Torstai on toivoa täynnä..

 

 ...sanottiin joskus. Ainakin meillä on taas kylätalo-tilaisuus tänä iltana. Onkin isännän ja minun vuoro olla vastuussa. Entinen naapuri lupasi tulla  "todistamaan" eli kertomaan uskostaan.

Eräs ystävä lupasi tuoda kahvileivän. Ehkä tuo kylätalo-tilaisuus tuo toivoa omalta pieneltä osaltaan niille jotka sinne tulevat.

Eilen oltiin soppakirkolla eli soppiksella, vapaa kirkon sellaisella. Sen jälkeen olimme mukana leivän jaossa, loput jääneet leivät toimme meidän pakastimeen.

Aurinkoinenkin vielä paistaa ja tuo iloa maailmaan.

Kuvissa saatuja kukkia joskus synttärinä. (Silloin kun täytin 60).

Toissapäivänä kävi kaivuri rikkomassa jäätä tuosta tieltä, joka oli kauheassa kunnossa. Nyt siitä pääsee vesi pellolta virtaamaan paremmin pois tien yli, ettei "kasaannu" tielle.

On melkein joka päivä ollut jotakin kaupungissa käyntiä. Nyt pistinkin pesukoneen päälle, odotan vain kevät kelejä, että saisi pyykit nopeammin kuivaksi, kun saisi pistää ulos kuivumaan. En ole vielä kokeillut kuivuisivatko ulkona, vaan kuivatan kellari  kerroksessa telineessä, ja vähän kerrallaan tuon sisälle loppukuivatukseen. Käy se niinkin :)

Toiveikasta torstaita kaikesta maailman tilanteesta huolimatta!

Erilaisia huolia

 

 Kuva vanha.

Heippa! Onneksi vatsa on taas parempana, se vaikuttaa koko olemiseen ja mielialaan, jos vatsa on huonossa kunnossa. Eräs naapuri valitti Elmosta, ja nyt ollaan jouduttu pitämään sitä kiinni koko ajan. Ja sen sijaan muut naapurit säälittelevät Elmoa, kun se joutuu olemaan koko ajan kiinni. Tänäänkin kauppareissulla eräs pellon takana oleva naapuri kyseli, miksi talutamme Elmoa remmissä...kun oli ikkunasta nähnyt ilmeisesti, ja säälitteli sitä, kun on tottunut olemaan vapaana, ja nyt joutuu olemaan kiinni. Eikä pääse edes tervehtimään naapurin miestä, joka on sen paras kaveri.

No ehkä Elmo tottuu siihen ajan kanssa. Sen verran pahan uhkauksen antoi se valittaja, että nyt pidetään se kiinni.

Ainahan sitä pitää jotain huolen aihetta olla. Rasmuskin on ollut jo päiviä poissa, alan vähitellen huolestua siitäkin. Hipsu uskollisesti on kotona ja käy mun ja Elmon kanssa lenkillä alkumatkasta.

Tänään täydennettiin lääkevarastoa ja käytiin kaupassa. Autoon pitäisi vaihtaa kesärenkaat, isäntä niistä kyselikin jo, mutta lupasivat tarkistaa onko vielä varastossa. Kun täytyy ostaa uudet.

Minä aloin neulomaan sukkia (toisin sanoen kokeilemaan osaanko vielä), mutta olen jumittunut kantapäähän. Apunani mulla on kaksi kirjaa, ohjetta, jommasta kummasta pitäisi apu löytyä.

Että tällaista tänään.

Eteen päin, sano mummo lumessa

 

 Stressi alkaa helpottaa, kun sain sekä lääke asian, että pankkiasian hoidettua. Oli se lääke tullut sinne apteekkiin sieltä päivystyksestä. Ei tarvinnut mennä nyt omalle lääkärille. Ja tunnusluku asiakin on alustavasti hoidettu.

Ja kun stressi alkaa helpottaa, niin muistikin alkaa pelata paremmin, toivottavasti :) On tosi ärsyttävää, että kun tulee paniikki jostain, niin muisti rupeaa pätkimään. Ulkona on kaunista, puolipilvistä. Vähän niinkuin yläkuvassa, joka on aiemmin otettu.

Käytiin isännän kanssa kauppareissulla, niin kun ajettiin kotiin päin, minä mietin sitä uusien pankkitunnusten saantia ja miten pitää ruveta sitä puhelimessa selvittelemään, kun kotiin pääsee, ahdisti ajatus... silloin tuli autoradiosta just siihen hetkeen laulu: "kyllä Jumala huolen pitää  hulluistaan, vieköön minne vain tahtoo Hän viedä"... se lohdutti kun ajatteli, että on kuitenkin "Korkeemmas käres" kaikki tuo muisti juttu ja tulevaisuus. Vaikka välillä pelottaa, että jos muisti koko ajan huononee. Mutta eihän sitä voi kuin elää päivän kerrallaan.

Näillä eväillä mennään mitä on annettu :)

Harmituksia

Tänään oltiin kaupungissa. Taas on ongelmia auton kanssa... kiukuttelin siitä vähän Herralle, mutta kyllä Hän sen kestää. Huomenna täytyy viedä korjaukseen, kun korjaamo oli tänään kiinni. Saa nähdä kauanko on sitten korjattavana, menee elämä taas vähän hankalammaksi.



Kirjastosta hain varaamani kirjan "Taivaan rajalla". Jossa on ihmisten kokemia kuoleman raja-kokemuksia. Ja kaupassa ja apteekissa käytiin.

Tänään on ollutkin vähän viileämpää, mutta taisi luvata taas lämpenevää. Aurinko kyllä paistaa, mutta tuuli on viileämpi. Kävin kyllä aurinkoisessa nurkassani ulkona juomassa kahvin. Se oli tarpeen, kun hetkeksi olin torkahtanut lukemisen jälkeen. (Tosin uneen olin kuullut oman kuorsaukseni välillä , voihan rähmä)...



Toivotaan autolle jatkopäiviä tai meille parempaa autoa! Aina saa niitten kanssa tapella! Mutta näillä mennään, tää on vaan maallista.

Omenaista

"Pitkästä aikaa" rupesin taas tekemään tilkuista jotakin...omenaiset pannulaput. Valitettavasti sekään ei saanut välttämättä irti mun ajatuksia muista vähemmän mukavista asioista..








Eräs niistä se, että ei vielä saatu autoa korjaamolta, menee loppuviikkoon :( Oltiin tänään kyllä kaupungissa,(kun alunperin piti auto saada jo tänään), mentiin tuttavan kyydillä ja tultiin bussilla takaisin. Sainpahan hoidettua mieltä painavan pankkiasian samalla. Meidän pankki lähtee nyt keväällä pois paikkakunnalta kokonaan, onneksi asiat voi hoitaa netin kautta. Kävin myös kirjastossa lainaamassa jatko-osia Eila Paynen Karjalan tyttö -sarjaan. Kaupassa käytiin samalla, kun kaupalla jäätiin pois bussista, onneksi mies kantoi nyt ostokset :)




Ja onneksi ei huomenna tarvitse lähteä mihinkään, torstaina on sitten taas päästävä töihin jollakin konstilla.(Eli bussilla tai tuttavan kyydissä). Ei se haittaisi bussilla menokaan, jos se menisi tuosta ison tien pysäkiltä,mutta kun ensin pitää mennä kaupalle asti kävellen.Ja tullessa sama toisinpäin. Tämän hetkisen tiedon mukaan pitäisi saada auto korjaamolta torstaina tai perjantaina. Toivottavasti edes silloin.




Eipä tässä muuta.

Levoton sielu

(Kuva vanha)






Levoton olo on huomisen pitkän muistitestin vuoksi. Ja silti ei saisi jännittää, kun sinne menee...se voi muuten vaikuttaa tulokseen. Mutta olen laittanut "siskoille" rukouspyynnön ja haluan luottaa siihen, että Herra tyynnyttää mun mieleni kun sinne menen. Saa muistaa mua rukouksin ken tahtoo :)
Ensin käydään ruokailussa syömässä ja sitten menen sinne testiin. Ensi viikolla on sitten siitä lääkärin aika.





Vielä tänäänkin on kurkku ollut jonkun verran kipeä...pitkään kestää sekin. Limaa kyllä on nyt ruvennut irtoamaan. Ensimmäistä kertaan moniin päiviin olen ilman kaulaliinaa sisällä. Kaulaliina kun kivasti lämmitti kurkkua. Tänään vaan oli niin lämmin, kun puuhellalla laitoin ruokaa ja keitin miehelle inkiväärijuomaa, lopuksi vielä keitin hellalla pannukahvia. Eräs tuttu mies oli käymässä ja juotiin sitten kahvit. Ulkonakaan en ole juurikaan ollut moneen päivään, muuta kuin kaupassa käymässä ja linnuille ruokaa laittamassa pihalle.






Tänään hain vintistä kirkasvalo-lampun,kun eräästä blogista sain "muistutuksen", että voisi olla jo sen aika. Yleensä kun aiemmin se on ollut kevät/kesä ajat sisällä niin olen sen muistanut aina nähdessäni sen laatikossaan, nyt se oli totaalisesti "poissa silmistä, poissa mielestä". Ehkä tuo kirkasvalokin alkaa piristää,kun pääsen sitä käyttämään, ja väsymys helpottaa.





Eipä tässä muutakaan...eteenpäin sanoi mummo lumessa...tosin täällä sitä lunta ei ole.

Pahuksen laitteet

Kaivoin kuvitukseksi kuvan Rasmuksesta (joka ei ole vielä tullut kotiin...)









Kyllä ottaa päähän nää laitteet... Kun en eilen päässyt kännykällä tilaamaan lääkäriä, piti käydä tänään paikan päällä tilaamassa aika, onneksi se on nyt tilattu. Kaupungissa kävin kysymässä DNA:lta tuosta kuvien siirrosta, niin kyllä se oli oikein kun olin sillä latausjohdolla kokeillut siirtää, niinkuin Emilie sanoi, mutta en saanut kuvia laitettua..Liikkeestä sain nyt lisäneuvoja, mutta ei sekään auttanut, päinvastoin tietokone simahti...onneksi ei sentään kokonaan... Käytiin lenkillä miehen ja koiran kanssa, niin sitten sen jälkeen tää taas pelasi...mutta en nyt uskalla kuvien siirtoa enää kokeilla. Täytyy varmaan pysytellä digikamerassa blogin suhteen, ainakin niin kauan kun joku tietokone-nero neuvoo mua. Harmi vaan, kun kännyssäkin olisi niin hyvä kamera. Huomenna tosin on taas Laulusiskojen harkat, niin sieltä voisi löytyä tietokoneihmisiä :)




Sitten piti vielä käydä meidän yhteisen (lue miehen) s-postia katsomassa onko sinne tullut mitään, niin sitten en meinannut taas päästä blogiin... huh huijaa...
Omassa s-postissakin oli vaikka kuinka paljon viestejä, mutta ei onneksi mitään kiireellistä.





Väsyttää nuo ongelmat. Ulkona ilta alkaa hämärtyä ja Hipsu tässä mun tietokone pöydällä tuijottelee ulos hämärään. Mutta me mennään taas saunaan ja luotetaan siihen tekstiin, mikä meillä saunan seinällä on: " Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat kaikki maailman surut."

Muisti mietittävänä

Eilen olin siellä muistilääkärin vastaanotolla, ja hän laittoi minulle kuitenkin lähetteen siihen laajempaan muistitestiin, koska molemmat minun unohtamat asiat siinä pienessä muistitestissä olivat lähimuistin alueella. Hän myös sanoi, että se lyhyt muistitesti onkin oikeastaan vanhemille ihmisille. Hyvähän se on , että tutkitaan, mutta hieman alkoi taas pelottaa... Kun olen itsekin huomannut, että se lähimuisti on huono.




No, tänä aamuna sitten varasin ajan siihen laajempaan muistitestiin, sain sen marraskuulle. Ja sen jälkeen sitten aika taas sille muistilääkärille eli geriatrille. Ystävälle laitoin myös viestiä, hän ymmärtää pelkoni,kun itsellään on ollut myös muisti-ongelmia ja jonkun verran alentunut muisti. Mutta Jumalan kämmenellähän tässä ollaan, joten ei kannata liikaa huolehtia. Minä vaan olen niin hyvä juuri asioiden murehtimisessa ja huolehtimisessa...





Onneksi illalla on taas Laulusiskojen tapaaminen/harkat. Saa muuta ajateltavaa :) Tänään voisi mennä taas ulkoilemaankin,kun kerrankin paistaa aurinko iloisesti :)

Kohtalon kolhuja

Kyllä oli taas sellainen päivä, että meinasi ikävyydet nujertaa meikäläisen... auto ei mennyt katsastuksesta läpi, löytyi lisää vikoja ja meni ajokieltoon :(
Ei kannata enää korjauttaa, harmittaa kun korjaukseen (uusiin osiin) pistetyt rahat meni "Kankkulan kaivoon" :( Mutta sen verran vikoja löytyi yllätyksenä, joiden korjaus olisi kallista, niin ennemmin kannattaa etsiä toinen auto. Lisäksi harmitti, kun soppiksella unohtui muutama asia, joista minun olisi pitänyt huolehtia, enkä ollenkaan muistanut..ei mitään maata mullistavaa, mutta itseä kyllä harmitti...





Kylätalollekin piti kyytiä kysellä muilta, kun kaikenlaista tavaraa piti ottaa mukaan: basso, kaiutin, kahvitteluun tarvittavat tarvikkeet, lauluvihkot ym. Onneksi pääsimme meidän pastorin kyydillä mennen tullen. Ja vanhat täditkin pastori haki (kun yleensä me ollaan haettu).
Onneksi kuitenkin tilaisuus paransi mielialaa, ettei tunnu ihan toivottomalta. Ja Kylätalon ruuanjakelusta saatiin taas ruoka-tavaraa :)

Mieli vähän maassa...

Siis minulla...ei Rasmuksella, joka tuossa kuvassa on :)





Vatsavaivaa ja alakuloa on nyt ollut. Silti sain sentään aikaiseksi aamupuoleen imuroida viikonlopuksi. Sitä ennen on kaksi päivää, huomenna Soppakirkko ja Kylätalo, johon olen yrittänyt järjestää itselleni kyytiä, nyt on lupailtu kyyti huomis-illaks. Ja "vanhoille tädeille" sain myös järjestettyä kyydin. Soppikselle ja takaisin pääsen vielä miehen kyydissä.
Ylihuomenna on sitten vielä "todistusvuoro" srk:ssa, sinne luvattiin tulla minut hakemaan.





Mies onkin sitten reilu kolme päivää reissussa. Toivottavasti heillä on mukava reissu, vaikkakin työn ja evankelioinnin merkeissä. Minulla on vatsa on ollut edelleen ikävän huonossa kunnossa ja toivon, että se tokenee huomiseen mennessä. Nämä kaikenlaiset "stressit" ei tee hyvää vatsalle. Minun pahin vikani on stressaaminen. Mutta kun sille ei oikein itse voi mitään...en osaa muuttaa itseäni.





Ulkona ukkosti vähän ja Elmo pelkäsi ja haukkui, muttei halunnut tulla sisään. Nyt on taivaalla harmaat pilvet. Pitäisi varmaan vaihtaa yöpöydällä olevat kirjat johonkin piristävimpiin...nyt siellä on vain kaksi kuolemasta kertovaa keskeneräistä kirjaa. Molemmat jostain meille tulleita ja jääneet aiemmin lukematta aiheen takia...
Ei ehkä näin puolimasentuneena kannata lukea niitä. Vaikka niissä kyllä kummassakin kerrotaan uskosta myös.





Ei mitään piristävää postiakaan ole tullut, tänäänkään ei mitään ollut laatikossa. Pitäisi kai iloita, ettei tullut laskuja :) Vähän positiivisempaa juttua on Kotimatkalla-blogin puolella, jota aamulla kirjoitin. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu :)

Älkää lukeko, jos ette halua kuulla valitusta!

Kyllä taas tuntuu, että tuo blogini nimi "Ilo elää" ei pidä ollenkaan paikkansa. Kun masennuksen, väsymyksen ja huolten aallot yrittävät syöksyä ylleni. Siitä huolimatta on taas selvittävä tämänkin viikon velvoitteista. Eilen iltapuolella tuli miehen kanssa sanomista ja herkkä kun olen, niin menin yläkertaan saadakseni olla rauhassa, no itkemiseksihän se meni, ja jopa nukahdin itkuuni. Varmaan tunnin nukuin ja kävin alakerrassa vaan syömässä puuroa ja pesemässä hampaat, kiskoin yöpaidan päälle (kahdeksan aikaan illalla), ja menin sänkyyn hetkeksi lukemaan..en oikein jaksanut siihenkään keskittyä niin otin vaan melatoniinin ja jatkoin nukkumista. Kiitos Herralle, että tuo melatoniini auttaa minulle, että saan sen kanssa hyvin nukuttua...eikä tarvii ahdistuneena pyöriä sängyssä. Aamulla kun heräsin mies oli jo lähtenyt kaupunkiin.






Tosin aamullakin vielä ahdisti ja itkettikin ja rukouspyyntöjä lähettelin ystäville. Vasta 10 jälkeen sain pistettyä päivävaatteet päälle. Onneksi kuitenkin on saanut olla yksin kotona rauhoittumassa.






Tänään meillä on toinen pistos punkkibussilla iltapäivällä naapuri-paikkakunnalla. Huomenna työpäivä soppiksella ja vähän sanottavaa siellä hartaudessakin. Huomen illalla sitten Kylätalo-kokous. Luultavasti sen päivän jälkeen olen ihan "naatti", mutta perjantaina sitten taas miehen kanssa Hesan reissu ja illalla srk.
Toivon vaan, että tällä kertaa mies ei kutsuisi vieraita viikonlopuksi :)...






Tää blogi on mulle sellainen päiväkirjamainen henkireikä...joten valitan kun joudutte kuulemaan valitusta. Mutta ehkäpä se ilo elää taas joskus! "Eletään Toivossa" sanoi lapamato.


Ps. Kuva on vanha.

Vatsa ja hermot

Pääsin sinne 80-vuotis kahveille ja kahvin kaatelijana tuli toimittua. Kirjastossa kävin ennen sitä ja lainasin muutaman kirjan. Pari kirjaa, joissa puhutaan vatsasta ja yhden muun. Tuota "Suoliston salaisuus" aloin lukea jo kirjastossa. Se vahvistaa sen, mitä olen itsekin ajatellut.










Hyvä (ja hauska kirja, hauskasti kirjoitettu :) ja kertoo siitä(kin), että miten pää ja suolisto ovat yhteydessä toisiinsa, eli usein voivat vatsavaivat, stressi ja masennus olla sidoksissa toisiinsa.












Minä olen kova jännittämään ja stressaamaan, vaikka nyt olenkin yrittänyt elää vain päivän kerrallaan, ei se aina onnistu. Elämän epäonnistumiset ovat vetäneet itsetuntoni niin alas, että stressaan niin monenlaisia asioita, sellaisiakin, jotka muille ovat ihan iisi juttu. Mutta näillähän sitä on mentävä, mitä on annettu. Mutta ei siis ihme jos psyykkisen puolen lisäksi on myös fyysinen puoli alkanut oireilla.





Mutta "Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato"....näitä kuuluisia sanontoja :)

Vähän valkoista

Vähän lunta oli tullut lisää yöllä.















Ei sitä kyllä paljon ole, pysyisi nyt joulun ajan, toisi tunnelmaa.















Kynttilöitä olen laittanut lisää ja kaivanut esiin viimevuotisen jouluisen tikkuaskin, jossa tontut nukkuvat :) Itse tehty tietty.





















Kirppislankojen mukana on tullut mohairlankaa, josta en koskaan keksi mitään tekemistä, niinpä muutamien tv:n katselu tuokioiden aikana neuloin siitä kaulaliinan.














Yhtenä iltana kun mies oli kotona (ettei ollut Vivamossa) tuli "Matka maan keskipisteeseen"-leffa telkkarista, pitihän se katsoa, vaikka olen nähnyt ennenkin.
Jules Vernen "Matka maan keskipisteeseen" oli yksi lempikirjoistani nuorena. Taisin antaa sen joskus vanhimmalle pojalleni.
Tänään on miehellä viimeinen koitos Vivamossa, ja huomennahan onkin jo muuta ohjelmaa lähes koko päivälle. Ehkä ehtisin vielä kirppiksellekin jos hyvin käy :) Ja jotain pikku lahjaakin pitäisi vielä katsoa. Tuskinpa enää huomisen jälkeen tulee itsellä kaupungissa käytyä ennen joulua.








Vatsa on taas vaivannut pari päivää kovasti, ja sain uuden lääkekuurin kun sitä pyysin, puhelinmääräyksenä, kun vaan pääsen apteekista hakemaan. Samalla sain reseptillä toista "luontaistuotetta" vatsan toimintaa tasoittamaan...se kun on reseptillä halvempaa. Nuo oli hyvät asiat. Lisäksi ilmeisesti kohta saan taas rahaakin, se kun on ollut "kortilla" sen sairasloman jälkeen, mitä ne eivät hyväksyneet Kelassa. Onneksi vihdoin ymmärsin netissä kysyä Kelasta koska sitä saan, ja sainkin tehdä hakemuksen saman tien. Minä tyhmä luulin, että ne ilmoittaa/laittaa mulle paperit koska saa hakea sitä. Toivottavasti siihen ei enää mitään häikkää tule. Johan tässä pari kuukautta menikin ilman rahaa, juuri pysyin "kuosissa" veronpalautuksen, koiranhoito-korvauksen ja tytön antaman lainan turvin. Jopa laskut tuli maksettua ja asuntolainan lyhennys joka meneekin suoraan tililtä. Että ei tässä mitään hätää ole. Ja mies on tietysti maksanut oman osansa laskuista. Ihmeesti se Herra vaan auttoi taas tästäkin koettemuksesta läpi.
















Vielä kun saan nähdä, että se työmarkkina-tuki tulee tosiaan mulle, niin voin huokaista helpotuksesta. Siihen sairasloman hylkäykseen, josta valitin, ei ole tullut vielä mitään vastausta. Mutta joulua kohti mennään, eikä ajatella ikäviä :)

Kylmää ja ikäviä mietteiä, sorry!

Mies lähti aamulla kaupunkiin ja oli laittanut muutaman puun uuniin. Minusta täällä tuntui niin viileältä (19 astetta), että pistin päälleni fleese-takin ja kiedoin "hameekseni" fleese-viltin sisähousujen päälle, kun istahdin tähän koneelle. Puita myös lisäsin uuniin, joka ei onneksi ollut kerinnyt vielä sammua. Eiköhän sitä lämpöä sieltä tule. "Lisätään lämpöä"...laulaa Tuure Kilpeläinenkin. Ulkona lämpötila on nyt nollassa.









Kuva eiliseltä, nyt on pilvistä.






Ensimmäiset jouluvalot laitoin ulos viikonloppuna. Surkean pieniltä kyllä näyttää pimeän keskellä.










Tällä viikolla pitää odotella työkkärin soittoa, ans kattoo nyt mitä tuleman pitää. Jostain työkokeilusta oli taas puhe.





Eilen kun tuli kasa laskuja, niin siellä oli myös sairaala- ja lääkärilaskuja, yhteensä yli satanen ja kun siihen lisätään se reilu 400 e (työmarkkinatuki, puhtaana), mikä jää tulematta, jos ei valitus mene läpi, niin noissa sairasteluissa hävisin sitten yli 500 e. Ei kannata sairastaa ei, tai ei ainakaan mennä lääkäriin. Köyhät kyykkyyn vaan! Soskuunkaan ei kannata yrittää mennä, kun tulee veronpalautus ens kuun alussa. Siitä olen yrittänyt aina jättää jotain jouluksi, mutta nyt se taitaa mennä niihin laskuihin. Joten näillä mennään.





Kyllä mun pitäisi käydä vielä niissä muistitesteissä, mutta katsotaan nyt menenkö. Toivottavasti teitä ei haittaa ikävistä asioista puhuminen...tää on vaan mun purkautumiskeino. Tosin olen ajatellut myös varata aikaa psykiatriselta sairaanhoitajalta, keskustelu aikaa, tään stressin ja vanhojen käsittelemättömien asioiden takia...muistelisin vähän, että se on ilmainen... no katsotaan tuleeko mentyä... ei tarvitsisi teille valittaa :) Esim. eilen taas kauhistelin tuota kolmen kuukauden sähkölaskua, jossa sähkön kulutus on n.26 e ja siirtomaksut noin 66 e, jotain mätää tässä maailmassa pitää olla, kun siirtomaksut vie noin ison osan sähkölaskusta ja niihin ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka säästäisi sähköä.







Välillä aamulla tuntuu, että olis paljon mukavampi jäädä sinne peiton alle kuin nousta tähän uuteen päivään ja kylmään maailmaan, jossa ei ole kuin ikäviä uutisia. Joka aamu silti sitkeesti nousen ja vielä ihan "ihmisten aikaankin", tänäänkin puoli 8:lta.




Sorry, tästä tuli tämmöinen valituspostaus. Ehkä seuraavalla kerralla iloisempaa, eletään toivossa kuitenkin :)

Muisti palailee pätkittäin...

...niinkuin Uuno Turhapurolla. Vietin nimittäin yön ja puoli päivää sairaalassa. Olin saanut eilen uusintana sen "Totaalisen ohimenevän muistinmenetyksen", jonka joskus kolme vuotta sitten sain.



Olin seurannassa ja siitä en kovinkaan paljoa muista, niinkuin en paljoa muutenkaan eilisestä, varsinkaan illasta. Puolenyön jälkeen pääsin osastolle nukkumaan.Silloin edellisen kerran kun olin sen saanut, niin sanottiin, ettei se yleensä tule uudestaan. Mutta niin vaan tuli. Liekö ollut niin kova henkinen paine viime aikoina ja sitten kun eilen vielä pahoitin mieleni, niin sen jälkeen se oli tullut. Ehkä aivot vaan kuormittuivat liikaa. Nyt sitten sanoivatkin, että se voi uusia muutaman kerran joillakin...




Pää kuvattiin ja siinä ei ollut kuitenkaan mitään. EEG:hen sain ajan ensi maanantaiksi. Silloinhan mulla on myös "jälkitarkastus" vatsavaivoista, samana päivänä. Ja siihen astihan mulla on vielä sairaslomaa, jos Kela on sen hyväksynyt. Ei ole tietoa sieltä tullut.
Vatsavaivat on onneksi pysyneet nyt aika hyvin poissa.




Yritin rikkonaisen yön jälkeen nukahtaa tuossa pikkuhuoneen laverilla, mutta en saanut kuitenkaan unta, pää vaan särki. Ei vanhuus tule yksin, ei! Kerkisin jo ajatella, että mulla on varmaan joku Altzhaimer tulossa, onneksi ei kai kuitenkaan! (Kun muisti on muutenkin huonontunut). Muistitestiinkin minun piti päästä, sellaiseen laajempaan, mutta nyt en kuollaksenikaan muista pitikö se itse tilata vai tuleeko siihen aika :(




Mutta kiva kun pääsi taas kotiin!

Pienet löydöt ym.

Tänä aamuna heräsin 4-5 aikoihin ja ahdisti sen verran, että en saanut enää unta vaan kuuden maissa nousin sitten sängystä.
Koko päivän on kuitenkin väsyttänyt ja haukottanut. Kaupunkiin mentiin jo aamusta. Kirppiksellä poikkesin pitkästä aikaa.Kaunista villalankaa löysin, hintaan 1,80 yhteensä.











Sekä tämmöisen pikkuisen reen, joka käy vaikka johonkin jouluasetelmaan 0,20 e.












Soppakirkossa oltiin hartaudessa ja syömässä, ja sen jälkeen eräs tuttu kaveri tuli meille korjaamaan ulko-oven lukon, joka oli jo "pitkään" ollut toimimaton. Olimme laittaneet vain sisäoven lukkoon, eli kuistia pitemmälle ei kukaan kuitenkaan päässyt :)

Kahvit juotiin ja mies lähti heittämään kaveria kotiin.




Huomenna mennään moikkaamaan isoja hoitokoiria. Useampana päivänä. Niitten kanssa seurustellaan. Hyvää viikonjatkoa!

Ihania blogeja

Kun itse olen blogannut "pienen ikuisuuden", niin olen ehtinyt myös seuraamaan monenlaisia blogeja, joista osa on jo lopettanutkin, mutta onneksi blogit ovat bloggerissa, niin että niissä voi vieläkin poiketa katsomassa kaikenlaisia ideoita ja kauniita kuvia.




Yksi yli muiden oli Riitta Sinikan ihana "Romulyyli"-blogi! Jo nimestä huomaa, että se sopii minullekin :) Blogissa on iloa, ideoita, värien juhlaa, kauneutta, boheemia sisustusta. Riitalla oli myös blogit "Romulyylin jouluntaikaa" sekä "Romulyylin puutarhablogi".








Tässä pari kuvaa Riitan kesähuoneesta ja kuistilta, kuvat olivat v.2014 Unelmien Talo ja koti-lehdessä nro 4.





















Myös Maijan ihana retroblogi "Rynttyliisan kotkotukset" oli mieleistä luettavaa. Maijalta sain tämän kortin joskus varmaan arvontavoiton mukana.












Sulo Heinolan "Postikorttien tarinoita" blogista olen myös käynyt katsomassa keräilykortteja.








Yksi ihana on myös Tannin "Kotipellolla"-blogi ideoineen. Siellä taitaa vielä välillä olla postauksia.





On aina haikeata kun joku kivan blogin pitäjä lopettaa, mutta onneksi tulee uusia, kun vaan löytää. Kiitokset teille kaikille blogiystäville, joiden blogeissa olen vieraillut, joidenkin jo vuosikausia. Kertokaa vinkkejä mukavista inspiroivista blogeista, jos tulee mieleen :) Minä en taida osata bloggailua lopettaa, vaan olen tainnut jäädä koukkuun. Nyt tällä hetkellä on kaikenlaisia paineita, niin kirjoittaminen helpottaa. Kyllä asiat osaavat mennä joskus solmuun, mutta ehkä kaikesta taas selvitään.






Kelan kanssa on ollut hankaluuksia ja viime yönä tuli virtsatulehdus, onneksi mulla oli apteekissa valmiina lääke. Yhden tabletin vasta olen ottanut, ja nyt jo alkaa helpottamaan vähäsen.






Tämmöisiä ihanuuksia olen saanut: Tämän kirjan ystävien kirppiksellä myymättä jääneistä tavaroista.














Ja tämä ilmaislaatikosta :), siis tuo huopatabletti.












Heippa!

Vaiva poikineen :(

Tänään mies oli aamusta puuhommissa, ja soitti minulle, että tulisinko auttamaan häntä. No, pistin ulkovaatteet päälle ja läksin katsomaan, mitä pitäisi tehdä. Hänellä oli yksi pätkitty puu ja sen paloitellut pätkät pitäisi saada mäen alapuolelle kasaan.
Pätkät olivat aika pitkiä tai lyhyempiä paksumpia, ensimmäiset minäkin kannoin alas, mutta loput pyörittelin rinnettä alas. Se kumarteluko lie taas aiheuttanut mulle huimaavan olon. (Kerran aikaisemmin kun oli tullut myös juuri puiden kanssa kumartelusta huimaava/huono olo). Joten loppuvaiheessa jätinkin miehen jatkamaan loppuun ja menin itse kotiin sohvalle lepämään.
Ihmettelen vaan itsekin noita huonoja oloja, mitä milloin mistäkin tulee. Mieskin varmaan ajattelee, että eihän tuosta vaimosta ole enää mihinkään fyysiseen työhön...











Olen kyllä perjantaina menossa niskahierontaan, jonka sain lahjaksi. Toivottavasti siitä olisi apua niskajumiin. Pääsen jopa kolme kertaa tutulle hierojalle, se on ylellisyyttä <3 Mutta ei nuo jumit ja niska/päänsärky vatsavaivojen lisäksi ole ainoat outoudet, sillä tässä kerran minulle sattui kaupungilla pelottava asia, joka tosin kesti vain silmänräpäyksen. Tutussa kaupungissa katselin ohimennessäni tavarataloa ja kun käänsin katseeni eteenpäin, niin yhtäkkiä kaupunki näytti hetken ihan vieraalta. Hetkeksi tuli tosi hämmentävä/pelottava olo, mutta onneksi samantien kaikki näyttikin taas tutulta. Onko kellään muulla tullut tällaista? Olisiko joku verenkierto häiriö... Eräs ystävä sanoi, että kannattaisi puhua asiasta lääkärille, mutta nyt kun olen noiden vatsavaivojen kanssa ollut lääkärin pakeilla, niin en ole viitsinyt sotkea siihen muuta. Tosin lupasin ystävälle, että puhun siitä kun lääkäri soittaa noista vatsavaivoista ja miten antibiootti on vaikuttanut vatsapöpöön. Ei päivää ettei jotain vaivaa...no on sentään joskus :)






Miettimistä aiheutti myös se, että Kela ei hyväksynyt mun lääkärintodistusta sairaslomasta, vaan vaatii lisäselvityksiä. Ja hoitava lääkäri on vain joka toinen viikko tuolla terveysasemalla, joten hänelle voi soittaa vasta maanantaina ja pyytää laittamaan lisäselvityksiä :( No, sain hoitajan kautta puhelinajan hälle maanantaiksi. Keskiviikkona viimeistään pitää toimittaa selvitys Kelaan. Joten jos lääkäri kirjoittaa sen maanantaina, niin pitää tiistaina itse hakea se tk:sta ja viedä Kelaan. Mutta katsotaan, eihän tässä muutakaan voi.






Parempaa teille <3

Alakuloa

Puoli-sateinen aamu ja mielialakin vähän miinuksen puolella, vatsaakin vaimeasti särkee. Eilen sain kyllä tietää suurimman osan labra-tuloksista ja ne olivat ihan hyviä kaikki, pari tulosta oli vielä tulematta. Torstaina on se vatsan ultra. Siitä ja lopuista labra tuloksista saan tietää vasta puolentoista viikon päästä,kun lääkäri on tuolla terveysasemalla vain joka toinen viikko.



Mä itse epäilen, että mulla on "vaan" stressivatsa, kaikkeen reagoin vatsallani. Lääkärikin taitaa epäillä sitä, kun nyt oli välillä taas vatsa parempana, kun ei ole tarvinnut stressata noita työkkäri-juttuja. Puolitoista viikkoa on vielä sairaslomaa.











Mulla on pyykit ulkona kuivumassa, mutta toin osan kellarikäytävään ja sisälle kuivumaan...liian kosteaa ulkona, vettäkin vähän tihuutti. Nyt alkaa taas se kausi, että pyykkejä pitää kuivattaa mitä missäkin. Kesän tuulenraikkaat pyykit on muisto vain.





Mutta näillä mennään. Ehkä jotain piristävää tapahtuu tänäänkin, koskaan ei voi tietää :)

Hyvin meni

Niin se meni hyvin lääkärireissu tänään. Sain lähetteen vatsan ultraääneen ja labra kokeisiin/näytteisiin. Myös tuli kuukausi sairaslomaa, että saa vähän huokasta tuon työkkärinkin kanssa. Josta olen iloinen :) Oli asiallinen nuori naislääkäri.




Rasmus on huolta vailla, kuva eiliseltä.














Lääkärin jälkeen olimme kaupungissa asioilla ja viimeksi soppakirkossa. Mun läppärissä ei ole moneen päivään toiminut nettipankki, kukaties mistä syystä?? Olen ymmälläni, olin jo ajatellut, että olenko laittanut väärän tunnusluvun, että se on lukkiutunut...mutta tänään kävin pankissa ja siellä koneella toimi ihan normaalisti kun sain itse kokeilla. Että ei ole ainakaan lukkiutunut. Hyvin kummallista!
Kelassa kävin tekemässä sairaspäiväraha hakemuksen.
Myös digikamera on oikutellut, sillä ei voi ottaa kuvia, kun se väittää että muistikortti on lukittu.





Laitoin tytölle tekstiviestiä niistä ja kirjoitin loppuun, että tulen hulluksi! Niin hän vastasi että : "Teknologia aiheuttaa akuuttia hulluutta :)" Näin on!





Mutta ei kai tälle digiajan-hullutukselle enää mitään voi, muuta kuin yrittää pysyä kelkassa, tai ainakin roikkua kannoilla :)