Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

torstai 27. tammikuuta 2022

Sottaista puuhaa.. ja mukavampaakin ajanvietettä

 


 Aamulla huomasin, että nyt oli mennyt melkein tukkoon tuo vessaan altaan putki... sitä on tapahtunut ennenkin, ja minä sitä yleensä olen aukaissut putsaamalla. Pakko kai se oli avata ja ruveta putsaamaan putken osia. Isännällä tekee pahaa tuollaiset ..haisevat, oksettavat hommat. Minulla ei sitä vaivaa ole, olen jo vuosia lavuaarien putkia putsaillut.

Nyt oli vaan tavallista hankalampi homma, kun en meinannut saada tiiviiksi sitä...jätin nyt varaksi vielä pienen roskakorin putken mutkan alle, että näkee jos tippuu vettä, pitääkö sitä kiristää tms, siinä isännällä on enemmän voimaa.


Tuo  yläkerran vessa on aika huonossa kunnossa muutenkin. Mieluummin kuitenkin senkin pitäisi kunnossa, ettei tarvitsisi aina mennä rappuja kellariin. (Varsinkin silloin kun on polvi kipeä). Nyt on ollut suht hyvässä kunnossa.Onneksi kuitenkin on sielläkin wc.

Tänään tulee nuohooja iltapäivällä, ja sitten illalla on kylätalon tilaisuus.

Eilinen päiväkin oli aika touhuinen, kun oli ensin kaupunki reissu ja sen jälkeen vietiin vanha täti kampaamoon, käytiin sillä aikaa koiran kanssa kävelyllä (minä olin istunut Minin kanssa takapenkissä), ja täti oli antanut meille kahvirahat ja käskenyt mennä sillä aikaa kahville, niin käytiinkin myös kahvilassa. 

Isäntä oli muuten kysynyt minullekin hieronnan siltä mieheltä, joka häntäkin hieroi. Se on ensiviikolla. Ja sekin on kuulemma ilmainen, tuttavan kauppaa :)

Toiveikasta torstaita!

tiistai 25. tammikuuta 2022

Viime keväänä

Saaripalstan Saila oli laittanut haasteen kevätkuvista, toukokuulta. Mikä ettei, lempikuukauteni, oma syntymä kuukauteni. Tarkoitus oli kai laittaa kuusi kevät kuvaa toukokuulta.



Omenapuu kukkii


Linnut kuuluvat myös kevääseen.



Lemmikit pihapöydän vieressä



Tuomet kukkivat

 

Ei muuten ollut kovin paljoa kuvia toukokuulta, joten laitetaan tähän vielä syntymäpäivä kukkani, tyttäreltä saadut.



Kevättä kohtihan sitä taas mennään, ja kevät kuvat antavat uskoa taas uuteen kevääseen.

Sitä odotellessa :)

maanantai 24. tammikuuta 2022

Heissan!

 


 Kuva vanha, kun ei uusiakaan ole.

Eilen oltiin ehtoolliskokouksessa omassa srk:ssa. Oli hyvä kokous, vieraileva puhuja Salosta ja tilaisuuden jälkeen kahvit. Yksi kyytiläinenkin oli meidän autossa.

Ulkona on harmaa, märän näköinen sää. Isäntä käytti Minin ulkona, hän käyttää aina aamulla.

Kun ei mitään erikoista ole ollut, niin  ei ole mitään kummempaa kirjoitettavaakaan. Ehkä jatkan myöhemmin...

No niin nyt on käyty kaupassa ja laitettu ruoka ja syöty. Ollaan menossa vanhan tuttava-tädin luo kylään tässä vähän myöhemmin. Ulkona on edelleen aika harmaata. Minin voisi käyttää ulkona, ennen kylään lähtöä. Se ei tule mukaan. Voisin vaikka nyt mennäkin käymään lenkillä sen kanssa. Heippa vaan!



lauantai 22. tammikuuta 2022

Aurinkoa :)

 


 Ihana aurinkoinen sää. Olin Minin kanssa kävelylenkillä, noin pari kilometriä vaan. Päätä on särkenyt aamusta alkaen, eikä meinaa helpottaa, vaikka olen kaksi särkytablettia jo ottanut. Mulla on niska ollut jumissa jo pitkän aikaa.

Toivottavasti ei tule flunssaa tai muuta..

Isännällä olisi hieronta ylihuomenna, hän sanoi, että pitäisikö hänen antaa se mulle, mutta menköön vaan itse, kun tuttu hieroja on sen hälle lahjoittanut. Hän on jo kaksi kertaa ollut.

Ehkä yritän saada ajan naishierojalle , jossain välissä. Mukavaa päivää teille!

 



 


torstai 20. tammikuuta 2022

Miehiä ja kiilusilmiä

 

(Laitetaan nyt tuo kuva tuohon, kun ei muutakaan ole. Kissapankki).

Eilen meillä oli vilkasta, kun miehiä tuli ensin puuhommiin isännän kanssa, ja myöhemmin sitten vielä lisää saunaan. Saunoivatkin alakerran saunassa, kun savusauna oli niin kylmä. 

Meidän pieni keittiö oli niin täynnä miehiä, etten minä sinne sopinut, joten saivat serveerata itselleen :) Nakkisopan olin kyllä keittänyt valmiiksi. Osa toikin lisäksi tullessaan syötävää. Ja saunan kiukaalla toiset kuumensivat grillimakkaraa foliossa. Me Minin kanssa oltiin olkkarissa. Olikohan viisi miestä isännän lisäksi. Mutta hyvin tuntuivat viihtyvän.

Meidän Mini sai myös huomiota osakseen.

Illalla kävin Miniä käyttämässä ilta-pissalla, niin yht äkkiä Mini alkoi kiskomaan kovasti, sain täysin voimin pitää kiinni ja kieltää... valossa näkyi kaksi loistavaa silmää , että joku eläin siellä on. Vähän myöhemmin se selvisi, että se kiilusilmä oli Rasmus :)

Mini kyllä haluaisi tutustua Rasmukseen, mutta se reppana pelkää isoa koiraa, ei tiedä miten lempeä se on. No , ehkä aikanaan tutustuvat.

Ulkona sataa jotain veden sekaista räntää... ei kovin mukava sää. Onneksi isäntä käytti Minin ulkona aamulla.

Minä olin aamulla jo ihan perjantaissa, mutta sehän onkin vasta huomenna.


tiistai 18. tammikuuta 2022

Koirasta ja kirjasta

 

Arvatte varmaan miksi laitoin tuon kuvan tähän :) Kieltämättä on jotain yhteistä meidän Minin kanssa :)


Niinpä aloitin lukemaan uudestaan kirjaa omasta hyllystäni, eli Jan Karonin Pappila sarjan ensimmäistä osaa, jossa Pastori Tim saa uuden ison ystävän.



Täällä on tänään melko mukava sää. Käytiin kahvilassa ja sen jälkeen lenkillä autossa odottavan Minin kanssa. Kahvilassa käytiin myös Mini esittelemässä, kun se on sellainen kahvila johon koiratkin ovat tervetulleita, mutta ei sitä sen pitempää viitsitty siellä pitää. On sen verran iso kaveri, että sai odottaa autossa. Ei siellä muita koiria sattunutkaan olemaan.

Mini on kyllä niin hyvä luonteinen,meidän Rasmuksellekin heiluttaa häntää ja on ihan hiljaa, mutta Rasmus vielä pelkää sitä.

Huomenna isännälle tulee kavereita puuhommiin, minä saan huolehtia ruokapuolesta. Miehet aikovat sitten lopuksi käydä myös savusaunassa.


Tuosta kirjasta vielä, että jos et ole lukenut, niin kannattaa lukea.Se on kirja-sarja, johon kuuluu ainakin viisi osaa. Minulla itselläni on omana vain tuo ensimmäinen, mutta olen muutkin osat lukenut kirjastosta.


Mukavaa päivää sinulle!

perjantai 14. tammikuuta 2022

Eiliseltä ja tältä päivältä

 


 Eilen aloitettua.. Kuva aiemmin otettu, kiva sininen tunnelma.

Suojakeli ja vesi tippuu räystäistä ja aurinko paistaa puun latvoihin. On kuulemma niin liukasta, että pitää olla nastakengät jalassa.

Isäntä meni käymään taas kaupungissa. Sanoin hälle, että voisi ostaa Minille omat "pöksyt", kun menkat vielä jatkuu...sanoi menevänsä vaan katsomaan mitä ne maksaa... höh!

Tänään on kylätalolla seurakunnan tilaisuus, omalla vastuulla saa tulla kuka haluaa. Luultavasti meitä ei siellä kyllä kovin paljoa ole. Ei nyt olla ilmoiteltukaan missään,paitsi kyllä seurakuntalaiset tietää, että ne alkaa taas.

Tänään...

Joo, eilen jäi kesken tuo.. oli se isäntä kuitenkin ostanut Minille pöksyt. Oli tosi liukasta eilen, onneksi meillä on nastakengät.

 Kylätalolla meni ihan kivasti, ei meitä ollut kuin viisi henkeä, niinkuin arvattiinkin että tässä korona tilanteessa  eivät kaikki uskalla/voi tulla. Mutta muuten oli hyvä tilaisuus, laulua, rukousta tämän alkaneen vuoden puolesta, keskustelua ja kahvit.

Mua harmittaa, kun seinällä , pikkuhuoneessa, pidettävä pyykkiteline hajosi aiemmin, ja minä yritin sitä liimalla korjata, mutta ei se kestänyt. Siinä oli hyvä pikku pyykkiä kuivattaa ja isompiakin puolikuivia..

No, se on vaan sermin päälle pari vaatetta kerrallaan tuotava loppukuivaukseen. Ohuemmat kyllä kuivuvat saunakerroksessakin, tosin hitaammin. Ja kakluunin kyljessä hengarissa myös voi aina jonkun kuivattaa.  Eilen juuri pyykkiä pesin.

Mukavaa perjantaita!

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Ison koiran emännän kuulumisia :)

 Niin on alkanut arki sujumaan täällä, kun koirakin on jo tottunut talon tavoille. Ainoa hankaluus on tuo, kun se ei ole leikattu,niin sillä alkoi just menkat. Piti tehdä tähän hätään omista pikkareista sille "juoksuhousut"...

Eilen käytiin ajelemassa ja tykkää olla autossa. Samalla käytiin lenkillä siinä välissä.


Mies otti meistä kuvan.

Nyt on pakkanenkin taas lauhtunut, jännästi se "poukkoilee" tuo sääkin, vuoron perään pakkasta ja suojakeliä.

Illalla käytiin seurakunnassa, ja vähän jännitti, että toivottavasti ei koira tee mitään tuhoja, kun oli yksin kotona ekaa kertaa..

Ei mitään ollut tehnyt, varmaan nukkunut sen ajan. Kiva juttu <3

Ihan leppoisa koira ja ei enää isäntääkään aristele, niinkuin alussa. Vielä kun tutustuisivat Rasmuksen kanssakin...mulla on sellainen unelma, että viimeistään kesällä makaisivat vierekkäin Rasmus ja Mini.

Mukavaa päivää teillekin!




maanantai 10. tammikuuta 2022

Suuri kaveri

 Meille tuli eilen iso kaveri. Palautus oikeudella, jos ei sopeudu. Eli kiltti mutta toisaalta arka  berninpaimenkoiran ja saksanpaimenkoiran risteytys. Se on jo jotain 7-vuotias, ja ollut viime ajat ulkotarhassa. Oli arka kun mentiin sitä katsomaan, mutta kun mentiin siihen tutustumaan, annoin haistella ja se antoi minun varovasti rapsutella, niin tuli mieleen, että ehkä siitä voisikin tulla meille koira. Vaikka tosiaan pienempää oltiin ajateltu.

 Ja kun johdatusta oltiin tuon koiran hankkimisen tai hankkimatta jättämisen suhteen pyydetty, niin kun meihin otettiin yhteyttä (isännän laittaman koira ilmoituksen takia) ja tarjottiin tosiaan tuota koiraa, kun omistajilla oli kaksi muutakin koiraa. Kaiken lisäksi saatiin koira ilmaiseksi.

 

 


Se on siis koeajalla, mutta kyllä meistä tuntuu, että se jää. Isäntää se vielä vähän vierastaa ja muriseekin hälle välillä, mutta minuun se on nyt jo ihastunut ja aina mun perässä.

Niin se kävi kuin ennen vanhaan sanottiin, että " ei sitä sanaa jonka päässä ei käy", kun minä olen aina sanonut, ettei me voida isoa koiraa ottaa, kun on pieni asunto...




 Että tämmöistä meille nyt kuuluu. Toissapäivänä vasta tuli meille.On tyttökoira. Rasmus on visusti pysynyt yläkerrassa, mutta kai se aikanaan tottuu, tottuihan se  Elmoonkin, ja olivat hyvät kaverit nekin,vaikkakin Hipsu ja Elmo olivat vielä paremmat kaverit.

Tämä koira on pienenä ollut pieni, koska sen nimi on Mini :)

Tämmöisiä uutisia.



perjantai 7. tammikuuta 2022

Mitä nimeksi..

..nimittäin tälle postaukselle.. ehkä muistoja..

Imuroin tuossa lattioita, niin löysin lattialta vanhan kuvani. Ilmeisesti jäänyt yhtenä päivänä, kun katselin vanhoja kuvia ja muistelin vanhoja aikoja.

Tuossa Sesse 17-vuotiaana mini hamosessaan. Tuo vakosamettihame oli tehty koulun käsityö tunnilla joku vuosi aiemmin.


Huomaa, että kuva on vanha, kun väritkin on jotenkin haalistuneet. Kuva on otettu toukokuussa-74. Ja kuvauspaikkana pikkuinen "lehto" pihan ja maantien välissä. Sen takaa pilkottaa naapuri-kartanon ulkorakennus, ainakin sen kulma. Meillä oli siis rikkaat naapurit, kun oli oikein kartanon omistajat. Itse asuimme entisessä kaupanhoitajan asunnossa vuokralla. 

Siinä oli kaksi huonetta ja eteinen. Oli siinä hyviäkin puolia, se oli ihan kylän keskustassa, kauppa oli tien toisella puolella, nopeasti kävi kaupassa ja kaupalta sai samalla postinkin. Myös kirjasto-auto pysähtyi kaupalla, mukavan nuoren miehen ajamana. Kirjasto-auto oli ihan minun lempi paikkoja kun olin kova lukemaan.

Tämmöisiä muisteluita tänään.



torstai 6. tammikuuta 2022

Kaupungissa

 

(Kuva kyllä maalta.)

Tänään meillä kummallakin oli kolmas rokotus, joten siis kaupunkiin piikille.. samalla reissulla tuli hengailtua muuallakin. Esimerkiksi käytyä kahvilla, ja isäntä kävi kaupassa.

Oli oikein aurinkoinen päivä, olisi ollut hieno kävely sääkin, vaan kun iltapäivällä kotiin tultiin ja  tällä kertaa isäntä paistoi makkaraa uunissa ja syötiin, niin alkoi jo pikkuhiljaa hämärtää.

Lyhyitä ovat talviset päivät.

Hyvä nyt kuitenkin, että saatiin rokotukset. Omigronia vastaan. Tyttönikin näin pikaisesti.

Kirjastossa kävin yhtenä päivänä, ja lainasin monta kirjaa,kun entiset oli luettu. Ensimmäinen niistä on nyt luvun alla, kertoo naisesta , joka sairastui Als-tautiin. Ja päätti iloita viimeisestä vuodestaan läheisten ja ystävien kanssa.

Toivottavasti se ole liian surullinen...

Hyvää loppiais-iltaa kaikille!

keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Kirjapostaus: Kielletyt sanat

 


Tämä  kirja on seurakunnan kirja. Ystäväni oli sen lukenut viimeksi ja  tarjosi sitä minulle luettavaksi ja palautettavaksi.

Kirjan on kirjoittaneet Diet Eman ja James Schaap

Lainaus kirjan takakannesta:

"Kielletyt sanat on tosi kertomus nuoresta naisesta, joka natsimiehityksen alettua ryhtyi pelastamaan juutalaisia yhdessä sulhasensa ja muiden Hollannin vastarintaliikkeen jäsenten kanssa. Isänmaalliset nuoret toimivat jatkuvassa kiinni jäämisen pelossa, mutta velvollisuus seurata omantunnon ääntä painoi enemmän kuin valloittajien käskyt. Emanin kuvaus sisältää puhuttelevia katkelmia päiväkirjoista ja kirjeenvaihdosta, ja muistelmissa vilahtaa Corrie ten Boominkin nimi. Kielletyt sanat-teosta voi syystä pitää Nuoren tytön päiväkirjan ja Kätköpaikan veroisena."

Lainaus kirjasta:

"31.lokakuuta 1939

Tänään mieltäni on painanut, että me saatamme hyvin sodan jalkoihin. Olen aina ajatellut, että jos niin tapahtuisi meidän maassamme, se olisi paljon pahempaa kuin muissa maissa. Mutta miten me muka eroamme muista? Jos vain ajattelenkin, että Hein (poikaystävä) saisi surmansa...Puolassa on tyttöjä, jotka ovat menettäneet sulhasensa, ja naisia , jotka eivät enää näe miehiään täällä maan päällä. Isä, lohduta heitä ja suo että maamme säästyisi kauhealta onnettomuudelta.Ei siksi, että me olisimme yhtään muita parempia, vaan armosi tähden. Jos täytyy käydä toisin, niin opeta minut rukoilemaan: tapahtukoon sinun tahtosi. Suojele häntä, jota sieluni rakastaa."

Tämä kirja on kertomus sodan kauheuksista, mutta myös Jumalan ihmeellisestä avusta .


tiistai 4. tammikuuta 2022

Maisemia lenkiltä

 


Tänään olin yksinäni lenkillä, niin oli hyvä tilaisuus ottaa samalla vähän luonto kuvia. Silloin kun on isännän kanssa lenkillä, niin mennään eikä meinata :)


 

Pienen hetken sai nauttia auringostakin. 






Koska maalla olemme ja maalaisluonnon keskellä, kuvatkin ovat sitten sitä. Oli kyllä mukava sää, sopivan lämmin ja muutenkin meni lenkki kivasti. Tosin tein vähän lyhyemmän lenkin, kuin mitä isännän kanssa mennään. Nuo viimeiset kuvat tulivat niin tummia, kun ei aurinko enää paistanut.


Meinasin laittaa mukavaa iltaa teillekin, mutta vasta iltapäivähän tässä on, vaikka sisälläkin näyttää jo vähän hämärältä. Heippa!

lauantai 1. tammikuuta 2022

Kirjapostaus: Viipurista Parikanniemeen

 

Kirjan kirjoittaja on Sisko Latvus, joka on isoäitinsä ja tämän veljen ja suvun elämästä kirjoittanut tässä kirjassa. Oman osansa siihen tuo uukunniemeläisen herätysliikkeen vaiheet ja unissasaarnaaja Helena Konttisen elämän viimeiset elinvuodet.

"Kun sairauden rampauttama Väinö Hoikka , viipurilaisen kultasepän poika, lähtee elokuussa 1910 junamatkalle kohti Jaakkimaa, hän tarttuu viimeiseen oljenkorteen. Voisiko unissasaarnaaja Helena Konttinen tosiaankin auttaa häntä paranemaan. Seuraavat vuodet mullistavat niin Väinön niin kuin hänen sisarensa Aurankin elämän  perin pohjin."

 

Viipuri, elokuu 1910.

"Hevosen kaviot iskevät aamuvarhaisella Mustainveljestenkadun kiviin. Terävät äänet kuuluvat selvästi ruokasaliin asti, ja Väinö näkee äidin kiirehtävän sänkykamarista tampuuriin puhvihihaista puseroaan kiireesti napittaen.

-Isvossikka tuli! äiti huudahtaa kimeästi. Riikka on kattanut pöydän tavalliseen tapaan, vaikka lähtö on aikainen. Väinölle ei puuro maista, mutta hän juo kahvikupin tyhjäksi, nielaisee leipäpalan ja murahtaa: -Äiti ei turhaa hättäile, kyllä mie ehin. 

Kohta hän ontuu käveykepistään tukea ottaen tampuurin ovelle. Jokainen askel vaatii äärimmäistä ponnistusta,kasvot ovat kalpeat ja kiristyneet,"

Kirja on todellisuuspohjainen.

Ps. Muistan kuulleeni äitini puhuneen Helena Konttisesta, kun olin lapsi/nuori.