Voi elämä..

 ...en muuta sano, kun yritin kännykkä laskua maksaa netti pankissa.. Hirvee numerorivi, joka meni koko ajan sekaisin...kun en saanut sitä niin nopeasti laitettua, vaan känny meni pimeeksi aina ja numerot meni samalla sekaisin. Loppujen lopuksi olin saanut numerorivin oikein, niin olin jo niin hermostunut, etten muistanut tunnuslukua, plääh!

Nyt rauhoitun ja maksan sen toisena päivänä ja käyn sitä ennen ottamassa numerot ylös sähköpostista, kun se on varmaan tullut myös sähköpostiin. Olis pitänyt heti tehdä niin...

Ei ole vanheneminen aina kivaa :(

Mitä muuta kuuluu... oltiin soppakirkolla, ja käytiin myös sammutin tarkistuttamassa, nyt on sekin tehty. Leipää oli tullut paljon soppakirkolle, niin vietiin niitä sitten eteenpäin ja kylätalollekin vietäväksi jäi. Huomennahan se kylätalo-tilaisuus taas on. Se onkin kai viimeinen, kun seuraava torstai on pyhä, helatorstai.

Valkovuokkoja poimin keittiön pöydälle.

Huomenna on lääkäri, ja meitä on pyydetty kyläänkin (jos ehdimme), ja sitten on vielä tuo kylätalo-tilaisuus.

Heippa kauppa!

 

Kuva ei liity asiaan. Siinä on vain mun lintusia kuistilla.

 Meidän lähikauppa loppuu ja tilalle tulee isompi kauppa viiden kilometrin päähän. Kyllä mieluummin olisin pitänyt entisen pienemmän, kun sinne oli lyhyempi matka, jos vaikka kävellenkin joskus meni. Ja mites nuo vanhukset, joita vanhusten taloilla asuu..

Kaupassa oli jo melko tyhjää, kun siellä oli suurin osa puoleen hintaan, tyhjennys. Ostin kahvia neljä pakettia, ja vasta kotona huomasin, että yhtä lukuunottamatta muut olivat pannujauhatusta.. vaan kyllähän siitäkin kahvin saa.

Tuleva kauppa on Sale, entinenhän oli S-market. Sekin on minusta kurjaa, kun saa taas opetella missä mitäkin on isommassa kaupassa. Tästä huomaatte, ja minä itsekin tiedän, että olen muutosvastainen... vaan ei auta...

Asiasta toiseen... täällä on paljon tulvia ja muutama tie on suljettu. Käytiin kauppa reissulla ajelemassa, kun piti mennä meidän suosikki kahvilaan, mutta tie oli poikki, veden takia poissa käytöstä.

 Meillä alkaa olla suurin osa pihasta sulaa, minäkin olen pihalla jäätä hakannut rikki, että sulaa nopeammin. Ala pihalla on vielä jäätä ja lunta jonkun verran.

Että tämmöistä.

Odotellaan

 Kiitos vielä kaikille kannustuksesta edelliseen postaukseen.

Vaan nyt on ollut vielä hankaluuksia tuon virtsatulehduksen kanssa. Reseptin piti tulla kanta.fi:n, kun joku päivystävä hoitaja sanoi laittavansa siitä pyynnön lääkärille, että ei tarvitse tulla päivystykseen. No, reseptiä ei kuitenkaan kuulunut Kantaan ja kun sitten vielä hermostuneena unohdin tunnusluvun, (eikä se ole vieläkään palutunut mieleeni) enkä päässyt sinne, niin se on vieläkin vaiheessa... onneksi olo on helpottanut, ei ole enää verta virtsassa eikä kirvelyä.

Ja nyt tuttu apteekkari/ystävä lupasi tarkistaa asian huomenna ja ilmoittaa mulle, sanoi kyllä, että jos se resepti ei ole tullut, niin kannattaa mennä lääkärille hakemaan se. Että se bakteeri voi muuten jäädä elimistöön muhimaan, niin asian ymmärsin.Huomennahan on meidän oma lääkärikin auki. Sieltä ei yleensä saa reseptiä ilman virtsanäytettä. 

Mutta onneksi on parempi olo ja pystyy rauhallisena sitä odottamaan. Kyllä sitä naisilla on kaikenlaista vaivaa ...

Isäntä lähti kahvilaan, minä olin jo juonut pari mukillista, niin en halunnut seuraksi. Korona uutisetkaan ei ole kovin mieltä ylentäviä...kun lisääntyy vaan. Onneksi on jo valostunut ja kevättä kohti kuitenkin mennään. Pysytään terveinä!

Harmituksia

 

 

Kuva kuistilta.

Tässä odotellaan viime postauksessa mainittua ystävää, kun hän tulee pois päin Turusta, sukulaisvierailulta, niin poikkeaa vielä meillä vierailulla ohi mennessään. ("Puolimatkan majatalossa:)" Tein lihasopan valmiiksi ja syötiin jo itse, kun ei ollut tarkkaa tietoa, mihin aikaan tulee. Hän saa sitten heti syödä.

Siivottua sain, mutta muuten en mitenkään kovin pirteällä päällä ole. Kaikenlaisia harmituksen aiheitakin on ollut. Väsymyksen lisäksi. Olin siellä ferritiini näytteessä, se hoitaja halusi ottaa samalla verenkuvan ja suostuin siihen. Itselleni sattui moka siellä :( Kun piti maksaa maksupäätteeseen, niin laitoin ilmeisesti väärän tunnusluvun... se laite oli ollut vasta päivän siellä, ja hoitajakin luuli, että maksu meni perille...tutki kyllä niitä kuitteja pitkään, ja sanoi sitten, että jos se ei ole mennytkään, niin hän ilmoittaa mulle ja laittaa sitten paperilaskun. No, niinhän siinä kävi.

Eli paperilasku tulee joskus ensiviikolla, ja sen jälkeen kun se on maksettu, niin voi vasta katsoa netistä ne tulokset. No, eipä kai noilla niin kiire ole. Itseä vaan harmitti, tuo moka. Ja taas ajattelin, että voi tätä muistia... se on ikävää, kun pitää olla erilaisia tunnuslukuja eri tarkoitukseen, niin sitten voi sattua muistikatkos, että mikä oli oikea.

Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa! Täällä ei kyllä lunta ole.

Ennen sateita

Sateita pitäisi olla luvassa, ja sen tuntee jo olossaan. Niin väsynyt on tänään ollut kahden pirteämmän (aurinkoisemman) päivän jälkeen. Lisäksi on eilisestä asti taas tuo vatsa vaivannut, sekin tekee olon väsyneeksi. Huomenna on kuntouttava, niin siihen pitäisi piristyä.

Nokoset otin sohvalla ja sen jälkeen vähän söin ja join päivän ensimmäisen kahvin (n.klo 14). Aamulla en uskaltanut vatsan takia juoda kahvia, vaan tyydyin teehen.

Eilen olin taas metsälenkillä, sieltä muutama kuva.

Pikku tietä pitkin menin ja metsäpolkua tulin takaisin. Nuo kallio ja metsä maisemat on niin ihania. Polvet, varsinkin vasen, vaan alkoivat vähän piiputtaa tullessa. Mulla on sitä varten sitä Voltaren Forte-voidetta, mutta kun en "koskaan" muista sitä laittaa. Eilenkin laitoin sitten lenkin jälkeen vasta.

Eilen olimme myös kaupungissa aamupäivällä. Pääsin pitkästä aikaa käymään kirppiksellä. Tosin en juurikaan mitään mielenkiintoista löytänyt, mutta ostin kuitenkin turkisvuoriset talvisaappaat vitosella.

Olivat varmaan siksi niin halvat, kun nahkan pinta ei ollut priimaa, mutta minusta olivat silti kiva. Niissä oli takana tällaiset nyörit...

....ja edessä kivoja remmejä. Siis vähän erilaiset kuin mun entiset, siksi niihin lankesin, vaikka tosiaan pinnan nahkassa oli jonkun verran vaurioita. Olivat jalassa mukavan tuntuiset, kun olivat matalakantaiset.

Isäntä osti sieltä taas jonkun sähkö-työkalun autotalliin. Eilen illalla rupesi eräs asia harmittamaan tosissaan ja sitä purkaakseni menin yläkertaan tekemään tilkku-työtä, ettei tarvinnut sitä harmittavaa asiaa ajatella. Keskittyminen johonkin mukavampaan hommaan auttaa hetkeksi unohtamaan ikävät asiat. Sellaiset joille ei mitään voi.

Tänne ei kai niin kovia sateita ja myrskyjä ole luvattu,kuin jonnekin muualle, mutta ilmeisesti sadetta kumminkin.

Sadepäivänä

Tervehdys vaan täältä melko sateiselta Uudeltamaalta. Johtuneeko sadepäivästä mulla on tylsyys, ja kaikki luovuus on kadoksissa.


Jotain piti tehdä, niin otin käsittelyyn tämän "rimpulan" tulilatvan. Tässä näätte minkälaiseksi hujopiksi se oli ikkunalla kasvanut.

Se vielä vähän kukkikin,mutta muuten alkoi olla jo harva ja ylikasvanut.

Leikkasin pitkistä oksista vain latvat ja laitoin juurtumaan veteen.

Tuossa vieressä on aiemmin istuttamani tulilatva, se on hyvin lähtenyt kasvuun. Tuosta rimpulastakin jäi vielä ruukkuun kasvua, niin annan sen olla toistaiseksi.

Eilen oli parempi sää ja piti lähteä Elmon kanssa metsälenkille, annoin Elmon olla alkumatkasta irti, tässä sille vielä kelpaa mun seura...

...mutta kun käännyin pitemmälle metsälenkille päin, niin ei tullut vaikka sitä huutelin, niin käännyin itsekin takaisin, se siitä lenkistä. Omapäinen kaveri on aina ollut, vaikka vanhemmiten on kyllä monessa muussa asiassa oppinut tottelemaan, ehkä se ei vaan jaksa enää pitemmälle lenkille lähteä.

Kahdelta  miehellä alkaa viimeinen näytelmä tältä kesältä Vivamossa, toivottavasti sade lakkaa siihen mennessä. On siihen vielä reilu puolitoista tuntia aikaa. Eikähän siellä edes välttämättä sada, sen verran on kuitenkin välimatkaa.



"Mitähän tekis jotta mainittais" sanoi äiti joskus... ei vaan itselläkään ole mitään mainittavaa halua mihinkään, ei innostusta. Vois kai sitä kohta mennä ruokalevolle, kun kerkisin jo syödäkin. Haukotus-terveisin Sesse

Harmituksia

Tänään oltiin kaupungissa. Taas on ongelmia auton kanssa... kiukuttelin siitä vähän Herralle, mutta kyllä Hän sen kestää. Huomenna täytyy viedä korjaukseen, kun korjaamo oli tänään kiinni. Saa nähdä kauanko on sitten korjattavana, menee elämä taas vähän hankalammaksi.



Kirjastosta hain varaamani kirjan "Taivaan rajalla". Jossa on ihmisten kokemia kuoleman raja-kokemuksia. Ja kaupassa ja apteekissa käytiin.

Tänään on ollutkin vähän viileämpää, mutta taisi luvata taas lämpenevää. Aurinko kyllä paistaa, mutta tuuli on viileämpi. Kävin kyllä aurinkoisessa nurkassani ulkona juomassa kahvin. Se oli tarpeen, kun hetkeksi olin torkahtanut lukemisen jälkeen. (Tosin uneen olin kuullut oman kuorsaukseni välillä , voihan rähmä)...



Toivotaan autolle jatkopäiviä tai meille parempaa autoa! Aina saa niitten kanssa tapella! Mutta näillä mennään, tää on vaan maallista.

Hermot menee vatsahermojen kanssa

Voi noita vatsahermoja!! Illalla menin nukkumaan ja otin melatoniinin, ajattelin, että saan äkkiä nukuttua enkä jännitä "työpäivää"... Nukuin muutaman tunnin ja heräsin, mahassa kiersi ja uni oli kaikonnut jonnekkin. Siinä sitten hermoilin ja olin yhdessä vaiheessa jo sitä mieltä, etten voi tällä vatsalla lähteä varmaan aamulla mihinkään. Rukoilin ja yritin saada unta, lopuksi nukahdin uudestaan ja sain nukuttua aamuun, kellon soittoon. Ja vatsakin oli suht kunnossa, otin kuitenkin lääkkeen.



Loppujen lopuksi työpäivä meni ihan hyvin ja joskus puoli kahden aikaan oltiin jo kotona, jolloin laitoin lihaa uuniin paistumaan ja menin sänkyyn korvaamaan yöllä valvomaani. Niin väsytti... olin puoli unessa, niin eikö ulos päästämäni Elmo-koira alkanut haukkua räksyttää, pahus...
Päästin sen sisälle ja eikös se rupesi haukkumaan sisälläkin, kun haistoi lihan tuoksun uunista... pistin äkkiä sen takaisin ulos ja yritin hautautua Hipsun kanssa viltin alle. Mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Mies oli kyllä ottanut ylkerrassa nokoset ja keitti sitten kahvin, kahvin juotuani väsymys helpotti.



Meillä oli soppiksella ollut vain "leipäkirkko", eli ei ollut varsinaista ruokaa, muuta kuin voileipiä, mehua, kahvia ja kakkua. Minä en niitä voinut syödä, muuta kuin kahvin juoda ja muuten oli gluteenittomat omat eväät. Meillä työntekijöillä oli hengityssuojat ja kumihanskat, joten aika turvallista ihmisille varmaan oli, myös pöydät olivat enemmän erillään ja välit suurempia tuolien välillä. Ja tietysti käsidesit myös käytössä. Ja leivän jakelua myös lopussa.




Eilen kun tytöt ja tytöntyttö olivat meillä niin juotiin kahvit ulkona ja kävimme yhdessä poimimassa vadelmia. (Tytöt halusivat). Omat keräämäni laitoin pakkaseen ja tytöt otti omansa. Oli niin kiva tavata rakkaita!

Mitä ihmeen allergiaa...

Tänään menin metsään katsomaan onko metsässä mitään marjoja. Olihan siellä vanhalla hakkuu aukiolla vadelmia aika hyvinkin. Niitä aloin poimimaan ja sainkin kokeeksi mukaan ottamani muovikipon täyteen ja enemmänkin olisi ollut...
...mutta, mutta ..koko ajan oli ihan hirveä nuha, eikä ollut kuin yksi nenäliina mukana.



En tiedä mikä ihme siellä aiheutti allergiaa, hädin tuskin pystyin astian täyteen keräämään...menin kotiin ja nuha vaan paheni...aivastutti koko ajan ...loppujen lopuksi otin toisen allergia tabletin (aamulla olin jo ottanut). Mieskin oli tullut kotiin ja ihmetteli nuhaani, siinä vaiheessa olin vielä sanonut, että menen huomenna kerämään lisää vadelmia.

Nuha on edelleen,nyt kun kirjoitan, mutta allergialääke sen on jo vaikuttanut, ettei ihan koko ajan tarvitse nenää niistää. Nyt jo tuntuu, ettei kyllä kannata mennä sinne metsään kuitenkaan...kun niin kauan kesti tuo nuha....
Voi harmi, mielellään olisi kerännyt ne loputkin vadelmat pois.



Hoh-hoijaa, kaikkea sitä!

Aurinkoisen päivän aamuna

Tänä aamuna mulla on ollut vaikeuksia tämän tietokoneen kanssa, tai oman pääni kanssa... jo eilen oli, kun vanha sähköpostini oli sulkeutunut ja muuttunut maksulliseksi. No, siirryin sitten toisen sähköpostini käyttäjäksi enemmän, mutta harmitti kun en päässyt enää edes katsomaan mitä sähköposti-osoitteita olisi pitäny ottaa talteen. Parille tuttavalle laitoin puhelimen kautta uuden s-postini, vielä pitäisi muutamalle laittaa, mutta en kaikkia tärkeitä edes tiedä/muista. Mutta kyllä ottaa päähän tuollaiset asiat, olisin ehkä voinut maksaakin siitä, mutta kun kaikki tekstit oli englanniksi, ja en osaa sitä niin paljoa, eikä mieskään.




Tytöllekin laitoin kuvan sivusta, mutta hän oli sitä mieltä, että kannattaa vaihtaa "outlookkiin" , että se on ilmainen. No minulla sattui olemaan sekin s-posti, niin siirryin sinne. Nyt vaan huolestuttaa, jos sinne vanhaan tulee jotain tärkeätä... kyllä on ärsyttäviä välillä nää tietska jutut.




Onneksi aamun Sanan lukeminen auttoi. Kirjoitinkin ensin Kotimatkalla-blogini puolelle. Aioin sen kopioida tänne puolellekin, mutta sitten koko kopioimani teksti hävisi, kai se kuitenkin on tuolla toisessa blogissa luettavana.




Mutta parempaa päivää teille!



Ps. myös blogin s-posti on vaihtunut.

Harmautta

Hyvät hyppöset sentään,yöllä oli tullut lunta! Ja kova tuuli oli,oli taas kaatanut roskapöntön ja repäissyt rapun pielessä olevasta lyhtykaapista oven irti! Se oli pudonnut maahan rapun eteen ja jäänyt lumen alle ja lasi oli mennyt rikki, joko sen pudotessa tai sitten jos mies aamulla astui sen päälle ulos mennessään... Harmi :(





Linnut kävivät lintulaudalla katsomassa. Oltiin aiemmin saatu ruuan jakelusta lintujen siemen sekoitusta,siinä on paljon sellaista pientä siementä, jota linnut ei ole syöneet ja olin sekoittanut sen loppujen auringonkukan siementen joukkoon...nyt lintulauta on täynnä sitä pientä siementä ja linnut haikailevat kuitenkin auringonkukan siemeniä, keräsin niitä sieltä siemensekoituksen joukosta ja vein vähän lintulaudalle, kun nyt on luntakin.





Itselle toivat seurakunnan ruuanjako ihmiset meille eilen "hävikkiruokaa", (sitä jota yleensä jaetaan Kylätalolla, joita tilaisuuksia ei nyt ole), joka on ihan kiva lisä,kun nyt on taas aika tiukkaa aikaa, kun auton korjaus tuli silloin maksamaan loppujen lopuksi yli 500 euroa,ja nyt pitäisi vielä ostaa kesärenkaat. Miehen piti mennä alunperin tänään laitattamaan käytetyt kesärenkaat,(nekin maksaa pari sataa), mutta kun tuli lunta, niin lykättiin asiaa vielä. Ettei tarvitse luistella kesärenkailla. Ei kai tässä vielä kiire ole.




Vähän ahdistava olo on tänä aamuna ollut kaikkien asioiden takia, ja varsinkin tuon koronan, jota en ylipäätään ole halunnut miettiä liikaa, en "jaksanut" tänään ruveta siivoamaankaan, vaikka meillä tulee ihan hirveästi puun roskaa miehen vaatteissa sisälle ja kaikkea muuta roskaa koiran turkissa, lakaisen vaan enimmät pois. Ulkona alkoi taas sataa lunta. Mutta kuten ennenkin todettu: "sillä mennään mitä on annettu". Kyllä se taas tästä kirkastuu! Onneksi on taas soinut päässä laulu:




"Sä annat voiman nousta yli vuorten,
Sä voiman annat yli myrskysään.
Mä vahva oon kun Sä kanssain kuljet,
ja rohkaiset mua jälleen elämään."




Siunausta päiväänne ja päiväämme :)

Omenaista

"Pitkästä aikaa" rupesin taas tekemään tilkuista jotakin...omenaiset pannulaput. Valitettavasti sekään ei saanut välttämättä irti mun ajatuksia muista vähemmän mukavista asioista..








Eräs niistä se, että ei vielä saatu autoa korjaamolta, menee loppuviikkoon :( Oltiin tänään kyllä kaupungissa,(kun alunperin piti auto saada jo tänään), mentiin tuttavan kyydillä ja tultiin bussilla takaisin. Sainpahan hoidettua mieltä painavan pankkiasian samalla. Meidän pankki lähtee nyt keväällä pois paikkakunnalta kokonaan, onneksi asiat voi hoitaa netin kautta. Kävin myös kirjastossa lainaamassa jatko-osia Eila Paynen Karjalan tyttö -sarjaan. Kaupassa käytiin samalla, kun kaupalla jäätiin pois bussista, onneksi mies kantoi nyt ostokset :)




Ja onneksi ei huomenna tarvitse lähteä mihinkään, torstaina on sitten taas päästävä töihin jollakin konstilla.(Eli bussilla tai tuttavan kyydissä). Ei se haittaisi bussilla menokaan, jos se menisi tuosta ison tien pysäkiltä,mutta kun ensin pitää mennä kaupalle asti kävellen.Ja tullessa sama toisinpäin. Tämän hetkisen tiedon mukaan pitäisi saada auto korjaamolta torstaina tai perjantaina. Toivottavasti edes silloin.




Eipä tässä muuta.

Taas sattuu ja tapahtuu...

Kuva vanha





Meidän auto oli hajonnut, kun isäntä oli kaupungissa :(, (pääsi kotiin yhden ystävän kyydissä, joka kävi samalla kylässä). Nyt auto on korjaamolla ja siihen tarvitaan varaosia.. Saa nähdä jos saadaan kyyti seurakuntaan illalla..eihän se ole välttämätön,mutta mielellään mentäisiin kuuntelemaan puhujaa, joka on nyt harvemmin ollut. Huomenna mies menee näytelmä harkkoihin, sinne saa kyllä kyydin tuttavalta,joka asuu täällä päin ja on itsekin mukana näytelmässä.
Tuommoisia nuo vanhat autot on.



Mulla on melkein jatkuvasti kurkku vähän kipeä...olisko jotain allergista, melkein koko talven ollut. Ei siis paljoa, mutta jonkun verran.
Sain sentään taas imuroitua alakerran, huomenna olisi tarkoitus imuroida yläkerta ja vaihtaa lakanat.




Ulkona paistaa aurinko, eilen oli jo ilmassa kevään tuoksu. Toivotaan, että auto saatais korjattua pian ja mahdollisimman pienillä kustannuksilla! Tällaista ikävää yllätystä tänään.

Vaivan alaisena :(

Mulla on tämän viikon ollut vatsa aika huonossa kunnossa, niin nyt mies komensi mua tilaamaan lääkärin, ja pyytämään lähetteen tarkempiin tutkimuksiin. Se terveyskeskuksen aika on kahden viikon kuluttua,ja katsotaan jos antaa lähetteen tutkimuksiin... sanoin sen miehelle, niin hän sanoi, että "on annettava"! Kai sitä rasittaa nukkua tällaisen "haisulin" kanssa samassa huoneessa.












Johan mua itseänikin on rasittanut tosi paljon kun vatsaa särkee ja kovat, pahan hajuiset ilmavaivat on, rajoittavat menemistäkin, ja mies kuitenkin haluaisi että usein lähtisin hänen mukaansa. Eilen onneksi oli vähän parempi olo, että pääsin tekemään viikon ainoan työpäiväni. Sekin on kumma, että kun vatsa vaivaa, niin usein samaan aikaan särkee päätä ja väsyttää. Eilen meitä oli kutsuttu ensimmäistä kertaa erääseen Raamattu-piiriin, mutta olin jo aamulla sanonut miehelle, että en ehkä työpäivän jälkeen jaksa lähteä. Vatsa oli vähän paremmassa kunnossa, mutta päätä särki ja väsytti, niin jäin kotiin ja aluksi makasin puoli tokkurassa pikkuhuoneen sängyllä,kunnes väsymys vähän helpotti. Tänään taas vatsa vähän huonompi. Illalla on srk, sinne koitan lähteä, jos lääke auttaa. Se lääke on ilmavaivoihin ja sitä joudun yleensä ottamaan, jos on tärkeämpi meno, mutta sekään ei ihan aina auta.












Kaikenlaisia vaivoja sitä ihmisen ristiksi annetaankin! Joku vähemmän "nolo" vaiva olisi ehkä kivempi...mutta näin aikuisena ihmisenä uskallan siitä puhuakin ja jopa tänne kirjoittaa.
Tuli mieleen lapsuus/nuoruus aikainen tv-mainos peräpukamista: "Ei peräsuolen vaivoja pidä ujostella, niistä on otettava selvää"... muistatteko tuon? Silloin ajattelin, etten ikinä kehtaisi mennä lääkärille näyttämään peräpäätäni, että se olisi niin noloa. Nyt jos tutkimuksiin pääsee, varmaan kummastakin päästä pistetään letkua sisään kera minikameran. Sitäkin pelkään kyllä. Mutta monet on siitä selvinneet, niin kai minäkin.



Kun on viidestä synnytyksestäkin selvinnyt, niin kai sitä siitäkin selviää :)

Kohti Loppiaista

Tänään on taas vaihteeksi ollut selkä parempana.Käytiin naapurikunnan srk:ssa, ei edes istuminen nyt ottanut selkään. Jospa se nyt alkaisi parantua...toivon.. Paljon tuttuja nähtiin, kun on meidän entinen seurakunta.
Kotiin tultua tein miehelle lasangea ja itselle riisi/jauhelihapataa, molemmat aiemmin saaduista puolivalmisteista. Elmo tuli höperöksi kun ruskistin jauhelihaa, (tuoksusta), pyöri ympäri ja haukkui koko ajan, otti päähän sen touhuaminen kun piti keskittyä mittaamaan aineita...pistin sen ulos niin taas haukkui sisään ja taas ulos jne. Tyyntyi vasta kun oli saanut jauheliha-riisipataa omien raksujen joukkoon. Höpero! Nyt makaa "reporankana" sohvalla.










Miehellä onkin kohta taas sählyvuoro. Eilen yritin tehdä jotain askartelujuttua, lautasliinoista leikatuista kuvista ja liimasta, mutta en siihen ole oikein päässyt sisälle, se oli jotain decoupagee-askartelua...askartelijat sen tietää..ei oikein minulta kyllä luonnistu. Olen myös neulonut kaksinkertaisen pannulapun langantähteistä, kun kaipasin jotain rentouttavaa...neulominen on sitä, kun on vaan helppoa :)




Huomenna on sitten Loppiainen ja sen jälkeen alkaa taas arkielämä. Johan tässä pyhiä on ollutkin, ja lisää suklaata syöty.Jospa menisin polkemaan vähän kuntopyörää, ei ole pitkä matka, kun se seisoo olohuoneessa :) Heippa!

Huhhuijaa!

Kuva vanha





Varoitus! Tunteiden tuuletusta!



Voihan ihme miten hankalia voivat olla nämä tietokone- ja puhelin asiat. Aivot meinaa mennä ihan solmuun. Ja kun yhtä aikaa tuli uusi puhelin ja suomi24 aikoo lopettaa, niin meikäläisellä nousee höyry päästä... Sainpa nyt katsottua vanhat s-postit..miksi niitäkin on tullut useampi avattua joskus...no vastaus on tietysti se, että kun alkuperäinen s-posti (suomi24.fi) oli ihan omalla nimellä ja tarkoitettu tutuille ja virka-asioille, niin halusin blogille oman s-postin. Siinä sählätessä niitä tulikin pari tehtyä ja lisää asiaa sotki se kun miehelle ja mulle tuli (vahingossa)se yhteinen s-posti, kun en tajunnut sitä että kone yhdisti meidän s-postit.




No, nyt yksi s-posti oli jo loppunut kun sitä ei ollut käytetty, hyvä niin. Täällä blogissa mainittu s-posti on käytössä ja vielä samoin se suomi24, joka tammikuussa loppuu. Ja se miehen kanssa yhteinen...onhan sitä siinäkin , liikaa!
Varsinkin meikäläiselle jolla tunnussanojen muistaminen on paperilippujen varassa. Katsotaan jos lapset osaisivat neuvoa miten saisin sen loppuvan suomi24:n siirrettyä siihen uuteen järjestelmään, kun siinä on kaikki tärkein, viralliset asiat yms. Varmaan jouluna ainakin lasten kanssa nähdään. Itse kun en osaa paljoakaan englantia, niin se vielä lisää vaikeutta, kun monissa s-posteissa on englanninkieliset ohjeet, huh!





Mun hermot ei kestä nykyään enää noita teknillisiä juttuja kun pää on kun seula... ei siellä mikään pysy... vaikka periaatteessa siitä ei hoitajan mukaan vikaa löytynytkään... puolentoista viikon päästä mulla pitäisi vihdoin olla se geriatrin vastaanotto...tänään sitten selvisi vielä, että mulla ei ole kyytiä sinne, kun mies on näytelmissä. Pitää varmaan mennä naapurin miestä vaivaamaan, josko hän pystyisi mua käyttämään siellä lääkärissä silloin.
Alkavalla viikollakin on aikamoista höösäämistä taas, kylätalon ja seurakunnan joulujuhlien lisäksi silmälääkäri, soppiksen työpäivä ym. Kaikki melkein on loppuviikosta, jolloin mun kyytimies (ukkoseni) on näytelmissä. Siinä sitä taas miettimistä...




Mutta anteeksi tää vuodatus ja valitus, tunteiden tuuletus! Ennenhän ainakin oli sellainen blogiryhmäkin kuin Vuodatus...kävin joskus sitä lukemassa, kun itse en vielä blogia pitänyt. Ukkoseni on pelaamassa sählyä. Aamupäivällä käytiin entisessä seurakunnassa tilaisuudessa, mukava oli vanhoja tuttuja nähdä.
Kiitos kun kuuntelitte (luitte :)

Sataa, sataa ropisee...

Hipsun kuva menneiltä päiviltä..










Kyllä on tänään satanut koko päivän. Harmaata, harmaata... Tuli taas päikkärit otettua, ei tätä muuten jaksa :) Hermoon otti muutenkin, kun keittion puuhella ei suostunut syttymään ollenkaan, niin kova matalapaine oli, että työnsi savut sisälle...vaikka yritin useamman kerran sytyttää. Onneksi sentään kakluuni syttyi toisella yrittämällä. Myös tietokoneen kanssa oli ongelmia ollut sitä ennen, niin oli valmiiksi hermot kireällä.





Joululaulua kyllä lauleskelin tänään, yksinäni ollessani. Niin ne vaan alkaa joululaulut soida päässä pikkuhiljaa. Mies kävi kaupungilla, tapasi samalla tuttavamme/ystävämme, joka toisella paikkakunnalla on ruuanjakelussa, niin hän oli saanut samalla ruokaa meillekin. Loput pistetään jakoon.
Nyt saimme siis päiväkahvin kanssa makeita kookos-kakkusia.




Eilen oli soppiksella keskustelu työvoima-henkilön kanssa ja tämä sama kuntouttava, yksi päivä per viikko, jatkuu näillä näkymin kesään asti. Hyvä näin. Tänään vielä srk:n, se varmaan piristää :)

Ei päivää ettei jotakin harmia...

(kuva vanha, kuvassa Hipsu)





Huhhuijaa! Kaikenlaista tässä on taas ollut.



Eilen illalla lähdettiin autolla käymään lähikaupassa (kahden kilometrin päässä). Ajettiin kaikessa rauhassa eteenpäin , kun yht äkkiä oikealta tien reunasta ryntäsi peuraa isompi eläin (liekö kauris ollut), minä äkkiä vaan huomasin sen ja huusin miehelle: "peura"! Onneksi mies sai vähän jarrutettua ja käännettyä ohjauspyörää, niin että eläin törmäsi vain auton sivuun ja hävisi...ilmeisesti paineli samantien tien toiselle puolelle metsään. Minä vaan hoin, että "voi kauheeta" kun ajattelin miten sen eläimen kävi. Mutta ilmeisesti ei pahemmin, kun autoon ei ollut jäänyt verta ainakaan ja se painui tosiaan metsään.
Käytiin vielä tien vartta vähän katsomassa, mutta ei näkynyt. Ja myöhemmin kyllä ajattelin, ettei peura yleensä ole noin iso, että peuralle olisi varmaan käynyt huonommin...
Auton sivupeili hajosi, kylkeen tuli lommo ja mun puolen ovi pitää nyt kirskuntaa kun sen avaa... Onneksi ei pahemmin käynyt, oli taas varjelus mukana.





Tänään sitten harmitti taas oma pääni...mulla luki kalenterissa, että tänään piti olla se muistilääkärin vastaanotto... ja läksin töistä vähän aikaisemmin ja ajettiin sinne. Myöhemmin selvisi, että se lääkäri olisi ollutkin ensi viikolla. Miten ihmeessä mulla oli voinut olla väärä päivämäärä kalenterissa...vai olinko saanut väärän päivämäärän vahingossa, kun se lääkäri on tuolla vain joka toinen viikko yhden päivän. Tosin onni onnettomuudessa oli se, että meille tarjottiin samantien ilmaista influenssa rokotusta, kun kerran oltiin siellä :) Joten saatiin ne.
Ja tuo lääkäri juttukin olisi mennyt ihan hyvin, jos olisin muistanut mikä meno miehellä oli tiistaina (kun mies oli mennyt kahville), kun muistin vain että hänellä oli joku juttu, mitä ei ollut mun kalenterissa, niin en uskaltanut ottaa sitä ensi viikon aikaa. Niin hoitaja perui sen ja seuraava on vasta vähän ennen joulua. Myöhemmin mieheltä kysyin sitä tiistaita, niin ihan hyvin olisin voinut ottaa sen ajan... ottaa päähän tämä oma pää...kaikki pitäisi olla ylhäällä. Ehkä vielä soitan huomenna sinne ajanvaraukseen, jos saisin sittenkin sen perutun tiistain ajan, jos ei kukaan ole kerinnyt sitä varata, niin ei tarviisi sitä enempää miettiä.





Oli jo vähän hämärää kun tultiin kaupan kautta kotiin (kun piti hakea kissanruokaa) ja mies lähti lenkille. Ottikohan otsalampun mukaan, kun nyt siellä ulkona näyttää jo melkoisen tummalta...vaikka kello on vasta varttia yli 4 iltapäivällä. Ehkä se ei ulkona näytä niin pimeältä, kuin sisältä katsoen.
Tänään on sauna päivä meillä. Ehkä sitä siellä rentoutuu taas. Töissä onneksi meni ihan hyvin, etten mitään unohtanut :)





Semmosta se on kun on "sama pää kesät, talvet", niinkun sanotaan.

Avainta etsimässä ja muuta hössötystä

Voi harmautta! Sumu on laskeutunut maiseman ylle ja kaikki lumet on sulaneet. Nurmikko on sentään yhtä vihreää kuin kesällä.
Mies lähti aamulla menoihinsa, ja minä toteutin lupaukseni katsoa hänen tietokonetta, joka ei ole hänen yrityksistään huolimatta suostunut toimimaan. Joku aika siinä meni, mutta kyllä sain sen kuntoon, jess! Nyt pystytään varmaan taas katsomaan yle-areenaa sen kautta tv:stä.











Laitoin kaktukselle piristysvalon :)




Tänään on jo ollut vähän reippaampi olokin ja pää ja kurkku tuntuvat paremmilta, kiva! Eilen illalla miehen piti lähteä srk:n, hakea porukkaa ja viedä mun tytölle pyykit ja patja, niin, voi kauhistus, auton avaimia ei löytynyt mistään. Joka paikasta sisältä etsittiin, ja mies myös ulkoa autotallista ja puuvajan puolelta... sitten jo soitti niille, jotka piti hakea, ettei nyt pääsekkään hakemaan. Tuossa nykyisessä autossa kun on vain yhdet avaimet.
Sitten lähti vielä melkein pimeällä lampun kanssa etsimään avaimia tieltä ja metsästä, jossa oli käynyt... ja niin siinä kävi, että lampun valo kävi avaimenperänä toimivaan pikkuheijastimeen!! Mies tuli kiirellä sisään ja sanoi vaan, että avaimet löytyi ja nyt hän lähtee....vähän myöhässä. Aika huono juttu tuo, ettei ole vara-avaimia.




Minä olin jo kerinnyt tytöllekin soittaa, ettei mies voi tuodakkaan niitä pyykkejä ym. Ja ei mies halunnutkaan enää kiireessä niitä viedä.














Toinen tyttö oli laittanut mulle kuvaviestin virkatuista afrikankukista tehdyistä pöllöistä, ja kun mulla oli niitä kukkia aikaisemmin tehtynä (tosi värikkäitä), niin päätin kokeilla saisinko niistä pöllön, aika outo siitä tuli väristä johtuen ja muutenkin, verrattuna alkuperäiseen kuvaan nähden... Kyllä täytyisi harjoitella jos meinaisi onnistua, hmmm...mutta ihanan lämmin siitä tuli villalangasta tehtynä.












Tällaista kuuluu tänään tänne. Onneks alkaa olla jo parempi olo niin piristyykin :) Piristystä päivään teillekin!

Pahuksen laitteet

Kaivoin kuvitukseksi kuvan Rasmuksesta (joka ei ole vielä tullut kotiin...)









Kyllä ottaa päähän nää laitteet... Kun en eilen päässyt kännykällä tilaamaan lääkäriä, piti käydä tänään paikan päällä tilaamassa aika, onneksi se on nyt tilattu. Kaupungissa kävin kysymässä DNA:lta tuosta kuvien siirrosta, niin kyllä se oli oikein kun olin sillä latausjohdolla kokeillut siirtää, niinkuin Emilie sanoi, mutta en saanut kuvia laitettua..Liikkeestä sain nyt lisäneuvoja, mutta ei sekään auttanut, päinvastoin tietokone simahti...onneksi ei sentään kokonaan... Käytiin lenkillä miehen ja koiran kanssa, niin sitten sen jälkeen tää taas pelasi...mutta en nyt uskalla kuvien siirtoa enää kokeilla. Täytyy varmaan pysytellä digikamerassa blogin suhteen, ainakin niin kauan kun joku tietokone-nero neuvoo mua. Harmi vaan, kun kännyssäkin olisi niin hyvä kamera. Huomenna tosin on taas Laulusiskojen harkat, niin sieltä voisi löytyä tietokoneihmisiä :)




Sitten piti vielä käydä meidän yhteisen (lue miehen) s-postia katsomassa onko sinne tullut mitään, niin sitten en meinannut taas päästä blogiin... huh huijaa...
Omassa s-postissakin oli vaikka kuinka paljon viestejä, mutta ei onneksi mitään kiireellistä.





Väsyttää nuo ongelmat. Ulkona ilta alkaa hämärtyä ja Hipsu tässä mun tietokone pöydällä tuijottelee ulos hämärään. Mutta me mennään taas saunaan ja luotetaan siihen tekstiin, mikä meillä saunan seinällä on: " Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat kaikki maailman surut."