Aurinkoa ja tuulta

 Tämä kuva eiliseltä. Tuolla notkossa on vanha rakennus.

Ulkona on aurinkoinen sää, mutta viileä tuuli. Kävin Minin kanssa lenkillä ja nähtiin kolme peuraa. Tietysti pomppien lähtivät menemään kun meidät näkivät.

Pysyttelimme enimmäkseen pikkutiellä, ei paljoa metsään menty, kun tuuli niin että puut huojuivat.

Isäntä on vielä näytelmä harkoissa, ja sen jälkeen menee vielä sählyyn.

Minä katsoin illalla vähän aikaa euroviisuja, ja jäin alakerran laverille nukkumaan, kun mies ei ollut kotona, Minin seuraksi. Suht hyvin nukuin, vaikka oli vähän viileää, kun ei ollut normaalia peittoa, vaan kaksi ohuempaa vilttiä. Kääriydyin van tiukemmin peittoihin, ja sain jatkettua unia.

Aloitin tänään lukemaan Anni Blomgvistin kirjaa Meri yksin ystäväni. Saaripalstan Saila sitä esitteli. Tuntuu kiinnostavalta. Muutenkin tykkään lukea vanhoista ajoista. 

Eteisen varastokomeroakin vähän siivosin, siellä on niin paljon tavaraa... kahden pakastimen lisäksi. Otin samalla kaksi pakettia lihaa sulamaan, jos niistä huomenna laittaisi samalla uunissa ruuat. 

Nyt kun olen ollut yksin, niin en ole kovin kummoista ruokaa tehnyt, eilen söin vanhan sopan loput ja tänään paistoin vanhat keitetyt perunat, paistoin ne vaihteeksi viipaloituina ja broileri mausteella ja suolalla maustettuna. Edelleenkään en ole muistanut ostaa peruna maustetta, vaan olen aina käyttänyt broileri maustetta.   Ihan hyvää oli :) Ja näin sunnuntai kahvilla maistui gluteenittoman kakun viimeinen pala.

Hyvää sunnuntai iltaa teille!

Kevättä

 Oltiin eilen seurakunnassa, noin 40 km:n päässä. Tuokin matka vaikuttaa niin, että siellä oli paljon vehreämpää ja vihreämpää. Tosin se maastokin on erilaista.

Mutta kyllä se kevät täälläkin on jo alkanut. Kukkia näkyy: valkovuokkoja, sinivuokkoja, leskenlehtiä...

Pihassa muutamia kukkia... ja tien varrella lisää..

Toiset puut jo on alkaneet vihertyä.

Oltiin Minin kanssa  metsälenkillä. Oli aika risukkoista.

Kotiin tultua alkoi jonkun ajan päästä taas vaihteeksi sataa..

Mutta niinhän sitä sanotaan, että neiti Kevät on oikullinen.

Perjantai

 ...ja seurakunnan tilaisuus tänään. 

Kuvituksena tänään ensin kuva tyttären tytön koulussa tekemästä kortista, jonka sain äitienpäivänä.

Sain myös vielä syntymäpäivänä eräältä seurakunnan siskolta onnittelut puhelimeen. Kuva oli hänen ottama joulujuhlassa kylätalolla :)

Minä olen odotellut verensokerin tuloksia, kun puhelimessa sanottiin että diabetes hoitaja soittaa tuloksesta, mutta en tiedä koska. Katsotaan mitä tulokset sanoo.

Ostin uusia tabletteja "muistiin ja jaksamiseen" eli B 12 vitamiinia, tuntui että heti on ollut pää selvempi. Siitä olen iloinen. Tähän asti olin käyttänyt vain luontaistuotetta ja "aivopähkinöitä" välillä.

Isännällä onkin taas viikonloppuna harkat Vivamossa, niin jätin nyt siivouksenkin huomiselle. En ole raaskinut vielä pääsiäis koristeista luopua,kun ne on niin väri-iloa tuottavia. Pitäisi kyllä varmaan vaihtaa johonkin muuhun.

Hyvää ja mukavaa viikonlopun alkua kaikille :)

Käy työhös laulellen..

 ...voisin sanoa isännälle ja mieskaverille, jotka aikovat mennä metsä hommiin kaatamaan tai pätkimään jonkun puun. Anna sään olla sateeton! Äsken jonkun aikaa paistoi jo hetken aurinko, nyt taas näyttää synkemmältä...

Toinen toivottava asia olisi, että kaverin koira ja Mini tulisisvat hyvin juttuun.

 -----------

No, ei oikein tullut koirat keskenään toimeen, kaverin koira vähän ärhenteli, menikin metsään mukaan ja Mini on sisällä. Lisäksi sillä aikaa, kun menin ulkoa raivaamaan Minin pökäleet, niin se hyväkäs (Mini) oli pistellyt poskeensa lopun pullan, joka oli jäänyt pöydälle kun kaveri joi kahvin.

Ei aina voi muistaa raivata pöydästä pullat tai leivät, ja sit ne menee parempiin suihin... ei ollut ensimmäinen kerta... No, ehkä sitä itsekin oppii raivaamaan pöydältä kaikki herkut. vanha koira ei taida oppia niinkään.

Mini kun on ollut aiemmin melkein ulkokoirana, niin ei ole kaikkia tapoja oppinut. Kyllä se oli nolon näköinen, kun vähän kovemmalla äänellä sitä komensin. Tiesi kyllä jo tehneensä pahasti.

Mutta on se silti ihana ja hyväluonteinen muuten :)

Äitien päivä -22

 Kiva äitienpäivä oli tänään, vaikkakin omat aivot pätkivät välillä. Kivasti lapset muistivat äitiä :)

Viidestä lapsestani oli käymässä kolme, sekä yksi lapsenlapsi. Kivoja tuliaisia/lahjoja taas sain.

Tässä osa.

Kauniit kortit myös.

Vanhemmalta pojalta on tuo 65-vuotis kortti, kun synttäritkin on kohta. Eli keskiviikkona.

On vaikea uskoa, että täyttää jo noin paljon. Vaikkakin muistin ja pikku vaivojen puolesta hyvinkin on pakko uskoa... ettei tästä enää nuorennu.

No, nyt on tämäkin äitienpäivä pistetty muistiin :) Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä päivä!

Kaikenlaista..

 Yhtenä päivänä menin "iäisyysprojektiin" vinttiin, mielessä mennä lakaisemaan varmaan sata kärpästä, jotka myrkytin aiemmin vintin ikkunasta.

Kyllä niitä riitti, ikkunalla ja lattialla. Samalla tuli mieleen sen jälkeen järjestellä vintin pöydällä olevat "romut" uuteen uskoon. Siinähän on ollut kaikenlaista lapsellista roinaa..

Nyt ovat toisessa järjestyksessä. Nalleperhe poseeraa.

Nyt valo tulee takaa, niin kuvasta tuli himmeämpi.

Sitten olemme heittäneet pois kuistin pitkän "penkin", joka oli talon alkuperäisen kirjahyllyn alakaapit, on ollut eteisessä penkkinä ja säilytys tilana. Nyt sekin oli mennyt huonoon kuntoon, ja alkoi liitoksistaan ratkeilla. Päätin, että se saa lähteä. Nyt se on viety ulos ja isäntä hajotti sen kappaleiksi, laatikot taitavat olla vielä ehjänä..

Nyt on paremmin tilaa kuistilla , mutta toisaalta vähemmän säilytystilaa. Joka on osittainen ongelma myös. Mua on alkanut ahdistaa tuo roinan määrä. Kevät siivousta kuitenkin yritän vähän kerrallaan saada aikaan.

Huomenna on äitienpäivä ja ainakin osa lapsista tulossa käymään :)

Keskiviikkona

 Tänään olisi ollut soppakirkko ja leivänjakelu, jossa meidän piti olla mukana. Nyt vaan mulla aamulla oli vatsa ihan sekaisin, niin isäntä sai lähteä reissuun yksin. En tiedä mistä se vaiva oli taas tullut, tosin jo eilen olin valtavan väsynyt kaupungissa ja ajattelin, että tulenkohan kipeäksi...kun pääkin tuntui omituiselta, ei kuitenkaan sen kummempaa tullut eilen, vain nukuin kahden tunnin nokoset iltapäivällä, kun olimme tulleet kotiin.

Kirjastosta lainasin eilen kaksi kirjaa, toinen oli tämä kissan elämästä kertova kirja. Siinä Alfie-kissa menettää vanhan emäntänsä ja joutuu "tuuliajolle". Se ottaa kohtalonsa omiin tassuihinsa, ja lähtee etsimään uutta kotia. Se ajattelee, että parempi käydä useammassakin kodissa, että jos taas jotain sattuu, niin ei jää kodittomaksi... niinpä se saa ystäviä monesta perheestä.

Sain sentään vihdoin varattua itselleni ajan labraan. Kun on se verensokerin uusinta mittaus. Postissa tuli myös aika kohdunkaulan syövän seulontatutkimukseen. Hyvähän se on, että meistä pidetään huolta.

Hyvää keskiviikkoa!