Tässä pikku-Sesse pienenä tuttavien Popi-koiran kanssa.
Onko teille lapsena opetettu iltarukous? Ja jos on,niin millainen? Olisi kiva kuulla... Oma äidin opettama iltarukous taisi olla tämä:"Jeesus mua suojele, heikkoa, pientä lasta. Voimallasi varjele hukkaan joutumasta." Ainakin tämä on minulle eniten jäänyt mieleen.
Pitipä oikein katsoa Eloni alkutaival-kirjasta äidin muistiinpanoista mitä siellä asiasta sanottiin. Yllätys,yllätys...siellä olikin sekä tämä "Levolle lasken Luojani , armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen korjaa sieluni", sekä toinen , jonka paremmin muistan lapsuudestani: "Tule Jeesus lapses lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä, horjuvaa, johda tietä oikeaa."
Iltarukous on lapselle tärkeä ja turvallisuutta antava. Minä pelkäsin lapsena ja vielä nuorenakin pimeää, välillä menin kokonaan peiton alle piiloon tai ainakin pidin silmiä kiinni. Olin kuullut kummitusjuttuja, ne olivat saaneet sen aikaan. Oikeastaan pimeän pelkoni hellitti vasta kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa, toiselle paikkakunnalle, jossa oli rivitalossa pihavalot ja katuvalot, joten ei ollut täysin pimeää yölläkään , niinkuin kotona maalla oli ollut.
