Kolmejalkaisia ystäviä ja Bussen tarina

Olen lukenut nyt uudestaan kirjaa Kolmejalkaisia ystäviä. Hauska kirja eläinlääkärin perheestä. Tekstiä takakannesta:




"Katen ja hänen tyttäriensä Lizin ja Louisen perheeseen kuuluu ennestän viisi koiraa, muutama kissa ja erinäinen määrä pienempiä karvaotuksia kun Ceilidh liittyy joukkoon. Eihän sateeseen hylättyä nälkiintynyttä koiranpentua voi jättää koditta. Sekarotuisesta Ceilidhistä tulee sittemmin koko koirajoukon johtaja, jonka elinvoimaa ei yhden jalan menetyskään vähennä.


Kate ja tyttäret ovat myös innokkaita ratsastajia, joten ydinperhe käsittää myös aina pari luonteikasta kavioeläintä. Oman lisänsä yhteiseen iloon tuovat tiheämpään vaihtuvat otukset kuten tilapäishoidossa olevat papukaijat ja poikaystävät. Tällaisessa joukossa eivät rahahuolet ja sisuksiaan valuttavat nojatuolit paljon paina."




Myöhemmin perheessä on toinenkin kolmijalkainen koira.Kate tuossa kirjassa sanoo: "Yksi kolmijalkainen koira sai ihmiset huomauttelemaan. Kaksi kolmijalkaista koiraa on pistämättömän varma tapa vetää huomiopuoleensa."










Bussen tulon jälkeen lainasin Mäntyharjun kirjastosta "Kolmijalkaisia ystäviä"-kirjan,, olin ilmeiseti nähnyt sen siellä. Se oli nuoriso-luokituksessa, mutta ihan kiva kirja lukea aikuisenkin. Tämä nykyinen kirja on kirjaston poistomyynnistä ostettu melko tahrainen kappale.





- - -



Siitä siirrymmekin Bussen tarinaan. Olimme muuttaneet Mäntyharjulle omakotitaloon. Meillä oli sekarotuinen labradorin noutaja Diana sekä kolme kissaa: Otto, Lilli ja Mymmeli. Olimme käymässä entisellä kotiseudulla ja poikkesimme entiseen naapuriin. Siellä oli väliaikaisessa hoidossa Buster (jonka myöhemmin lyhensimme Busseksi). Se oli sekarotuinen pystykorva, jolla oli kolme normaalia jalkaa ja yksi pieni vääntynyt ja surkastunut jalka ja ihana sydämellinen luonne. Bussea tarjottiin meille ja otimme sen "kokeeksi", ja sille tiellehän se jäi. Busse oli silloin 10 kk vanha. (Se on nuorin ollut meille tulleista koirista,ensimmäinen Diana oli jo viisi vuotias meille tullessaan ja Elmohan oli noin 4 vuotias). Tuijotuksia saimme runsaasti jos otimme sen mukaan Hirvensalmen kirkonkylään, joka oli lähempänä kuin Mäntyharju, vaikka Mäntyharjuun kuuluimmekin. Ei juuri kukaan uskaltanut kyllä sanoa tai kysyä mitään Bussesta, tuijottivat vaan.






Busse oli luonteeltaan ehkä ihanin meidän koirista (niitä on ollut kolme kpl). Busse tuli kaikkien eläinten kanssa hyvin toimeen. Pian muutimmekin takaisin entiselle kotiseudulle ja Busse sai monia ihmis-ystäviäkin. Sisukkaan ja lempeän luonteensa vuoksi.






Tässä Rasmuksen kanssa jo täällä asuessa.














Ja Elmon kanssa talvipuuhissa :)
















Elmon (ja mun) kanssa kävelyllä...














Busse oli enemmän "mun koira" niinkuin Elmokin (johtuu varmaan siitä kun ne on poikakoiria) kun taas tyttökoira Diana oli enemmään mieheen tykästynyt.














Bussesta jouduimme luopumaan kun se oli 9-vuotias, nivelet jo vaivasivat sitä ja muutakin sairautta tuli. Sehän toisen etujalan "puuttumisen" vuoksi joutui kolmella jalalla pompahtelemalla kulkemaan, niin nivelet siinä oli varmaan kovilla. Loppuaikana ei enää lenkille halunnutkaan vaan enimmäkseen makaili ulkona tai sisällä. Busse sai kuitenkin onnellisen elämän meillä ja tuotti meillekin iloa :)