Pirteä pinkki

Tänään olimme kaupungissa ja mun ehdotuksesta kävimme myös kirppiksellä pitkästä aikaa. Paljon oli tavaraa, mutta harvemmin tuolta kirppikseltä löydän mitään. Yksi löytö tuli sentään tehtyä. Mulla kun on "harvinaisempi" kännykkä, jonka aikanaan ystävältä sain, niin en siihen ole kirppiksiltä löytänyt koteloa. Joten se aina liikkeellä ollessa hukkuu laukun uumeniin...josta sitä saa sitten kaivaa, jos se sattuu soimaan.
(Se on muuten Samsung Galaksi 4 S Mini).






Tänään sitten löysin sieltä kirppikseltä tämmöisen lompakon, jossa oli samassa kännykkäkotelo. Pirteän pinkin. Kolme euroa maksoi ja oli ihan uusi :)












Eli toisella puolella on paikka kännykälle ja toisella puolella paikka korteille, seteleille ja kolikoille. Kiva <3 Jos nyt kännykin löytyisi laukusta helpommin, sekä kokonsa, että kotelon värin puolesta.
Ei hukkaan mennyt sekään reissu.





Aurinkoinen päivä ollut, aamulla oli pakkasta kymmenisen astetta, iltapäivällä lämmintä noin 5 astetta ulkona, kuistilla 10 astetta.





Eipä tässä muuta kummempaa, kuin hyvää päivän jatkoa!

Kevät-mielialoja

Vanhasta, hävitetystä kalenterista otin talteen joskus tekemäni sivun. Se on nyt mun ilmoitustaulullani.












Tuo on talletettu silloin kun "majani ei tosiaankaan ollut rauhoitettu"... kaikkea muuta... eli silloin ennen.





Tänään kotiuduin taas koiravahdin hommista. Ja aamun lumisateesta huolimatta, iltapäivällä kirkastui ja tuli keväinen olo. Laitoin pyykit ulos kuivumaan ensimmäistä kertaa sekä katselin talven jälkeen sotkuista kuistia...tarttis tehdä jotain... ahdasta, sotkuista, linnunsiemen ämpäriä, sepeliämpäria, miehen pelikassia ja lenkkivaatteita....












Joten tuumasta toimeen. En vielä kuitenkaan laittanut sitä pääsiäiskuntoon, mutta vein talvea paossa olleen lyhtykaapin ulos, pois tieltä ja järjestelin ja imuroin kuistin. Nyt oli parempaa tilaa istuin paikallekin.




















Ulkona kurkistin paljastuneeseen kukkapenkkiin...sinne oli syksyllä unohtunut pieni koristesammakko.













Ei muuta nähtävää vielä.

Iltaseikkailu

Eilen olin kotona illan ja yön, ja mies oli täällä koiratalolla. Sitä ennen oltiin kyllä "seikkailemassa" ajelulla, kun miehen yksi kaveri oli kanootilla puromelontaa harrastamassa ja meidän piti hakea hänet ja viedä takaisin hänen omalle autolle, joka oli tietysti jäänyt sinne mistä hän oli lähtenyt kanootilla. Meillä ei ollut ihan tarkkaa tietoa mistä me hänet löydetään, muuta kuin kylän ja tien nimi. No, kylä ja tie löytyi, mutta tietoa ei ollut kummassa päässä tietä hän odottaisi. Ajelimme kyseistä tietä jonkun matkaa ja ajoimme sitten tieltä kääntyvän peltotien alkuun parkkiin. Mies soitti kaverilleen, joka sanoi ettei hän ole vielä edes päässyt tien varteen kun on ollut niin pusikkoista. Sovittiin että odotellaan ja hän katsoo kännykällä paljonko sinne on Kylätien-haarasta matkaa.





Kohta siihen pysähtyi auto, jonka kuski kysyi , että onko ongelmia? Isäntä sanoi hälle, että ei ole, että odotellaan tässä kaveria joka tulee kanootilla :) Toinen mies oli ihmetellyt, että ei täällä päin ole mitään kanootti paikkoja... mutta lähti siitä.
Meitä, varsinkin minua, rupesi hysteerisesti naurattamaan sen jälkeen, kun mietittiin, että mitähän se mies luuli...






No, sitten kaveri soitti, että on tienvarressa kanootin kanssa noin parin kilometrin päässä ja haettiin hänet ja vietiin omalle autolleen, joka oli noin kahdeksan kilometrin päässä.Sillä hän lähti sitten hakemaan kanootin ym.tavarat tien poskesta.
Silloin oli iltakin jo lähes pimennyt, että hyvä kun kaverikin pääsi pois pusikoista. Hän lähti kotiinsa saunomaan ja me menimme myös omaan kotiin saunaan.













Saunan ja jätskin jälkeen mies lähti tänne talolle ja minä kohta nukkumaan. Rasmus oli tullut sisälle ja mun viekkuun nukkumaan, kehräsi ja nuoli minua (kun oli saanut "äidin" kotiin :) Hyvin nukuin muuten, mutta yöllä Rasmus halusi ensin syömään alakertaan ja sitten ulos. Aamulla Elmo herätti mut jo puoli seitsemältä.






Aamusta mies haki sitten mut ja kaupan kautta tultiin tänne ja vuoro vaihtui. Kerittiin kyllä katsoa täällä yksi filmi ja käydä koirien kanssa pienellä metsälenkillä, ennenkuin mies lähti kotiin, hänellä on vielä sähly-vuoro. Aurinko paistaa kirkkaasti, mutta tuuli on tänäänkin ollut kova ja kylmä, niinkuin eilenkin. Kuvat tuosta "lenkki-metsästä". Jos maan osittaista lumipeittoa ei katso, niin näyttää keväiseltä.

Koiria ja kirjoja

Tänään olen taas täällä koiratalolla. Pilvistä ja harmaata näyttää nyt ulkona olevan. Eilen istuttiin miehen kanssa tuossa suojaisella terassilla kahvimukit kädessä, vaikka tuuli oli kova ja kylmä, mutta siihen aurinko paistoi ihanasti ja lämmitti.



Olin siis yön jo täällä ja nukuinkin tosi hyvin, vaikken ollutkaan kotona. Äsken katsoin Yle areenasta Kekseliästä nikkaria. Onko tuttu ohjelma teille? Tykkään siitä, kun on vähän erilaista elämää, melko omavaraista ja kaikkea erikoista. Yhden jakson nyt katsoin, mutta seuraavassa jaksossa oli porsaan teurastusta, niin en sitä halunnut katsoa. Eilen katsoin myös kaksi jaksoa. Tuo on vähän samanlainen sarja kuin Tanskalainen maajussi. Meillä kun kotona ei näy tv:ssä Yle Areenaa, ja tietokoneen ruutu on sen verran pieni, että harvemmin tulee siitä katsottua.





Illalla olimme myös seurakunnassa. Yhtenä päivänä sain sen netti-divarista ostamani kirjan "Vinoon varttunut tyttö". Sitä olen lueskellut. Kertoo Karin Enhrnrooth´in elämää lapsuudesta ja nuoruudesta... olen vasta puolivälissä kirjaa, niin ei siitä sen enempää. (Kun olen omaa lapsuuttani ja nuoruuttani käynyt myös läpi. Lukenut edesmenneiden vanhempieni kirjeitä ja muita papereita, niihin paneutuen. Ja samalla käynyt asioita terapiassa läpi).













Tämmöistä tänään.

Pieniä siunauksia :)

Tänään olin ekan viiden tunnin päivän työtoiminnassa. Hyvin meni tutussa paikassa, tuttujen ihmisten keskellä :) Ensiviikolla sitten taas. Tässä välillä onkin muuta hommaa.






Minä olen saanut monta pientä ilon pisaraa, Taivaan Isän hemmottelua, viime aikoina. Niinkuin aiemmin kerroinkin, kun voitin ne villasukat arvonnasta, sitten kynsikkäät/kämmekkäät ihanalta vanhalta tädiltä...ja tänään sain uuden "Päivän sanan", Hilja Aaltosen Päivähartauskirjan, ilmaishyllystä. Kun uutta olin toivonutkin, ja ehkä rukouksessakin muistanut asiaa. Kun olin kyllästynyt noihin vanhoihin päivähartauskirjoihin, joita olen jo useampana vuonna samoja käyttänyt.















Nythän mulla on ollut käytössä "Jumala puhuu"-kirja, joka oli aikoinaan myös sellainen "lahja", kun se löytyi jätepisteeltä, oli jätetty siihen näkyville, olikohan siinä jotain muitakin kirjoja tai lehtiä...en ole varma.











Rasmus ja Hipsu olivat molemmat yön ulkona, ja Hipsu jo aamulla odotti oven takana, sittenhän me lähdettiinkin kaupunkiin ennen kuin Rasmus kerkisi tulla...eikä ole vieläkään tullut...mussukkani <3. Sillä voi tosin kyllä olla kevättä rinnassa. Toivon vaan, että tulisi kotiin yöksi, kun aamulla taas lähdetään menoihimme.

Mitta

Tänään luin juuri sopivan runon Fasebookista:






Mitta


Lähdin lapsuuden kodistani,
selässäni reppu
ja repussa mitta.
Sillä mittaan itseäni.
Ja aina oli tulos:
Ei riitä, ei riitä.
Kauan uskoin mittaani.
Sitten löysin uuden.
Se sanoi:
Riittää, riittää hyvinkin.
Silloin tajusin,
mittani oli virheellinen.
Sen ainoa lukema oli:
Ei riitä.
Vein sen takaisin
ja äitini hämmästyi:
Ei se ole virheellinen.
Se on perintömitta
ja kulkenut suvussa kauan.



Arja Laurila











Tuota uutta mittaa etsitään terapiassakin, siksi tuo runo niin sykähdytti sydäntäni. Monessa suvussa on usein kulkenut se sama mitta aina vanhemmilta lapsille ja taas eteenpäin. Mutta se on väärä mitta! Rikkimennyt ja vanhan aikainen. Siihen ei kannata uskoa. Uskotaan mieluummin Jumalan mittaan, että jokainen ihminen on arvokas...olipa terve tai sairas, nuori tai vanha, työssä käyvä tai työtön, masentunut tai iloinen... meistä jokainen riittää, ihmiselämä on itsessään arvokas. Tätä yritän itsekin opetella.




Muista että Sinä olet arvokas! Ja minäkin olen :)

Joko nyt?

Joko nyt alkavat mininarsissit kukkimaan... todellakin... kukkaa rupesivat pukkaamaan puolihämärän eteisen kaapin päällä, niin pakkohan ne oli siirtää kuistille, että saisivat vähän valoa. Vaikka kuisti on vielä ihan talviteloillaan ja varsin ikävän näköinen. Pääsiäiseksi piti se siivota, vaan ehkä sitäkin pitää aikaistaa jossain välissä. Tuskin kuitenkaan tulee enää niin kovia pakkasia, että ne kuistilla paleltuisivat.











Toisin paikoin on jo sulia paikkoja, kun vettä on satanut taas tänäänkin jonkun verran. Jopa meidän pihassa on jonkusen verran sulaa, vaikka tämä on varjon puolella.







Asiasta toiseen, löysin kirjastosta kirjan:











Tiedän kyllä olevani introvertti ja tehtyäni kirjan testin, huomasin että olen sitä hyvin selvästi. Introverttiutta pidetään usein kielteisenä piirteenä, mutta tässä kirjassa on asiaan positiivisempi näkökanta. Johtuen ehkä siitä, että kirjan on kirjoittanut itsekin introvertti Sylvia Löhken.





Itse tunnistan hyvin esim. sen, että jos on paljon ihmisten kanssa tekemisissä, sen jälkeen kaipaa latautumis-aikaa...yksin oloa ja hiljaisuutta. Niinkuin usein esim. kaupunkipäivän jälkeen, varsinkin jos reissulla on mennyt monta tuntia ja erilaisia ihmisiä ja tapahtumia ollut koettavana.





Varmaan siellä ruudun takana on muitakin introverttejä, jotka tunnistavat asian. Mutta mukavaa loppupäivää sekä introverteille että ekstroverteille :)