Suomessa vuonna 1931

Minulla on muutamia vanhoja Suomen kuvalehtiä, joista tämä on vanhin. Vuodelta 1931. Mitä silloin on kirjoitettu ja kuvattu? Kansikuvassa on Miss Estonia, Lilli Silberg. Hänestä kerrotaan sisäsivuilla, että hän on konttoristi "Kawen" suklaatehtaasta ja 24-vuotias.













Kolmannella aukeamalla mainostetaan Tavaratalo Stocmannia. Kehoitetaan: Aloittakaa valopihasta, kun kiertokäynti Stocmannilla on mielessänne! Rullaportailla, hisseillä ja kiertoportaita pääsee mukavasti eri osastoille...muotikerrokseen...kodinsisustusosastoille...viimein päätyäksenne ihmeen viihtyisään Lounas- ja Kahvilahuoneeseen 8 kerroksessa. Tervetuloa!














(Stocmanni on tainnut todellakin olla oikein edellä kävijä).








Sisäsivuilla on esimerkikisi kuva pojasta kelkkailemassa Vuotjärven jäällä. Valokuvaaja Y.Ingman.















On myös kuvia uudesta Eduskuntatalosta, tässä Valtiosali.















Lehdessä kerrotaan myös 100-vuotta täyttävästä Orisbergin eli myöhemmin Seljän kansakoulusta. Koulun perusti 1831 kapteeni (myöhemmin vuorineuvos) Lars Mangnus Björkman, joka myöhemmin aateloituna Björkenheim.















Lehdessä myös kysellään mm. Annetaanko teillä pyytäjille? Kirjoitus alkaa: "Lisääntyvä työttömyys ja sen seurauksena oleva puute ilmenee ainakin täällä Helsingissä lisääntyneenä kerjäämisenä." Myös on artikkeli pakolaisista. Heitä oli tullut aiemmin suurin määrin Vienasta, Aunuksesta, Inkeristä...






Onko loppujen lopuksi maailma muuttunut niin paljoakaan...toisaalta ihan mahdottomasti... Ehkä maailma on muuttunut, entä ihmiset... sitä voi kukin tykönänsä miettiä.

Kaikenlaista menoa

Hei taas! Neljättä päivää selkä kipeänä, pikkuisen parempi oli välillä , nyt taas vaivaa enemmän. Toivon vaan, että ennen lomareissua paranee, että voi reissusta nauttia. Rukouspyyntöjä on kyllä lähetetty ja seurakunnassakin kävin rukous-alttarilla.






Eilen olimme siellä telttakokouksessa, hyvin pikkuisen vain autoin miehiä teltan pystytyksessä, oliko sekin liikaa... ja kyltin tien varteen kirjoitin.
Sain myös kertoa uskoontulostani siellä, samoin eräs mies. Puhuja siellä oli siltä kylältä. Yllättävän paljon tuli ihmisiä tilaisuuteen, noissa teltta-"seuroissa" on sellaista tunnelmaa, jota monet kaipaavat, kun nykyaikana niitä on vähemmän.

Tänään aamulla kävimme kävelemässä miehen ja koiran kanssa, siellä sen huomasinkin, että selkä on taas kipeämpi, vaikka kävelynhän pitäisi tehdä hyvää. Ihania maisema kuvia olisi järveltä ja muualta saanut, mutta ei ollut digikameraa mukana. Tähän asti kirjoitin EILEN.












Nyt ollaan jo maanantaissa. Käytiin illalla katsomassa Vivamon uuden näytelmän 77X kenraaliharjoitus. Esittely lehtisessä sanotaan siitä näin: "77 kertaa on kertomus anteeksiantamisen vaikeudesta ja voimasta. Se kertoo sirpaleista, jotka kootaan yhteen, yli sukupolvien kantavista rukouksista ja rakkaudesta joka voittaa kaiken." Oli hyvä näytelmä, suosittelen lämpimästi! Ensin en meinannut lähteä tuon selän takia, mutta onneksi läksin!












Kuvat ovat pihalta eiliseltä, tänään onkin pilvisempi päivä. Nyt täytyy lähteä ruuan laittoon.

Maalaismaisemaa ja hauska uni :)

Tänä aamuna nukuin kissa mahan päällä,ja siitäkö johtui, että näin unta: "Unessa olin siellä naapuri-paikkakunnalla, jossa on se tilaisuus illalla.Oltiin jossain asunnossa sisällä, siellä oli mukava nuori poika, jonka kanssa juttelin. Huoneeseen tuli kissa ja poika kertoi että sen nimi on Kaino Robert."

Mua huvitti herättyäni tuo kissan nimi. Ja ajattelin sitä,kun siellä oikeastikin osa puhuu ruotsia, niin tuo Robert täsmäsi hyvin siihen :) Liekö ollut ujo kissa :) Harvoin näen unia niin että muistaisin ne aamulla. Nuorena muisti vaikka kuinka paljon unia herätessä.













Kuvia eiliseltä kävelyltä. Keskikesältä näyttääkin, kun aurinko paistoi, ja niin paistaa tänäänkin.











































Maalaismaisemaa...













Leppoisaa lauantaita!

Eiliseltä...

Kuvat tällä kertaa vanhoja.







Selkäkipu edelleen vaivaa...katsotaan onko isäntä oikeassa, kun sanoi, että pari-kolme päivää se kestää. Ehkä omasta kokemuksestaan. Katsomme. Eilen oli aika harmaa päivä ja sadekuurojakin välillä. Mutta illalla kun oli se grilli-ilta, niin ei yhtään satanut, rukoukset taas auttoivat. Varmasti moni oli sitä rukoillut, kun siellä oli lyhyt hengellinen tilaisuus (paikassa jossa ei ole koskaan ennen ilmeisesti ollut), sitten grillimakkaraa, kahvia, ja ruuanjakelua (ja vähän vaatteittenkin). Ruokia jäi, niin saimme itsellekin. Aika kivasti oli porukkaa, sekä paikan asukkaita että seurakuntalaisia. Ja selkäni kanssakin pärjäsin, yöksi piti ottaa taas lääkettä. (Illalla kotona katsoimme vielä ennen nukkumaanmenoa "Liian paksu perhoseksi"-elokuvan).






Samalla mallilla menee nyt viikonloppuna, eli kahtena päivänä on vielä tilaisuus, tänään normaali Ilosanoman ilta ja huomenna naapuri paikkakunnalla telttakokous.












Selkäkivun takia jätän tänään imuroimatta, ja menen mieluummin vaikka kävelemään. Aurinkokin paistaa vaihteeksi, tosin on vähän harmaita pilviäkin. Pari kertaa olen käynyt keräämässä ahomansikoita, mutta kun oli aiemmin niin kuivaa, niin oli vähän ja tosi pieniä. Hyvältä kyllä maistuivat puuron päällä :) Nyt alkavat pikkuhiljaa mustikatkin kypsyä, kun selkä paranisi voisi sitten niitäkin kerätä. Jokos te olette marjoja keränneet?





Jos edes raparperit pilkkoisin pakkaseen, niin saisi jotain aikaan :) Mukavaa viikonlopun alkua!

Kiviä, kuistia ja lukemista

Erehdyin eilen kantamaan painavaa vesiastiaa vinossa...vaikka tiesin ettei selkäni kestä sitä. Tai no,olisi ainakin pitäny tietää, kun ennenkin on siitä selkä vihoitellut. Niinpä oli jo illalla selkä kipeä ja jomottava. Persgindolia laitoin yöksi ja otin nivelrikkotabletin, ja lisäksi Melatoniinin, sain nukuttua. Aamulla vielä Panadolia. Kyllä se nyt on jo aamun kipeydestä vähän vertynyt. Niinpä siivosin kuistin. Olikin jo pölyä kertynyt ja ylimääräistä roinaa, ja miehen työkalut pursusivat pienestä laatikosta. Vaihdoin hälle isomman laatikon työkaluja varten ja vein jotain pikkusälää pois, sellaisia mitä ei työkalulaatikossa tarvitse...autotalliin siis vein ne. Mies tykkää kuitenkin pitää laatikollisen työkaluja kuistilla, mistä saa nopeasti esim. sisälle, ettei tarvii autotallista asti hakea. Ymmärrän, itsekin niitä välillä käytän. Mulla on oma työkalupakki kyllä eteisen komerossa, mutta olen joskus lainannut miehelle jotakin, eikä ne ole palautuneet välttämättä takaisin, niin se pakki on melko tyhjä.





Yhtenä päivänä maalasin sydänkiviäni,ja toisena parantelin vanhojen kivileppisten maalauksia. Nyt ne ovat koristamassa "lyhtykaappia". jossa on tekokukka.











Kukkapenkissä olisi tosin vielä pari haalistunutta isoa leppäkerttua.






Iltalukemisenani olen nyt lukenut Anni Pesosen kirjaa: Sunnuntaivuosi puutarhassa.











Kirja kertoo perheenäidin välivuodesta puutarhanhoidon ja iltatähtivauvan merkeissä. Kantavana teemana on puutarhan ja ihmisen kasvu. Kirja on kirjoitettu päiväkirjamaisesti. Kirjalla on annettavaa puutarhaharrastajille, perheihmisille sekä niille, joita kiinnostaa elämäntaito, pysähtyminen ja rauhoittuminen.
Kirjassa on myös runo-sitaatteja ja Mari Punakiven piirroskuvitus.




Kirjan kirjoittaja on harrastelijapuutarhuri ja kolmen lapsen äiti, joka toimii Nurmijärvellä seurakuntapappina.





Kohta täytyy mennä valmistamaan lounasta,tällä kertaa vain kuumia voileipiä, koska illalla menenmme makkaranpaisto-iltaan eli nuotio-iltaan.

On ihanaa kun aurinkoinen paistaa...

...jälkeen sateen ja myrskytuulen....sanotaan laulussa. Oli kyllä ihana herätä aurinkoiseen aamuun. Tosin hukkasin siitä ison osan, kun heräsin jostain syystä vasta 9 - puoli 10 välillä.




Aamupalan ja Päivän Sanan jälkeen katsoin poikkeuksellisesti Sydämen asialla-sarjaa. Sitten klo olikin jo 11 ja mieskin oli jo lähtenyt kaverin kanssa auton korjaukseen, tai oikeastaan ensin koneliikkeeseen, kun sai ystävän mieheltä ilmaiseksi läppärin ja osti siihen nettiliittymän, mutta siinä oli jotain häikkää. Nyt on kuulemma kunnossa, soitti. Hän halusi koneen siksi, että pystyy laittamaan välipiuhan kanssa TV7 (kristillisen kanavan) näkymään tv:stä isompana kuvana.
(Kun minä en antanut omaa läppäriäni, kun sitä olisi jatkuvasti pitänyt siirtää paikasta toiseen. Ei siitä olisi tullut mitään :)






Laitoin itselleni toisen aamukahvin ja menin ulos nurkkaukseeni. Siellä oli pitkästä aikaa ihanan lämmintä.













Gluteenitonta kauraleipää, margariinin, juuston ja kesäkurpitsan kanssa, suolapähkinöitä ja kahvikaakaota kauramaidon kanssa. Seurana oli Hipsu viereisessä tuolissa ja Elmokin lähellä.






Pihalla kiertelin, kiskoin nokkosia ja rikkakasveja nurkkaukseni läheltä ja otin kuvia ulkoa.






Marjat punertuvat hiljalleen.













Pihatien toisella puolella kasvaa kaunis tammi, se on naapurin puolella kyllä, mutta ihailen sitä kuin omaani.













Tammen edessä(kin) kasvaa horsmia, niitä kasvaa muuallakin pihan reunoissa.













Toivon teillekin aurinkoa, joko taivaalla tai ilona sydämessä!

Tavaroilla on taipumus kokoontua yhteen...

.... ainakin meillä. Vai johtuneeko tuosta mun keräily-taipumuksesta :)




Otetaan nyt esimerkiksi pannunaluset....joita ei nykyisin juurikaan edes tarvitse, kun kattilat pidetään hellan päältä ja sieltä haetaan ruoka lautasella pöytään. Vaan varsinkin näitä vanhoja pannunalustoja mulla on vaikea vastustaa, jos tulee kirppiksellä vastaan :)













Kaunis on korikin jossa niitä pidän eteisen kaapin päällä.













Tämä keraaminenkin on kaunis, tytön ulkomaan tuliainen muistaakseni.












Onhan noita muitakin tullut joskus ostettua...











Toiseen saa tuikunkin lämmittämään.











Nuo vanhan ajan pannunaluset (ekan kuvan) ovat joskus olleet mulla koristeena ikkunan päällä, siellä on pikku naulat sitä varten. Nyt siellä on tarjottimia, joka joskus ollut myös "kerääntyvää tavaraa"...nyt niistä suurin osa on yläkaapissa. Nämä vanhat ovat koristeena.











Tällaista tänään :) Täällä on harmaa ja osin sateinen sää, vähän painostava ilma, väsyttävä. Mites siellä menee?