Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Kirja postaus

 


 Luin Kirsti Ellilän kirjan Lepra.

Kirja alkaa siitä kun tarmokas diakoniasisar Madilta saa siskoltaan avunpyynnön jossa sisko pyytää häntä hetimiten tulemaan Oriveden lepra-sairaalaan. Sisko on siellä  sairaalan johtajattarena. Hän on pelästynyt kun on saanut outoja oireita siellä.

Niinpä Matilda lähtee kohti Orivettä ja lepra-sairaalaa. Helmi-sisko on siellä ihan lamaantuneena ja huolissaan , niinpä Matilda saa ottaa heti ohjat käsiinsä ihan valmistumatta.

"Haluan kertoa teille salaisuuden. Meidän on aloitettava illasta, jolloin sisar Matilda saapuu tapahtuma paikalle Oriveden Lepraan.  Elettiin tammikuuta kaksikymmentäluvun alkupuolella, edistysuskon ja huvittelun aikaa, kapinan kauheuksien unohtamisen aikaa. Ajan henki ei kuitenkaan ollut kaikille sama. Kun toiset huvittelivat kaupungissa, Matilda etsi tilaisuutta luopua itsestään, siitä vähästä, mitä hänestä oli vielä jäljellä Drasvikin vankileirin jälkeen. Hän oli nelissäkymmenissä ja tunsi itsensä vanhaksi. Nuoruudesta tuntui olevan iäisyys, mutta edessä olisi vielä vuosikymmenien työrupeama, mikäli hän jaksaisi pysyä uskollisena antamalleen lupaukselle. Siitä hän ei aina ollut aivan varma."

Syy Orivedelle saapumiseen oli sähkeessä, jonka hänen sisarensa oli lähettänyt.... sisko kirjoitti: "Olen tehnyt hirvittävän virheen. Älä kysele, vaan tule."


Siitä alkaa  Matildan työ Lepran johtajattarena ja aivan uutena maailmana hänelle. Salaisuudet alkavat paljastua ja yllätykset tulevat esiin.

Romaani perustuu todellisten henkilöiden kirjeenvaihtoon. Ja lopussa on yllätys.


tiistai 21. syyskuuta 2021

Metsälenkki ja koira-ikävä

 Tässä yhtenä päivänä kävin metsälenkillä pitkästä aikaa... koiraa vaan olisi kaivannut seuraksi...

Metsä kuvia otin, mutta ei tullut kummoisia ...


Pieni polku metsän halki vie... sanotaan laulussakin. Ja vaihtuu kalliomaastoon sekä jäkälään...




Tuosta kalliolta katselin alas rotkoon.  


Matka jatkui...itsestäni nappasin kuvan lepotauolta... väsyneen näköinen tuli...




Tästä loppumatka metsä-reitiltä ...



Sitten tulin pois metsästä ja kävin moikkamassa Elmon entistä koirakaveria aidan yli, kun sattui olemaan pihalla aitauksessa. Ja kävelin reipasta vauhtia pikku tietä kotiin.

Nyt on koira-kuume tullut sellaiseksi meillä, että on alettu etsiä uutta koiraa ... joka toivottavasti tulisi kissojenkin kanssa toimeen. Niinkuin Elmo.

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Seurakuntaa ja kirjoja

 


 Kuva eiliseltä

Tänään olimme seurakunnan ehtoolliskokouksessa. Tänään laitoin ensimmäisen kerran tänä syksynä toppatakin, ohuemman ja pitkän. Varsinkin kun oli  hame-asu. Ei ollut ollenkaan liikaa mennessä, vaan juuri sopiva aamupäivän keliin. Takaisin tullessa riisuin takin pois loppumatkasta autossa, kun aurinko oikein paistoi.

 

Olen aloittanut lukemaan uuden kirjan (kirjaston), se on nimeltään Lepra. Kirjoittaja  Kirsti Ellilä. Aika outoja kirjoja on nyt tarttunut mun matkaan.

Mutta ihan hyvältä tuokin tuntuu.

Vatsa vaiva vähän vaivaa, onneksi ei vielä srk:ssa. Srk:ssa oli myös kahvit, yleensä olen juonut pelkän kahvin, kun ei ole tietääkseni gluteenitonta kahvileipää ollut.(Tosin en ollut kysynytkään, kun en halua olla vaivaksi kellekkään). Tänään kuitenkin sain srk:n pakastimesta gluteenittomia leivonnaisia kotiin, olivat menossa vanhaksi. Ihan kiva!

 Että semmoista.




lauantai 18. syyskuuta 2021

Kirja: Ei kertonut katuvansa


 

 Lainasin kirjastosta Tommi Kinnusen kirjoittaman kirjan "Ei kertonut katuvansa".

"Illansuussa naiset seisoivat sataman kaduilla ja kauempanakin, siellä missä merestä nouseva rinne jyrkkeni Narvikfjelletiksi. Irene oli löytänyt hyvän katselupaikan. Hän oli kiivennyt korkean kiven päälle ja tuijotti sataman suuntaan. Kaikki seurasivat samaa saksalaista risteilijäalusta ja sen uumeniin nousevia sotilaita. Irene mietti, miksi hän oli oikeastaan tullut tänne. Hän olisi kai tahtonut nähdä Klausin vielä kerran, toivottaa vaikka hyvää matkaa..."

Näin alkaa Tommi Kinnusen kirjoittama "vaellusromaani", niinkuin hän itse on sen nimittänyt.

 

Kun saksalaiset lähtevät, naiset jäävät...tosin saksalaisille raskaana olevia naisia otettiin mukaan laivalle, sillä lapsia uusi isänmaa tarvitsi.. 

Muut naiset jäävät rantaan ja heidät tullaan hakemaan.. he ovat jäänet norjalaisten vangeiksi..

Kuin ihmeen kaupalla se saavat pitää henkensä ja jopa vapautensakin, kun heidät jätetään miinoitetun tien varteen korpeen, ja pitkä marssi suomeen alkaa... kuinka monta heistä selviäisi suomeen ja kotiin...ja mitä sitten kun he ovat olleet saksalaisten sotilaiden kanssa...

Kirjan nimen "Ei kertonut katuvansa" alkuperä tulee ilmi viimeisellä sivulla olevasta asiakirjasta... "Kuulusteluissa valvonnanalainen ei kertonut katuvansa valitsemaansa elämisen muotoa".


Kirja oli rankasta aiheestaan huolimatta mielenkiintoinen.

perjantai 17. syyskuuta 2021

Syksyistä


 

 Kuva vanha, mutta syksyinen.

Viileätä aamupäivää! Kaikella lämmöllä teille kuitenkin :) Aamulla mittari näytti 3 astetta ulkona. Toinkin ulkokukat (ruukussa) sisälle. Myös ison kesäkukka amppelin toin jo aiemmin pois kuistiltakin, kun ulko-ovea pidetään välillä auki. Se amppeli on kyllä iso rohjo, jonka sijoittamisessa oli vaikeuksia, vaan en raaskinut heittää poiskaan vielä.

Ulkona leijuu keltaisia lehtiä tuulessa. Muuten on aurinkoinen sää. Eilen oli kylätalo-tilaisuus, ja olikin nyt enemmän väkeä, kun oli myös kirkon porukkaa. Se oli mukava, kun mekin ollaan aika yhteiskristillisiä, vaikka kuulutaankin vapaisiin suuntiin.

Eilen kaupungissa käydessä lainasin kirjan "Ei kertonut katuvansa". Luinkin sitä jo aika pitkälle,  mielenkiintoinen kirja, vaikka onkin miehen kirjoittama... kun yleensä luen naisten kirjoittamia.

Kertoo naisista jotka ovat olleet auttamassa saksalaisia sotilaita, kunnes saksalaiset lähtevät. Jotkut pääsivät mukaan, kun olivat raskaana saksalaiselle sotilaalle. Muut joutuivat odottamaan mitä nyt tapahtuu... Ehkä teen siitä oman postauksen, kunhan luen sen loppuun.

Meillä on vielä kasvihuoneessa kasvua, mutta kohta kai se täytyy tyhjentää, kun alkaa tulla liian kylmä..mutta olkoon vielä hetken. Puolikypsiä vihanneksia olen tuonut jo sisälle kypsymään itsekseen...paprikaa ja minitomaatteja. 

Mukavaa viikonlopun alkua!

tiistai 14. syyskuuta 2021

Kaikenlaista

 


 

Kuva eteisestä kuistille, vielä kesäkuosissa . Paitsi, että ulkoamppelin olen tuonut kuistille.


Tuuli ravistelee puita, mutta sentään aurinko paistaa, ja taivas on sinivalkoinen. Aaamulla kun läksimme jakamaan TV7-lehtiä laatikoihin, oli sää sellainen, että juuri ja juuri ei satanut. Mutta sopivasti pikku sateen alku loppui ja myöhemmin alkoi aurinkokin paistamaan.

Tapasimme jakelun aikana suloisen kolmijalkaisen koiran, venäjän reskue koiria. Juteltiin  sen omistajan kanssa Elmosta ja entisestä kolmijalkaisesta Bussestamme.

Jaon jälkeen kävimme eräässä kahvilassa juomassa pelkät kahvit. Valitettavasti meidän lempi kahvila oli suljettu loman takia, muuten olisimme menneet sinne.

 

xxxxxxxxxxxxxx

 

Tuon yllä olevan kirjoitin jo eilen, mutta jatketaan nyt. Kaupungissa käytiin tänään ruokailussa ja kirjastossa, sekä haettiin srk:n jaettavia lehtiä . Äsken oltiin hetki puuhommissa ja vielä mennään illemmalla viemään tavaraa metallin keräys autolle.


Ulkona on kaunis aurinkoinen sää, mutta tosi kylmä oli aamulla, kylmä- ja kova tuuli kun oli. Tätä menoa joutuu kohta kaivamaan esiin paksumpia vaatteita.

No, onhan se jo syyskuu  puolessa välissä.



sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Kuvia syys lenkiltä ja miesten iltaa

 Tuli napsittua muutama syksyinen kuva.




Isännän savusauna vieraat viihtyivät ja pihatie oli täynnä autoja. 


 

Onneksi ei satanutkaan, miehet viihtyivät saunassa, ja sen jälkeen laavulla ja nuotiolla. Isäntä sanoi, että ei pitkään aikaan ollut nauranut niin vapautuneesti. Olen iloinen hänen puolestaan.




Minutkin pyydettiin ensin makkaralle, ja myöhemmin nuotio kahville. Eräs miehistä oli muistanut myös minua niin, että toi myös gluteenittomia keksejä :)

 


 Oli ihan kiva istua hetken aikaa miesten seurassa nuotiolla. Yhtä lukuun ottamatta olivat kaikki tuttuja, ja tämä minulle tuntematonkin oli mukava.

 Että sellaista eilen. Mukavaa syksyistä päivää teillekin!

 



perjantai 10. syyskuuta 2021

Väsymystä ilmassa

 


 Johtuneeko alkavasta syksystä, vai mistä, mutta olen ollut aamuisin tosi väsynyt, ja jotenkin haluton aloittamaan uutta päivää. Siitä kirjoitinkin tuonne Kotimatkalla blogiin.

No, aamu puuron ja parin kahvi mukillisen kanssa alkaa pikkuhiljaa herätä, ja jaksaa lukea sanaakin. Ja jos ei ole kiire mihinkään lähteä, voi vielä pikkuhuoneen laverilla vähän aikaa pötköttää, välillä kissa vatsan päällä. Tänä aamuna Hipsu oli kuitenkin mennyt ehkä yläkertaan ja Rasmus ei ole vielä tullut sisällekään.

Aamukin oli harmaa, mutta nyt näkyy jo sinistä taivasta, ja on luvattu vielä tänään kaunista säätä...huomenna sitten sateista, kun isännälle tulee savusauna-vieraita.

Mutta näillä mennään...



keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Ässällä alkavat ja lukemista

 Tänä aamuna, mies ehdotti, että lähdetäänko käymään Salossa... no loppujen lopuksi se vaihtui Sammattiin, mutta ässällä alkavia molemmat. Ja matka oli huomattavasti lyhyempi, pihiys iski ...

Unohdin ostaa kauramaidon, tai käskeä ostamaan, kun isäntä kävi kaupassa ostamassa ranskalaisia. Tein uunissa ranskalaiset ja paistettua naudan lihaa. Samalla uunin lämmityksellä tein kaksi gluteenitonta omena-piirakkaa.

Nyt pitäisi hakea kaupasta kauramaitoa ja samalla gluteenitonta vaniljakastiketta omenapiirakan kanssa. Onneksi vielä toistaiseksi on lähikauppa, joskus vuoden päästä se ehkä häviää :(

---------


Niinpä tuli tehtyä, ja nyt on kahvit nautittu gluteenittoman omenapiirakan ja gluteenittoman vaniljakastikkeen kanssa. Toisen omenapiirakan laitan pakkaseen.

 

Eilen kaupungissa käydessä kävin myös kirjastossa ja lainasin sieltä kaksi ohutta kirjaa, molemmat saman kirjoittajan elämästä kertovia, ensimmäinen tuli jo luettua. Kirjat ovat Elise Tykkyläisen kirjoittamia omasta elämästään.

Ensimmäisessä kirjassa kerrotaan kuinka suomalainen nuori Elise , joka oli Egybtissä matkustelemassa ja seikkailemassa, rakastuu beduiinimieheen ja synnyttää hälle lapsen. Mies on väkivaltainen ja Elisen elämäon vaikeaa.

Lapsen synnyttyä  Elise pääsee pakoon väkivaltaista miestään suomeen vauvan kanssa. Kuitenkin hän menee takaisin kolmen vuoden päästä, koska kokee  ilmeisesti velvollisuudekseen antaa lapsen isän tavata lapsen...


 

 

Tästä alkaa toinen kirja, jonka vasta aloitin, ja jo alussa huokailin, että voi sentään, kun lapsen isän väkivaltaisuus tulee heti esiin...

Ehkä minun ei pitäisi lukea tuollaisia kirjoja, kun sitä perheväkivaltaa oli ensimmäisessä avioliitossani... Mutta haluan kuitenkin lukea tuon jatko-osankin, miten se päättyy...

Tämmöistä tänään.


sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Kirjapostaus: Paikka hyvässä perheessä

 Silloin toukokuussa, kun oli äitienpäivä, niin sain lahjaksi mm. tämän kirjan:


Luin sen silloin kyllä, mutta jotenkin en jaksanut keskittyä siihen..muuta kuin loppupuolella, niin jäi kirjapostaus tekemättä. Vika oli varmaan omassa keskittymis kyvyssäni, eikä kirjassa. Mutta asiaan!

 

Anni on hemmoteltu varakkaan karjalaisperheen tytär, joka lähetetään 1933 ulkomaille piikomaan, suvun mielestä sopimattoman käytöksen takia. Jo laivamatkalla Englantiin Anni tapaa suomalaisen Martin ja ihastuu...

Laivamatkan jälkeen heidän tiensä kuitenkin eroavat. Ja ikävä jää..  Annin apulais-työt alkavat isäntäperheessä Devonissa. Isäntä perheen pariskunnan välit ovat jo valmiiksi viileät ja avioliitto rakoilee... Lisäksi isäntä kiinnostuu Annista, joka Annista on pelottavaa ja inhottavaa.

Onneksi Anni ystävystyy naapuriperheen palvelijan kanssa. Ja saa seuraa ja tukea. Ja tosin törmää luokkayhteiskunnan rajoihin, mikä ei kouluja käyneelle suomalaistytölle ole helppoa.

1930-luvun  maailma aukeaa lukijalle iloineen ja suruineen. Ja ehkäpä onni vielä odottaa... jossain...

 

lauantai 4. syyskuuta 2021

Ompelua ja siivousta

 Eilen kerkisin siivota osan alakerrasta, tänään sitten siirryin yläkertaan. Makuuhuone olikin jo siivouksen tarpeessa. Siis lakanat  ja tyynyliinat ensin koneeseen.

Siinä huomasin, että yhden peiton reuna oli pahasti rispaantunut. Päätin samalla korjata sen, ettei hajoa enempää. Ompelin siihen tällaisen kaitaleen.



Vaikka siihen tulikin pussilakana päälle, niin parempi, ettei enää enempää rispaannu.


Suurikukkaiset pussilakanat ovat vanhat, miehen vanhempien kuolinpesästä joskus saatu.



Tyynyliinat minun ompelemat tytön entisestä rikkinäisestä Ikean pussilakanasta. "Kierrätys kunniaan" :) Nyt on kiva illalla mennä puhtaaseen sänkyyn saunan jälkeen.

Lattian imurointi ja vähän pölyjen pyyhintää, se  sai riittää.


Isännällä olikin tänään taas menoa, auttamaan eräässä kuvauksessa tv:tä varten, tavaroiden kantamisessa auttaa. Ja huomenna menee järjestyksen valvojaksi erääseen tilaisuuteen, joten mulla on tässä "omaa aikaa". Sopivasti ystävä soitteli ja puhuttiin varmaan lähes tunti, niinkuin joskus yksinhuoltaja aikoina, nyt ollaan molemmat "miehellisiä".


Olin jo huokaissut helpotuksesta, kun olin saanut kaikki ylimääräiset omenat lahjoitettua eteenpäin Facebook-ryhmän kautta, niin eikös tänään naapuri laittoi meidän postilaatikkoon päivän lehden lisäksi pienemmän pussillisen omenoita! Satuin näkemään sen ikkunasta.

 


 

No, ehkä viipaloin niitä pakkaseen omenapiirakkaa varten, olivat vähän väkevämpiäkin kuin meidän omenat, niin voisivat jonkun makean kanssa sopia.


Kun kävin kasvihuoneella, niin  metsän reunassa oli multakasa, niin äkkiä katsoen siinä näytti makaavan Elmo, tuli taas haikea olo. Aamulla oli vielä nähty Elmon koirakaveri, jonka omistaja sanoi, että heidän koira kaipaa Elmoa ja ihmettelee kun ei näy.

Laitetaan tähän loppuun piristykseksi meidän entisen kolmijalkaisen Bussen kuva, kun se tuli tuolla kuvissa eteen. Busse ja Sesse :)



Hei vaan!




perjantai 3. syyskuuta 2021

Omituista oloa ja Kylätalo-iltaa

 

Kuva vanha.


 Tänään oltiin kaupungissa, ja mulla oli kummallinen olo...väsytti kovasti ja tuntui niinkuin toinen puoli päästä olisi jotenkin puutunut... kai se oli vaan väsymystä, kun kotiin pääsin ja nukuin, niin tuli normaali olo. Aamulla oli ollut myös sellaista, etten esim. muistanut pankin tunnuslukuani. Ehkä se oli joku verenkierto häiriö, kun joskus ennenkin on ollut samanlaista. Ja mulla on ollut niska jumissa pitkään. Toivotaan että nyt taas normalisoitui.

Tänään on taas Kylätalo-ilta, ja siksikin olen iloinen, että olo palasi normaaliksi :) Nyt saattaa olla Kylätalollakin vähän enemmän porukkaa, kun toisten kesätauko on loppunut. Kirjoittelen illalla lisää.

------

Eipä tullut illalla enää kirjoitettua. Mutta nyt on päivä uusi. Ja olokin onneksi suht normaali :)

Ulkona on viileää ja tuulista.  Ei ollut meitä kylätalolla kuin neljä henkeä, tilaisuus kuitenkin pidettiin pieni muotoisena. Eivät seurakunnan vetäjät vieläkään päässeet tilaisuuteen, kun siellä on sen uuden seurakunta-tilan loppuvalmistelut... vai liekö jotain viivästystä tullut...

Mun pitäisi vähän siivota...jospa ryhdyn siihen. Heippa vaan.

tiistai 31. elokuuta 2021

Musikkia, ruokaa ym.

 

Kuva vanha

Tänään aamupäivällä olimme Evästä Päivään  (eli luterilaisen seurakunnan ruokailujen) tämän syksyn avajaisissa. Ne pidettiin ulkona katoksessa jossa oli pöydät ja penkit valmiina. Myös musikantit (kaksi miestä) olivat laulamassa. 

Tarjolla oli musiikin lisäksi grillimakkaraa ja perunasalaattia ja mehutetrat, hyvää oli. 

Niinpä ei enää kotona tarvinnut laittaa ruokaa, vaan sai mennä hetkeksi nokosille :) Ja sen jälkeen keitin (oikeampi sana olisi valutin) kahvit keittimellä ja pientä makeaa sen kanssa.


Tänään on vielä toinenkin meno. Erääseen Raamattu-piiriin illemmalla. En ole siellä käynytkään, mutta isäntä on kerran, ja on sitä mieltä, että kun minuakin on pyydetty, niin täytyy ainakin nyt mennä. Joten sinne sitten. Isännällä vielä tässä välissäkin on meno kahville tuttunsa kanssa. Sillä noita menoja riittää, ja tykkää siitä. Minä olen enemmän "kotihiiri" :)

Ulkona on tänään ollut hieno sää, aamulla oli viileää ja laitoinkin vähän enemmän päälle. Takin sai myöhemmin ottaa pois, kun sen alla oli villatakki. Mutta parempi olla tarpeeksi päällä, kuin että saisi palella...se on tosi ikävää jos on kylmä, ei nauti silloin mistään.

Eipä tässä tämän kummempaa.

 




sunnuntai 29. elokuuta 2021

Hauholla

 Eilen oltiin siellä häissä Hauholla. Oli varoitettu, että ollaankin ulkona osa ajasta, että kannattaa ottaa lämmin takki mukaan. Enpä siksi laittanytkaan pitsi mekkoa, joka tuntui liian kesäiseltä, vaan valitsin housuasun, leveä lahkeiset housut ja puseron jossa kimallusta. Ja pitkän neuletakin ja vielä syystakinkin varalle.


Vihkiminen oli Hauhon kirkossa ja juhlat Wuolteen kartanossa, jonkun matkan päässä.



Hienot juhlat olivat, ja ylenmääräinen tarjoilu... syotiin ja sitten taas syötiin :) Ja hyvää oli!

Kaikenlaista ohjelmaa oli myös, ja puheita. Ja sulhanen komea ja morsian kaunis. Lopuksi illalla ulkona kahvit ja lisää ohjelmaa.



Illalla oltiin kotona joskus klo 23. Sitten uni maistui, heräsin vasta joskus yhdeksän maissa.


tiistai 24. elokuuta 2021

Kiva sää lenkillä

Kävin äsken sauvalenkillä, vähän tyhjältä tuntui kävellä ilman Elmoa. Mutta sää oli upea, aurinkoista ja lämmintä. Vielä saatiin näin mukavia lämpimämpiä päiviä.

Olishan se mukava joku pieni koirakaverikin olla. Hipsu tuossa nukkuu läppärin vieressä mun kirjoitus pöydällä. Onneksi on kissat <3

Tänään tein ruuaksi munakkaat, kanan jauhelihasta, jota oli pakastimessa.


Isäntä toi taas ruuanjakelusta sapuskaa. Sain kaikenlaista gluteenitontakin. Nyt hän lähti erääseen Raamattu-piiriin ensimmäistä kertaa. Minuakin oli pyydetty, mutta en nyt jaksanut lähteä, kun päätä on särkenyt. Mieluummin menin lenkille, jos niskat vertyisivät. Täytyy välillä osata sanoa ei.

Sitä olen jo pitempään opetellut, sanomaan ei. Isännällä on niin paljon menoja, en kaikkeen jaksa mennä mukaan. Eikä ole tarviskaan. Eikä hän sitä vaadikkaan.Tykkään rauhallisesta elämästä.

Tällä viikolla on kuitenkin vielä useampi meno, ja lauantaina ne tuttavien häät.

Nyt näyttää alkavan pilvistyä, sopivalla hetkellä kävin lenkillä. Sain nauttia auringosta.

Heissan!





maanantai 23. elokuuta 2021

Ylpeys käy lankeemuksen edellä...

...sanottiin ennen vanhaan. Ja tänään se piti paikkansa. Aamulla venyttelin jalkojani, ja ajattelin, että olen vielä aika notkea. Läksimme sitten kahvilaan ja kauppareissulle. Matka meni ihan hyvin, mutta kun autosta nousin, niin huomasin heti että nilkka oli taas  "niksahtanut" ja oli kipeä, ontuen joutui kulkemaan, ja varovasti.

Koko reissun oli kipeä. Muutenhan se ei ole mulle mitään uutta, silloin tällöin aina nivelsiteet tms. niksahtavat. Kotona syötiin ja mentiin "päikkäreille", olin laittanut nilkkatuen ja ottanut särkylääkkeen.

Siitä ylösnoustua oli jo parempi ja nyt pystyy ihan hyvin kävellä. Nilkkatukea pidän kyllä tämän päivän.

 


 

Kuva vanha!

 

Omenoita isäntä pisti koneella muusiksi, vähän liiankin tiheään tahtiin ilmeisesti, koska kone "prakasi", savu vaan nousi koneesta :( Siihen loppui se homma. Minä siivilöin mehun ja laitoin pulloihin jäähtymään, ja tein omenamurskasta sosetta pakastimeen.

Että sellaista.. 


sunnuntai 22. elokuuta 2021

Jo punertaa marjat pihlajan

 

Mistä lie johtuu, että kuvista tulee vaaleampia kuin luonnossa...ärsyttävää.. nuokin pihjalanmarjat näyttävät ihan vaaleilta :(


 Eilen oli Lahnajärvellä vanhojen autojen tapahtuma. Valtavasti erilaisia vanhoja autoja, kierreltiin niitä katselemassa. Ei tullut nyt kuvia otettua, vaikka olisi niitä saanut kuvatakin.

Mentiin sinne siinä(kin) mielessä, että viime kesänä auttamamme autoilijat vanhalla autolla, olivat pyytäneet silloin, että tulisimme sinne vanhojen autojen tapahtumaan. Emme kuitenkaan tavanneet heitä siellä, harmi kyllä. Pari muuta isännän tuttua tavattiin.

Kiertelimme siellä ympäri useamman kerran ja kävimme myös kahvilla kahvilassa, mutta sitä pariskuntaa emme nähneet.


Eilen kävimme myös jo aiemmin päivällä vanhan naisen luona, joka oli tarjonnut meille poimittavaksi loput luumut ja karviaisia. Ja tarjosi myös kahvit. Ihana vanha täti.



Tänään alkaa isännällä sähly. Eli siitäkin huomaa, että on alkanut syksy. Joten hyvää syksyn alkua!


perjantai 20. elokuuta 2021

Kirja postaus

 


Luin uudestaan Tapani Sopasen kirjan , joka kertoo Kerttu Seestie-Leskisestä. Hänen  ihmeellisestä , usein uskonvaraisesta toiminnasta rakennuttaessaan vammaisten lasten hoivakotia, josta pienestä alusta kasvoi monien rakennusten Kivalakylä.

Kerttu Seestie-Leskinen vammautui "puoskarin" käsissä jo pienenä tyttönä ja kävi kuoleman portailla asti. Vastoin odotuksia hän kuitenkin pitkän sairaala-ajan jälkeen kuntoutui niin paljon, että pystyi kainalosauvoilla kävelemään, vaikka oli joutunut menettämään toisen jalkansa.

Hän oli kuitenkin iloinen ja sisukas nuori nainen siinä vaiheessa kun avioitui ja saivat kaksi poikaa. Avioliitto päättyi kuitenkin eroon miehen uskottomuuden takia, ja jo sen avioliiton aikana Kerttu oli kaivannut takaisin nuoruutensa vahvaan uskoon.

Hän sai Jumalalta näyn vammaisten lasten kuntoutus kodista, ja eron jälkeen muutti poikiensa kanssa pieneen maalaismökkiin, jossa joutui/sai jo elää osittain uskon varaista elämää. Esim. naapuri kävi lattian alla olevasta kellarista perunoita hakemassa (kun Kerttu itse ei sinne voinut kainalosauvoilla mennä) ja sanoi, että enää perunoita jäi vaan yhdeksi kerraksi...kummallisesti niitä riitti kuitenkin koko talven, vaikka niitä ei lisättykään kellariin...joka kerran jäi "vain yhdeksi kerraksi..."

Pikkuhiljaa Kertun suuri luottamus Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa kasvoi entisestään ja niin Kerttu, joka oli jo kirjoittanut kirjeitä ja toimittanut lehteä työ näystään, sai vuonna -52 perustaa Suomen Invalidilasten Orpokoti Kivala ry:n. Ja niin pikkuhiljaa alkoi Kertun unelma vammaisten ja orpojen hoitokodista lähteä liikkeelle...

Uskollinen ystäväpiiri, jolla oli sama näky, alkoi kasvaa ja näky toteutua... Jos saatte kirjan käsiinne, kannattaa lukea...on tosissaan Jumalan ihmeellisestä huolenpidosta ja johdatuksesta kertova kirja.


Eilen aloitettua...

 


Tänään olimme kaupungissa, kävimme leipäkirkossa ja kirjastossa. Parin tunnin päästä lähdemme kylätalolle Ilosanoman iltaan, meillähän on siellä vastuuta. Isännällä musiikkia ja puhetta, minulla pääasiassa kahvitus. Toivottavasti olisi hyvä ilta, ja ilma! Jos oikein kovasti alkaa sataa, niin voi vaikuttaa ihmisten tulemiseen. Tosin aika vähän meitä on ollutkin määrällisesti nyt korona- aikoina. Eikä varsinaisesti ole satanut täällä tänään, vaikka sillä vähän uhkailtiinkin. Tuulee kyllä.

Tällä viikolla onkin loppuviikolle joka päivä jotain menoa. Tänään kun oltiin kaupungissa isäntä kysyi minulta olenko ollut pitkään aikaan "ihmisten ilmoilla" ? Hänen mielestä taitaa olla vaan kaupungissa "ihmisten ilmoilla", kun olenhan mä ollut hänen kanssaan Pusulassa, Saukkolassa, Lahnajärvellä... ihmisiä sitä on sielläkin :D

 

Tuohon asti kirjoitin eilen.

Nyt on uusi päivä ja uudet kujeet, niinkuin sanotaan. Kuusi henkilöä meitä oli eilen kylätalolla, ei sen enempää. Korona ja seurakunnan uuden rukoushuoneen remontti, ovat vähentäneet kävijöitä, ei ole koronan takia palautunut ennalleen. Vielä ... mutta uskollisuuttahan Herra haluaa, mehän sen Kylätalon hengelliset tilaisuudet aloitimme aikoinaan, ja myöhemmin srk tuli siihen mukaan. Joskus on ollut Kylätalo täynnäkin.


Uskollisuudesta olen lukenut myös, kun olen lukenut uudestaan Tapani Sopasen kirjoittaman kirjan "Mitkä ihmeen Kivalakodit?" Siitä laitan oman postauksen. Mukavaa perjantaita!



 

 


keskiviikko 18. elokuuta 2021

Pientä "askartelua"

 Joskus aikoinaan olin ottanut jostain huopatabletista tms. kukkia talteen. Ne olivat pienen ikuisuuden askartelupöytäni  yläpuolella roikkumassa naulakossa. Mitä niistä voisi saada aikaan... varsinkin kun niiden toisella puolella oli liima jälkiä. Hmm..

Pöydällä oli myös rulla pitsiä, niin kokeilin, että jos laittaisi kaksi kukkaa vastakkain ja pitsin palan ja ripustuslenkin niiden väliin, niin ne voisi vaikka ripustaa ikkunaan, niin että valo tulisi pitsi-aukon läpi.


Tämmöiset niistä tuli.



Ehkä ne joskus päätyvät ikkunaan.


Toinen "askartelu", oli pikemminkin ompelu. Isäntä oli helteellä leikannut yhdestä kauluspaidastaan hihat pois, ja minä ne tietenkin otin talteen. Olin ennenkin kokenut sen, että paidan manseteista/hihansuusta on helppo tehdä nukelle hame. Tällä kertaa se oli liivihame.


Niinpä vanha nukke sai uuden hameen :)



Koko kesän aikana en ole juurikaan mitään askarteluun viittaavaakaan saanut aikaan, niin nyt syksyn lähestyessä oli kiva pientä luovuutta herätellä. Ja ompelukonekin toimi, edellisellä kerralla kun sitä olin kokeillut, se oli katkaissut saman tien kaksi neulaa.. silloin oli siihen päättyneet ompeluhalut.


Tämmöistä tällä kertaa.

tiistai 17. elokuuta 2021

Jee!

 


Auto meni vielä katsastuksesta läpi, saa vielä vuoden ajella. Ei kyllä välttämättä enää ens syksynä  menis , joten nyt ruvetaan säästämään rahaa parempaa autoa varten... tosin sitä ennen pitää vielä ostaa vuoden lämmitysöljyt..huoh! 

Ei sitä pienistä tuloista kyllä kovasti säästä, mutta pikkuisen kerrallaan kun laittaa talteen.


Auton katsastus tuloksen kunniaksi kävimme Lahnajärvellä kahvilla ja jätskillä :) Ja sitten kaupassa.


Aamupäivällä olin miettinyt mitä keksisi ruuaksi kinkkumurusista, siis se oli ihan sellainen pakkaus. Pakasteessa oli 4 tortilla-pohjaa, niin tein niistä kinkkumurusten ja juustonloppujen + mausteiden kanssa pienet pitsat. Isännälle kolme ja itselleni yhden, en enempää uskaltanut syödä kun oli vehnää niissä..hyvää oli kyllä, eikä pahemmin ainakaan vielä ole vatsa kouristellut.


Eilen käytiin lenkillä isännän kanssa ja samalla vietiin Elmon koirakaverille Elmon entinen melko täysi kuivaruoka pussi . Takaisin tullessa olikin pihassamme odottamassa eräs tuttava, joka oli tuonut meille pienemmän peräkärryn, kun aikaisemmin vei isomman pois. Meidän pitäisi viedä metalliromut metallin keräykseen kohta, siihen sitä tarvitaan.


Aina sitä kaikenlaista touhua on. Mukavaa päivää teille!




lauantai 14. elokuuta 2021

Päivä alkoi...

 


 ....kovalla rankkasateella ja ukkosella. Onneksi sitä ei kestänyt kovin kauaa, kun vanhin poikani oli tulossa meille Turusta. Isäntäkin oli Vivamossa, joten ei autokyytiäkään olisi ollut. Poika kuitenkin pääsi meille kuivin jaloin, kun sateet oli siihen mennessä menneet menojaan. Neljän kilometrin matkan sai kävellä pysäkiltä, mutta se ei ole hälle mitään uutta, kun on elämässään paljon kävellyt, kun ei ole hällä autoa eikä korttiakaan.


Minä laitoin valmiiksi ruuan, pojalle makaroonilaatikkoa ja itselleni perunalaatikkoa, kun en voi pastaa syödä. (Vatsan takia). Tein myös "hölskytys kurkkuja" , kun naapuri eilen toi pussillisen kurkkuja, minä puolestani annoin hälle pussillisen leipää, kun isäntä oli tuonut ruuan jakelusta sitä niin paljon.

Eipä aamuisen sateen jälkeen ole satanutkaan, kävin sauvakävelylläkin, sillä aikaa kun poika otti nokoset. Sen verran ajoissa oli lähtenyt aamulla.

Isäntä on yönkin nyt Vivamossa, huomenna on viimeinen näytelmä tältä kesältä.

Eilen illalla oltiin isännän kanssa seurakunnassa, siellä oli vieraita Espanjasta, ja tuttujakin.

Näihin kuulumisiin!


torstai 12. elokuuta 2021

Vieras puutarhassa

 Tänä aamuna kun katsoin ulos keittiön ikkunasta, hämmästyin, ja kutsuin äkkiä miehenkin katsomaan: puutarhassa oli peura/kauris syömässä pudonneita omenoita.




Heti kun ei ollut koiraa talossa, niin muutkin eläimet uskaltavat tulla pihaan.


Tänään meillä oli kaupunki-päivä, ja illalla on vielä menoa. Kaupungissa kävin ihan "ex tempore" parturissa lyhentämässä hiukset, kun oli mainos että ilman ajanvarausta. Ihan kiva, että on vähän lyhyemmät hiukset ja kevyempi pää :) Kuitenkin pystyy vielä pitämään hyvinkin ponnarilla. 35 e sai siitä maksaa. Hyvin leikkasi tukan nuori nainen. Olin jo pitempään parturiin menoa suunnitellut, nyt se kävi kätevästi.

Pikkuisen satoi kaupungista tullessa, mutta nyt taas paistaa aurinko.


keskiviikko 11. elokuuta 2021

Tärkeät ( eläimet ja auto)

 Nyt ollaan elokuussa, joten syksyä kohti mennään. Olen poiminut mustaherukoita ja syönyt niitä kaurapuuron päällä  kera kauramaidon.( Ja pakkaseen laitoin monta rasiallista). Nyt kun on vatsavaivojen takia käyttänyt tuota kauramaitoa, niin sanompa vaan, että on paljon parempaa kuin tavallinen maito. Laktoositon maitokin tuntuu ihan "liurulta" sen jälkeen.

 Kuva vanha Rasmuksesta, tältä kesältä kuitenkin.



Meillä Rasmus oli reissun päällä taas jonkun aikaa, tänään, mikä ilo, tuli kotiin <3 Söi kovasti ja nyt nukkuu tässä mun tietokonepöydällä ja kehrää. Mamilla olikin jo ikävä, kun ei ollut kotona kuin vain Hipsu, ja sekin enimmäkseen pihalla.

Eilen saatiin auto taas korjatuksi katsastusta varten, auton korjaus maksoi saman verran kuin Elmon eutanasia, eli rahan menoa riittää. Mutta kyllä se varsinkin isäntää helpottaa, kun saa auton katsastettua. Saa taas vuoden ajella. Ja onhan se tosi tärkeä täällä maalla.

Vielä on vähän mustaherukkaa kerättävänä, pitäisiköhän mennä katsomaan joko ne pienemmät marjatkin olisi kasvaneet, kun on nyt aurinkoinen päiväkin :) Kasvihuoneessa on vain minitomaatteja kypsynyt, muut ovat vielä raakoja enimmäkseen. Toivottavasti kerkiisivät kypsyä. Punaherukkaakin on vielä vähän pensaassa kerättävänä. Ja kohta kai se alkaa omena souvikin...

Mukavaa päivää teille!


maanantai 9. elokuuta 2021

Hyvästit

 


Tänään jätimme hyvästit Elmolle. Vanhalla pojalla oli jo niin paljon vaivoja, ja ikääkin.

Elmo oli tosi itsepäinen, mutta muuten kiltti koira, ei koskaan näyttänyt hampaitaan tms. sellaista. Tuli meille noin 4-vuotiaana , nyt oli 13-14 vuotta, ihan tarkkaa ikää ei tiedetty, oli ainakin parissa paikassa ollut ennen meitä.

 


 

Hyvästi Elmo <3

 

 

lauantai 7. elokuuta 2021

Sataa ropisee..

 ... ja päivä on hämärä.

Laitoin tuonne vaateblogiin kuvan siitä ihanasta turkoosista pitsijakusta. Kuva vaan tuli vähän hämärä, kun en arvannut laittaa valoja...huomasin sen vasta myöhemmin, enkä jaksanut enää uudestaan vaihtaa vaatteita. Hinta oli neljä euroa. Tässä tämä tännekin:




Turkoosi on vaan niin ihana kesäväri. Vaikka syksyhän tässä taitaa kohta tulla... muutenkin on mieli vähän apea...kerron siitä myöhemmin.

torstai 5. elokuuta 2021

Eilinen kaupunki-reissu

 Eilen tosiaan olin melkein koko päivän kaupungissa. Mentiin jo aamusta, ja hengailtiin kaupungilla isännän kanssa...jäin kirjastoon, kun isäntä lähti kotiin ja lähdin kirppikselle, ja toisellekin..

Ostin ihanan turkoosin neulepitsi jakun. Tapasin myös yhden tutun pitkästä aikaa, ja eräs ystävä soitti.

Kirppisten jälkeen  läksin tyttärelle,joka oli vielä töissä, mutta lapsenlapsista oli kaksi kotona. vanhin tyttärenpoika ja pikkusisko. Keskimmäinen oli isänsä kanssa töissä. Parin tunnin päästä tuli tytärkin, ja vähän myöhemmin toinen tyttöni sinne kyläilemään.

Vanhin tyttö antoi minulle "vuosikirjan" syntymävuodeltani...



...sekä pari sisustuslehteä :)



Myöhemmin vanhin tyttöni ja tyttären mies "heittivät" minut autolla kotiin ja kaupassakin käytiin matkalla. Olihan se vähän erilainen päivä :)

Tänään jäin sitten suosiolla kotiin, kun isäntä lähti "leipäkirkkoon", ja keräsin toista annosta punaherukoita isosta pensaasta. Vieläkin vähän jäi... Jos huomenna keittäisi taas mehua.

Mustaherukat ja karviaiset ovat vielä keräämättä, mutta niitä onkin vähemmän. Tänä iltana on taas Kylätalo-tilaisuus eli Ilosanoman ilta. Toivomme sille siunausta!


tiistai 3. elokuuta 2021

Eläimellistä menoa maalla

 

Tämä näkymä on silmieni edessä tietokoneella istuessani. Tosin luonnossa värit ovat syvemmät kuin tuossa kuvassa.


Tänään olen iloinnut eläimistä. Elmon kanssa käytiin lyhyellä kävelyllä, siellä nähtiin kaksi peuraa..äiti ja lapsi. Toisella kerrallakin olivat samassa paikassa. Juttelin niille hiljaa, niin eivät lähteneet pakoon...tosin en ihan lähelle yrittänytkään.

Nähtiin myös jänis. Ja tietysti omat eläimet. 

Muuten meni aikaa autokorjaamolla, jonne satuin menemään mukaan...ei ehkä olisi kannattanut, kun siellä meni useampi tunti. Mutta sen jälkeen käytiin kahvilassa syömässä, ihanaa ruokaa, nam. Varsinkin kun oli nälkä.

Huomenna kaupunkiin ja näen samalla lapsiani ja lastenlapsiakin. <3 Kirppikselläkin voisi käydä...

keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Pilvisempi päivä...

 

(Kuva vanha)

... oli tänään. Aamusta satoikin oikein kunnolla, ja ilma oli harmaa. Lähdettiinkin piristeeksi kahvilaan kahville. Kotona tehtiin kuumia voileipiä ruuaksi. 

Päivemmällä sade loppui ja käytiin taajamassa kävelyllä, Elmo oli mukana, mutta huomasimme, että kävely rasitti sen jalkaa, niin ei viitsitty enempää kävellä. Sen sijaan menimme käymään vanhan tädin luona, joka oli soittanut, että yksi kirppikselle vietävä laatikko oli unohtunut sinne. (Kun aikaisemmin mies oli jo pari laatikkoa vienyt).

Lisäksi saatiin sieltä iso pino pestyjä rasioita vietäväksi soppakirkkoon. Huomenna viedään ne vaatteet ja muovirasiat. Elmo oli siellä taas kuin kotonaan, nukkui lattialla.

Nyt on ollut puolipilvistä, mutta jos hetkenkin aurinko pilkistää, niin on jo kuuma.

Eipä tässä tämän kummempaa.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Tänään...

 .... oli pari tapahtumaa. Ensin aamupäivällä käytiin taas vaihteeksi Lahnajärvellä kahvilla. Sen jälkeen käytiin sen rannalla, jossa kuvasin kesän kauneutta.




Käveltiin rannalla ja vähän aikaa istuttiinkin rannalla aurinkovarjon alla.Ketään muuta siellä ei ollutkaan.




Illalla oli sitten toisenlainen meno. Luterilaisen srk:n järjestämä Paimentenkirkko. Se oli ulkona pidettävä hartaus, joka on jokavuotinen "kesäkirkko", meille oli toinen kerta kun siihen osallistuttiin. Se on isolla peruskalliolla...auto piti jättää metsätien varteen ja kävellä loppumatka kallio pintaista polkua, kunnes tultiin paikkaan jossa oli paljon penkkejä ja tämä näkymä...



...puinen harmaa risti ja takana kalliossa oleva luolan suuaukko.


Sää oli aurinkoinen, mutta metsän keskellä ja kallioilla ei ollut ihan valtavan kuuma. Me pääsimme muutenkin istumaan varjoon.

Tilaisuuden jälkeen oli kahvit ja minä kuvasin luolaa lähempää.


Tällaista tänään.

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Kaikenlaista

Tosiaan  kaikenlaista tapahtumaa ja muuta on ollut. Kiitos vielä rohkaisevista kommenteista pitsimekkoon liittyen :) Tuttavien häät on elokuun loppupuolella, hyvä kun on mekko valmiina.

Kylätalo oli, ja srk:n varsinainen tilaisuus. Kylätalolla tutustuttiin pari viikkoa sitten erääseen vanhempaan naiseen, ja oli nyt viimeksikin tilaisuudessa..pyyteli meitä käymään, niin sitten käytiinkin tänään. Oltiin ensin käyty Elmon kanssa kävelemässä, niin mentiin sieltä suoraan.

 Elmo kerrankin käyttäytyi mallikelpoisesti, kun pääsi sinne sisälle, oli niin "vieraskorea" :) (Elmolla on ollut jalka vähän kipeä, yhtenä päivänä hyppäsi sängystä lattialle, niin kai jotenkin "niksahti" jalka, pikkuisen ontuu, mutta on jo parempi).

Sitä ennen oltiin jo käyty naapurin pihalla juttelemassa, sekä katsomassa hevosia. Meidän kesänaapureita.



Isäntä laittoi saunan lämpenemään, joten sinne sitten kohta. Nyt on ollut hieman viileämmät säät, aamupäivällä mulla oli jopa villatakki päällä.

Vanhimman pojan piti tulla viikonloppuna käymään, mutta soitti, että oli kurkku kipeä ja oli eilen illalla menossa korona testiin, toivottavasti ei sitä ole.

Leppoisaa lauantaita!