Sadepäivänä

Tervehdys vaan täältä melko sateiselta Uudeltamaalta. Johtuneeko sadepäivästä mulla on tylsyys, ja kaikki luovuus on kadoksissa.


Jotain piti tehdä, niin otin käsittelyyn tämän "rimpulan" tulilatvan. Tässä näätte minkälaiseksi hujopiksi se oli ikkunalla kasvanut.

Se vielä vähän kukkikin,mutta muuten alkoi olla jo harva ja ylikasvanut.

Leikkasin pitkistä oksista vain latvat ja laitoin juurtumaan veteen.

Tuossa vieressä on aiemmin istuttamani tulilatva, se on hyvin lähtenyt kasvuun. Tuosta rimpulastakin jäi vielä ruukkuun kasvua, niin annan sen olla toistaiseksi.

Eilen oli parempi sää ja piti lähteä Elmon kanssa metsälenkille, annoin Elmon olla alkumatkasta irti, tässä sille vielä kelpaa mun seura...

...mutta kun käännyin pitemmälle metsälenkille päin, niin ei tullut vaikka sitä huutelin, niin käännyin itsekin takaisin, se siitä lenkistä. Omapäinen kaveri on aina ollut, vaikka vanhemmiten on kyllä monessa muussa asiassa oppinut tottelemaan, ehkä se ei vaan jaksa enää pitemmälle lenkille lähteä.

Kahdelta  miehellä alkaa viimeinen näytelmä tältä kesältä Vivamossa, toivottavasti sade lakkaa siihen mennessä. On siihen vielä reilu puolitoista tuntia aikaa. Eikähän siellä edes välttämättä sada, sen verran on kuitenkin välimatkaa.



"Mitähän tekis jotta mainittais" sanoi äiti joskus... ei vaan itselläkään ole mitään mainittavaa halua mihinkään, ei innostusta. Vois kai sitä kohta mennä ruokalevolle, kun kerkisin jo syödäkin. Haukotus-terveisin Sesse

Kukkia ja ruoka-suunnitelmia

Heippa, taas on alkanut aurinko paistaa. Kuvat on kuitenkin päivä/pari sitten otettuja. Olen iloinen noista monivuotisista kukista, jotka ilahduttavat väreillään.











Tulppaanit kukkivat, taustalla täpläimikkää... ja seuraavana helmililjaa...












Norjanangervokin on alkanut kukkimaan...












Yhtenä päivänä huomasin vintissä (jonka siivous on jämähtänyt paikoilleen) tällaisen vihreän sydämen, otin sen mukaani ja silkkiruusuja, ajattelin jotakin koristetta niistä, mutta en päässyt alkuun...










En nyt ole oikein saanut mitään aikaiseksi, kaikki on jäänyt kesken. Onneksi lenkillä tuli sentään käytyä eilen. Tänään käytiin kaupassa. Ostin aineksia ruokaan, jonka ohjeen löysin vihkostani, voisi huomenna tehdä sellaisen uuniruoan ja yhden gluteenittoman leivonnaisen voisi tehdä samalla, ainakin kokeilla minkälainen siitä tulee :)




Mukavaa maanantaita itsekullekin :)

Toisin kävi...

Tänään minulla oli vakaat aikomukset lähteä kaupunkiin, soppakirkkoon ja sen jälkeen oli tarkoitus lähteä leffa-teatteriin katsomaan Oma maa-elokuva, kun minua se on kiinnostanut. Miestä ei niinkään. Piti aamulla jo lähteä, kun mies haluaa aina aamusta liikkeelle. Vaan toisin kävi, mies sai mennä yksinään.





Yöllä jo kuulin vatsan pitävän elämää, ja aamulla olikin maha sekaisin, niin hylkäsin koko ajatuksen kaupunki reissusta, kun ei ollut mikään pakko lähteä. Ei ole tullut täysin noudatettua FODMAP - ruokavaliota, niin siitä se taas johtui, tietty. En vaan jaksa sitä orjallisesti noudattaa, ja on siinä tietysti kysymys siitäkin, mitä milloinkin sattuu kotona olemaan. Nyt kun ei ole ollut riisikakkuja kotona, kun en ole muistanut ostaa, niin olen syönyt näkkileipää, jossa on kuitenkin ruista. Ja vehnähän on kai kaikkein pahin, ja välillä tulee syötyä pullaa kahvin kanssa. Varsinkin kun mies kaipaa aina jotain makeata kahvin kera.












Tuota Fodmap-ruokavaliota on siis suositeltu minulle "ärtyvän suolen oireyhtymään". Ja kyllä se auttaakin, jos vain jaksaisi sitä noudattaa. Paljon paremmassa kunnossa on ollut vatsa viimeaikoina.





No mutta, nyt minulla olisi sitten iltapäivälle asti aikaa tehdä jotakin hyödyllistä...saa nähdä tuleeko tehtyä. Pyysin miestä tuomaan kaupunkireissulta riisikakkuja ja kissanruokaa...kun sekin alkaa olla lopussa. Siivous-inspistä odotan...ei vaan meinaa millään tulla :)







Ei ole oikein minkäänlaista joulunalus tunnelmaakaan tullut, vaikka jokusen joulukortin olen tehnyt. Ja kuukauden päästä joulu on jo ohi. Loppuun kuva Elmosta yhden päivän metsälenkiltä. Elmo meni joen leveän kohdan jäälle kävelemään...onneksi kesti. Tuossa paikassa olen nähnyt Elmon yhden ainoan kerran uivan, ensimmäisenä meillä olo kesänään. Sen jälkeen sitä ei ole uinti kiinostanut.











Pirteämpää päivää teille!

Saanko istua ja kirjoittaa?

Viikot menee niin tolkuttoman nopeasti ja kun siivoan kerran viikossa, niin tuntuu että AINA on siivous päivä, niin pitäisi olla tänäänkin... ei vaan innosta. Ajan nopeaa kulumista voisi kuvata sillä, että tuntuu kuin joka kolmas päivä olisi siivouspäivä..
Joten saanko istua ja kirjoittaa, jos se siivous inspis vielä löytyisi. Yritän lisäksi siivota sellaisena päivänä loppuviikosta, että mies ei ole kotona, saa rauhassa ja ilman keskeytyksiä touhuta.





Eilen oli kiireinen päivä, ensin olimme kaupungissa auttamassa erästä diakoniatyöntekijää ruuan jakelussa, sieltä menimme soppakirkkoon hartauteen ja syömään. Tultiin kotiin ja sitten vähän myöhemmin lähdettiin kaupan kautta Kylätalolle, haettiin matkalla pari kyytiläistä.
Kylätalo-tilaisuus meni hyvin, taisi olla 18 henkeä siellä. Mies hoiti aloituksen ja minä kahvittelut, muuten emme olleet vastuussa. Kylätalollekin olivat toiset tuoneet pääasiassa erilaisia hedelmiä jaettavaksi. Hedelmiä ja muutakin olimme kaupungissakin saaneet sieltä ruuanjakelusta. Niinkuin diakoni sanoi: Ottakaa itsellekin, työmies on palkkansa ansainnut.





Tänä iltana on sitten seurakunnan tilaisuus, huomenna pitäisi ystävien pienen tytön tulla hoitoon ja sunnuntaina on ehtoolliskokous ja miehellä sähly, joten kyllä ohjelmaa riittää :) No mutta, jos nyt yritän aloitta sen siivouksen :)
Mukavaa perjantaita!

Lukemista

Oletteko lukeneet Enni Mustosen uutta sarjaa "Syrjästäkatsojan tarinoita"?


Sarja alkaa kirjalla Paimentyttö, joka on ilmestynyt vuonna 2013. Sen jälkeen niitä onkin tullut vuosi ja kirja tahtia: Lapsenpiika, Emännöitsijä, Ruokarouva ja tämä viime vuonna ilmestynyt Ruokarouvan tytär, jonka sain jo kirjastosta ilman varaamattakin.












Kirja kertoo nimensä mukaisesti pikkupiiasta täysihoitolan omistajaksi kohonneen Ida Erikssonin tyttärestä Kirstistä, joka lähtee Pariisiin ja sen 20-luvun pyörteisiin. Mukavaa luettavaa, niinkuin koko sarja, vaikka vähän surullinenkin oli tämä kirja.





Nyt olenkin jo iltakirjana lukemassa Kirsti Ellilän kirjaa Kaivatut, joka myös on ainakin tähän asti ollut hyvä kirja.





- - -



Voi että, ikkunat on edelleen pesemättä, enkä koskaan muista ostaa ikkunapesuainetta. Tosin voisihan ne pestä tiskiaine-vedelläkin. No, kunhan ennen syksyä...





Tuosta tuli mieleeni, oletteko lukeneet tämän laiskuuden-ylistys runon? Olen joskus poiminut sen lehdestä ja liimannut runovihkooni talteen. Hauska, vaikka ei ehkä elämänohjeeksi sovi :D





Runon on kirjoittanut Hillevi Kolehmainen:




"Kesän makaan heinikossa,
annan ajan juosta.
Lapset kastaa housujansa,
- väliäpä tuosta.

Sade se on pyykkärini,
pesee koska joutaa.
Sadepäivät tuvassamme
odottelen poutaa.

Lapset sanoo: "Syödään joskus,
anna, äiti ruokaa!"
- "Syödään sitten syksymmällä.
Kukat maljaan tuokaa!"

Mies kun tulee toimestansa,
sanon hälle että:
"Heinikossa hyvät heinät,
purossa on vettä."

Mies tuo joskus markan, kaksi.
Ostan kirjokankaan.
Helmet kauniit kaulalleni
pujottelen lankaan.

Mies se sitten silittelee,
antaa suukon suulle.
Käki kukkuu, kaikki linnut
istuu laulupuulle.

Kohta ovat pullollansa
ahot, metsät marjaa.
Siellä syötän, paimentelen
pientä lapsikarjaa.

Talven tullen päivä hukkuu
taakse iltapilven.
Pakkasta ja tuulta vastaan
mistä löydän kilven?

Panen tuvan uuniin tulen,
kynttilöitä ostan.
Sitten pienet palleroni
uunin päälle nostan.

Itse miehen kainalossa
nukun pitkät puhteet.
- Torutko sä muurahainen?
Hukkaan menee nuhteet.



Hyvää viikon puoliväliä, ja nyt olisi muuten hyvä ikkunanpesu-keli, kun on pilvistä :)

Laiskaa lauantaita

Eilen oli aurinkoinen päivä ja käväisin Elmon kanssa metsä-kävelyllä lähimetsässä. Lonkka oli pikkuisen kipeä, niin en viitsinyt pitemmälle lähteä.














Hetken aikaa seisoin kasvot päin aurinkoa ja nautin siitä,kun se jo lämmittää hieman :)















Mies joi päiväkahvinkin ulkona, hän on muutenkin paljon enemmän ulko-ihminen kuin minä, vuoden ajoista riippumatta. Kevään ensimmäisen ulko-jäätelönkin hän nauttii jo silloin kun on vielä kylmää, mutta aurinkoista. Tässä kerran jo ehdotti minullekin, että syötäisiin jätskit ulkona kaupan pihassa, mutta silloinkin oli kylmä tuuli, vaikka aurinko paistoi, niin ei innostanut minua...

Pääsiäis-narsissit aukesivat jo, vaikka pidin niitä viileässä eteisessä päivät ja yöksi nostin sisälle,kun oli pakkasia. Yhden ruukun jätin eilen kokonaan sisälle.

















Toiset kaksi on eteisen kaapin päällä. Viileässä. Ihania pikku-aurinkoja :)
















Mies lähti taas näytelmä-harjoituksiin. Minä olen ollut saamaton tänä aamuna. Kello on kohta 10 ja minä vielä yöpaidassa ja villatakissa kirjoittelen. Vaikka ennen kahdeksaa heräsinkin. Illalla oltiin srk:ssa ja tultiin vasta 22:n jälkeen kotiin ja sen jälkeen vielä luin pitkään sängyssä,kun mies katseli tv:tä alhaalla.
Jos nyt laittaisi sentään päivävaatteet päälle :) Hyvää viikonloppua!

Päivän kuvat

Jaahas, toinen päivä "Vivamo-leskenä", niinkuin ystävä sanoo, kun hänenkin mies on Vivamo-harkoissa :) Enpä kyllä paljoa ole saanut aikaan, vakka etukäteen ajattelen, että sitten teen tuon ja tuon, kun saan rauhassa "rymisteerata".
Vähän paikkoja järjestellyt noin yleisesti ja askartelukaapista sain vähennettyä ihan roskiin menevää tavaraa.






Päivän asu (kaikki kierrätettyä)















Päivän ruoka













Päivän lenkki





Tänään ei ollut lainkaan eilisen veroinen sää. Pilvistä, pakkasta viitisen astetta ja tiellä kylmä viima. Niin menimmekin Elmon kanssa metsän suojiin. Tieltä lähti jonkun jalanjäljistä tullut "polku" alas joen rantaan ja metsään, niin että ei tarvinnut umpihangessa kahlata. Lunta nimittäin on.













En tiedä missä vika, kun känny otti sumeita kuvia ulkona, näyttää yhtä sumealta kuin mun aivot joskus. Tosi sumeita kuvia tuli, en tiedä oliko muka liian hämärää...kun sisäkuvat olivat sentään parempia.
Loput kuvat sitten meidän omasta jokirannasta ja grillipaikalta... talviselta näyttää ja osa joen yli kaatuneista puista odottaa kevään parempia kelejä, jolloin mies kavereineen meinaa ne katkoa ja pätkiä.



















Ja taas kännykästä loppui akku lenkin päätteksi.

Viikonloppu

Taas viikonloppu hujahti. Perjantai-iltana oltiin tavalliseen tapaan seurakunnassa, lauantaina olin enimmäkseen yksin kotona ja luin kokonaisen kirjan. Kirja oli Kirsti Ellilän "Tuntemattomat". Kirjasta sanotaan näin: ..."on tiheätunnelmainen sukutarina trillerimäisin maustein."
Siinä kerrotaan naisesta joka menee yksinään perintöhuvilalle isänsä kuoleman jälkeen miettimään mitä huvilalle tekisi. Jotenkin kirjassa on sellainen epätodellinen tunnelma, päähenkilökin miettii välillä mikä on totta ja mikä unta... Suvun papereita tutkiessaan hän miettii lapsuuttaan ja menneiden sukupolvien elämää huvilalla. Kirjassa ollaan välillä kansalaissodan vaiheissa 1917-18 ja taas nykyajassa 2000-luvulla. Kirjan tunnelma tihentyy loppuaan kohti pahaenteiseksi... Oli se jotenkin koukuttava ...siksi pitikin lukea se samana päivänä loppuun, että näki miten siinä käy.






Päivällä kerkisin kyllä myös käydä Elmon kanssa metsässä. Tuliaisina oli mansikoita ja kukkia :) Oli hyväkin tihetunnelmaisen kirjan luvun välillä mennä aurinkoiseen metsään....


















....ja kotona järjestellä vähän vaatekomeroa.... tässä paitoja... aika värikkäitä :) kuten tiedätte olen "väri-ihminen."


















Illemmalla sitten mies tuli kotiin ja minä olin lämmittänyt saunan valmiiksi.






Tänään(kään) en saanut juuri mitään aikaiseksi. Markkinoilla käytiin (ostamassa Elmolle luu) ja samalla reissulla kahvilla ja kaupassa. Eipä juuri muuta mainittavaa tänään.






Pyykit on koneessa ja mietin voisiko ne pistää ulos kuivumaan vai meinaako se tosiaan huomenna sataa. Mies menee huomenna kokous-teltan pystytys talkoisiin, minäkin olen yleensä ollut, mutta nykyisin on tuo olkapää ollut sen verran kipeä, etten halua sitä enempää kipeyttää. Joten aion nyt jäädä kotiin. Onneksi vatsa on ollut paremmassa kunnossa.
Telttakokoukset alkavat tiistaina ja kestävät lauantaihin.






Hyvää viikon alkua!

Laiskan puutarhurin kasvatuksia

Minä olen laiska puutarhuri, en jaksa aina olla kuopsuttamassa maata... mutta kummasti ne vaan kasvaa huonommallakin hoidolla :) Kuvailin kukkivia ja kasvavia kukkia ja kasveja.







Ensin etupihan kukkamaalta. Tästä olen iloinen: muutama vuosi sitten perennanvahto-päiviltä jäänyt puolikuollut kukka, liekö Kukontöyhtö? Siihen tulee sellainen valkoinen kukka. Oli ihan "resu" mutta lähti kasvamaan ja nyt oli kehittänyt itselleen kaverin :)

















Tähän tulee Kehäkukkia....noistakaan en ole varma onko nuo edellisen vuoden kukista siementyneitä vai heitinkö sinne jotkut siementen loput keväällä...
ei voi muistaa :) Pihatontut Onni ja Tarmo vahtivat niitä.

















Juhannusruusukin vielä muutamasti kukkii.


















Malvat/Malvikit (Kumpi?) on nupulla. Jotkut ötökät on syönyt niiden lehdet rikki...lähempää juurta.



















Kuuliljat on myös nupulla...



















...samoin kuin tämä pieni ruusuangervo...muistiinpanojen mukaan se on sen niminen... pihakirppikseltä joskus ostettu...


















Sitten siirrymme autotallin seinustalle kasvien pariin.









Synttäri-lahja amppelitomaatti tekee pikkuhiljaa satoa :)


















Taimimyymälästä ostetut paprikantaimet kukkivat... tässä yksi niistä.



















Hernekin kukkii...

















...ja salaatti kasvaa puulaatikossa...

















....ja valkosipuli rikkinäisessä saavissa.
















Muutakin on kasvamassa, mutta vielä ei kukkia näy niissä.








Tällaiset terveiset laiskan puutarhurin pihasta.






Ps. Laiskan puutarhurin häpeästä ja itsesyytöksistä kerroin aiemmin Kotimatkalla- blogissani. (Linkki oikealla).

Kalliolle, kukkulalle...ja päivän asu :)

....emme sentään kiivenneet eilen Elmon kanssa, mutta niiden juurilla kävimme vähän kävelemässä ja kuvaamassa. Kaikenlaisia kallioita koloineen ja nyppylöineen on tuossa meidän lähimetsässä. Noista koloista ("luolista") tulee mieleen, käyvätkö ne täällä kuljeskelevat ilvekset jossain siellä nukkumassa...hui!










Silloin kun nuorimmainen vielä asui täällä, niin hän tykkäsi kiipeillä noilla kallioilla.Joskus minäkin olin hänen kanssaan, niin että kiivettiin tuonne mäen päälle. Kuvassa näyttävät aina matalimmilta kuin oikeasti ja mäki jatkuu vielä kallioiden jälkeenkin.










Kyllähän tuo mäen kiipeäminen olisi hyvää kuntoliikuntaa, huomasin sen jo silloin,kun Elmon kanssa kiivettiin sellasta metsäauto-tietä mäen päälle, niin ajattelin, että jos joka päivä kävis sen kiipeämässä, niin varmaan kunto kohoaisi.








(Jäätäkin oli vielä).



Mutta kun on tullut niin laiskaksi :(...en tykkää siitä, kun ei minussa ole puhtia, pitäisi tehdä parannus siinäkin asiassa. Hmmm...pitäisi ja pitäisi..











Lopuksi päivän asu tänään pääsiäislauantaina.










Toppi, farkku-hame, sukkikset, kaikki on kirpparilta. Myös sukat,mutta ne olivat kuitenkin uudet. Tuo musta "jakku" tuossa päällä on tytön entinen, tuunasin sen vaan keltaisilla puuhelmillä enemmän näköisekseni :). Kukka rinnassa on ystävältä.





Hyvää lankalauantaita!

Syksyinen saamattomuus

Kyllä on sellainen saamattomuus iskenyt, varsinkin ulos lähdössä, ei kirveelläkään meinaa saada itseään lenkille. (No onneks ei sentään kirvellä uhatakaan :)
Tänään ystävä soitti ja puhuttiin miten kumma on jos ei aamulla lähde mihinkään, niin sitten jämähtää sinne sisälle...todettiinkin, että harmi kun asumme sen verran kaukana toisistamme, ettei yhdessä voida mennä lenkille...voitais patistaa toisiamme "ylös, ulos ja lenkille!"




Ei yhtään huvita lähteä yksin ulos kylmään ja märkään, no odotellaan kun miehen jalka taas toipuu, niin voidaan käydä sauvalenkeillä niinkuin ennen. Mutta kyllä tuo näköjään auttoi se ystävän kanssa lenkistä puhuminenkin, kun lopetin puhelun niin ,kas kummaa, läksin pienelle lenkille. Metsän kautta toiselle tielle ja siitä isolle tielle ja isoa tietä pitkin meidän pikkutielle. Kello oli jotain puoli neljä kun läksin, niin vielä oli lenkin ajan valoisaakin. Mitä nyt normaalia marraskuun hämärää...Ilma oli kuitenkin kivan lämmin ja kostea, sellainen missä on helppo hengittää.Lumethan on kaikki sulaneet ja metsä oli vihreä havupuineenja sammaleineen.









Miehellä oli tänään kaveri tekemässä joelle rappusia, kaverihan niitä pääasiassa teki ja mies oli seurana ulkona .Minä sillä aikaa pesin pyykkiä, korttiaskartelin ja sen sellaista.Kesken ovat vielä ranta-rappusetkin, jatkavat sitten toisella kerralla.
Mies on ihan entiseen tapaan jo ajanut autoa,kun meidän autossa on automaatti vaihteet, niin eipä siinä juuri vasenta jalkaa tarvita. Ja tosi hyvin jo käveleekin sillä jalalla, pitäen vain toista sauvaa tukena.Kun vaan ei liikaa rasittaisi sitä jalkaa.





Tänään tuli taas uunituore Unelmien talo ja koti-lehden joulunumero.Selasin sen läpi, mutta en sen kummemmin vielä siihen syventynyt.
Jaahas, kello onkin sen verran, että kohta tulee uutiset ja sit Murdochin murhamysteerit, on sitä tullut katottua, ei joka kerta, mut kumminkin...



Siispä hyvää päivän jatkoa!

Lomalla :)

Aamupäivällä olimme kaupungissa, mutta iltapäivällä lötköteltiin kuka missäkin :)Lämmintä riitti!
Mitä eläimet edellä, sitä emäntä perässä :D















Kesänjatkoja <3