Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

perjantai 30. marraskuuta 2018

Uutisia ja siivousta





Eilen soitettiin niistä EEG:n tuloksista, jotain "häikkää" niissä oli ollut, niin tulee vielä mangneettikuvaus. Hyvä niin! Sanottiin kyllä, ettei tarvitse olla huolissaan. Tässä joulukuussa ilmeisesti tulee se kuvaus.





Tänään kuulin iloisia uutisia, että "muruseni" tulevat kylään sunnuntaina. Eli pari tyttöstäni ja ehkä tyttärentytär, toivottavasti. Mulla oli eilisen yläkerran siivouksen jälkeen vielä alakerta siivoamatta. Aamulla oli pitkään taas sellainen väsynyt olo, mutta onneksi se parani ja sain siivottua olkkarin, keittiön ja pikku huoneen (askarteluhuoneeni)...en tosin sieltä romppeita, mutta imuroitua ja lattiat pestyä huoneista. Siirryin samalla talviaikaan vihdoin, eli vaihdoin matot talvisempiin ja olkkarin väritystä pois vihreästä ja sinisestä, jota kesällä oli. Nyt on enemmän pinkkiä, liilaa (entisten verhojen väriä) ja ruskeaa.






























Elmo mokoma valloitti heti sohvan, ja kun etsin komeron yläkaapista jotain, niin Hipsu loikkasi sinne. Eläimellistä menoa.






























Nyt laitoin vihdoin nuo isommat "lasinalustat" (kierrätyksestä kesällä ostamani) tuohon sohvapöudälle, vaikka ei nyt ole isoa liinaakaan siinä, mutta voipahan kahvimukin tai ruokakipon laittaa siihen. Vaikka oli aikaisemmin pienet alustat, niin kyllä oli liina likaantunut. Mies varsinkin on niin huoleton :)




Nyt on hyvä mieli kun sain siivottua. Mukavaa alkavaa viikonloppua "itse kullekin säädylle" :)




torstai 29. marraskuuta 2018

Kummallisia kokoelmia





Kun makuuhuonetta imuroin, niin jouduin nostamaan sängylle kaikki säilytyslaatikot, jotka ovat sängyn alla säilömässä kaikenlaista tavaraa,jotka eivät ole nyt esillä, mutta joista en halua luopuakkaan. Siellä on tällä hetkellä mun minikannujen kokoelma, niiden keräily taisi alkaa silloin kun olin kierrätyskeskuksessa töissä. Sieltä lelujen ilmaislaatikosta niitä aina silloin tällöin löytyi. Minulla olivat välillä seinällä lokerikossakin. Kannujen koko/korkeus on 4-5,5 cm. Tässä isoimmat.















Tässä pienemmät.















Toisaalta tämmöisten pikkuisten kannujen kokoelma ei vie kovin paljoa tilaa. Nyt ne ovat yhdessä näistä purkeistani, joista on alkanut tulla kokoelma myös :)

















Näissä purkeissa on minusta niin suloiset vanhahtavat kuvat. Tämän purkin löysin ensimmäisenä. Meillä oli silloin mökki, kun asuimme kerrostalossa. Sinne mökille sen kiikutin...oliko siinä teepusseja tai jotain muuta ruokatavaraa (hiiriltä suojassa). Nyt siellä on lapsuusmuistoja... ystävien kirjelappusia kouluajalta, oma vanha muistokirja (se mitä siitä on jäljellä), pieniä piirustuksia, taitaa olla lastenkin piirustuksia ym.


















Sen jälkeen löysin kirppikseltä tämän.Tässä on nyt jotain askartelu yms.materiaalia.
















Viimeinen on eri sarjaa, mutta kaunis kuva siinäkin :)Tässä viimeisessä on tuo pikku kannu-kokoelmani ja muutakin pikkuista esinettä.

















Purkit itse ovat vanhassa kaapin laatikossa, joka mahtuu sängyn alle.















Sängyn alle on piilotettu myös kangas-, tilkku-, yms.laatikoita ja koreja. Kun ei niille ole muualla tilaa, ja siinä ne ovat kuitenkin käden ulottuvilla, kun inspis iskee. Eikä tarvitse lähteä esim. kylmästä vintistä kaivamaan.





Tällaisia höpsötyksiä, ennekin esiteltyjä, vaan joskus voi joku uusikin poiketa blogissa :)

Toisin kävi...




Tänään minulla oli vakaat aikomukset lähteä kaupunkiin, soppakirkkoon ja sen jälkeen oli tarkoitus lähteä leffa-teatteriin katsomaan Oma maa-elokuva, kun minua se on kiinnostanut. Miestä ei niinkään. Piti aamulla jo lähteä, kun mies haluaa aina aamusta liikkeelle. Vaan toisin kävi, mies sai mennä yksinään.





Yöllä jo kuulin vatsan pitävän elämää, ja aamulla olikin maha sekaisin, niin hylkäsin koko ajatuksen kaupunki reissusta, kun ei ollut mikään pakko lähteä. Ei ole tullut täysin noudatettua FODMAP - ruokavaliota, niin siitä se taas johtui, tietty. En vaan jaksa sitä orjallisesti noudattaa, ja on siinä tietysti kysymys siitäkin, mitä milloinkin sattuu kotona olemaan. Nyt kun ei ole ollut riisikakkuja kotona, kun en ole muistanut ostaa, niin olen syönyt näkkileipää, jossa on kuitenkin ruista. Ja vehnähän on kai kaikkein pahin, ja välillä tulee syötyä pullaa kahvin kanssa. Varsinkin kun mies kaipaa aina jotain makeata kahvin kera.












Tuota Fodmap-ruokavaliota on siis suositeltu minulle "ärtyvän suolen oireyhtymään". Ja kyllä se auttaakin, jos vain jaksaisi sitä noudattaa. Paljon paremmassa kunnossa on ollut vatsa viimeaikoina.





No mutta, nyt minulla olisi sitten iltapäivälle asti aikaa tehdä jotakin hyödyllistä...saa nähdä tuleeko tehtyä. Pyysin miestä tuomaan kaupunkireissulta riisikakkuja ja kissanruokaa...kun sekin alkaa olla lopussa. Siivous-inspistä odotan...ei vaan meinaa millään tulla :)







Ei ole oikein minkäänlaista joulunalus tunnelmaakaan tullut, vaikka jokusen joulukortin olen tehnyt. Ja kuukauden päästä joulu on jo ohi. Loppuun kuva Elmosta yhden päivän metsälenkiltä. Elmo meni joen leveän kohdan jäälle kävelemään...onneksi kesti. Tuossa paikassa olen nähnyt Elmon yhden ainoan kerran uivan, ensimmäisenä meillä olo kesänään. Sen jälkeen sitä ei ole uinti kiinostanut.











Pirteämpää päivää teille!

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Viileän vilakkaa




Ulkona -5 astetta. Kylmuus alkaa hiipiä joka paikkaan. Kuistilla oli -2 astetta. Sisällä olkkarissa on nyt 17 astetta, kun pönttöuuni on ollut "päällä",ylhäällä makkarissa oli 11 astetta. Laitoin yläkerran pönttikseen tulet, mies oli aamulla laittanut alas, minä vaan lisäsin puita. Menin yläkertaan ompelemaan, oli pakko saada vähän lisää lämpöä...jo se kerkisi pari astetta nousta lämpö sillä aikaa. Meillä ei vielä ole öljylämpö ollut päällä, muuta kuin veden lämmityksessä. Tää syksy on se "kylmin" aika, kun ei vielä ole lämpö päällä ja on myös öljyn tilauksen aika...ensikuussa. Kyllähän sitä vielä on, vähällä öljyllä ollaan pärjätty hyvin. Mies käyttää öljyä kyllä säästeliäästi. Ja tykkää nukkua viileässä. Minäkin olen tottunut nukkumaan viileässä kahden peiton alla, eilen illalla kyllä piti laittaa vähäksi aikaa lämpöpuhallin päälle, kun luin sängyssä ja mun aina kylmiä jalkoja lämmittämään sähkötyyny :)







Olin vienyt ylös eilen lainaamani käsityökirjat ja otin niistä esiin farkkukirjan ja farkku-jämä korini.














Ei tuo nyt kuitenkaan ompeluinspis oikein lähtenyt käyntiin...tein vain yhden farkkysydämen ihan omaan käyttöön.





Mies on taas ollut "leipäkeikalla" Vantaalla. Mulla on vasta illalla menoa, kun on Laulusiskojen harkat. Kynsikkäät on hyvä apu koneella ollessa, lämmittävät.














Kohta pistän puuhellaan tulen ja alan tekemään pyttipannua eilisistä keitetyistä perunoista. Puuhella kyllä lämmittää äkkiä keittiön. Siis tuli palamaan.







tiistai 27. marraskuuta 2018

Taas kaupungilla




Sainpa tänään jotain aikaiseksikin, eli vietyä vihdoin kierrätykseen jo aikaisemmin keräämäni ison muovikassillisen ja pikkuisen paperikassillisen tavaraa. Ja kun kerrankin sinne pääsi, piti tietysti tehdä siellä myös lyhyt kierros sillä aikaa, kun mies kävi itselleen varaamassa muutaman yön yöpymispaikan Vivamoon näytelmä aikana. (Silloin jos on kolme näytelmää päivässä, ei kannata lähteä yöksi tulemaan kotiin, kun voi nukkua siellä).
Ei mies siellä kauaa viipynyt, mutta jotain kerkisin löytää :)






Esim. tällaisen ihanan joulurasian <3












Tuo maksoi 0,50 e, samoin kuin tämä rannekoru, jonka valitettavasti huomasin vasta kotona olevan rikki :(











Täytyy katsoa jos saan sen korjatuksi.




Kolmas ostos menee ehkä osaksi joululahjaa...joten ei siitä sen enempää.




Muistattehan tämän pupu-pariskunnan.















Nämähän menivät muiden pehmojen kanssa lähetyspöytään myyntiin ja olivat heti ensimmäisenä päivänä menneet kaupaksi. Toivottavasti olisivat päässeet samaan paikkaan, kun olivat juuri löytäneet toisensa <3 Nyt olen tehnyt yhden pupun lisää. Tällaisen neidin :)








Myös muutama pikkukisu on tekeillä. Tänään löysin taas kirjastosta muutaman käsityökirjan, joista voi saada uusia ideoita.
















maanantai 26. marraskuuta 2018

Vaihtelevaa




Tänään alkoi sataa, suorastaan pyryttää lunta, tosin vain hetken. Pitihän se ensimmäinen lumipyry kuvata.



























Nyt jo taivaalla on sinistä.











Niin se vaihtelee sää. Ja elämänkin päivät...välillä iloa, välillä surua, välillä huolia ja välillä helpotusta.







sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Harmaavalkoista



Alkuillasta kävin lenkillä, alkoi jo hämärtää, mutta ihmeen hyviä (siis valoisia) kuvia sai vielä...johtuiko sitten kuuran peittämästä nurmikosta, pensaista ja puista. Ne taisivat valaista maailmaa.













Näytti jo vähän talviselta.













Tämä oli ikkunasta otettu.














Tänään olimme puolilta päivin omalla laavulla paistamassa makkaraa ja keitin myös nuotiolla pannukahvit. Elmo oli tietysti mukana kerjäämässä makkaraa. Tosin se oli niin maustettua makkaraa, ettei Elmolle uskaltanut antaa kuin pienen palan. Itsekin mietin uskallanko ottaa vatsan takia tulista makkaraa, mutta vähän uskalsin kyllä.













Pannukahvia joimme mukilliset laavulla ja loput pistin päiväkahviksi termoskannuun. Tässä nokipannu vietynä sisälle huuhdottavaksi.













Rasmus ei odota huuhtomista vaikka hellalla onkin :D Sopii kyllä väritykseltään näihin harmaan valkoisiin kuviin.













Joki oli jo pikkuisen jäässä.













Tällaista harmaata tänään.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Höpötystä




Aurinkoiset terveiset (sään suhteen) täältä maalta! Eilinen meni hujauksessa, kun aamupäivällä mulla oli ihanan hierojani lahjoittama hieronta kaupungissa. Illalla sitten mentiin seurakuntaan, jossa sain kertoa uskoontulostani, joka tapahtui v.-90.





Tänä aamuna oli jännä "raja" tuossa taivaalla...harvoin näkee noin vaakasuoraa pilven rajaa!




















Mies on saanut laavun suurinpiirtein tehtyä ja meni sytyttelemään nuotioon tulta...pitäneekö keittää pannukahvia... Mies on ulkoilmaihminen, minä en niinkään näin kylmään aikaan. Mutta kyllähän menen miehen seuraksi kahvia keittelemään ulos, jos hän on niin ajatellut :)






Muuten syötiin ruoka juuri joku aika sitten. Huomasin kellarissa käydessäni, että olin kokonaan unohtanut, että olin vienyt sinne aiemmin saatuja omenoita ja tomaatteja....onneksi melkein kaikki olivat vielä kunnossa! Teinkin sitten ruuaksi kuumia voileipiä ja salaattia, molempiin sain käytettyä tomaatteja ja salaattiin myös omenaa. Jälkiruuaksi tein kahvi/kaakao kiisselin, tosin se on vielä jäähtymässä, joten syömme sitä välipalaksi/illalliseksi :) Sen tekeminen johtui siitä, että kylätalo-tilaisuudesta oli jäänyt ylimääräistä kahvia. Eipähän mennyt sekään hukkaan!





Tämmöistä tänään. Lainasin muuten kirjastosta hyvän kirjan eilen, nimeltä Perhe sodassa. Se kertoo talvisodan ajoista erään perheen kokemana. Siinä on autenttista materiaalia, kuten kirjeitä sota-ajalta ym. Sitä kerkisin eilen lukea jo kirjastossa miestä odottaessa ja illalla vielä sängyssä. Ehkä kirjoitan siitä esittelyn, kun olen sen lukenut. Aurinkoista syystalven päivää!



ps. Eikä muuten sieltä työkkäristäkään soitettu viikolla,vaikka piti, ja koko viikon latasin kännyn akkua ja pidin sen koko ajan lähellä. Höh! Mun akku kun tyhjenee aika nopeasti nykyisin.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Sanoja ja runoja








Täällä taas. Kummasti aina helpottaa tämä kirjoittaminen. Jos äiti eläisi,olisi varmaan sitä mieltä, että pitääkö sitä maailmalle levittää omia asioitaan, henkilökohtaisiakin. Vanhan kansan ihmiset kun piilottivat tuskansa ja häpeänsä. "Hymy pintaan vaikka sydän märkänis" oli yksi vanhan kansan sanonnoista.







"Likapyykki pestään kotona.
neuvot minua.
Kuinka vanhanaikaista ja raskasta!
Olisi edes kone,
käteni ovat aivan rikki
se on niin likaista.
Kaikkien pitäisi käyttää pesulaa
ja lakata häpeämästä -
se vasta rakkautta olisikin!"

Aune Mäkinen













Mutta muuten on taas herätty uuteen päivään. Kiitos kommenteista eiliseen postaukseen, olette ihania! Muutenkin olen sitä mieltä, että mulla on niin parhaat lukijat :) ilmankos sitä tekee mieli kirjoitellakin ja keventää omaa reppuaan.







"Vain menettäneelle
rohkenee olla rehellinen
vain epäonnistuneelle
uskaltaa puhua totta."

Anja Porio







Aurinko tuolla paistaa puiden latvoihin. Taitaa tulla aurinkoinen päivä. Isäntä menee taas leipäkeikalle ja sen jälkeen hierontaan. Johan hällä onkin monia vuosia kun viimeksi on ollut hieronnassa. Mulla on vielä yksi kerta hierontaa, jonka ihana hierojani tarjosi minulle ilmaiseksi...hyviä ihmisiä on vielä olemassa :)





Jotenkin on tänään iloinen odotus sydämessä, että aivan kuin tänään tapahtuisi jotakin hyvää...nyt pidän kiinni siitä tunteesta enkä anna heti periksi vaikka järki (vai sielunvihollinen) sanoo että pahempaan suuntaan se vaan kääntyy. Katsotaan mitä tapahtuu. Kuitenkin Herra on luvannut olla kanssamme joka päivä, tuli mitä tuli, hyvää taikka pahaa...ja Hän voi pahankin kääntää hyväksi :) Siunattua päivää teillekin <3


























tiistai 20. marraskuuta 2018

Kylmää ja ikäviä mietteiä, sorry!




Mies lähti aamulla kaupunkiin ja oli laittanut muutaman puun uuniin. Minusta täällä tuntui niin viileältä (19 astetta), että pistin päälleni fleese-takin ja kiedoin "hameekseni" fleese-viltin sisähousujen päälle, kun istahdin tähän koneelle. Puita myös lisäsin uuniin, joka ei onneksi ollut kerinnyt vielä sammua. Eiköhän sitä lämpöä sieltä tule. "Lisätään lämpöä"...laulaa Tuure Kilpeläinenkin. Ulkona lämpötila on nyt nollassa.









Kuva eiliseltä, nyt on pilvistä.






Ensimmäiset jouluvalot laitoin ulos viikonloppuna. Surkean pieniltä kyllä näyttää pimeän keskellä.










Tällä viikolla pitää odotella työkkärin soittoa, ans kattoo nyt mitä tuleman pitää. Jostain työkokeilusta oli taas puhe.





Eilen kun tuli kasa laskuja, niin siellä oli myös sairaala- ja lääkärilaskuja, yhteensä yli satanen ja kun siihen lisätään se reilu 400 e (työmarkkinatuki, puhtaana), mikä jää tulematta, jos ei valitus mene läpi, niin noissa sairasteluissa hävisin sitten yli 500 e. Ei kannata sairastaa ei, tai ei ainakaan mennä lääkäriin. Köyhät kyykkyyn vaan! Soskuunkaan ei kannata yrittää mennä, kun tulee veronpalautus ens kuun alussa. Siitä olen yrittänyt aina jättää jotain jouluksi, mutta nyt se taitaa mennä niihin laskuihin. Joten näillä mennään.





Kyllä mun pitäisi käydä vielä niissä muistitesteissä, mutta katsotaan nyt menenkö. Toivottavasti teitä ei haittaa ikävistä asioista puhuminen...tää on vaan mun purkautumiskeino. Tosin olen ajatellut myös varata aikaa psykiatriselta sairaanhoitajalta, keskustelu aikaa, tään stressin ja vanhojen käsittelemättömien asioiden takia...muistelisin vähän, että se on ilmainen... no katsotaan tuleeko mentyä... ei tarvitsisi teille valittaa :) Esim. eilen taas kauhistelin tuota kolmen kuukauden sähkölaskua, jossa sähkön kulutus on n.26 e ja siirtomaksut noin 66 e, jotain mätää tässä maailmassa pitää olla, kun siirtomaksut vie noin ison osan sähkölaskusta ja niihin ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka säästäisi sähköä.







Välillä aamulla tuntuu, että olis paljon mukavampi jäädä sinne peiton alle kuin nousta tähän uuteen päivään ja kylmään maailmaan, jossa ei ole kuin ikäviä uutisia. Joka aamu silti sitkeesti nousen ja vielä ihan "ihmisten aikaankin", tänäänkin puoli 8:lta.




Sorry, tästä tuli tämmöinen valituspostaus. Ehkä seuraavalla kerralla iloisempaa, eletään toivossa kuitenkin :)

maanantai 19. marraskuuta 2018

Viime puuhia


Olin auttamassa miestä laavun teossa. Hän tekee sitä rannan nuotiopaikalle, koivun rungoista. Kävimme myös sitä ennen kylillä. Laittamassa Kylätalo-ilmoituksia ja Vivamo-ilmoituksia, viemässä lehtiä kaupan eteiseen, viemässä tutulle mummelille hänen tilaamansa sukat lähetyspöydästä,(perjantaina menivät mun tekemät pehmot myös lähetyspöytään), sekä kahvilla ja kaupassa.




Tässä Vivamon joulunäytelmä ajat.











Aamupäivällä oli pilvistä, mutta nyt kirkastui ja ihana aurinkoinen taas paistaa! Hernekeittoa, kera juustoraasteen sekä juusto-näkkärin, söimme lounaaksi. Eilen sattui sellainenkin tapaus, että eräs nuori perhe tarvitsi ruoka-apua, ja minä sain pakasteesta ym:lta kerätä heille ruoka-apua. Tuttua itsellekin nuoruudesta tuo, että välillä oli ruuat ja rahat loppu, itsekin on saanut apua,niin voi toisiakin auttaa.













Näin maanantaipäivän kunniaksi tuli iso kasa laskuja, onneksi niissä ei vielä ole eräpäivät ja onneksi tulee veronpalautusta, muuten tässä hukassa oltaisiin. Minä olen virkannut afrikantähti-kukkia kirppislangoista.Tuo turkoosi lanka on sellaista hopealle kimaltavaa.











Siitä tulikin mieleeni, että mulla oli joskus teininä päähine turkoosia hopealle kimaltelevaa neuletta. Itse asiassa se taitaa olla jossain vieläkin, tosin liitoksistaan ratkaistuna, neulekangas palana.





Viikonloppuna myös maalasin nukkekodin värikkäitä muovisia kalusteita askartelumaalilla valkoisiksi...eikös se kalkkimaalilla maalailu ole muotia :) Luonnossa ovat paremman näköiset kuin kuvassa.










Maanantai-terkuin Sesse






sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Hylättyä



Koska aurinko on reipastuttanut minua läksin tänäänkin lenkille kera Elmon.














Metsässä menimme pientä kapeaa polkua. Siellä lähellä on yksi vanha autiotalo,jota olen monta kertaa halunnut mennä katsomaan lähempää. Se on vaan ollut mutaisen kynnöspellon takana, joten en ole viitsinyt lähteä sinne kuraamaan itseäni. Nyt kuitenkin se oli jätetty kyntämättä ja siinä kasvoi vain ruohoa/heinää. Niinpä heti heräsi kiinnostus katsoa, miltä talo näyttää pihan puolelta. Sielläpä odottikin yllätys, ovet olivat ihan auki, selällään, niinkuin äiti sanoi. Pistin Elmon kiinni puuhun ja menin kurkistamaan sisälle. Uskalsin mennä kun ovet kerran olivat auki.





Vanha talo parka! Kaksi ikkunaa oli rikki. Kauniita ikkunoita on olleet.



















Tämä ikkuna oli ehjä. Toinen samanlainen rikki.






Muuten siellä oli vielä huonekalujakin jäljellä. Edellinen kävijä siellä oli vetänyt kaikki kaapit ja laatikot auki, minä laitoin jotain kiinni ja suljin ulko-ovenkin lähtiessäni, tosin lukko oli rikki. Olisipa kiva tietää tuonkin talon historiasta jotakin. Säälittää tuollaiset vanhat hylätyt talot. Talo parka!











lauantai 17. marraskuuta 2018

Aurinko armas...




...on valostuttanut tätä päivää, ja kiva olla välillä yksinkin, kun mies on näytelmä harkoissa :)





En nyt kyllä kauheasti ole saanut aikaan. Vintistä toin talvitakkeja sisälle ja kesätakkeja vein vinttiin. Eilen illalla nimittäin huomasin, että kesätakin aika alkaa olla ohi, kun oli kylmä. Toin vintistä myös jotain sisustustavaraa alas, todetakseni vain, ettei ne mahdu kaappiin, joten päätin jotakin kerätä kierrätykseen meneviin. Siitä huolimatta teki tiukkaa, ja siksipä piti siivota askartelukomeroni, että sain sinne tilaa ylimääräisille kynttilänjaloille...ketjureaktio.





Eräänä päivänä näin netissä ihanan sisustuskuvan, jossa väreinä olivat turkoosi, limenvihreä, violetti ja keltainen. Pitihän sitä väriyhdistelmää kokeilla kynttilänjalkojen ja muiden kanssa....












Totesin vain, että on liian paljon tavaraa, kun ei saanut kuvaa otettua missään, ettei taustalla olisi ollut kaikenlaista rompetta. Niinpä piti pellavapyyhe laittaa kissojen ruokailutason päälle ja ottaa siinä kuva :)













Elmon kanssa kävin pitemmällä lenkillä metsän läpi, pitkästä aikaa. Tietä pitkin tulin takaisin ja oli kivan aurinkoista.

















Leppoisaa loppupäivää toivottelevat Sesse, Elmo, Hipsu ja Rasmus (kuvassa) :)