaisuudessa. Hänestä emme muuten ole pitkään aikaan saaneet tietoja. Kirkkoon oli kokoontunut paljon väkeä, tovereitamme kirjastosta (Alja/päiväkirjan pitäjä oli kirjastossa työpalvelussa), kuuntelijoita pitämiltäni luennoilta, ja sitten aika paljon pakolaissiirtokuntamme asukkaita. En kiinnittänyt heihin mitään huomiota, katselin vain koko ajan Otmaria (miestä) ja ajattelin vain häntä.
Vihkimisen toimitti eräs hyvin vanha pappi, joka kaikesta päättäen suoritti tehtävänsä hyvin hartaasti ja osanottavasti. Hän piti aluksi melko pitkän puheen, jossa hän selitteli avioliiton merkitystä. Lopuksi hän pitkään kättämme puristaen sanoi: - Teitä erottamassa on monta seikkaa: uskonto, kansallisuus ja äidinkieli, mutta olkoon rakkautenne niin suuri ja kestävä, että se pystyy yhdistämään teidät koko elämänne ajaksi."





En tiedä miten heidän käy, mutta ainakin elämä 20-luvun venäjällä oli köyhää ja raskasta, tähän luettuun mennessä heidän oli kuitenkin tarkoitus jäädä venäjälle.







Ennen tuota kirjaa luin Aune-Inkeri Björkströmin kirjan Rikotut rajat, joka kertoo lapsuusaikaisen hyväksikäytön, insestin, uhriksi joutuneesta "Marjasta" ja hänen terapiastaan ja asian selvittelystä aikuisena.













Tuo kirja tuli meille kristillisen tarjous-kirjapaketin mukana, jonka joskus tilasimme. Pelkäsin sitä aloittaessani, että jos se on liian ahdistava, mutta vain joku kohta oli ahdistavampi. Kirjan takakannessa luki, ei alle 18-vuotiaille.
Kuitenkin kirjan loppuun mennessä asiat olivat muuttuneet valoisemmksi.






Kun tulin ulkoa sisälle laittamaan itselleni ruuan, Elmo söi loput ja meni taas ulos. Hipsu löysi itselleen mukavan paikan kuistin kaapista :)













Mukavaa päivää!

Lisää vanhoja kirjoja ja muistoja

Maamme kirja, sehän sopiikin näin suomen 100-vuotis juhlavuonna. Tämä kirja on lapsuuskodistani ja vuodelta 1948. Ja senhän on tietenkin kirjoittanut Sakari Topelius. Etusivulla lukee Maamme kirja Lukukirja suomen alimmille oppilaitoksille. Kyllähän sitä varmaan koulussakin luettiin. Itse luin kotonakin, kun se kerran siellä oli. Julkaisja on Werner Södeström osakeyhtiön laakapaino.
















Toinen lapsuuskotini kirja on Joka naisen niksi kirja. Tämä on vuodelta 1953. Tyttönä ja teininä luin ja tutkin tosi paljon tätä kirjaa, minusta oli niin kiinnostavaa lukea kaikkia niksejä. Ja minusta tässä oli kivoja kuvia. Kuvat on mustavalkoisia ja niitä on joskus tullut käytettyä värityskirjanakin :)
Kirja on aika kärsinyt ajan saatossa, siihen on joku pikkulapsi vetänyt kynällä koukeroitakin...
Kirjan on toimittanut Maija Suova ja somistanut (tarkoittanee kuvitusta) Helena Malisto. Tämä on painettu samassa painossa kuin edellinen kirjakin.



































Seuraava kirja on Arvid von Martensin Rukousvastauksia,Katulähetyksen työntekijä kertoo. Sen on julkaissut Kuva ja sana.Se on painettu Porvoon kirjapainossa 1947.
















Tämä taitaa olla jostain tullut ja tämän olen lukenut, toisin kuin seuraavan kirjan, joka on tuttavan poistokirjoista ja odottaa vielä lukemistaan.
Kirjan nimi on Avioelämää punaisessa myrskyssä. Se on vuodelta 1935 ja sen on kirjoittanut Alja Rahmanova. Kirjan alaotsikko on: Venäläisen aviovaimon päiväkirja. Sekin on painettu Werner Södeströmin kirjapainossa.

















Lukeminen kannattaa aina! Vanha mainoslause :) Itselläni on tällä hetkellä luettavana kirjaston kirjoja, vuorossa kirja Sotamorsian. Ei kyllä tule juurikaan muuten luettua kuin sängyssä ennen nukkumaan rupeamista. Jos päivällä luen, niin enemmänkin lehtiä tai selailen jotain käsityö-, askartelu- tai sisustuskirjaa... Lukemisiin!

Historian havinaa...

Kerroinkin, että olin järjestellyt lehtileikkeitäni...olen ottanut sanomalehdistä talteen juttuja ja artikkeleita tutuista ihmisistä.
Aloitin uuden, tutuista ihmisisistä ja muista mielenkiintoisista tarinoista, leikevihon, kun entinen oli tullut täyteen. Nyt alkoi kolmas vihko niitä.






Olen myös lehdistä poiminut talteen huomaamani paikkakunnan historiasta kertovat leikkeet. Niitä olen kerännyt sellaiseen muovitaskuun. Yhtenä päivänä aloin katsomaan niitä ja nitä oli muutamassa vuodessa kertynyt jo nippu. Tuli mieleen järjestää ne. Leikkasin ylimääräisistä kansion välilehdistä (ohutta kartonkia) sopivat sivut muovisista taskuista muodostuvaan kansioon. Liimasin siis kuvat ja tekstit kartonkeihin ja laitoin ne taskuhin. Tuli helposti luettava ja katsottava "paikkakunnan historiaa"-kansio. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän kiinnostaa historia. Jotain välähdyksiä siitä.








Tässä pari lehtikuvaa vanhan ajan Lohjan kauppalasta. Tämä kuva on 40-luvun lopulta.















Lohjan selluloosatehdas kuvattuna luultavasti 30-luvun alkupuolelta.














Ehkä mielenkiintoisin oli artikkeli Lohjalaisten joulun vietosta sotajouluna-39. Tässä Lohjan kirkko.














Joulukirkko oli jouduttu keskeyttämään useaan kertaan ilmahälytysten vuoksi.






Jouluisia mainoksia.

















Loppuun vielä 60-luvulta Lohjan kunnan kirjastoauto. Aika hauskan näköinen.















Itsehän muutin Lohjalle vasta 80-luvulla, kun Karkkilasta Vihdin kautta tänne saavuin. Mutta niin kauan aikaa jo täällä asuttuani tämä on se minun kotiseutuni ja tämän paikkakunnan historia kiinnostaa, niinkuin myös esimerkiksi lapsuus-paikkakuntani Karkkilankin.

Korttien ja vanhan ajan lumoa

Olen aina tykännyt korteista ja säästänyt saamani. Tosin jossain välissä laitoin pois osan joulukorteista, kun niitä oli niin valtavasti...ja niissä ei ollut juuri muuta tekstiä, kuin hyvän joulun toivotukset. Ja paljon niitä jäi vielä jäljellekin, esim. kaikki vanhemmat kortit ja myös uusimmat, viime vuosilta.




Mutta varsinaisesti aloin kerätä kortteja ehkä joskus 10-15 vuotta sitten. Eläin-aiheet alkoivat varmaan mieheltä saadusta suloisesta lammaskortista, kun huomasin että mulla oli muutenkin jo pari lammaskorttia ennestään, nyt niitä on aika paljon enemmän :) Ja mukaan liittyi muitakin ihania eläimiä, kuten linnut, perhoset, oravat, vuohet...tosin esim. perhosissa ja linnuissa mulla on vaan yksi jokaista eri lajia ja mieluiten sellainen missä on myös lajin nimi, koska myös opettelen niistä tunnistamaan eri lajeja.





Isältä teininä saamista tuulimylly korteista alkoi aikuisena tuulimylly korttien keräily, ja siihen tuli mukaan myös majakka korttien keräily.
Muutamista ystäviltä saaduista suojeluenkeli-korteista alkoi niiden erilaisten keräys.














Ja kun alkuun pääsin, niin sitten rupesin katsomaan huutonetistä kortteja ja milloin sain halvalla, niin sain lisäystä kokoelmiin. Nyt minulla on kaksi kansiollista kortteja + joitain irrallisia keräily-kortteja. Tänään katselin toista kansioitani ja otin niitä esiin ja lueskelin korttien taustoja, mikä on viehättävää ajankulua varsinkin vanhoissa korteissa.






Tällä kertaa myös kuvasin joitain teillekin nähtäväksi :) Suojeluenkeli kortteja jo tulikin. Tässä vanhoja maisemakortteja.












Esim. tämä kortti on vuodelta 1911.













Myös kerään kuusikymmen luvun ja vanhempia lapsi-aiheisia kortteja.... nämä ovat noin 40-luvulta.





















Alla olevat kukka ja lintu kortit ovat myös ihanan kauniita. Tuollaisen vasemmassa yläkulmassa olevan kortin sain lapsena, 60-luvulla, minulla on sekin tallella, mutta on aikojen saatossa jo osin kärsinyt, mutta sen kauneudesta se alkoi...nyt on muutama erilainen niitäkin :)












30-luvulta


















Lisäksi Metsäntytön blogissa oli joskus hieno Kimmo Pälikön korttien kokoelma, josta minä innostuin keräämään niitäkin :) Nyt niitä on yli 70 Kimmo Pälikön piirtämää maisemakorttia. Niitä sai niin halvalla, kirppikseltä sain 10 centtiä/kpl ensimmäiset, kotoa löytyneitten lisäksi, eikä loputkaan ole kovin paljoa maksanut. Koska niitä jossain vaiheessa tuli ilmaiseksi kotiin, niin niitä ei ole osattu arvostaa, vaikka ne on tosi taitavasti piirrettyjä ja eriaiheisia, kuten maalaismaisemia, vanhan ajan pihapiirejä ja esim. Helsingistä maisemia ja kartanoita ja muita rakennuksia eri paikoista. Ne jouduin luetteloimaankin, että jos haluan sitä kokoelmaa kasvattaa vielä, niin en tosiaankaan muista mitä minulla on jo, jos en katso luettelosta :) Hulluutta on monenlaista, vaan eipä tuo korttihulluus ihan pahimmasta päästä taida olla.... sopivat sentään pieniin tiloihinkin :D





Tällä hetkellä ei tuo korttien keräyskään ole aktiivista, niinkuin ei mikään muukaan keräys...olenhan myös kerännyt erilaisia pieniä keraamisia nalleja ja erilaisia pieniä pulloja, talopurkkeja ja mitähän vielä... mutta nyt oltu niissäkin tauolla, vaan eihän sitä tiedä koska niitä vastaan tulee kirppiksellä, jos vaikka taas innostuu..




Mitäs te keräätte?

Vanhoja löytöjä

Eräänä päivänä olin vintissä ja tutkin siellä erästä muovilaatikkoa, jossa oli vanhoja päiväkirjojani, vihkojani ym paperikamaa. Näin siellä nämä talteen pistämäni esineet. Eli ehkä talon entisen vanhan isännän tai vanhan emännän Raamatunhistorian kirja, sekä vanhan emännän luonnonvihko, molemmat heidän kouluajoiltaan.
Nämä löytyivät savusaunan päässä olevasta puuvarastosta jo vuosia sitten, kun sitä tyhjensimme/järjestimme.






Kun olivat niin vanhoja, pakkohan minun oli pistää ne talteen :) Kirja on siis Raamatunhistoria kansakouluja varten. Toimitti Lauri Ingman. Kansi on ihan tavallista tekstiä, mutta kirjoitus muuten on vanhanaikaista kirjoitusta. Kirja on painettu Kustannusyhtiö Otavan kirjapainossa Helsingissä 1926.
Kärsineitähän ne ovat, kun ovat olleet ihan pelkässä puukatoksessa puiden välissä...liekö poltettaviksi tarkoitetut olleet.













Tässä kuvassa Iisak siunaa Jaakobin.

















Emännän luonnonvihkossa on talletettuna esim. kaurantähkä.












Sammaleita on useampaakin laatua.













Vihkon loppupuolella selostetaan erilaisia kemiallisia kokeita.





Minusta on mielenkiintoista ajatella heidän lapsuus/kouluaikaansa, millainen tämä maailma ja esimerkiksi tämä seutu on ollut. Sen tiedän, että vanhan isännän koti on ollut aiemmin tuolla kirkonkylän keskustassa, joten hän on saattanut käydä koulua jo tuossa nykyisessä lähikoulussa.
Pitipä oikein tarkistaa koska koulu on perustettu.Ensimmäinen koulu, joka sijaitsi samalla paikalla kuin nykyinenkin on perustettu vuonna 1871. Sanoo kylän historia.

Harvinaisempia vieraita

Tänään meillä kävi kyläilemässä harvinaisempia vieraita. Eli entiset naapurit kerrostalo-ajoilta. Miehet olivat tuttuja jo kaukaisemmiltakin ajoilta, me naiset oltiin tutustuttu päällisin puolin miesten kautta. Kerran käytiin heillä kylässä silloin kerrostalossa. Ja kun molemmat muutettiin suunnilleen samoihin aikoihin pois niistä vierekkäisistä kerrostaloista, niin muistikuva oli siitä kun roskiksella tavattiin, kun kumpikin oli viemässä roskia muuton tieltä. Ja siitäkin oli lähes kuusi vuotta aikaa.
Molemmat muutettiin omakotitaloon. Oliko mies nähnyt sitä kaveriaan kaupungilla vai muutenko oli vaan tullut mieleen soittaa hänelle ja pyytää heitä kylään ja saunomaan. Niinpä he tänään tulivat. Mies oli lämmittänyt savusaunan valmiiksi. Miehet menivät saunaan ja me naiset yllättävän äkkiä "tutustuttiin uudestaan" ja juttua riitti sillä aikaa, kun miehet saunoivat. Sen jälkeen kaverin vaimo meni pikaisesti käymään saunassa. Vieraat olivat tuoneet grillimakkaroita, einessalaatteja ja juomia, ja omasta jääkaapista niitä löytyi lisää. Minä niitä otin valmiiksi esille, ja kun kaverin vaimo oli tullut saunasta, miehet menivät laittamaan grillin tulille ja makkarat paistumaan. Pannukahvi-vesi myös kuumenemaan tietysti.







Olin jo ennen vieraiden tuloa käynyt katsomassa normaalisti miehen hoidossa olevaa savusaunaa ja ympäristöä, kun oli naisvieraskin tulossa :) Pitihän sitä lakaista pukuhuone ja vaihtaa grilli paikalla olevan pöytätason päällä ollut kaameaan kuntoon mennyt muoviliina uuteen paperi(eli kuitukangas)liinaan. Pihalta keräsin tasolle vielä "ruohoja" kimpun , johon laitoin lisäkkeeksi muutaman rusoikikukan piristeeksi. Yllättävän kaunis kimppu tuli rikkaruohoista :)
Tässä kuvassa kimppu oli jo siirretty vieraiden lähdettyä paviljongiin.
















Joen rannassa oli sopivan viileää ja vesi solisi mukavana taustamusiikkina. Ruoka maistui ja jälkkäriksi pannukahvia ja korvapuustia.
Juttelimme samalla siitä kun savusaunan edustalta on joskus mennyt Helsinki-Turku maantie, se oli joskus 20-30 luvulla. Taas rupesi asia kiinnostamaan, mutta harmi kun siitä ei sen enempää tietoa ole ollut kunnan historiassakaan. Historia, varsinkin tuttujen paikkojen olisi mielenkiintoista.






Kohta pitäisi käydä suihkussa ja sitten voisi ottaa vielä jotain iltapalaa. Joten toivottelen heippa!

Suomen kuvalehtiä vuosilta 1931 - 1940

Taas vanhoja (hyviä ?) aikoja .... Mulle on kertynyt muutamia vanhoja lehtiä, varsinkin meidän entisen mökin mukana niitä tuli. Nämä lehdet joista kuvat ovat, ovat niitä.







Suomen kuvalehti vuodelta 1931. Helmikuun lehden kannessa tuore Miss Estonia Neiti Lilli Silbeg















Ja Ford esittelee uusimmat loistomallinsa...













Finlaysonin flanelli on pehmeää ja lämmintä ja sitä on erittäin helppo pestä...kertoo mainos.












Vuoden 1940 Suomen kuvalehdessä kannen otsikko oli: "Niittorintuus etenee luokoa tehden."













Ja sodan jälkeisessä lehdessä muistutettiin...













Ja mainostetaan Vaasan leipää...














Näin ennen.