Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaivat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaivat. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. joulukuuta 2022

Herra on minun paimeneni..

 

 

 Kiitos tosiaan kaikille rukouksin muistaneille! Tänä aamuna oli pääkin vaihteeksi paremmassa kunnossa, toivottavasti pysyisi :)

Minillä on alkanut juoksu aika, olen taas laittanut sille housut , vaikka aika vähäistä tuo tiputtelu on ainakin vielä. Mutta lattialle oli pieniä veri tippoja ilmestynyt. Niinhän sillä viime vuonakin oli "menkat" jouluna.

Isäntä lähti kaupunkiin, kun vielä on tavallinen päivä.. hän ei mikään joulu ihminen ole. Hänellä oli ongelmia saada auto käyntiin, kyllä se lisävirralla sitten lähti.

Ulkona tippuu vesi räystäistä. Eilen tehtiin puu hommia, kuljetettiin kottikärryillä liiteristä puita kellarin puuvarastoon. Oli ihan mukava sää ja kivakin vaihteeksi tehdä tuollaista työtä.

Hyvää joulun odotusta kaikille <3






tiistai 20. joulukuuta 2022

Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki..

 


...niin sanotaan jossain, ei oikeutta maassa saa, jos itse ei sit hanki.. joten hankin pari lähetettä.

Minusta tuntuu, että kaikki vaivat yrittää hyökätä yhtä aikaa päälle. Muisti pätkii, päätä särkee, toinen rinta on kipeä... no onneksi on nyt varattuna lääkäriltä aika mammografiaan, sekä muisti tutkimukseen. (Joka tosin alkaa taas ihan alkutekiöistä).

Tää blogi kirjoittelu mua piristää, vaikka ei sen kummempaa järkevää asiaa olekaan. Voi ainakin hetken ajatella muuta. 

Eräs meidän seurakuntalainen on myös "kuoleman sairaana", eli jos ei ihmettä tapahdu, niin hän menehtyy. He ovat meidän tuttuja,ystäviä,  joten asia on surullista meillekin ajatella. Ihan yllätyksenä heille tuli isännälle tuo sairaus, joka oli edennyt jo aika pitkälle. :(

Tuo nettipankkikin yrittää mua kiusata, eilen en taas päässyt nettipankkiin, vaikka mielestäni ihan oikeat tunnukset laitoin, no sammutin sitten sen. Isäntä sanoi, että maksetaan yhdessä ne laskut. Hänellä on parempi numero pää.

 Voi sentään, vanhuus ei tule yksin..eikä hatara pää. Jos jaksatte, niin muistakaa rukouksin, elämästä on mennyt maku.. ja toivo.


keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Vanheneminen...


 

 ..se on meillä jokaisella edessä, jos saamme elää. Itse pian 64-vuotta täyttävänä taidan olla hyvinkin vanhenevaa luokkaa. 

Mistä sen huomaa.. tukka alkaa harmaantua, muisti pätkii, tavarat putoilevat helposti käsistä, nivelet alkavat piiputtaa.. tässä vaan jotain mainitakseni. Varmaan nämäkin asiat ovat yksilöllisiä, mitä kenelläkin.

Mutta näillä mennään.

Onneksi saa olla uskossa, joten tulevaisuus on aina parempi :) Seuraavalla kerralla pääsiäis kuvia.

keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Tänään

 

Hipsu joskus korkeuksissa.

 Tänään menin lääkärille näyttämään polveani. Kun on pari viikkoa mennyt tuon kipeän polven kanssa, ja toinenkin polvi on tullut vähän kipeäksi, varmaan kun olen yrittänyt varoa toista polvea ja siksi jännittänyt toistakin astuessa.

Viikon tulehduskipulääke kuurin sain lääkäriltä. Toivottavasti auttaa. Ulkona sataa, ei tarvii mennä lenkille. Muuten kävellä saa ja pitääkin, mutta ei mielellään alamäkeen, koska siinä se kipu on kovin.(Ja rappuja alas tullessa).

Samalla käytiin kahvilla, apteekissa ja kaupassa. 

Olen lukenut kirjoja, kahta vähän samantyylistä, jossa ihmiset muistelevat menneitä aikoja ja elämäänsä. Kuinka ollakkaan sattuivat olemaan saman tyyliset, vaikka ovat eri kirjoittajien. Muuten on ollut aika ahdistava olo välillä, Hipsu raukan takia... siksikin on kiva lukea sängyssä, kun Hipsu tulee vatsan päälle makaamaan. Hipsu ei enää paljonkaan syö, kinkkua kyllä vähän. Ja joskus jonkun kuivaruuan murenan. Rasmus on jossain reissussa. Tuntuu ikävältä ja tyhjältä kun kun eläimet vähenee :( Tulisi nyt Rasmus kotiin, kun sää muuttui sateiseksi..yleensä silloin se tuleekin.

Ehkä teen kirjapostauksen noista kirjoista, jos jaksan. Nyt menen laittamaan pyykkejä koneeseen. Heippa!

maanantai 1. marraskuuta 2021

Polvikipua ja ajan vietettä.

 

Kuva kuvattu kahvilan ikkunasta ulospäin, kaunis orkidea.


Tässä olen kärvistellyt polvikivun kanssa, välillä vähän parempana...jos käy sauvalenkillä niin taas huonompana :( Pitäisi kuitenkin liikuntaakin antaa sille, tai niille, polville, kun molemmat on vähän kipeitä, toinen enemmän. Tänään isäntä sanoi, että sun täytyy mennä lääkäriin, sitä taitaa vaivata se, kun en voi olla niin reipas kuin pitäisi..

No, huomenna mennään ainakin kaupunkiin muuten...

Hipsu on edelleen sinnitellyt, ja pikkuisen alkanut paremmin syödä, tykkää makailla mun päällä. Toivon, että tuosta vielä kuntoutuisi sekin.

Joskus kaikkia pikku juttuja olen jossain välissä näperrellyt.







...kaikenlaisista vanhoista askartelu-materiaaleista, joita on tullut säästettyä.

Kaunis aurinkoinen päivä ulkona, ja lyhyen sauvalenkin tein.

torstai 22. huhtikuuta 2021

Puuhommia

 

Kuva joskus otettu eteisestä kuistille (ikkunasta).

 Vielä on aurinkoa riittänyt, mutta ilma on jo ollut viileämpi. Ja huomiseksi kai on luvattu jo huononpaa säätä. Käytiin tänään hakemassa taas yksi puukuorma, ja saatiin se pinottua liiteriin. Osa puista on laitettu lavojen päälle ja pressun alle.

Mulla on selkä ollut vähän kipeä, siksi ei ole niin innostusta ollut noiden puiden pakkaamisella peräkärryyn ja taas sieltä liiteriin, mutta yritin saada tehtyä niin, ettei tarvitsisi kovasti kumarrella. Kun kuitenkin se on tärkeää työtä. Isäntä on kyllä yhden kaverin pyytänyt puuhommiin kanssaan ensi viikolla. Sitä ennen kyllä keritään vielä itse hakea puita.

Tänään tuli kutsu mammografiaan ensi kuussa. On se hyvä, että seurataan. Muuten ei tässä ole mitään kummempaa,  vähän allergista nuhaa.




maanantai 22. helmikuuta 2021

Liukasta

 Isäntä lähti hakemaan sepeliä, kun auto jumittui taas aamulla liukkaaseen paikaan, eikä lähtenyt mihinkään, ennen kuin naapuri tuli auttamaan ja toi sepeliä. Mun ei onneksi tarvinnut mennä työntämään, kun muutenkin oli tuon virtsatulehduksen takia niin kurja olo. Ja selkä kipeä.

Myöhemmin kyllä hain postin, kumisaappaat jalassa, väistellen liukkaita paikkoja.


Onneksi nyt on vähän olo helpottanut. Kuumaa vettä maidon kanssa olen juonut monta mukillista, kun aamusta paleli koko ajan, kahvikin alkaa mennä boikottiin, kun on tullut tuota närästystä.

Rasmus kisu istuu tässä pöydällä vieressä ja kehrää <3 Se on niin komea poika! 

 

Aina mennään vanhoilla kuvilla...kun ei ole tullut uusia otettua.



Joskus on tuollainen lintuhäkki ollut,mahtaako olla enää, en muista...sellainen pienempi valkoinen on. Kaunis ja värikäs kukka on kyllä ollut.

Hei vaan!



sunnuntai 21. helmikuuta 2021

"Vaivainen vaikertaa"

 


 Kuva vanha.

Tänään katselin netistä seurakunnan tilaisuuden. Jotenkin korona tuli "lähemmäksi", kun kuulin sieltä, että eräs tuttu pariskunta on saanut koronan ja myös pastorin poika.

Kun aikaisemmin ei varsinaisesti tuttuja ole sairastunut.

Isäntä oli siellä srk:ssa käymässä, minulla oli taas vatsavaivaa, niin jäin kotiin netistä katsomaan. Ja ettei liian hyvä olo tule, niin on iskiaskipu edelleen tuntunut sekä päätä särkenyt... aina pitää jotain olla.

Kosteata säätä on ollut, lumet alkaa pudota katoilta.Onneksi kasvihuoneen kattokin on pysynyt ehjänä. Aamupäivällä juuri tuli autotallin katolta, kasvihuoneen katon kautta, lumia alas. Liukas keli on ollut, raputkin oli aamulla niin jäässä, että kun Elmo tuli ulkoa kellahti rappusissa nurin.  Onneksi ei satuttanut. Sen jälkeen mies laittoikin hiekkaa rapulle jään päälle. Varovasti kävin linnuille viemässä siemeniä laudalle, ja hakemassa postilaatikosta naapurin laittamat lehdet. Muuten en ole ulkona tänään ollut.

Ehkä huomenna tai tiistaina pitää käydä pitkästä aikaa kaupungissa asioilla.


maanantai 1. helmikuuta 2021

Eteen päin, sano mummo lumessa

 


 Stressi alkaa helpottaa, kun sain sekä lääke asian, että pankkiasian hoidettua. Oli se lääke tullut sinne apteekkiin sieltä päivystyksestä. Ei tarvinnut mennä nyt omalle lääkärille. Ja tunnusluku asiakin on alustavasti hoidettu.

Ja kun stressi alkaa helpottaa, niin muistikin alkaa pelata paremmin, toivottavasti :) On tosi ärsyttävää, että kun tulee paniikki jostain, niin muisti rupeaa pätkimään. Ulkona on kaunista, puolipilvistä. Vähän niinkuin yläkuvassa, joka on aiemmin otettu.


Käytiin isännän kanssa kauppareissulla, niin kun ajettiin kotiin päin, minä mietin sitä uusien pankkitunnusten saantia ja miten pitää ruveta sitä puhelimessa selvittelemään, kun kotiin pääsee, ahdisti ajatus... silloin tuli autoradiosta just siihen hetkeen laulu: "kyllä Jumala huolen pitää  hulluistaan, vieköön minne vain tahtoo Hän viedä"... se lohdutti kun ajatteli, että on kuitenkin "Korkeemmas käres" kaikki tuo muisti juttu ja tulevaisuus. Vaikka välillä pelottaa, että jos muisti koko ajan huononee. Mutta eihän sitä voi kuin elää päivän kerrallaan.


Näillä eväillä mennään mitä on annettu :)





sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Odotellaan

 Kiitos vielä kaikille kannustuksesta edelliseen postaukseen.

Vaan nyt on ollut vielä hankaluuksia tuon virtsatulehduksen kanssa. Reseptin piti tulla kanta.fi:n, kun joku päivystävä hoitaja sanoi laittavansa siitä pyynnön lääkärille, että ei tarvitse tulla päivystykseen. No, reseptiä ei kuitenkaan kuulunut Kantaan ja kun sitten vielä hermostuneena unohdin tunnusluvun, (eikä se ole vieläkään palutunut mieleeni) enkä päässyt sinne, niin se on vieläkin vaiheessa... onneksi olo on helpottanut, ei ole enää verta virtsassa eikä kirvelyä.

Ja nyt tuttu apteekkari/ystävä lupasi tarkistaa asian huomenna ja ilmoittaa mulle, sanoi kyllä, että jos se resepti ei ole tullut, niin kannattaa mennä lääkärille hakemaan se. Että se bakteeri voi muuten jäädä elimistöön muhimaan, niin asian ymmärsin.Huomennahan on meidän oma lääkärikin auki. Sieltä ei yleensä saa reseptiä ilman virtsanäytettä. 

Mutta onneksi on parempi olo ja pystyy rauhallisena sitä odottamaan. Kyllä sitä naisilla on kaikenlaista vaivaa ...

Isäntä lähti kahvilaan, minä olin jo juonut pari mukillista, niin en halunnut seuraksi. Korona uutisetkaan ei ole kovin mieltä ylentäviä...kun lisääntyy vaan. Onneksi on jo valostunut ja kevättä kohti kuitenkin mennään. Pysytään terveinä!


maanantai 25. tammikuuta 2021

Lunta ja loskaa

 


Hiljaiseloa tässä on ollut muutama päivä,tietysti senkin takia kun tuo selkä vaivasi. Onneksi se on nyt parempana jo, ja nilkkakin parantunut. Sen arvasinkin,koska nilkan niksahdus ei koskaan kestä pitkään.  Ulkona satoi taas lunta viime yönä, asteet on plussan puolella.

Kaupalla käytiin tänään. Ostin pakastepitsat meille ja paistoin uunissa,oli tosi maukas,minulle gluteeniton ja miehelle chilimaustettu. Liekö herkkuateriasta johtunut, että alkoi väsyttää niin, että otin pienet nokoset. Hipsu nukkui vatsan päällä ja Rasmus jalkojen välissä, joten oli mukavaa lämmintä uniseuraa <3

Isäntä kävi kaverinsa kanssa kahvilassa sillä aikaa. Olen muuten tuntenut itseni vanhaksi ja raihnaiseksi, kun on vuoronperään ollut paikat kipeinä, mutta eiköhän se tästä ala helpottaa. Tosi ihanalta tuntuu kyllä, kun ei enää ole niin vaivainen.


Nyt sataa taas lunta, sitä tuntuu riittävän. Laskuja maksoin koneella. Tietokonekin oli muuttanut itsekseen vähän näkymiä, kun oli päivittänyt itseään. Saa nähdä mitä uutta ministeristö päättää koronan suhteen... Eipä tässä mitään erikoista siis kuulu, kunhan kirjoitin.

lauantai 23. tammikuuta 2021

Ei mitään mainittavaa

Kolme pientä elefanttia marssii näin... tämän puisen elefantti-lauman saimme kerran tuttavalta. Se pitää majaa meidän olkkarin ja keittiön välisen oviaukon päällä.


Vesi valuu räystähistä ikkunan takana, +5 astetta näyttää mittari. Isännällä on tänään auttamis-hommaa eräässä luterilaisessa kirkossa, mistä nauhoitetaan kaksi Jumalanpalvelusta.Tulevat joskus myöhemmin TV:stä.

 

Mulla on edelleen selkä kipeänä,kun se "niksahti" uudelleen, alaselkä. Kerkes jo parempana olla välillä, mutta sitten lapioin vähän painavaa lunta ja piti autoa työntää... kahtenakin päivänä, kun oli niin paljon tullut lunta pihatielle. (Sen jälkeen isäntä onkin jättänyt auton lähelle tienhaaraa). Mutta kyllä se taas tästä. Voidetta ja selänlämmitin käytössä, tarvittaessa lisäksi särkylääkettä.


Äsken katselin omassa seurakunnassa nauhoitettua hartautta. Ja sen jälkeen lämmitin itselleni porkkanalaatikkoa + tomaattia ja lisäksi gluteenitonta leipää kera juuston ja kinkun. Kone pesi pyykit. Kuten huomaatte ei ole mitään mainittavaa tapahtunut.

- -- -

Tässä välissä kerkisin jo juoda kahvitkin,kera banaanin ja keksin. Käytiin eilen jo saunassakin, kun isännällä saattaa mennä iltaan tänään. Jospa tässä vielä keksisi jotain järkevää tekemistäkin :) Leppoisaa lauantaita teille.

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Pieniä vahinkoja

Alunperin hoitokoiran piti kai tulla pariksi päiväksi, mutta on nyt tänään ollut vielä kolmannen päivän. Perheen pojat (nuoret miehet) hakevat sen illalla sählyn jälkeen. Huomaa, että tuo koira alkaa olla myös vanha, kun tarvii tosi usein käydä tarpeillaan. Pari vahinkoakin sillä sattui, kun kakkasi sisälle ja kummallakin kerralla matolle... , kun emme olleet toisella kerralla kotona, ja toisella kerralla olimme yläkerrassa nukkumassa, yöllä. (Ja yöllä oli Hipsu nukkumassa yläkerrassa, niin ei voinut koiraa ottaa sinne). Onneksi molemmat matot olivat sellaisia, että mahtuivat pesukoneeseen.

 

Kiva koira se muuten on, mutta ihan kiva sekin kun lähtee kotiin :) Ei tarvii jatkuvasti ravata sen kanssa ulkona.

 


 

Itselläni niksahti nilkka taas vaihteeksi, olin vielä alakerran kellarissa, niin piti yksi rappunen kerrallaan ja kaiteesta kovasti pitäen nilkuttaa, että pääsi sisälle. Nyt siinä on kaksi tukisidettä ja särkylääkkeen otin, niin alkaa pikkuhiljaa olla parempi. Kai ne nivelsiteet on löystyneet nilkassa, kun aina välillä "napsahtavat".

 

Pitkästä aikaa laitoin kirjoituksen myös Vaatteita pikkurahalla blogiin, sekä aiemmin pari kirjotusta Kotimatkalla- blogiini.

 Että semmoista. Voimia alkavalle viikolle!

 


 



keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Rytmihäiriöitä

 


 

Tänään piti käydä lääkärissä,kun oli vuorokauden  rytmihäiriöitä, tietenkin ne kyllä loppuivat ennen kuin lääkäri oli. (Niin aina käy..) Sydänfilmi oli normaali taas, vain  pari lisälyöntiä on määrätyssä ajassa. Että jos ne lisälyönnit rupeaa enenemään , niin pitää nostaa lääkkeen annostusta, ja verenpainemittari pitäisi hankkia heti.


Oli kyllä jonkun aikaa silloin aika ikävä olo, kun sydän jumputti ja "muljahteli", väsytti ja päätä särki. Onneksi ei ollut mitään menoa silloin. Huomenna onkin taas kuntouttava ja Kylätalo-tilaisuus.




Täällä on suurimmassa osassa vaahteran lehtiä mustia läiskiä, mutta lenkiltä löysin melko hyviä lehtiä ja laitoin koristeeksi lyhtykaappiin, vähän väriä ruskean joukkoon.


Värikästä syksyä!


 

lauantai 26. syyskuuta 2020

Kipuja ja vanhaa kauneutta




 

Taas ollaan lauantaissa. Viikot menee yhdessä hujauksessa. Eikös se niin olekin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin elämä menee... onneksi on usko siitä, mihin se päättyy :)

Vaivat ei ainakaan vähene. Viime yönäkin sain ensin illalla hakea alhaalta särkylääkettä, kun iskiaskipu niin vaivasi, ja yöllä oli taas sellainen "tuikkiva" kipu jalkapohjassa, isäntä haki alhaalta mulle lisää särkylääkettä, muuten ei varmaan olisi saanut nukuttua. Aina ne vaivat usein tulee silloin kun yrittää nukkua. Täytyy viedä särkylääkettä yöpöydän laatikkoon, ettei tarvii yöllä alhaalta hakea,kun muistais.

No, on mulla välillä sellaisiakin aikoja, ettei mikään vaivaa, onneksi :) Eilen oltiin seurakunnassa, oli meidän auto täpötäysi. Ja maskit päässä oltiin seurakunnassakin. Mutta saatiin rukoilla yhden vanhemman naisen puolesta ja tavattiin pitkästä aikaa eräs toinen , nuorempi nainen, jonka puolesta oltiin rukoiltu aiemmin, sovittiin, että mennään hänen luokse kahville joskus.




Tänään siis isännällä sählypäivä ja muuten saunapäivä. Äsken syötiin pyttipannua. Nyt olisi hyvä sää käydä kävelyllä, mutta eilen ainakin oli tuo jalkapohja sen verran kipeä, että piti pian kääntyä takaisin päin.


Piristykseksi kuva, jonka otin eilen,kun pöydällä oli pesuvati (jossa pesin perunoita) ja yksi emali kansi, niin nappasin muut samantapaiset samaan kuvaan.



Vanhaa kauneutta <3 Hei vaan!


lauantai 19. syyskuuta 2020

Nyt piiputtaa nilkka

 Eilisen päivän kun olin kokonaan kotona,niin illalla vielä niksahti nilkka, jotenkin löysät nivelsiteet ilmeisesti, kun on ennenkin käynyt niin yht´äkkiä. Illalla jo pidin nilkkatukea, ja aamulla laitoin voidetta ja nilkkatuen. Pääsin jopa kauppareissulle,vaikka meinasin ensin pistää vaan isännän kauppaan. Mentiin kuitenkin yhdesssä, kun aika hyvin jo kävelin.


Kaupan pihassa oli kirpputori järjestetty, mutta mulla tää loppukuu on sen verran tiukkaa, että en halunnut mennä edes katsomaan. Vaikka eräs nainen kaupassa sanoi, että siellä on hyviä löytöjä. Kirvelevin sydämin kävelin ohi...no ei sentään :)

 

Tämän päivän ruoka oli eilisen loppuja (muussia ja salaattia) ja lisäksi kurpitsaa, jonka mies toi eilen. (Valtava kurpitsa, kuin paksu pesäpallomaila). Sitä paistoin pannulla. Olen myös syönyt sitä raakana, hyvää niinkin. Pakasteesta sulattamastani jauhelihasta tein kastikkeen muussille. Hyvä ruoka oli tämäkin.





Tänään toin viimeisenkin kukan ulkoa kuistille/verannalle. Kumpi on muuten oikea nimi tuollaiselle umpi-kuistille? Vai riippuuko se nimitys siitä mistä päin suomea ihminen on...


Kyselee "Tyhmä maalta"...

Mukavaa lauantai päivää ja viikonloppua, aurinkoista sellaista!



perjantai 18. syyskuuta 2020

Perjantaita ja aurinkoa

 "Myrskyn jälkeen on poutasää", niinkuin Kari Tapio lauloi.Täällä ei mitenkään hirveä myrsky ollut, tuuli vain puhalsi vähän kovemmin. Eilen oli kuntouttava työpäivä,onneksi vatsa oli paremmassa kunnossa. 

Pari yövierastakin on ollut lähiaikana, toinen oli asunnoton mies, ja toinen isännän kaveri,joka kysyi yösijaa,kun oli jatkamassa matkaa seuraavana päivänä, ja oli edellisenä yönä valvonut, niin ettei halunnut ajaa kotiin ja takaisin väsyneenä.


Harvemmin noita yövieraita on, mutta nyt oli pari lähes peräkkäin. Pikku huoneessa onneksi pystyy yksi henkilö nukkumaan, ja saa olla omassa rauhassaankin. Minä aina jännitän jonkun verran vieraita. Paitsi ihan vanhoja tuttuja ja omia lapsia. Introvertti mikä introvertti.


Kone pesi pyykit ja laitoin ulos kuivumaan.


Äsken katselin jääkaappia sillä silmällä, että mitä laittaisi ruokaa. Löytyihän sieltä makkaraa ja salaatti aineksia, pakasteesta piti sulattaa perunamuussia kuumenemaan ja makkaraa paistoin sen kanssa. Salaattiin laitoin kaikkea mahdollista, mitä löytyi: kurkkua, paprikaa eri väreissä, tomaattia, vesimeloonia ja salaattikastiketta. Salaatin lehtiä ei ollut, mutta ei se haitannut.




Hyvää oli, ja jälkkäriksi muutama vesimeloonin kappale.


Mulla oli eilen vähän korva ja kurkku kipeänä, ja menin jo kahdeksan aikaan sänkyyn lukemaan . Yöksi otin särkylääkkeen ja sain oikein hyvin nukuttua. On se parempi nyt, tuntuu vaan niinkuin olisi pala kurkussa...ja limaa paljon. Toivottavasti menee ohi. Ei ehkä arvaa mennä srk:n tänä iltana...

 

Hei taas!



lauantai 29. elokuuta 2020

Viikon loppua!








Kuva vanha



Hei vaan! Kahtena päivänä kun oli "vastuita", niin johan oli vatsa eilen jo huonossa kunnossa. Onneksi lääke auttoi sen verran (ja varmasti Herrakin :) , että eilis iltainen todistus-vuoro meni kuitenkin hyvin, kotoa lähtiessä vielä vatsa vaivasi, srk:ssa ei juurikaan koko aikana, mutta sitten kotona on taas vaivannut siitä lähtien. Harvinaisen paljon oli ihmisiä srk:ssa. Minun piti (pitäisi) siivota tänään, mutta ainakin nyt tuntuu, että olen ihan "rättiväsy".


Muutenkin olen vähän huonommin nukkunut, pari-kolme kertaa yössä herännyt ja sit kun herää yöllä, tuntuu että pitää käydä vessassa...no, isännällä on vähän sama vaiva...me tullaan vanhaksi ilmeisesti.
Isännällä vielä tämä viikonloppu näytelmät, ja sähly tietysti, onneksi hän ei juurikaan jännitä mitään.



Tosiaan, itse istun poikkeuksellisesti vielä yöpaita ja villatakki päällä ja villasukat  jalassa koneella, ja odotan, jos tässä piristyisi. Sisällä alkaa olla jo aika viileää yön jälkeen. Ulkona "taivas on sininen, huimaa sen kauneus", niinkuin eräs laulaja lauloi aikanaan. En nyt muista nimeä.



Eilen raijattiin  tiilikuorma kotiin, peräkärryllinen vanhoja tiiliä, 40-luvulta kuulemma, oli naapuri tiennyt kertoa. Jos nyt pukisi päälle ja ottaisi itseään niskasta kiinni, jos saisi jotain aikaankin. Hei vaan taas.




torstai 13. elokuuta 2020

Hermot menee vatsahermojen kanssa






Voi noita vatsahermoja!! Illalla menin nukkumaan ja otin melatoniinin, ajattelin, että saan äkkiä nukuttua enkä jännitä "työpäivää"... Nukuin muutaman tunnin ja heräsin, mahassa kiersi ja uni oli kaikonnut jonnekkin. Siinä sitten hermoilin ja olin yhdessä vaiheessa jo sitä mieltä, etten voi tällä vatsalla lähteä varmaan aamulla mihinkään. Rukoilin ja yritin saada unta, lopuksi nukahdin uudestaan ja sain nukuttua aamuun, kellon soittoon. Ja vatsakin oli suht kunnossa, otin kuitenkin lääkkeen.



Loppujen lopuksi työpäivä meni ihan hyvin ja joskus puoli kahden aikaan oltiin jo kotona, jolloin laitoin lihaa uuniin paistumaan ja menin sänkyyn korvaamaan yöllä valvomaani. Niin väsytti... olin puoli unessa, niin eikö ulos päästämäni Elmo-koira alkanut haukkua räksyttää, pahus...
Päästin sen sisälle ja eikös se rupesi haukkumaan sisälläkin, kun haistoi lihan tuoksun uunista... pistin äkkiä sen takaisin ulos ja yritin hautautua Hipsun kanssa viltin alle. Mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Mies oli kyllä ottanut ylkerrassa nokoset ja keitti sitten kahvin, kahvin juotuani väsymys helpotti.



Meillä oli soppiksella ollut vain "leipäkirkko", eli ei ollut varsinaista ruokaa, muuta kuin voileipiä, mehua, kahvia ja kakkua. Minä en niitä voinut syödä, muuta kuin kahvin juoda ja muuten oli gluteenittomat omat eväät. Meillä työntekijöillä oli hengityssuojat ja kumihanskat, joten aika turvallista ihmisille varmaan oli, myös pöydät olivat enemmän erillään ja välit suurempia tuolien välillä. Ja tietysti käsidesit myös käytössä. Ja leivän jakelua myös lopussa.




Eilen kun tytöt ja tytöntyttö olivat meillä niin juotiin kahvit ulkona ja kävimme yhdessä poimimassa vadelmia. (Tytöt halusivat). Omat keräämäni laitoin pakkaseen ja tytöt otti omansa. Oli niin kiva tavata rakkaita!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Mitä ihmeen allergiaa...







Tänään menin metsään katsomaan onko metsässä mitään marjoja. Olihan siellä vanhalla hakkuu aukiolla vadelmia aika hyvinkin. Niitä aloin poimimaan ja sainkin kokeeksi mukaan ottamani muovikipon täyteen ja enemmänkin olisi ollut...
...mutta, mutta ..koko ajan oli ihan hirveä nuha, eikä ollut kuin yksi nenäliina mukana.



En tiedä mikä ihme siellä aiheutti allergiaa, hädin tuskin pystyin astian täyteen keräämään...menin kotiin ja nuha vaan paheni...aivastutti koko ajan ...loppujen lopuksi otin toisen allergia tabletin (aamulla olin jo ottanut). Mieskin oli tullut kotiin ja ihmetteli nuhaani, siinä vaiheessa olin vielä sanonut, että menen huomenna kerämään lisää vadelmia.









Nuha on edelleen,nyt kun kirjoitan, mutta allergialääke sen on jo vaikuttanut, ettei ihan koko ajan tarvitse nenää niistää. Nyt jo tuntuu, ettei kyllä kannata mennä sinne metsään kuitenkaan...kun niin kauan kesti tuo nuha....
Voi harmi, mielellään olisi kerännyt ne loputkin vadelmat pois.



Hoh-hoijaa, kaikkea sitä!