Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Milloin mitäkin yllätyksiä

 Tänään on vaihteeksi pilvisempi päivä. Aurinkoisistakin päivistä ollaan saatu nauttia. Parina päivänä tuli käytyä kunnon lenkilläkin ja jalkakin on ollut parempi välillä. Nämä kuvat metsälenkiltä, jossa olin ihan yksin. Alussa oli vähän synkempää metsän siimeksessä. Mutta kuten tiedätte tykkään metsässäkin kävellä.




Mutta myöhemmin oli jo aurinkoisempaa kun pääsin pois metsästä.






Täältä lähti pikkutie kotiin päin. Kyllä oli hiki tuon metsälenkin jälkeen. Seuraavana päivänä mentiin isännän ja koiran kanssa lenkille, niin että ajettiin autolla erääseen tienhaaraan ja lähdettiin siitä kävelemään pienenmpää tietä, silloin oli tosi upea sää. Vaan ei tullut kuvia otettua ainoatakaan. Mutta mukava lenkki oli sekin.


Eilen oli taas kaupunkipäivä ja samoin huomenna, on kuntouttava. Miehelle tuli tänään leipäkeikka, hakea toisen kaverina leipää leipäkirkolle. 

 

Eilen oli kyllä erikoinen päivä kaupungilla, oltiin jo lähdetty kaupungista ja poikettiin kaupassa, lähdettiin ulos,niin pihalla oli upea turkoosi"amerikanrauta" ja ihailtiin sitä, omistajat, mies  ja nainen, olivat siinä myös ja juteltiin jonkun aikaa. Miehelläni ja auton omistaja rouvalla oli samanlaiset austraalialaiset lierihatut, niistä tuli juttua myös. Niistä se juttu oikeastaan alkoikin. No, sitten he lähtivät ja me kohta myös. Oltiin jo tulossa kotiin päin, niin sama auto oli tienposkessa konepelti pystyssä. No, pysähdyttiin tietysti siihen. Heidän auto ei lähtenyt käyntiin millään, ja sovittiin, että me haetaan kotoa ne piuhat, millä voidaan antaa virtaa heille. Heillä oli myös kännykät melkein tyhjät, niin otettiin toinen lataukseen meidän autoon, (he kysyivät voidaanko ottaa).


Kun oltiin meidän pihassa niin he soittivat siihen kännykkäänsä, että auto olikin lähtenyt käyntiin, että tavataan huoltiksella. Otettiin kuitenkin piuhat autoon vastaisuuden varalle. No, huoltiksella he saivat kännykkänsä ja antoivat vielä meille "palkan". Ja sanoivat, että käykää jätskillä, kun olivat itsekin ostaneet jäätelöt. Me ajelimme lähikauppaan ja ostimme jätskit ja söimme autossa. Läksimme kotiin päin ja juuri ennen kuin olisimme kääntyneet kotitielle, näin jotain turkoosia kauempana, ja sanoin miehelle: "Onko ne nyt tuolla?"... no niin oli käynyt, että auto oli taas sammunut. Eli kun ajoimme sinne, niin kaikkia alkoi jo naurattaa, vaikka olikin vakavasta asiasta kyse. Onneksi meillä nyt oli ne piuhat ja saivat sen verran virtaa, että pääsivät jatkamaan matkaa :)

 

Aikamoista seikkailua. Kerittiin jo ihan tutustua heihin, mukavia ihmisiä. Sanoivat, että kun Lahnajärvellä on seuraavaksi vanhojen autojen päivät, niin nähdään siellä :)


Aina sattuu ja tapahtuu.




sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Erakot

 


Kirjastossa silmäni osuivat hyllyyn näytteille pantuun kirjaan, Milla Peltosen:  Erakot  Omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita.


Ja kuten sanottu ennenkin minussa on introverttinä vähän "erakon" vikaa itsessänikin, niin hetihän ajattelin, että tuo voisi olla mielenkiintonen kirja. Ja lisä mausteena oli kirjan upea kansi.


Nyt kirja on luettu, enkä tosiaan pettynyt. Kirja oli mielenkiintoinen  kokoelma erilaisten erakko-luonteisten ihmisten elämän tarinoista, alkaen lapin savottamiehistä  ja kullankaivajista , uskonnollisista erakoista ja monien eri asioiden vuoksi yksinäisyyteen haluavista ihmisistä ja heidän elämästään.


Kirjan takakannen tekstissä sanotaan:

"Suomi on erakkojen luvattu maa,mutta erakotkaan eivät ole niinkuin ennen. Tai ainakaan  niinkuin yksioikoiset käsityksemme heistä. Keitä ja mitä erakot ovat? Miksi he ovat valinneet elämän muiden ulottumattomissa, vai ovatko? Mitä he haluavat elämäntavallaan sanoa, vai haluavatko? Mitä erakkous meikäläisissä oloissa oikeastaan merkitsee?

Erakot kertoo yhteiskunnan "ulkopuolelle" vetäytyneistä yksineläjistä. Se tutustuttaa lukijansa omintakeisiin persoonallisuuksiin pohjoisen erämaissa, korpien kätköissä, kaukaisilla saarilla ja vuorilla, peräkylillä ja kaupunkien reunamilla. Se kurkkii menneisyyteen ja kulttuuriseen kuvastoonkin, mutta keskustelee ennen muuta suomalaisten nykyerakkojen kanssa. Ja kertoo heidän kiehtovat tarinansa."


Jos vähänkin kiinnostaa hieman erilaisten ihmisten tarinat  ja heidän elämänsä niin suosittelen!


Askartelua, nyhjää tyhjästä..

 Joskus aikoinaan ollaan saatu muun tavaran mukana tällainen Ikean muovinen alusta. Ei ole juuri paljoa tullut käytettyä, niin on ollut lähes tyhjän panttina.


Yhtenä päivänä katselin sitä sillä silmällä (askartelu silmällä) ja päätin leikata nuo pallokuviot irti, jos niistä keksisi jotain.



Tuo kun oli sen verran ohutta muovia, että hyvin pystyi saksilla leikkaamaan. Toiselta puolelta on hopean väristä. Vähän kärsinyt oli, mutta en antanut sen haitata.


Joskus halpis-kaupasta olin ostanut ohuita koukkuja. Tein reittimellä reiät aina pallon kumpaankin reunaan ja yhdistin pallot koukuilla toisinsa. Tällainen siitä tuli. (Kuvasin sen hengarissa vaatekaapin ovessa, että näkyy paremmin yksiväristä vasten).





Jos noita olisi ollut enemmän olisi voinut tehdä isomman, mutta ehkä tuon määränkin voi laittaa vaikka pikku ikkunaan koristeeksi. Mutta kiva, kun on tullut jotain askartelu inspistä, kun välillä olin täysin tyhjä ja saamaton.


Mukavaa pyhää teille!

lauantai 26. syyskuuta 2020

Kipuja ja vanhaa kauneutta




 

Taas ollaan lauantaissa. Viikot menee yhdessä hujauksessa. Eikös se niin olekin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin elämä menee... onneksi on usko siitä, mihin se päättyy :)

Vaivat ei ainakaan vähene. Viime yönäkin sain ensin illalla hakea alhaalta särkylääkettä, kun iskiaskipu niin vaivasi, ja yöllä oli taas sellainen "tuikkiva" kipu jalkapohjassa, isäntä haki alhaalta mulle lisää särkylääkettä, muuten ei varmaan olisi saanut nukuttua. Aina ne vaivat usein tulee silloin kun yrittää nukkua. Täytyy viedä särkylääkettä yöpöydän laatikkoon, ettei tarvii yöllä alhaalta hakea,kun muistais.

No, on mulla välillä sellaisiakin aikoja, ettei mikään vaivaa, onneksi :) Eilen oltiin seurakunnassa, oli meidän auto täpötäysi. Ja maskit päässä oltiin seurakunnassakin. Mutta saatiin rukoilla yhden vanhemman naisen puolesta ja tavattiin pitkästä aikaa eräs toinen , nuorempi nainen, jonka puolesta oltiin rukoiltu aiemmin, sovittiin, että mennään hänen luokse kahville joskus.




Tänään siis isännällä sählypäivä ja muuten saunapäivä. Äsken syötiin pyttipannua. Nyt olisi hyvä sää käydä kävelyllä, mutta eilen ainakin oli tuo jalkapohja sen verran kipeä, että piti pian kääntyä takaisin päin.


Piristykseksi kuva, jonka otin eilen,kun pöydällä oli pesuvati (jossa pesin perunoita) ja yksi emali kansi, niin nappasin muut samantapaiset samaan kuvaan.



Vanhaa kauneutta <3 Hei vaan!


torstai 24. syyskuuta 2020

Farkku-jämien käyttöä

 Vielä oli huonompia, riekaleisempia farkkujen jämiä sekä parit miesten farkut, jotka olivat olleet työhousuina enemmän, joten niissä oli osaksi jotain tahroja. Halusin käyttää niistäkin siistimmät osat johonkin. Tuli mieleen kokeilu farkkumatosta.


Leikkasin tuollaisia kolmiomaisia tilkkuja, joista ompelin rinkulan. Keskustan peitoksi farkkupala, ja sen päälle entisten kirppistilkkujen pussissa ollut valmiiksi ommeltu tilkkupala piristykseksi. Saadusta kankaasta nurjalle kangas, ja niinikään saadusta kangaskaitale-rullasta mattoon reunakaitale.


Tällainen siitä tuli:




Tämä farkku-työ oli toinen niistä tilkkutöistä, jotka minulla oli kesken. Ajatuksen ja inspiksen tähän farkkujen kokeiluun matossa sain Oli aika- blogista, jossa oli farkkujen vyötärökaitaleista  tehty matto, tämä oli vaan helpompi versio :)


keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Historiaa

Huomenna tulee 10 vuotta siitä kun ostimme tämän pikkutalon. Tänään juuri löysin sopivasti netistä lisää tietoa tuosta ikivanhasta Turku-Helsinki tiestä, josta eilen oli puhe.


Tämä "kartta" oli mukana talon papereissa, ja kiinteistövälittäja siitä myös puhui, että tuosta joen yli ja meidän pihan poikki aikoinaan on kulkenut muinainen Turku-Helsinkitie.

 

 


 

 

 Etsin jo alkuaikoina lisää tietoa siitä, mutta en löytänyt. Tänään rupesin etsimään ja nyt löysinkin, olin etsinyt sitä tietoa väärällä hakusanalla. Olin etsinyt nimellä  vanha Turku-Helsinki tie , jolloin kone tietysti tarjosi vanhaa ykköstietä. Tänään aloin etsiä hakusanalla muinainen Turku-Helsinkitie ja sehän tärppäsi .)


Muinainen tie löytyi sieltä nimellä  Ylinen Uudenmaan tie. Siinä oli myös kartta. En saanut tekstistä kopiota, mutta kirjoitin ylös tärkeimmät asiat.

 

"Tie kaartaa lähemmäs Nummen kirkonkylää ja ylittää sen länsipuolella Hämjoen (eli meidän tontin vierestä menevän joen) nykyään jo metsittyneellä paikalla, Pääniityntien ja Heikkilänkulmantien välissä.

Ylinen Uudenmaantie on vanhin tunnettu paikallistie Uudellamaalla, siitä löytyy maininta jo vuodelta 1442." Se mainitaan "Keskiaikaiset ja Jaakko Teitin luettelossa olevat tiet."

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy se tie tuolla keskellä sellaisena nauhana, kerran otin kalliolta tuon kuvan. Tuolla kaukaisuudessa näkyy kirkonkylä kirkontorneineen.




Mulla tuli aiemmin kuva arkisto täyteen ja jouduin paljon poistamaan kuvia, osan laitoin muistitikulle, mutta ei sekään nyt toiminut. Osa on myös digikamerassa, joka piti pistää lataukseen. Harmittaa kun ei löydä kunnon kuvia.


Kymmenen vuotta siis tulee tässä pikkutalossa täyteen huomenna.




Hyvä tässä on ollut asua, vaikka ensimmäinen talvi meni totutellessa maalaiselämään ja varsinkin pimeyteen, kun täällä ei katuvaloja ole.






Mutta kaunistakin välillä oli :)






Tässä on kuulemma ollut joskus jotain kunnan asuntoja, ja esimerkiksi meidän ikivanha savusauna on ollut ainakin  kahden perheen käytössä, siksi siinä on kaksi ulko-oveakin, toinen meidän pihaan päin ja toinen takapuolella naapurille päin.


Meidän vintissä oli myös tooosi isoja valokuva-kopiota joissa tätä meidän taloa rakennettiin. Eli tämä ei ole alkuperäinen talo, mutta kuitenkin noin samanikäinen minun kanssani :)


Tällaista historiaa tänään. Huomiseksi sainkin yllättäen vapaa päivän, kun kuntouttavan (soppiksen) vetäjät on molemmat sairaana, niin sitä ei ole huomenna. Sen sijaan on kyllä Kylätalo-tilaisuus huomen iltana.

tiistai 22. syyskuuta 2020

Syksyisiä mietteitä

On useamman päivän ollut liikkeellä jonkinlaista alakuloisuutta, johtuneeko alkavasta syksystä... ja tietysti monesta muustakin tilanteesta. Toisaalta usein ennenkin syksyllä on tullut alakuloa.

 

Itseäni piristämässä kävin metsäkävelyllä. Sieltä joitakin kuvia.











Kävelin siellä ikivanhalla Helsinki-Turku tiellä, vaikkei siltä näytä :)




Kovin on heinittynyt, mutta kyllä siinä vielä tien muoto näkyy.


Kaupungissa käytiin aamupäivällä, ruokailussa, ja minä kävin kirjastossa. Ruokailussa oli lihakeittoa ja minä lankesin ottamaan myös maksamakkara-kurkku voileivän, (kun oli niin nälkä), vaikka leipä oli ilmeisesti tavallista hiivaleipää. Ei kyllä vielä ole ruvennut vatsassa kiertämään.


Tänään mennään vielä saunaan ja huomenna onkin vapaa päivä eli koti-päivä ilmeisesti.




Vielä on pari kukkaa juhannusruusussa :) Muuten ei paljon kukkia näy,muuta kuin jotain luonnon kukkia.


Mulla on pari käsityötä työn alla (tilkkutyötä), kun sais vaan aikaiseksi tehdä... "Nähdään!"