Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kuumassa keittiössä ...




...aamupäivän ahersin. Nyt oli vuorossa punaherukkamehun keitto. Siis mehumaija tulille (oikeastaan sähköhellalle). Äidin entinen mehumaija.














Ämprillisestä herukoita tuli mehua vajaa 9 pullollista. Ovat nyt jäähtymässä.















Samoilla "tulilla" keitin myös perunat ja lämmitin kastikkeen, menimme ulos varjoon syömään.






Keittimen "marjamoskat" kaadoin autotallin taakse ampiaisten iloksi, ja kävin mehuämpärit huuhtomassa joessa ennen pesua. Itseasiassa oin ajatellut keittää raparperi-inkiväärimehuakin tänään, mutta taidan jättää sen huomiseksi.
Nyt voisin vaikka hetken virkata. Kirppikseltä ostamistani langoista aloin eilen virkkaamaan tällaisia neliöitä uuden ohjeen mukaan. Minusta ovat kaunita :)


















Heippa vaan!





maanantai 30. heinäkuuta 2018

Arkielämää



Ensimmäiset säilönnät on tehty. Ensin piti tietenkin kerätä parina päivänä punaherukoita.


















Meidän ainokainen punaherukkapensas on tosi iso. Vielä sinne jäikin alaoksien marjoja, jotka eivät vielä ole kypsiä.




















Yläkuvan astioista pienemmän sain tyhjennettyä, tein siitä punaherukka-hilloa. Kuusi purkillista tuli.


















Ämpärillisestä teen sitten mehua, kunhan ostan ensin sokeria. Nyt ei ollut kuin vanhaa hillosokeria.








Vanhan ajan puuhaakin tein, eli jauhoin kahvia parina päivänä. Saimme nimittäin kerran pussilisen Espresso-kahvinpapuja, nyt olin pyytänyt tytöltä lainaksi äitini lapsuuskodista peräisin olevan kahvimyllyn. (Se on vanhimmalla tytöllä muistona mummista).
















Pienen annoksen jauhan kerrallaan ja sekoitan sen tavalliseen suodatin kahviin, on nimittäin tosi tummaa tuo kahvi.






Liisalta, Liisan leikkimökki-blogista saamani arvontavoitto-naulakoista toinen päätyi korunaulakoksi :)














Siinä onkin helmet ja ketjut poikineen...







Valmis ruoka uunissa odottelee isäntää, se oli muutenkin valmis, mutta lämmitin sen uunissa, kun purkkien kuumennuksen takia piti uuni kuumentaa.
Mutta mikä oli ihanaa, pitkästä aikaa sain kunnolla nukuttua, jopa omassa sängyssä, sen verran tuuli puhalteli avonaisesta ikkunasta, että oli siedettävä lämpötila :) Illallakin kun olin marjoja keräämässä kiva tuuli viilensi ilmaa. Muutenhan mittari näyttää nytkin 28 astetta ja risat.


Mukavaa päivää!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Kuuman keskellä










Tänään läksimme käymään Salossa. Olimme ajatelleet mennä Salon helluntaisrk:n vaihteeksi käymään. Emme ihan varmoja olleet missä se on, joten laitoin puhelimen navigaattorin päälle ja siihen netistä katsomani osoitteen. Kumma kyllä äänellistä selostusta en siihen nyt saanut, vaan itse sitten selostin miehelle tienhaarat ja käänteet. En tiedä mistä mokoma johtui. Lisäksi tulimme ikäänkuin väärästä suunnasta, joten se ohjeisti meitä eri reittejä, ja mies jo luuli, että minä olen laittanut sen jotenkin väärin. No, sammutin sen ja laitoin uudestaan, niin totesin, että ihan oikein se oli ollut. Ja sitten kohta olimmekin perillä ja ihan hyvissä ajoin kerkesimme.








Hartauden jälkeen ajelimme keskustaan, pysäköimme auton ja läksimme kohti toria, josta kuului musiikkia. Siellä olikin joku soittoryhmä katoksen alla soittelemassa ja ostimme kahvit ja istuimme kuuntelemaan. Näimme yhden tuttavankin ja hän tuli pöytämme istumaan.



















Jonkun ajan päästä jätin miehet juttelemaan ja läksin käymään kirppiksellä. Siellä(kin) oli tosi kuuma, enkä ostanutkaan kuin yhden löydön. Ihan uudet ja nätit Finnwearin rintaliivit, siinä oli hinta vähän alle 4 euroa, mutta kun menin kassalle, niin ne olivatkin kuulemma puoleen hintaan! Hyvä löytö vähän alle 2 euroa! Kotona vasta kokeilin, ja olivat ihan sopivat...yleensä en osta rintaliivejä sovittamatta, mutta jotenkin oli nyt tunne, että ne on sopivat...ja niin olivatkin :)

















Mies tuli perässä kirppikselle, mutta meni ulos istumaan, kun oli niin kuuma. Joten en sitten kauaa viitsinyt siellä kierrellä. Mentiin kiskalta ostamaan jäätelöt ja limsapullon ja nautittiin niistä ulkona. Siihen tuli kaksi söpöä pikkuista koiraa emäntiensä kanssa, ja niiden kanssa seurusteltiin.
Sitten lähdimme autolle. Emme kumpikaan olleet muistaneet katsoa kadun nimeä, minkä varteen jätimme auton! Arvaatte varmaan, että saimme sitä etsiä! Huokasimme jo Herran puoleen, että löytäisimme auton, kun oltiin useampi kadun varsi katsottu...ja sitten se löytyikin!! Helpotuksen huokaus ja kiitos "yläkertaan" :)
Koskahan me viisastutaan, että muistetaan katsoa kadun nimi, kun auton jätämme :)


















Olimme aivan hikisiä ja uupuneita, kun läksimme kotiin päin. Käytiin vielä matkalta hakemassa rullakebabbia kotiin ruuaksi. Vilpoisammalta tuntui kotona kuin reissussa. Kuvia ei tullut ollenkaan otetuksi kun kännykän virta oli niin vähissä. Laitan tähän vanhoja kuvia Salosta.

















Viime yönä oli taas sairaan kuuma, ja seilasimme paikasta toiseen, yrittäen etsiä nukkumapaikkaa. Minä nukuin ensin omassa sängyssä yläkerrassa, sitten mies ilmeisesti vahingossa herätti mut ja en saanut enää unta, menin kellarin lepotuoliin makoilemaan, sitten otin sen tuolin pehmusteen saunan pukuhuoneen lattialle ja olin siinä vähän aikaa, sitten menin takaisin ylös makkariin ja ulkona ukkosti kovasti, Elmo haukkui peloissaan alhaalla, mutta jossain välissä nukahdin. Mies olikin siirtynyt jo alakerran laverille.









Aika huonoksi on mennyt meidän kummankin nukkuminen.





Viikonloppuna olivat vanhempi poika ja kaksi vanhempaa tyttöä ja tytöntyttö käymässä. Oli mukavaa! Poika lähtikin sitten tyttöjen kyydissä vejensä luokse.

















Hyvää sunnuntai iltaa!





perjantai 27. heinäkuuta 2018

Lastenhoitoa ja voi kirjaparat!



Tuossa eilen huokaisin, että jos voisin jäädä kotiin, enkä mennä sinne hartaushetkeen, kun oli niin kuuma. Ei se lekotteluksi kuitenkaan mennyt se ilta, kun sen kaverin, jonka kanssa miehen piti mennä sinne, vaimokin halusi mennä mukaan ja heidän kolme lasta tulivat mulle hoitoon. He eivät olleet kerinneet vielä syödä, niin äitinsä toi mukanaan pakasteruuan, jonka lämmitin heille, ja jälkkärit oli äiti ostanut myös. Sen jälkeen menimmekin ulos, jossa olimme suurimman osan ajasta. Työnsin heitä maitokärryissä, josta he innostuivat työntämään toisiaankin ja leikkimään hevoskärryjä. Myöhemmin hevosina olivat lattiaharjat :)
Punaherukat maistuivat heille myös hyvin pensaasta, ihmettelin sitä, kun minusta punaherukat on niin kirpeitä, ettei tee niitä pelkästän syödä mieli. Ehkä mun vatsa ei vaan tykkää happamesta.







- - -








Tänä aamuna katsoin mun kirjaparkoja, Raamattu ja päivän sanana toimiva Ensio Lehtosen kirja olivat molemmat ihan surkeassa kunnossa. Niin "loppuun luettuja" molemmat, kannet irtoilee ja ennestänkin teipattuja... Itse asiassa molemmat miehen entisiä, Raamatun mies oli antanut äidilleen (silloin vielä hyvässä kunnossa), sen jälkeen äitinsä kuoltua se tuli meille takaisin ja jossain välissä mies antoi sen mulle.


















Onhan mulla tämä viisi vuotta sitten (onko siitäkin jo niin kauan!) ostettu Raamattu kansalle käännös...
















... ihan hyvä sekin, ja mun lempiväriäkin , mutta kun on tottunut tuohon -38 käännökseen, niin mieluumin kuitenkin sitä käyttää, ja juuri kun löytää helpommin tärkeät paikat vanhasta tutusta .

Tuossa vanhassa Raamatussa on kuitenkin melkein kaikki mun alleviivaukset, omia huomioita, muistiin kirjoitettuja asioita yms.






Pakkohan se niitä vanhoja kirjoja oli yrittää fiksata, vaikkei siitä paljon apua ollutkaan, mutta pysyväthän nyt paremmin kasassa :) Kuumaliimaa ja kirjanpäällysmuovia apuna käytin. Pysyvät taas vähän aikaa kuosissa. En halua kuitenkaan tuosta Raamatusta luopua :) Ja Ensio Lehtosta luen päivän sanana vuoden loppuun ja sitten se menee takaisin miehelle. (Ja se muuten oli jo valmiiksi rikki).














Illalla taas seurakuntaan, ja takaisin tullessa poimitaan poika kyytiin bussipysäkiltä. Huomenna tulee lisää omia lapsia vierailulle :)










torstai 26. heinäkuuta 2018

Kuumuudesta kärsivä




Tänään oli taas kaupunkipäivä. Pari kirjaa kävin lainaamassa ja sitten läksinkin kirppikselle. Löysin oikotien, joten matka ei ollut niin pitkä, kuin viimeksi, mutta muuten rasittava kyllä, kun oli niin äärimmäisen kuuma, eikä paljoa ollut varjoa matkalla. Kirppikseltä poimin mukaani ne, jotka olivat jääneet vähän mietityttämään edellisellä kerralla eli tuon turkoosin tuikkukupin ja limen vihreän sydän purkin, siellä ne minua odottivat, molemmat 0,50 e kpl.






Lisäksi ostin pussillisen villalankojen loppuja 1,50 e, kaksi mukia yhteensä euron sekä Sarah Kayn uudistuotantoa olevan söpön kortin 0,10 e.














Kirppiksellä oli paljon ihmisiä ja kuuma sielläkin, takisin tullessa aurinko porotti, alkoi olla jo vähän rasittava olo ja tuntui että verensokerikin oli alhaalla. Poikkesin matkalla kaupassa (siellä oli sivumennen sanottuna mahtavan hyvä ilmastointi, oli oikein viileää :), ostin suklaapatukan ja mehua. Niitä nauttien jatkoin matkaa, olisin halunnut istua jossain matkan varrella, mutta ei yhtäkään penkkiä ollut jalankulkutien varressa.





Pääsin vihdoin soppakirkolle, mutta oli vähän huimaava olo ja sydän jumputti, ja sielläkin oli niin kuuma, tuntui ettei ilma yhtään kulkenut. Mies oli tullut sinne myös kaupungilta, käytiin ulkona varjopaikassa vähän vilvoittelemassa. Kun tilaisuus alkoi, oli alussa vielä huono olo, mutta sitten "viuhkoin" lauluvihkolla tuulta kasvoilleni, niin alkoi helpottaa. Nykyisin helposti tulee huono olo, jos on liian kuuma tai rasittuu liikaa tai verensokeri laskee...







Kotiin tultua vaihdoin hameen caprien tilalle ja vein ulkoa "lepotuolini" kellariin, siinä oli ihana levätä <3 Siellä oli ihanan viileää!





Lepopaikkani!




Tänään olisi vielä illalla hartauden pito toipuvien päihdeongelmaisten päihteettömässä asuntolassa. Sanoin kyllä miehelle, että jos jäisin tänään kotiin, kun miehelle on kuitenkin tulossa toinen mies kaveriksi sinne. Ja sielläkin oli viimeksi niin kuuma siellä ryhmähuoneessa, että mielellään jäisin kotiin. Katsotaan nyt...




keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Ihanan paketin sain...




... arvontavoittona Liisalta, Liisan leikkimökistä! Kiitos Liisa <3 Varsinainen arvontapalkinto oli nuo kaksi rautaista kaunista naulakkoa. Liisa oli vaan laittanut mukaan myös mukavia yllätyksiä: kaksi pitsikappaa, pitsinauhaa, risti-kaulakorun ja kortin.







Toisen pitsikapan takia innostuin siivoamaan kuistiakin, vaikka siellä oli sairaan kuuma! Tuo pitsikappa sopi niin hyvin tuohon kuistin pienempään ikkunaan.

















Kun oli siivottu, pitihän sitä ottaa kuviakin sieltä.












































Toisen pitsikapan laitoin olkkarin pikkuikkunaan...














....koska olkkarin isossa ikkunassakin oli jo ennestään pitsikappa.














Naulakoiden paikkaa en ole vielä ehtinyt miettiä, mutta kaunit ne on. Kiitos ihanasta piristyksestä Liisa!

Punapukuinen nainen



Toinen huono yö peräjälkeen. "Pää on kun Haminan kaupunki". Piristykseksi punaista pitsiä/verkkoa, tältä aamulta.























Hame kierrätyksestä (tuunauksen kautta) "verkkotunika" joskus Lidlistä ostettu.








Oletteko muuten lukeneet Maija Asunta-Johnstonin kirjan "Punapukuisen naisen talo". Ostin sen (jostain alennusmyynnistä varmaan) niihin aikoihin kun oltiin mökkikauppoja suunnittelemassa entisestä kesämökistä. Hyvä kirja ja oli just elämäntilanteeseen sopiva silloin.
















Ja tässä kuva Sessestä mökki-paikkakunnalla. Nuorin oli silloin 10-vuotias ja oltiin tultu huvikseen kurkkaamaan kirkonkylän leikkipuistoa.













Punapukuinen nainen olin itsekin, silloinkin :) Nuokin toppi ja housuhame olivat silloinkin kirppikseltä. Voi, tuostakin jo 12-vuotta.









Entäs mitä sanotte tästä kuvasta, kukas se siinä onkaan?














Parta-ukkeli Sessehän se siinä, morjens vaan! (Löysin eilen miehen tekoparran eteiskomerosta) :D

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Harmin pisaroita











Ei oikein hyvin alkanut tämä päivä. Heräsin jo aikaisin aamusta siihen, että mies (aamuvirkku) oli päästänyt koiran yksinään ulos ja koira räksytti täyttä päätä, vaikka kello tais olla 6-puoli 7 tai jotain. Liekö taas supikoiran tavannut, niitä se aina haukkuu pitkään. Harmitti herätä siihen, kun illalla oli myöhään valvonut, ja harmitti naapureiden puolesta. Niissäkin voi olla aamu-unisiakin.


















Eihän siinä enää sitten osannut nukkua, loikoilin vain ja puoli 8:lta kuulin jo miehen lähtevän kaupunkiin, sen jälkeen nousin ylös. Muutenkin on eilen ja tänään ollut taas vatsa sekaisin. Meinasin tänään siivota, vaan en tiedä rupeanko siihen, kun tuo maha vaivaa.

















Kolmas harmin aihe on, kun Roskalava-ryhmässä annoin tavaraa pois,niin siitäkin tuli vaan harmia. Ensimmäinen hakija ei toiminut mun ohjeiden mukaan, eli vaikka olin sanonut ettei silloin illalla olla kotona ja että mihin aikaan ollaan, ja että laittaisi mun kännykkään viestin (olin sitä varten antanut puhelin nro:n), että tiedän mihin aikaan tulee...niin oli tullut kuitenkin silloin illalla ja laittanut vaan tietokoneelle yksityisviestin, että lähdetään tulemaan...jota en tietenkään nähnyt kun en ollut kotona.
Seuraavana päivänä kyselin, koska on tulossa, niin laittoi, ettei enää tulla, "kun et vastannut viestiin, etkä ollut kotona", laittoi sen mun syyksi...
Otti päästä! Teki mieli vastata vähän sapekkaammin, mutta kirjoitin vain, että "Kiitos kun ilmoitit". Onneksi seuraava varaaja haki tavarat.
















No sitten eilen piti tulla toisten tavaroiden hakija, viiden maissa oli puhe, niin odottelin koko illan, eikä tullut, huoh! Kun ihmiset hakee ilmaista tavaaa niin luulis, että olis kiitollinen kun saa ilmaiseksi ja hakisi silloin kun on sovittu ja antajan ohjeiden mukaan. Ainakin minä olen toiminut niin, kun olen ilmaista tavaraa hakenut. No mutta, mitäs noista! "Mitäs näistä häistä, pidetään huomenna uudet", on joku sananparsi.
















No, tämä meni nyt tällaiseksi valitusvirreksi, tunteiden tuuletukseksi. Jos nyt kuitenkin koittaisin siivota. Parempaa päivää teille. Kuvitukseksi pihakukkia eiliseltä.













Hei-hei!

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Näpertelyvimma, ja askartelupöydällä tavattua





Aina välillä tulee hetkiä, että sormet syyhyäisi jotakin näperrellä, silloin tulee ommeltua, virkattua, neulottua,askarreltua... ja kun se taipumus yhdistetään kierrätys/säästämisvimmaan, niin tulee välillä myös tehtyä kaikenlaisia höpsötyksiä. Ja osa niistä jääkin askartelupöytään. Taas yhtenä päivänä huomasin sen.





Maitotölkeistä ja tapetista tehty saksi/pensseli/työkalulokero.
















Säilykepurkeista, käytetyistä postimerkeistä ja teipeistä tehdyt kynäpurkit.















Kirppikseltä ostetusta nuottipaperista ja tiskiainetablettilaatikosta tehty paperilokero.















Vanhasta huonokuntoisesta kirjoitusalustasta, lehtikuvista ja kirjanpäällysmuovista kirjoitus/työskentely alusta.














Viimeisin "viritys" on kullanvärisistä kakun alus pahveista,käytetyistä postimerkeistä ja kontaktimuovista tehdyt aluset, vaikka kupin tai lautasen alle. Tai johonkin muuhun tarkoitukseen...en vielä tiedä,kunhan näpersin. Kyllä on hulluus huipussaan :D Naurakaa pois vaan! Noita kakkupahveja olen kyllä käyttänyt myös narujen päässä roikkumassa tuulessa isossa marjapensaassa, eikä ole kyllä linnut syöneet marjoja, cd-levyt on toinen, joka käy siihen tarkoitukseen.













Mutta kaikesta huolimatta kaikenlainen kierrätys on hyvä juttu <3 Eikö? Mulla se taitaa vaan mennä vähän yli :)






sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Teltalla ja muisteluja





Kävimme tänään Karkkilassa, jossa oli meidän seurakunnan Karkkilan pään järjestämä pienempi muotoinen telttakokous, kahden päivän teltta. Eilen ei oltukaan, mutta tuli mieleen tänään lähteä, kun muistorikkaiden paikkojen läpi sai kulkea.





Teltta oli pystytetty Haaviston VPK:n kentälle. Kokouksen jälkeen otin näitä kuvia.






Tällainen pienempi "telttamaja" ....
























Makkarateltalla oli tämmöinen kyltti :)
















Kuvasin myös ympäristöä. Eli VPK:n rakennuksia.































Komea vanha koivu














Jo tullessa olimme ajaneet nuoruusaikaisen kotini ohi, joka näytti jotenkin hylätyltä ja rapistuneelta. En sen enempää silloin kerinnyt sitä katsoa, mutta takaisin tullessa pysähdyimme pyynnöstäni siihen.







Tämä oli meidän asunnon puoli ennen. Tyhjänä näkyi ainakin se olevan. Tuo alakerran ikkuna oli meidän keittiön ikkuna ja vintin ikkunan takana oli mun "Kesäpesä" teininä. Pikkuikkunan takana joskus nukuin joskus kesäöitä, ja taisi pikkusiskokin nukkua.














Kuvassa ja tällä puolella ei se rapistuneisuus ole niin silmiinpistävää kuin toisella puolen taloa... siellä täällä räystäslaudat roikkuvat ym.








Tässä koti 70-luvulla













Haikeaa on katsoa vanhoja paikkoja, ja paljon oli näkymissä muutoksia muutenkin. Ajanhammas on purrut toisia paikkoja, toisaalta on tullut taas jotain uutta, komeaa... tietkin olivat erilaisia kuin ennen, mutta sentään perille osattiin Haavistoon. Tuttu paikka kun on sekin, siellä asui ystäväni ja uimassa kävimme Haavistossa äidin ja siskon kanssa , ja toisen ystävän kanssakin, Parsilanjärvellä (Tuo taisi olla järven oikea nimi), vaikka Haavistonjärveksi sitä sanoimmekin. Se oli meidän lähes lähin ja suosikki uimapaikka, noin 5 km kotoa.




Järvellä emme nyt käyneet, vaikka lähellä olisi ollutkin.





Tämmöisiä tunnelmia tänään :)