Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Sarjassamme tavaroilla on taipumus kokoontua yhteen :)





Siivosin tuossa keittiön komeroa vähän ja totesin taas tuon yllä mainitun asian. Keräily-veri suonissa on....





Otetaan nyt esimerkiksi lasinalustat... niistäkään ei juuri kun muutamaa käytetään. Vaan kyllä niitä kaapista löytyy...













Muistan kun ostin kirppikseltä nuo ylimmät kukkaiset, ne oli minusta ihanan retrot :) Noita yksittäis kappaleita on sitten tullut ilmaishyllystä otettua.
Nuo on korkkialustoja, mutta sitten on keraamisia... nämä on minusta kauniita kanssa, kreikkalaisia.














Nyt on kyllä sohvapöydällä olleet käytössä ne isot metalliset alustat. Vieläköhän löytäisin niiden kuvan arkistosta.... siis nämä. Käyvät lautasenkin alle.







ä







Myös nättejä teevateja, yksittäis kappaleita on kertynyt...tässä muutama kaapissa ollut näytiksi :) Nuokin varmaan kierrätyksen ilmaishyllystä.




























Ja loppuun vielä lintuset. Niistä ensimmäisenä tuli tuo sininen (isälintu), sain sen tytöltä joksikin lahjaksi. Itselleen tyttö oli ostanut vaaleanpunaisen, jonka antoi myöhemmin myös minulle (äitilintu)...ja myöhemmin perhe lisääntyi vielä yhdellä poikasella, jonka sain ystävältä, joka oli laittamassa sitä poistoon, kun sillä oli pyrstö rikki...(etummainen lintu) no minä tietysti pelastin sen ja monta vuotta ovat jo olleet onnellisena perheenä :D














Tällaisia höpsötyksiä tänään. Leppoisaa päivää!

torstai 18. heinäkuuta 2019

Kesäpäivää











Malvat ovat alkaneet kukkia, ihan täynnä nuppuja, vaikka lehdet söi suurimmaksi osaksi joku ötökkä.








Viime viikolla jäi imurointikin, kun selkää en uskaltanut rasittaa... nyt se tuli tehtyä. Silloin siivosin vain kuistin.Tässä vähän sinistä kuistilta.
















Pari-kolme päivää, niin lähdetään reissuun, vanhempi poika tulee eläinten seuraksi. Reissukin kestää noin kolme päivää, niin ette ihmettele jos täällä on hiljaista :) Toivotaan kauniita säitä ja lempeitä tuulia! Olemme loman ansainneet. Vielä tässä kuitenkin sitä ennen kerkiää kirjoitella useammankin kerran, jos niikseen.








Ulkona on kaunis aurinkoinen sää. Marjat pensaissa jo kovasti näyttävät kypsiltä, mutta eivät sitä vielä ole,kun ovat väkeviä. Joten saavat odottaa yli lomareissun. Meillä on yksi valtava punaherukkapensas, pari-kolme pienempää mustaherukkapensasta ja se yksi saatu karviaispensas.
Se punaherukkapensas on ihan täynnänsä marjoja, se on se suurin työmaa, marjojen kerääminen ja mehun keittäminen.

























Ensiviikolla, eli loman jälkeen, on myös tämän seudun telttakokous ja siihen lappujen jakaminen postilaatikkoihin ja ilmoitustauluille. Ruusuista kesäpäivää!












Ps. Hipsu muistuttaa rentoutumisen tärkeydestä :)












tiistai 16. heinäkuuta 2019

Suomessa vuonna 1931





Minulla on muutamia vanhoja Suomen kuvalehtiä, joista tämä on vanhin. Vuodelta 1931. Mitä silloin on kirjoitettu ja kuvattu? Kansikuvassa on Miss Estonia, Lilli Silberg. Hänestä kerrotaan sisäsivuilla, että hän on konttoristi "Kawen" suklaatehtaasta ja 24-vuotias.













Kolmannella aukeamalla mainostetaan Tavaratalo Stocmannia. Kehoitetaan: Aloittakaa valopihasta, kun kiertokäynti Stocmannilla on mielessänne! Rullaportailla, hisseillä ja kiertoportaita pääsee mukavasti eri osastoille...muotikerrokseen...kodinsisustusosastoille...viimein päätyäksenne ihmeen viihtyisään Lounas- ja Kahvilahuoneeseen 8 kerroksessa. Tervetuloa!














(Stocmanni on tainnut todellakin olla oikein edellä kävijä).








Sisäsivuilla on esimerkikisi kuva pojasta kelkkailemassa Vuotjärven jäällä. Valokuvaaja Y.Ingman.















On myös kuvia uudesta Eduskuntatalosta, tässä Valtiosali.















Lehdessä kerrotaan myös 100-vuotta täyttävästä Orisbergin eli myöhemmin Seljän kansakoulusta. Koulun perusti 1831 kapteeni (myöhemmin vuorineuvos) Lars Mangnus Björkman, joka myöhemmin aateloituna Björkenheim.















Lehdessä myös kysellään mm. Annetaanko teillä pyytäjille? Kirjoitus alkaa: "Lisääntyvä työttömyys ja sen seurauksena oleva puute ilmenee ainakin täällä Helsingissä lisääntyneenä kerjäämisenä." Myös on artikkeli pakolaisista. Heitä oli tullut aiemmin suurin määrin Vienasta, Aunuksesta, Inkeristä...






Onko loppujen lopuksi maailma muuttunut niin paljoakaan...toisaalta ihan mahdottomasti... Ehkä maailma on muuttunut, entä ihmiset... sitä voi kukin tykönänsä miettiä.






maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kaikenlaista menoa









Hei taas! Neljättä päivää selkä kipeänä, pikkuisen parempi oli välillä , nyt taas vaivaa enemmän. Toivon vaan, että ennen lomareissua paranee, että voi reissusta nauttia. Rukouspyyntöjä on kyllä lähetetty ja seurakunnassakin kävin rukous-alttarilla.






Eilen olimme siellä telttakokouksessa, hyvin pikkuisen vain autoin miehiä teltan pystytyksessä, oliko sekin liikaa... ja kyltin tien varteen kirjoitin.
Sain myös kertoa uskoontulostani siellä, samoin eräs mies. Puhuja siellä oli siltä kylältä. Yllättävän paljon tuli ihmisiä tilaisuuteen, noissa teltta-"seuroissa" on sellaista tunnelmaa, jota monet kaipaavat, kun nykyaikana niitä on vähemmän.

Tänään aamulla kävimme kävelemässä miehen ja koiran kanssa, siellä sen huomasinkin, että selkä on taas kipeämpi, vaikka kävelynhän pitäisi tehdä hyvää. Ihania maisema kuvia olisi järveltä ja muualta saanut, mutta ei ollut digikameraa mukana. Tähän asti kirjoitin EILEN.












Nyt ollaan jo maanantaissa. Käytiin illalla katsomassa Vivamon uuden näytelmän 77X kenraaliharjoitus. Esittely lehtisessä sanotaan siitä näin: "77 kertaa on kertomus anteeksiantamisen vaikeudesta ja voimasta. Se kertoo sirpaleista, jotka kootaan yhteen, yli sukupolvien kantavista rukouksista ja rakkaudesta joka voittaa kaiken." Oli hyvä näytelmä, suosittelen lämpimästi! Ensin en meinannut lähteä tuon selän takia, mutta onneksi läksin!












Kuvat ovat pihalta eiliseltä, tänään onkin pilvisempi päivä. Nyt täytyy lähteä ruuan laittoon.







lauantai 13. heinäkuuta 2019

Maalaismaisemaa ja hauska uni :)





Tänä aamuna nukuin kissa mahan päällä,ja siitäkö johtui, että näin unta: "Unessa olin siellä naapuri-paikkakunnalla, jossa on se tilaisuus illalla.Oltiin jossain asunnossa sisällä, siellä oli mukava nuori poika, jonka kanssa juttelin. Huoneeseen tuli kissa ja poika kertoi että sen nimi on Kaino Robert."

Mua huvitti herättyäni tuo kissan nimi. Ja ajattelin sitä,kun siellä oikeastikin osa puhuu ruotsia, niin tuo Robert täsmäsi hyvin siihen :) Liekö ollut ujo kissa :) Harvoin näen unia niin että muistaisin ne aamulla. Nuorena muisti vaikka kuinka paljon unia herätessä.













Kuvia eiliseltä kävelyltä. Keskikesältä näyttääkin, kun aurinko paistoi, ja niin paistaa tänäänkin.











































Maalaismaisemaa...













Leppoisaa lauantaita!











perjantai 12. heinäkuuta 2019

Eiliseltä...






Kuvat tällä kertaa vanhoja.







Selkäkipu edelleen vaivaa...katsotaan onko isäntä oikeassa, kun sanoi, että pari-kolme päivää se kestää. Ehkä omasta kokemuksestaan. Katsomme. Eilen oli aika harmaa päivä ja sadekuurojakin välillä. Mutta illalla kun oli se grilli-ilta, niin ei yhtään satanut, rukoukset taas auttoivat. Varmasti moni oli sitä rukoillut, kun siellä oli lyhyt hengellinen tilaisuus (paikassa jossa ei ole koskaan ennen ilmeisesti ollut), sitten grillimakkaraa, kahvia, ja ruuanjakelua (ja vähän vaatteittenkin). Ruokia jäi, niin saimme itsellekin. Aika kivasti oli porukkaa, sekä paikan asukkaita että seurakuntalaisia. Ja selkäni kanssakin pärjäsin, yöksi piti ottaa taas lääkettä. (Illalla kotona katsoimme vielä ennen nukkumaanmenoa "Liian paksu perhoseksi"-elokuvan).






Samalla mallilla menee nyt viikonloppuna, eli kahtena päivänä on vielä tilaisuus, tänään normaali Ilosanoman ilta ja huomenna naapuri paikkakunnalla telttakokous.












Selkäkivun takia jätän tänään imuroimatta, ja menen mieluummin vaikka kävelemään. Aurinkokin paistaa vaihteeksi, tosin on vähän harmaita pilviäkin. Pari kertaa olen käynyt keräämässä ahomansikoita, mutta kun oli aiemmin niin kuivaa, niin oli vähän ja tosi pieniä. Hyvältä kyllä maistuivat puuron päällä :) Nyt alkavat pikkuhiljaa mustikatkin kypsyä, kun selkä paranisi voisi sitten niitäkin kerätä. Jokos te olette marjoja keränneet?





Jos edes raparperit pilkkoisin pakkaseen, niin saisi jotain aikaan :) Mukavaa viikonlopun alkua!






torstai 11. heinäkuuta 2019

Kiviä, kuistia ja lukemista





Erehdyin eilen kantamaan painavaa vesiastiaa vinossa...vaikka tiesin ettei selkäni kestä sitä. Tai no,olisi ainakin pitäny tietää, kun ennenkin on siitä selkä vihoitellut. Niinpä oli jo illalla selkä kipeä ja jomottava. Persgindolia laitoin yöksi ja otin nivelrikkotabletin, ja lisäksi Melatoniinin, sain nukuttua. Aamulla vielä Panadolia. Kyllä se nyt on jo aamun kipeydestä vähän vertynyt. Niinpä siivosin kuistin. Olikin jo pölyä kertynyt ja ylimääräistä roinaa, ja miehen työkalut pursusivat pienestä laatikosta. Vaihdoin hälle isomman laatikon työkaluja varten ja vein jotain pikkusälää pois, sellaisia mitä ei työkalulaatikossa tarvitse...autotalliin siis vein ne. Mies tykkää kuitenkin pitää laatikollisen työkaluja kuistilla, mistä saa nopeasti esim. sisälle, ettei tarvii autotallista asti hakea. Ymmärrän, itsekin niitä välillä käytän. Mulla on oma työkalupakki kyllä eteisen komerossa, mutta olen joskus lainannut miehelle jotakin, eikä ne ole palautuneet välttämättä takaisin, niin se pakki on melko tyhjä.





Yhtenä päivänä maalasin sydänkiviäni,ja toisena parantelin vanhojen kivileppisten maalauksia. Nyt ne ovat koristamassa "lyhtykaappia". jossa on tekokukka.











Kukkapenkissä olisi tosin vielä pari haalistunutta isoa leppäkerttua.






Iltalukemisenani olen nyt lukenut Anni Pesosen kirjaa: Sunnuntaivuosi puutarhassa.











Kirja kertoo perheenäidin välivuodesta puutarhanhoidon ja iltatähtivauvan merkeissä. Kantavana teemana on puutarhan ja ihmisen kasvu. Kirja on kirjoitettu päiväkirjamaisesti. Kirjalla on annettavaa puutarhaharrastajille, perheihmisille sekä niille, joita kiinnostaa elämäntaito, pysähtyminen ja rauhoittuminen.
Kirjassa on myös runo-sitaatteja ja Mari Punakiven piirroskuvitus.




Kirjan kirjoittaja on harrastelijapuutarhuri ja kolmen lapsen äiti, joka toimii Nurmijärvellä seurakuntapappina.





Kohta täytyy mennä valmistamaan lounasta,tällä kertaa vain kuumia voileipiä, koska illalla menenmme makkaranpaisto-iltaan eli nuotio-iltaan.