Miltä tuntui olla lapsi

 

 Tämä "kysely" on ollut ainakin Ruusun tuhkaa- blogissa

 

Missä synnyit?

Synnyin Kotkan kaupungin sairaalassa (äidilleni äitienpäivä lahjaksi :)

Onko sinulla sisaruksia?

Sisko-puoli. Lisäksi minua ennen oli syntynyt keskosena poikavauva,joka menehtyi pian syntymän jälkeen, eli veljen näen vasta taivaassa.

Olitko päivähoidossa?

Silloin kun olin pieni, muutaman vuoden ikäinen, niin äitini oli apulaisena ja minä olin siellä mukana, silloin talon emäntä taisi hoitaa välillä minua. Ainakin , kun äiti oli navetta hommissa.

Muistatko vielä aikaa, kun lapsille ei ollut turvaistuimia?

Hyvinkin muistan, on tullut sekä pyörän, että auton kyydissa oltua ilman turvaistuimia.

Oliko sinulla mielilelua?

Ihan pienenä oli turkiksesta tehty koira, ja joku nukke, jolle ukki oli antanut nimen Jäkkä-Antti. Myöhemmin olin kova nukkejen hoitaja.

Muistatko mikä sinusta piti tulla isona?

Äiti oli kirjoittanut ylös, että aioin tulla isona keittäjäksi, virkanaiseksi, tai sitten mennä nuorena naimisiin ja tulla kotirouvaksi. No, nuorena , kaksikymppisenä meninkin naimisiin ja sain ensimmäisen lapseni.

Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi?

Kyllä muistan, se oli jännittävä päivä. Opettaja oli mukava ja ystävällinen.

Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Silloin kun asuimme mummin ja ukin luona, siellä oli muistaakseni kissa-emo ja kaksi pentua. Minun piti saada toinen pentu itselleni, mutta ikävän sattumuksen takia en sitä saanutkaan. Sitten menikin monia vuosia, ennekuin meille tuli oma kissa. Sitä ennen eräs kissa vieraili meillä usein.

Olitko ns. kiltti lapsi vai jokapaikan apina?

Uskoisin olleeni melko kiltti lapsi, joskus toki tein jotain harkitsematonta, kuten esim. leikkelin äidin amarylliksen lehdet siivuiksi.... ja itsepäinen olin. Sain kyllä melko pienistäkin jutuista (esim. joskus vahingoistakin) selkääni. Tai jos esim. kirosin.

Kuljitko pihoilla kotiavain kaulassa roikkuen?

En kulkenut,  äitini oli kotiäiti ja myöhemmin lesken eläkkeellä, kun isäpuoleni oli kuollut sydänkohtaukseen. Eli ei ollut töissä.

Nukuitko valot päällä?

Pelkäsin kyllä pimeää, mutta ei meillä pidetty mitään valoa päällä, jos pelotti niin menin peiton alle kokonaan. Ja usein kyllä pelottikin, kun olin kuullut kummitusjuttuja, jopa äidin ja isäpuolen kertomina.

Lempi lasten ohjelmasi?

Ei meillä ollut tv:tä ihan pienenä ollessani, mutta myöhemmin kyllä. Ei nyt pienempänä olo ajalta tule mieleen mitään suosikkia, mutta teini iässä esim. "Nuori Fabre" oli niin lempi ohjelma, että vähän itkin kun se loppui. Minulla on siitä ohjelmasta leikattu kuvakin nuoruus päiväkirjassa.

Keräilitkö jotakin?

Vaikka mitä. Lippusuklaan lippuja (ukki osti niitä suklaita minulle), ja ne liimattiin keltakantiseen isoon vihkoon. Sinne liimattiin myös vanhoille pienille vaaleapunisille kassakuiteille (puhtaalle puolelle) tekemäni piirustukset ym. Olisipa vielä tallella... myöhemmin keräsin kiiltokuvia, paperinukkeja ym.

Mikä oli lempi aineesi ala-luokilla?

Lukeminen ja kirjoittaminen... (Samat tuntuu olevan edelleen :D 

Olitko koulukiusaaja?

En ollut, enkä myöskään koulukiusattu. Mitä nyt pojat välillä kiusasivat tyttöjä.

Harrastitko jotain?

Jossain vaiheessa kävin tyttökerhossa, ja muutaman kerran pyhäkoulussakin, muuten harrastukseni olivat enemmän kotona, (tai kavereiden kotona)  leikkimistä, pelaamista ym.

Ystäväsi?

Minulla oli oikeastaan juuri sopivan verran ystäviä, koska viihdyin yksinänikin. Useampia kuitenkin.

Mieluisin muisto jostakin ensiluokan tapahtumista?

Varmaan joku sellainen, kun opettaja kehui.

Minkälainen oli ensimmäisen luokan opettaja?

Lea-opettaja  oli mukava ja ystävällinen. Opetti meitä kaksi ensimmäistä luokkaa.

Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?

Mielestäni oli, mutta se taisi olla siihen aikaa tapana.

Miten perheesi lomaili?

Meidän lomareissumme kulkivat yleensä Pohjois-Karjalaan sinne äidin (ja minunkin) lapsuuskotiin. (Myös mummi ja ukki olivat alkuaikoina vielä elossa, ukki pitempään) Usein sinne tuli samalla myös tätini ja serkkuni, enoni asui siellä, ja äidin toiset veljetkin saattoivat tulla sinne, että oli oikein suku tapaaminen. Sieltä on mukavia muistoja.

Lempiruokasi natiaisena oli?

Muistan sellaisen ruuan kuin "mururessi", se tehtiin kuivista leivän kannoista/muruista. Tykkäsin siitä. Tosin olin muutenkin kaikkiruokainen.

Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?

En tarkkaan muista, mutta ainakin isä-puoleni poltti, ilmeisesti sisälläkin.

Onko sinulla nykyään omia lapsia?

Kyllä on. Viisi aikuista lasta. Kaksi poikaa ja kolme tyttöä.

Tällainen pitkä tarina tuli, saa napata itselleen, jos joku tahtoo.

Lapsuus muistoja ja vähän muitakin muistoja

 Eilen tuli yht äkkiä mieleeni eräs mekko , joka mulla oli lapsena :) Se oli turkoosi ja siinä oli kauluksessa ja hihan suissa brodyyrit. Äiti oli ostanut sen mulle kakkos luokan kevät juhlaan. Kaunis mekko. Yritin jopa piirtää mekon ulkomuistista, samoin kuin eka luokan kevätjuhla mekon, jonka äiti oli ommellut.

Kone oli kuitenkin laittanut kuvan väärin päin, käänsin sen, mutta kun yritin ladata, niin taas se oli väärin päin... ehkä parempi niin, kun en ole mikään piirtäjä. 

Toka luokan kevät juhla jäi mieleen siitä, kun äitini joutui vähän aiemmin lähtemään laitokselle synnyttämään pikkusiskoani. Isäpuoli sitten valmisteli mua juhlaan. Juhlan jälkeen menimme sairaalaan katsomaan vauvaa.

 Albumista löysin kuvan, jossa mulla on sama mekko. Kuvassa on tätini Lahja sekä pikkusiskoni ja minä.

 Mekon päällä mulla on lyhyt punertava jakku, jossa on kaksi rivi napitus ja 3/4 mittaiset hihat.

Toinen muisto on vaaleanpunaisesta nailon mekosta, jonka äiti oli itse ommellut kevätjuhlaan. Siinä oli lyhyet puhvihihat ja rinnassa mekon kankaasta rusetti. Sekin oli nätti mekko. Siitä taas jäi mukava muisto, kun opettaja sanoi kevätjuhlassa, että olen kuin perhonen :) Meillä oli joku tanssileikki lavalla.

Perhosista taas tulee mieleen, että myöhemmin (joskus 9-10 vuotiaana) äiti ompeli minulle hihattoman kesä mekon perhos-kuvioisesta kankaasta. Valitettavasti taisin melko pian, jossain rymytessäni, repäistä sen helmaan palkeenkielen ja sain muistaakseni sen sitten itse korjata.

Kuten huomaatte, olen jo lapsena ollut kiinnostunut vaatteista, ja aina se varmaan on niin ollut. Siksipä olikin tosi mukavaa, kun kirpputorit ilmaantuivat suomeenkin, ja köyhälläkin oli varaa ostaa uusia, mieleisiä vaatteita. Ensimmäisen kerran ostin parit kengät osto-ja myyntiliikkeestä 80-luvun alussa, muistan sen kun vanhin tyttäreni oli silloin pieni. Sen jälkeen muutimme toiseen asuinpaikkaan, ja siellä oli bussimatkan päässä kirppis :) Kun asioilla/kaupoilla siellä käytiin, niiin pääsi samalla kirppikselle, ostamaan edullisia vaatteita itselle ja lapsille.

Ilmankos minusta on tullut oikein kirppishai. Tosin nyt en ole pitkään aikaan ollut. Ja nyt on vaatteitakin kertynyt niin, että hyvä kun komeroon mahtuu...suurin osa tosiaan saatuja tai kirppikseltä.

 

Täällä on nyt ulkona viisi astetta lämmintä, ja lumet on jo paljon pudonneet katoilta. Tähän vielä loppukevennys: Kun olin ihan pieni, niin olin kuulemma katsonut mittaria, ja sanonut: "Viit kuut attetta pakkatta lämmintä" :)

Ps. Lisäsin tähän vielä piirrokseni mekoista, Metsän tytön pyynnöstä. Turkoosissa siis kaula-aukossa ja hihoissa brodyyrit (kai se on oikea nimitys?) Niissä oli muistaakseni vaaleansinistä ja vihertävää ainakin.. kummassakin mekossa taisi olla myös taakse solmittavat nauhat.

Lapsen iltarukous

 

Tässä pikku-Sesse pienenä tuttavien Popi-koiran kanssa.

 Onko teille lapsena opetettu iltarukous? Ja jos on,niin millainen? Olisi  kiva kuulla... Oma äidin opettama iltarukous taisi olla tämä:"Jeesus mua suojele, heikkoa, pientä lasta. Voimallasi varjele hukkaan joutumasta." Ainakin tämä on minulle eniten jäänyt mieleen.

Pitipä oikein katsoa Eloni alkutaival-kirjasta äidin muistiinpanoista mitä siellä asiasta sanottiin. Yllätys,yllätys...siellä olikin  sekä tämä "Levolle lasken Luojani , armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen korjaa sieluni", sekä  toinen , jonka paremmin muistan lapsuudestani: "Tule Jeesus lapses lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä, horjuvaa, johda tietä oikeaa."

Iltarukous on lapselle tärkeä  ja turvallisuutta antava. Minä pelkäsin lapsena ja vielä nuorenakin pimeää, välillä menin kokonaan peiton alle piiloon tai ainakin pidin silmiä kiinni. Olin kuullut kummitusjuttuja, ne olivat saaneet sen aikaan. Oikeastaan pimeän pelkoni hellitti vasta kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa, toiselle paikkakunnalle, jossa oli rivitalossa pihavalot ja katuvalot, joten ei ollut täysin pimeää yölläkään , niinkuin kotona maalla oli ollut. 

Vanhan kansan viisauksia (?)

Ennen lasten kasvatuksessa viljeltiin paljon kaikenlaisia sananlaskuja yms. Äitini käytti niitä myös, ja sananlaskut ovat jääneet päähäni kuin yliminäksi. joka motkottaa esim. laiskuudesta, pitkään nukumisesta ym. Sananlaskuja oli jokapaikassa. Aapisessa, säästölippaassa ym.










"Ei maaten markat kasva".


"Jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa".


"Joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä".


"Aikainen lintu nappaa madon".


"Jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä."


"Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää".











Mietin tässä olenkohan minäkin huomaamattani käyttänyt niitä lapsilleni...en muista. Ehkä tyttöni, joka/jotka blogia lukevat voisivat joskus kertoa :)










Entäs Blogi-ystävät? Kuulostiko tutulta teidän lapsuudessa?












Kuvituksena vanhoja sananlasku-kortteja, joista kaksi ensimmäistä sain nuorena ystävältä ja myöhemmin kun aloin kortteja yleensäkin keräämään, niin löysin niitä lisää netistä. Tosin mun mielestä nuo kaksi ensimmäistä on edelleen kivoimmat :)

Vintistä ja tytöltä

Eilen kävin vintissä taas kurkkaamassa, vaikka siellä oli tosi lämmin ja välikatosta (siis ulko- ja sisäkaton välistä) kuuluu se jatkuva ampiaispesän surina. Onneksi se on siellä välissä, vintin puolella surisi vain pari kärpästä. Heti vilkaisin, kun kuulin surinaa, ettei vaan ampiaiset ole löytäneet tietään sinne.





Siellä kun on vaikka mitä, niin esittelen söpösiä posliineja. Kun olin lapsi, olin hieman kateellinen ystävälle, jolla oli posliininen leikkiastiasto. Siksikö minunkin on ollut aikuisena ostettava pari leikkiastiastoa "itselleni". Tekosyynä voi käyttää lapsivieraita :)






Ensimmäinen kattaus, kukka-astiasto















Toinen kattaus, nalle-astiasto














Kolmas kattaus on vähän isompia astioita sieltä lasten astioista, posliinia nämäkin. Varsinkin tuo vihreä kannu on hauska.












Ehkä ensiviikolla tytöntyttökin tulee käymään, äitinsä kävikin eilen pikaisesti, kun lainasi minulta mehumaijan, silloin pikkuneiti olikin mennyt serkuille kylään. Aikuisia lapsia saattaa muutenkin tällä- ja ensiviikolla tulla käymään.





Toiselta tytöltä sain tämän piianpeilin, kun se oli irronnut liitoksistaan, eikä hän muutenkaan kuulemma enää tarvinnut sitä. Liimasin sen, saa nyt nähdä jätänkö sen sisälle vai vienkö vinttiin...tila-ongelmaa kun on sisälläkin.












Tällaista tällä kertaa.

Emännän töitä

Tämä ihana paperitaulu on lapsuuskodistani. Rakastin sitä ja sen tunnelmaa lapsena/nuorena...ja vieläkin :)















Tänään mentiin ensin joulun ruokaostoksille heti aamulla, niin selvittiin ilman ruuhkaa :) Ja noista yläkuvassa olevista peuroista, tuli mieleen, että kauppareissulla ihan lähellä kirkonkylän keskustaa kaksi peuraa ponkaisi tien yli meidän edestä. Onneksi ajoimme hiljaa.








Sen jälkeen mies lähti kaupunkiin diakonia-hommissa auttamaan. Minä rupesin emännän hommiin, eli ruuanlaittoon ja leivontaan. Useampi tunti siinä meni, kun piti osittain eri aikaan paistella, kun ei uuniin sovi/tai oikeaan lämpöön/tasoon.





Meillä oli ollut pakasteessa kaksi isoa rasiallista juures-sosetta (muistelin aikaisemmin, että se oli lanttusosetta ja ajattelin tehdä siitä laatikon jouluksi isoon uunivuokaan). No, vaikkei se lanttua pelkästään ollutkaan, (mikä oli toisaalta hyvä asia,kun kaikki eivät siitä pidä),niin pysyin ennekkosuunnitelmissa ja tein siitä "juures-laatikon".
Seuraavana oli teon alla kukkakaali-vuoka, se mahtui samaan aikaan juureslaatikon kanssa uuniin.
Sen jälkeen samoille lämpimille joulutortut seka pakasteesta sulatettu perunamuusi kattilaan ja uuniin lämpiämään.Sitten ei enää tarvinnutkaan, kuin makkaraa ja sitä kukkakaalivuokaa muusin kanssa ruuaksi. Itse söin...saa nähdä mitä vatsa niistä tykkää...miehelle jätin ruuat odottamaan.









Kaksi joulutorttua jätin myös meille pöytään kahvin seuraksi. Isäntä ei ole vielä tullut kotiin, ei osannut aamulla sanoa mihin aikaan he menevät niitä joulukasseja viemään. Itsekin olin kerran kolmantena tuollaisella joulukassin jako reissulla, silloin kun asuttiin vielä kaupungissa.







Saunasta oli palanut lamppu,ja kun menin sitä melko pimeässä vaihtamaan ja kiersin sitä, niin eikös koko lamppu (siis ei vain hehkulamppu) kiertynyt irti :( En ruvennut sitä siellä hämärässä tuhraamaan, kun tortutkin olivat uunissa...täytyy miehen kanssa yhdessä sitä katsoa. Toivottavasti sen saa paikalleen, tai muuten joudutaan huomen illalla kylpemään kynttilän valossa...vaikka hyvinhän se joulusaunaan sopisi. Vanhin poikakin on tulossa huomen illalla myöhään, haetaan hänet taajamasta pikavuorolta.
Ulkona alkoi pienesti pyryttämään lunta, ja vielä äsken paistoi aurinko... En siis kerinnyt aurinko-aikana ulos. Mutta ei tässä muuta...lyhtyjä pitäisi laittaa ulos ja vaihtaa patterit niihin onnettomiin led-valosarjoihin.





Ehkä vielä huomenna tapaamme :)

Muistoja mielessäin

Eilen luin taas kirjaa lapsuuskylästäni Ahmoonkylästä. Sen on kirjoittanut Matti Kota, joka on myös asunut Ahmoolla. Tilasin sen jokunen vuosi sitten itselleni, kun huomasin, että se oli myynnissä netissä.



















Siellä on paljon tietoa ja muistoja kotikylästäni. Mutta niitä olen käsitellyt tarkemmin aiemmassa Ahmoo-postauksessani, niinpä keskityn tällä kertaa Karkkilaan, joka oli siis "kotikaupunkini", neljän kilometrin päässä kotikylästäni. Se oli meille "maalaisille" se The City :) Vaikka olikin silloin vielä kauppala.



















Siellä kävimme ystäväni kanssa torilla, ostoksilla, kahvilassa, elokuvissa... Siellä kävin myös ylä-asteeni eli silloisen kansalaiskoulun, luokat 7-9. Sekä muutaman vuoden töissä. Kuljin kävellen, pyörällä tai linja-autolla. Tämä museojuna oli linja-auto asemaa vastapäätä. (Kuva netistä).




















Junan edessä oli penkit ja siellä joskus istuttiin ystävän kanssa jätskillä ja juttelemassa :)













Karkkilan kirkko, joka oli rippikirkkoni.
















Karkkilan läpi menee joki ja siinä on koski. Siellä joen/kosken rannassa on kaunista ja siellä menee kaunis kävelytie. Olemme käyneet joskus siellä jälkeenkin päin. Tämä kuva postikortista.




















Tässä kuva Karkkilasta 60-luvulta. (kuva netistä) Me muutimme juuri 60-luvulla Ahmoolle, joka silloin kuului Ul.Pyhäjärveen. Myöhemmin Pyhäjärven kunta ja Karkkilan kauppala yhdistyivät.


















Näin muistoissa tänään :)

Kevät näkymiä

Kevät on aina sellaista aikaa, että tulee paljon kuvattua. Niinpä nyt kuvia omasta jokirannasta sekä tämän päivän lenkiltä.

























Joen yli kaartuva puu...














Valkovuokkoja vasta rannalla...















Tällainen punalehtinen pieni puu kasvaa naapurin puolella.
















Ikivanhaa savusaunaa....miten vanha tuo sauna liekkään, koska tällä alueella on aikoinaan ollut kunnan omistamia pikkumökkejä, niin olen kuullut, ja tuo meidän savusauna oli kahden mökin (tämän talon paikalla olleen ja tuon naapuri mökin yhteinen sauna). Senpä vuoksi siellä on eteisessä,joka toimii pukuhuoneena, ovet kahteen suuntaan. Sekä naapurille päin, että meille päin. Tämän talon paikalla olleessa mökissä oli viimeksi kai asunut sokea mies, Sokea-Oskari. Tuonkin on kertonut ystävälle hänen isänsä. Kun ovat paikkakuntalaisia.






















Tuo saunahan oli ollut välillä puuvarastona, esim. silloin kun muutimme tähän.







Tänään kävin kävelemässä tiellä joka kulkee meidän ohi,oikeastaan ei ole tullut sitä käveltyä vähään aikaan, kuin vähän matkaa, kun on tullut metsässä käveltyä ja muutenkin liian vähän liikuttua.
Metsän kautta menin menomatkan kyllä nytkin, se on ylämäkeä niin on hien pintaan nostavaa. Metsäpolulla on mukavaa, rauhallista ja luonto ympärillä. Ei tienkään näköaloissa kyllä ollut valittamista :)






























Pellon reunassa kasvavia voikukkia katsoessani tuli lapsuusmuisto.Kun mentiin ennen äidin lapsuus-kotimökille kesälomalle, niin tyhjän pienen punaisen mökin piha oli täynnään voikukkia...se oli niin kaunista ja oli ihanaa kun oli kesä ja loma alkanut :)















Valkovuokotkin kukkivat vielä.














Eilen olimme synttäreillä, ja siellä oli päivänsankari tullut näin komealla autolla! Ja komeat ja isot synttäritkin olivat, päivänsankari oli pastorimme :)




















Leppoisaa sunnuntaita!

60 vuotta , on se aika paljon jo :)

Tänään se sitten on. 60 vuotta sitten syntyi pieni tyttö, joka sai nimekseen Seija Anneli. Tänään nimi on sama, mutta pienestä tytöstä on kasvanut viiden aikuisen lapsen äiti sekä myös kolmen lapsen mummu. Kakun koristelun, koiran ulkoilutuksen ja ruuan laiton välillä kirjoittelen muutaman rivin.
Tosiaan koristelin tuossa itse tekemäni kakun. Onneksi meillä on myös isompi ystävän tekemä täytekakku, joka näyttää ihan konditoriosta tulleelta, oma täytekakku on ihan kotikutoinen, mutta kyllä se lisänä menee :) Ihanat tiikerikakut haettiin eilen Puodista, josta olin ne tilannut.






Koskaan mulla ei ole ollut mitään isoja synttäreitä, niin kyllä vähän jänskättää...mutta onhan se kiva olla vähän "prinsessana" :) Kohta pitää tosiaan laittaa itsellemme ruokaa ja jossain välillä tehdä voileipiä illaksi, kahvipöydän suolaiseksi. Laittelen sitten ehkä huomenna kuulumisia juhlasta, ehkä...





Mukavaa päivää teillekin :)

Odotellessa...

Odottelen kylään ystävääni ja hänen afrikkalaista ystäväänsä. Odotellessa on hyvää aikaa kirjoittaa. Viime viikolla toin vintistä laatikollisen vanhoja vihkoja ja päiväkirjoja. Nämä ovat vuosien 1969-1975 väliltä.





Tässä on laulu-ja runovihkoja ja tuo isoin on piirustusvihko, johon luokkakaverit saivat piirtää. Se on muuten vanhempi kuin nuo muut. Sen sain jo toisella luokalla ollessani eli n. 1964-65.













Olin jo lapsena ja nuorena kova kirjoittelemaan, yleensä käsin. Joskus teininä koneellakin. Kirjoitin ylös laulunsanoja, runoja lehdistä ja kirjoista, kirjoitin omia kertomuksia ja omia runoja. Kirjeitä myös kirjoitin paljon. Ja tietysti päiväkirjaa!











Olen aikuisena laittanut nuo vuosiluku-tarrat kansiin. Suurin osa noista on äidiltä lahjaksi saatuja, pari taitaa olla itse ostettuja.Niissä on sitä lapsuuden ja nuoruuden tunne-kirjoa.





Nyt vanhempana on muu kirjoittaminen hiipunut, mutta runoja kirjoitan edelleen silloin tällöin, kun inspis tulee ja päiväkirjaa joskus, senkin on melkein korvannut tämä bloggaaminen. Nuorempana aikuisena kyllä kirjoitin paljon kirjeitäkin sekä päiväkirjaakin, muutamia vuosia lukuunottamatta...eli aikuis-päiväkirjojakin on vino pino tallessa.Mulla onkin tullut mieleen, että pitäisikö niitä alkaa systemaattisesti lukemaan, tulis varmaan paljon juttuja mieleen, jotka on jo ns. unohtanut.
Jos jaksais niin vois kirjoittaa vaikka muistelmat :)





Tässä vielä muutamia kannettomia vihkoja, koulun kirjoitusvihko ja pari laulunsana-vihkoa. Tuo takimmainen on joku kanneton päiväkirja-vihko.













Tämmöisiä muistoja tänään. Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Mokomaki hikitupa :)

Muistatteko aikaa, kauan sitten, kun lapsilla oli tapana käyttää "leikki-japania"? Hajosiko kokomono, tai mokomaki hikitupa (joka oli sauna, mutta tänään se oli tosiaan meidän oma pikkuinen keittiö). Miten valitsinkaan niin kuuman päivän keittiön kaappien päällisten jynssäykseen....oli nimittin VÄHÄN kuuma...
Ulkomittari näyttää 31 astetta. Ja sisällä olin aikaisemmin keittänyt lisää punaherukka-hilloa, joka kuumensi keittiötä.






Yhtäkkiä tuli vaan mieleen ruveta putsaamaan pölystä yläkaappien päällä olevia kahvipannuja ym. Ja sitä ne olivatkin, pölyisiä. Nostin ne keittiön pöydälle putsauksen ajaksi. Pannuista vain pyyhin pölyt, mutta mukit pesin ja kuivasin.




















Pitihän se kaapien päällyskin sitten jynssätä...tosiaan jynssätä fairy-vedellä, kun olivat rasvaisen pölyn peitossa. Lähimpänä hellaa olevan kaapin päällys ei puhdistunut ilman taikasientä. Ja kun yläkaapit on niin korkealla, niin operaatiota varten piti vielä hakea porrasjakkara autotallista. Mutta oli se kiva sitten asetella kaikki puhtaana takaisin.












Tuo keltainen Pehtoori-pannu on suosikkini, koska se on lapsuuskodistani 70-luvulta.(Tässä todiste siitä :)










Kuvassa äitini ja pikkusiskoni kahvilla v-74. Kuvassa oli myös ystäväni Minttuliini, mutta rajasin hänet pois, kun en tiennyt voinko julkaista kuvaa :)
Minttuliini oli meillä käymässä silloin.






Myös kuparipannu on äidin peruja.









Samalla innostuksella (kun sellainen kerrankin iski) putsasin myös ikkunan verholaudan päällyksen. Siellä on näitä talo-purkkeja. Olin niitä joskus kirpikseltä ostanut ja sitten sain ihanalta Tannilta Kotipellolla-blogista muutaman lisää niitä :)



















Noissa taloissa on sanomalehti-kauppa, 2 X konditoria, naisten vaateliike, hattuliike ja ihan vaan talo.






Ja vielä pari muutakin hyllykköä keittiössä putsasin ja lakaisin lattian, sitten loppui aika ja puhti.

Postia meriltä

Metsäntytön blogissa oli otteita hänen isänsä kirjeistä, niin minulle tietysti tuli mieleen isäni lähettämät kortit.
Vanhempani olivat eronneet minun ollessani pieni, siihen enempää puuttumatta, syy oli kuitenkin isässäni. Levoton veri veti häntä jo silloin maailmalle ja uusien ihastusten luo.
Kun olin viisi-vuotias äitini meni uusiin naimisiin ja sain isäpuolen. Sinä aikana emme juuri lainkaan olleet tekemisissä oikean isäni kanssa. Mutta ollessani 12-vuotias isäpuoleni kuoli (noin 38-vuotiaana!) sydänkohtaukseen ja äitini jäi leskeksi. Ja kahden tytön (minun ja 4-vuotiaan pikku-siskoni yksinhuoltajaksi).
Sen jälkeen alkoi oikea isäni ilmaantua elämäämme uudestaan. Ei vakituisesti, mutta käymäseltään ja kyllä hän hetken asuikin meillä,kun oli muistaakseni ilman asuntoa hetken.







Hän oli merimies, joka laivoilla työskenteli pitkin ulkomaita ja meriä. Ja me saimme postia milloin mistäkin maailman kolkasta. Katsoin vähän mistä kortteja oli tullut, niin ainakin Libanonista, Detroitista, Dovercourtista, Antwerpenistä, Bilbausta, Montrealista, Storungsista, Gdyniasta, Barselonasta, Lybecistä, Tallinnasta, Esbergstistä, Holtenausta, Rotterdamista ja Glasgovista.
Kortteja on tullut sekä minulle, että äidille, jotka ovat päätyneet minulle. Äidille oli tullut myös kirjeitä, jotka nekin ovat nyt minulla.












Tässä alempana kuva korteista jotka isäni oli lähettänyt samana päivänä, ylemmän minulle ja alemman äidille Glasgovista. Päiväys oli sieltä, vaikka minun korttini onkin ilmeisesti ostettu Largsista. Vuosi oli -75.

















Tämä kortti on Hollannista ja päivätty 2.1.1976.










Tämä seuraava ote on jostakin toisesta kortista, josta huomaamme, että melkoista maailman matkaamista se on ollut :)











Eräästä kortista luin tällaisen viestin, kortti oli äidilleni:




"Detroit.13.12.-75


Meiltä särkyi eilen illalla kaikki kolme apukonetta, kun olimme tulleet jo kaksi tuntia Eurooppaa kohti. Hinaajat toivat meidät tänään takaisin Detroitin satamaan. Me joudumme olemaan nyt telakassa jonkin aikaa. Voi olla, että koko laiva jää talveksi tänne ja me tulemme lentokoneella jouluksi Suomeen. Voi hyvin! Terveisn Raimo".





Tällaisia muistoja tänään :)


Ja muistattehan, että klikkaamalla saa kuvat isommaksi, kun nyt tuli vaihteeksi taas pienet kuvat...