Elämää nyt ja muinoin

Syksy lähestyy, aiemmin kuvaamani kaurapeltokin on nyt parturoitu puimurin uumeniin. Yritin taas vähän siivota eilen pikkuisen ja tänään lisää, yläkerta on vielä imuroimatta. Muutamia kuvia otin kotoa samalla. Tämä nurkkaus näytti vielä eilen tältä:



















Tänään se vaihtui tällaiseksi, kun päätin kokeilla noita nättejä laattoja tuohon lokerikon päälle. Ihan vaan asettelin ne siihen, ensin ajattelin laittaa jollain teipillä alapuolelta kiinni, mutta sitten tuli mieleen, että kun tuossa joskus pidetään jotain mukia ja jos jotain läikähtää, niin helpompi on siivota sieltä alta, kun ovat irrallisia. Katsotaan nyt pysyvätkö paikoillaan.











Tuli mieleen, että kun tytön entinen poikakaveri muinoin oli sanonut hälle, että : "Sun äitis on hippityyppi" :) Olisko silloinkin johtunut värillisistä laseista, joita silloin oli leveällä ikkunalaudalla. Nytkin on hyllyssä ja pieniä ikkunan väleissä. Ei kyllä monetkaan enää samoja.











Tykkään väreistä :)






















Tänä iltana olisi tarkoitus mennä yhteiskristilliseen tapahtumaan...jos mies jaksaa lähteä näytelmän jälkeen kotona käytyään.
Illalla oltiin omassa seurakunnassa ja oli hyvä tilaisuus ja tosi paljon väkeä kuuntelemassa. Siellä oli Intiasta puhuja käymässä ja samoin meidän omat Japanin lähetit ovat vielä suomessa ja olivat myös siellä. Nähtiin myös tuttuja, jotka eivät vähään aikaan ole olleetkaan tilaisuuksissa. Huomaa siitäkin, että syksy lähestyy, kun lomat loppuu ja kansa kokoontuu taas yhteen.





Serkkuni olisi ensiviikolla äitinsä (ja minunkin äidin) entisellä kotimökillä Pohjois-Karjalassa, kyseli minuakin sinne käymään.
Paljon siellä olisi muistoja, ja kun serkku sen nyt omistaa olisi mahdollista käydäkin. Mutta...mutta...ei siitä mitään taida tulla, matkaa lähes 500 km ja rahatilanne ja eläimetkään ei oikein sitä salli. Pari serkkua sinne on kuulemma tulossa myös, mutta he asuvatkin paljon lähempänä.





Tässä kuva mökkeröisestä muinoin, siellä asuinkin pienenä ja myöhemmin vietettiin kesälomat osittain siellä äiti, pikkusisko, minä ja samainen serkku äitinsä ja veljensä kanssa :) Nämä kuvat on siltä ajalta, kun pienenä asuin siellä :)

















Näin sitä muisteluihin siirryttiin taas jouhevasti.

Perittyä, saatua ja ostettua, vanhaa ja vähän uudempaa

Tänään kaivoin kaapista kauniita astioita, joita tulee liian harvoin käytettyä, pelosta, että menevät rikki. Kun monella niillä on muistoarvoa. Mutta esittelempä niitä pitkästä aikaa. Tämä ihana kerma-sokerikko setti on varmaan yhtä vanha kuin minä, vanhempieni lyhyen avioliiton ajoilta.
















Tämä toinen setti on tätini entinen, paitsi tuosta sokeri-ottimesta en ole varma mistä se on tullut.

















Kauniita kannuja, suurin ja pienin äidin entisiä, keskimmäinen ostettu kirppikseltä.

















Nämä kaikki ostettu kirppikseltä. Tuossa ruiskukka-setissä oli vain nuo kaksi osaa, tuo omena-kuvioinen sokeri/hillo-purkki ei ole vanha, mutta on söpö, vahinko vaan että sen kannen jouduin liimaamaan kun pudotessaan halkesi :(
















Tämäkin on kirppikseltä ja minusta kaunis ja kauniin mallinen.


















Kuten tämäkin.


















Näistä toinen (yksinkertaisempi malli) on äidin entinen ja toinen kirppikseltä.

















Näistä lautasista syötiin lapsena/nuorena ja tykkäsin jo silloin niistä! Kolme kappaletta on jäljellä.

















Näitäkin on kaksi samantapaista, molemmat äidin peruja.

















Osa Arabiaa, osa puolalaista ym . posliinia, mutta kauniita kaikki! Ihanaa vanhan ajan muistoa! "Muistoissa, muistoissa ihana on elää"...sanotaan laulussakin :)

Vanhaa muotia

Löysin joskus aikoinaan puuvarastoa siivotessamme vanhan lehden rämmäleen, josta otin talteen osan näistä muotikuvista. Loput on erään vanhan Kotilieden keskiaukeamalta otettu. Näistä tulee mieleen vanhat paperinuket :)










































Muuten on ollut aika kurja päivä ja olen koko iltapäivän maannut pikkuhuoneen sohvalla ja juossut läheisessä vessassa. Lounaan jälkeen tuli vatsa niin kipeäksi, että tuntui, ettei pysty ylhäälläkään olemaan. Ajattelin sen olevan sitä "normaalia" vatsavaivaa (jota ei nyt ole pahemmin viime aikoina ollutkaan, Luojan kiitos!) Mutta olo vaan paheni koko ajan ja tuli oksettava olo, nousin istumaan että pääsee oksentamaan heti kun siltä tuntuu, sitten alkoi huimata ja just ennen oksentamista meinasin pyörtyä... oksentaminen helpotti kyllä oloa. Sängyssä olen maannut peiton alla ja ollut kiitollinen, että ei useampaa kertaa tarvinnut oksentaa, vaan on selvinnyt vessassa käynnillä. Ilmeisesti on sitä vatsaflunssaa jota on liikkeellä.









Mitään en ole uskaltanut syödä, join vaan vettä ja äsken laitoin mukillisen hunajavettä. Nyt pystyy jo onneksi olemaan ylhäällä, vatsa ei enää ole samalla lailla kipeä eikä onneksi huimaa. Se pyörrytyksen tunne oli ihan hirveä, tuskanhiki ja paha olo ja silmissä sumeni.
Hyvä siksikin, että on parempi olo, kun mies lähti pelaamaan sählyä. Jos olis vielä ollut se pyörrytys olo, niin olisi pelottavaa jäädä yksin.





Anteeks tää "sairauskertomus", jotenkin on vaan tottunut kirjoittamaan aina miltä tuntuu :)






Hyvää alkavaa viikkoa ja pysykäähän terveinä <3

Muistoja ja muistelua

Taas vajosin muisteluihin tänään. Ensin katselin vanhoja (tai ei niin vanhoja ) kuvia itsestä ja lapsista. Sen jälkeen vaivuin vielä vanhempiin muisteluihin, eli äidin nuoruuteen ja omaan lapsuuteen. Tuo muistelu, oli ajan vietettä, kun olen hieman flunssaiseksi tuntenut itseni tänään.









Mulla on laatikossa kaikenlaista vanhaa paperia siltä ajalta ja myös äidin kirjeenvaihtoa isäni kanssa, sekä äidin siskojen ja muiden sukulaisten kanssa.









Nyt en mennyt varsinaisesti kirjeen vaihtoon, mutta kirjekuorissa oli myös muuta mielenkiintoista pantuna talteen. Esim. tällainen rokotus-aapinen.
Luulisin, että minun lapsuudestani.


















Sen sisäsivulla oli esimerkiksi tällainen "tauti-runo", klikatkaa kuvaa isommaksi niin pystytte lukemaan.



















Laatkosta löytyi tietoja kehityksestäni, vauvanhoito-oppaan takakansi oli muistaakseni tuo, muistan sen lapsuudestani. Minulla on jäljellä vain takakansi siitä. Lienenkö minä vai pikkusiskoni myöhemmin värittänyt vauvan kuvaa :)


















Samoin vanha pankkikirjani, jonka olin saanut kaksi vuotiaana.



















Etusivulta näkyy niin rahanuudistus kuin Kultapossukerhoon liittyminenkin merkkien muodossa.




















Ennen rahanuudistusta summat olivat suuria...


















...sen jälkeen tuhat markkaa muuttui sataseksi.




















Vielä aikaisemmalta ajalta on äidin Merimiesunionin jäsenkortti. Kun vanhempani menivät naimisiin, isäni oli jäänsärkijällä työssä ja sai äidinkin sinne töihin "messi-tytöksi", näin muistan äidin kertoneen.





















Ja osattiin sitä ennenkin tehdä "yliampuvia" mainoksia.




















Äitikin lankesi tilaamaan tämän ondulaattorin, jonka piti kiharruttaa jotenkin hiuksia, jos sitä käytti säännöllisesti :)








Kiva muistella menneitä :)

Lisää vanhoja kirjoja ja muistoja

Maamme kirja, sehän sopiikin näin suomen 100-vuotis juhlavuonna. Tämä kirja on lapsuuskodistani ja vuodelta 1948. Ja senhän on tietenkin kirjoittanut Sakari Topelius. Etusivulla lukee Maamme kirja Lukukirja suomen alimmille oppilaitoksille. Kyllähän sitä varmaan koulussakin luettiin. Itse luin kotonakin, kun se kerran siellä oli. Julkaisja on Werner Södeström osakeyhtiön laakapaino.
















Toinen lapsuuskotini kirja on Joka naisen niksi kirja. Tämä on vuodelta 1953. Tyttönä ja teininä luin ja tutkin tosi paljon tätä kirjaa, minusta oli niin kiinnostavaa lukea kaikkia niksejä. Ja minusta tässä oli kivoja kuvia. Kuvat on mustavalkoisia ja niitä on joskus tullut käytettyä värityskirjanakin :)
Kirja on aika kärsinyt ajan saatossa, siihen on joku pikkulapsi vetänyt kynällä koukeroitakin...
Kirjan on toimittanut Maija Suova ja somistanut (tarkoittanee kuvitusta) Helena Malisto. Tämä on painettu samassa painossa kuin edellinen kirjakin.



































Seuraava kirja on Arvid von Martensin Rukousvastauksia,Katulähetyksen työntekijä kertoo. Sen on julkaissut Kuva ja sana.Se on painettu Porvoon kirjapainossa 1947.
















Tämä taitaa olla jostain tullut ja tämän olen lukenut, toisin kuin seuraavan kirjan, joka on tuttavan poistokirjoista ja odottaa vielä lukemistaan.
Kirjan nimi on Avioelämää punaisessa myrskyssä. Se on vuodelta 1935 ja sen on kirjoittanut Alja Rahmanova. Kirjan alaotsikko on: Venäläisen aviovaimon päiväkirja. Sekin on painettu Werner Södeströmin kirjapainossa.

















Lukeminen kannattaa aina! Vanha mainoslause :) Itselläni on tällä hetkellä luettavana kirjaston kirjoja, vuorossa kirja Sotamorsian. Ei kyllä tule juurikaan muuten luettua kuin sängyssä ennen nukkumaan rupeamista. Jos päivällä luen, niin enemmänkin lehtiä tai selailen jotain käsityö-, askartelu- tai sisustuskirjaa... Lukemisiin!

Lukemista 40-60-luvulta

Eilen rupesin kirjoittamaan tarinaa lapsuudestani ja sekös vei mukanaan , niin että se jatkui ja jatkui... On se tuo kirjoittaminenkin koukuttavaa joskus :)
Minä olen 50-luvun loppupuolella syntynyt, 60-luvulla aloittanyt koulun ja 70-luvulla elänyt teini-iän ja nuoruuden.
Liekö siitä tarinan kirjoittamisesta tullut mieleeni katsoa vanhoja kirjoja. Tällä kertaa lasten ja nuorten kirjoja.






Vanhin on joskus ystävältä saatu Louisa M. Alcotin Pikku naisia. Sain ja luin sen sen ensimmäisen kerran joskus teini-iän alussa, ja tykkäsin tosi paljon. Tuli luettua useampaankin kertaan. Tämä on julkaistu vuonna 1947 Werner Södeström osakeyhtiön laakapainossa Porvoossa. Kirja kertoo neljästä sisaruksesta ja heidän äidistään ja ystävistään (heidän isänsä oli sodassa).













Kirja alkaa näin: "Joulu ei tunnu joululta ilman lahjoja", nurkui Jo, joka makasi pitkänään matolla. "On niin hirveätä olla köyhä", huokasi Meg katsellen vanhaa pukuansa." "Minusta ei ole oikein että muutamilla tytöillä on yllin kyllin kauniita tavaroita, ja toisilla ei ole kerrassaan mitään", lisäsi pikku Amy ja nirpisti loukkaantuneena nenäänsä. "Onhan meillä isä ja äiti ja toisemme", sanoi Beth tyytyväisenä nurkastaan....
















Tämä kirja Irmeli ihmetyttö on äitini vanha hänen nuorena aikuisena olo ajoiltaan. Sen on kirjoittanut Airi Somersalo, ja sen on julkaissut Arvi A. Karisto osakeyhtiö vuonna 1948. Kirja alkaa näin: On viheliäistä kun ihminen vanhenee eikä tapahdu yhtään mitään. Olen jo ikivanha, melkein kahdeksantoistavuotias. Nimeni on Irmeli Alm. Iäkkyyteni lisäksi en ole juuri minkään näköinenkään....

Kirja on kärsinyt elämän saatossa kansistaan, niinkuin edellinenkin.








Seuraavana esittelyssä on Raamatun kertomuksia lapsille.Sen on kirjoittanut Siviä Heinämaa ja uudistanut Kouluneuvos A. Hinkkanen. Sen on julkaissut Osakeyhtiö Valistus Helsinki, vuonna 1951.




















Tuo kirja on tullut minulle vasta viime vuonna eräältä tuttavalta, jonka pois laittamia kirjoja sain valkata.Kirja alkaa näin: Kauan sitten eli Kanaanin maassa eräs vanha isä. Hänen nimensä oli Jaakob. Hänellä oli kaksitoista poikaa. Vanhimman nimi oli Ruuben, nuorimman Benjamin ja häntä vanhemman Joosef...








Seuraavaksi siirrymme jo 60-luvulle.Näistä vanhin on Herra Linnunlaulu muuttaa meille. Sen on kirjoittanut Anne Marie Norden. Se on julkaistu Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapainossa vuonna 1961 Keuruulla. Tämän krjan tilasin antikvariaatista muutama vuosi sitten, kun muistin sen nuoruudestani ja se oli hyvä. Vieläkin kun sen luin :) Kirja alkaa näin: Perjantaina ei Möllerin perheen lapsilla ollut vielä aavistustakaan niistä järkytyksistä , joita herra Linnunlaulu olisi heille tuova. Tämä perjantai kului vielä aivan normaalisti - mikäli Möllerin perheen perjantaita yleensä ollenkaan voi normaaliksi kutsua...















Kirja kertoo kolmesta hemmotellusta sisaruksesta (kaksi tyttöä ja yksi poika), joiden äiti sairastuu ja joutuu kuukaudeksi parantolaan ja joiden seuraksi saapuu äidin tuttava herra Linnunlaulu...








Seuraava kirja on Tornitalon Tuula. Sekin on kirjoja joita olen lapsena lukenut, vaikkakin tämä nimenomainen kappale on ostettu koulun kirpparilta aikuisena. Ostin sen tytölleni, ajatuksena, että voin virkistää itseänikin lapsuusmuistoilla :) Kirjan on kirjoittanut Helli Kaikkonen ja se on jukaistu Werner Sodeström Osakeyhtiön kirjapainossa Porvoossa vuonna 1964.
Kirja kertoo Tuula-nimisestä tytöstä joka muuttaa uudelle paikkakunnalle. Kirja alkaa näin: Oli kylmä syysaamu, kun ukki ja Tuula astuvat koulun portista sisälle. Pihamaa oli vielä melkoisen tyhjä, vain joitakin poikia ja tyttöjä oli saapunut, ja he juoksivatt nyt hippaa pysyäkseen lämpiminä. Nähdessään vanhan herran ja pikku tytön ilmestyvän näköpiiriinsä he lakkasivat juoksemasta ja jäivät uteliaina katsomaan tulijoita...















Viimeinen esiteltävä kirja tällä erää on kirja Kuin taivaan linnut. Sen on kirjoittanut Kerttu Vuorinen ja se on myös julkaistu edellä mainitussa Werner Södeströmin osakeyhtiössä myös vuonna 1964.Itse muuten aloitin kansakoulun vuonna-64.
Tuosta kirjasta en tosiaan muista olenko lukenut sitä lapsena, tai siis en ole varma asiasta. Mutta aikuisena olen ainakin lukenut. Sekin oli hyvä. Kirja kuuluu Taskuset-sarjaan eli on pehmeäkantinen "taskukrja eli pokkari". Se kertoo talonmies perheestä, jonka isä joutuu pois työstään ja perhe jää ilman asuntoa. Kirja alkaa näin: Aurinko kurkisti ensimmäistä kertaa sinä keväänä keittiön ikkunasta sisään. Oli maaliskuu. Muuten näköjään ihan tavallinen päivä. Savun perhe istui aterialla tutussa ahtaudessaan keittiön pöydän ympärillä - Joel ja Mari lapsineen. Joel oli talonmies. -Takuulla ette arvaa mitä mä tänään sain koulussa, Riku virkkoi äkkiä kesken hiljaisuuden. - Anna se voi sieltä tänne ja leipäkori! No nyt siellä jo joku päristää ovikelloa. Juokse Sirkku avaamaan vuorostasi! Tyttö nousi pöydästä ja meni eteiseen. Ikinä ei ollut rauhaa edes syödessä...
















Älkää nyt luulko että olen niin dementoitunut, etten muistaisi, että olen aiemminkin kirjoittanut näistä kirjoista. Vaan ajattelin, että mitäpä tuo haittaa, kun ainahan niitä uusiakin lukijoita poikkeaa sivulla...





Päivän kysymys onkin: Oletteko lukeneet jotain näistä kirjoista ja jos niin mitä ja mitä ajatuksia kirja herätti teissä?




Hyvää päivän jatkoa! Toivottelee lukutoukka Sesse

Joulutunnelmia ja muistoja

En nyt kuitenkaan sen enempää "sälää" laittanut tähän "joulumaahan". Ompahan sellainen rauhallinen asetelma.














Kun joulutavaroita pengoin niin, siellä on näitä vanhoja joulutauluja ja -liinoja. Olen ne joskus ennenkin kuvannut, mutta uusiakin lukijoita on välillä tullut,niin laitampa kuvia kuitenkin.








Tämä mun suosikkitaulu on lapsuuskodistani. Minusta siinä on ihana joulutunnelma ja rakastin tätä jo lapsena/nuorena.Kuvasin sen kokonaisenakin, mutta oli niin huono valo, että siihen oli tullut iso varjo...














Tässä erikseen kummastakin reunasta kuvattuna.


















Tuon laitoin pikkuhuoneen seinälle sen anopin tekemän talvimaisema-taulun yläpuolelle.






Tämä toinen lapsuuskodin paperitaulu on jo melkoisen kärsinyt kulmistaan, ja olen siksi taittanut nuo päädyt. Tämä ei ole esillä, mutta en halua siitä luopuakkaan. Tuossa kuvassa mäen päällä olevasta keltaisesta talosta tulee mieleen talo, jossa ensimmäiset vuodet asuimme, sen jälkeen kun muutimme Pohjois-Karjalasta Etelä-Suomeen. Sekin oli keltanen ja mäen päällä, ulkorakennus taisi siinäkin olla punainen.













Tästä paperisesta joululiinasta en ole varma onko tämä lapsuuskodista vai jostakin muualta tullut. Sen päädyissä tontut sytyttävät katulyhtyä...














Tämä muovinen joululiina on ainakin uudempi.













Tällaisia joulutunnelmia tänään. Otetaan yhtä leppoisasti kuin Hipsu, joka löysi sopivan tyhjän korin :)