Matoja Hipsulla ja omenissa...

Huomenna taas kuntouttavaan. Ei kuitenkaan ole Kylätaloa, niin vähän kevyempi päivä. Olen tänään lukenut vanhaa Jules Vernen kirjaa, jonka löysin aiemmin jätepisteeltä. Sellainen seikkailuromaani. Julkaistu vuonna 1960. Minä olen silloin ollut kolme vuotias :) Ihan hyvä kirja, niinkuin oli se Matka maan keskipisteeseenkin, jonka olen jo nuorena lukenut.



Hipsulla on matoja, käytiin apteekista hakemassa matolääkettä, täytyy antaa molemmille kissoille.

Tuo on vanha kuva Hipsusta.



Sain melko kuivaksi pyykit ulkona kuivatettua, loppu kuivatukseen toin sisälle, kun on mennyt pilveen. Oli tytön pyykkejäkin pesussa. Voisi hälle viedä ne huomenna, kun kaupunkiin mennään.
Kasvihuoneesta olen tuonut jo kurkun ja kaksi paprikaa sisälle, ovat jo osaksi syöty. Kurkku on ollut erityisen maukas :)



Omenoita olen kerännyt puun alta, ja tänään tein omenakiisseliä. Syötiin sitä jälkkäriksi, mutta huomenna voi syödä sitä aamupuuron kanssa. (Se tehdään omenaraasteesta).
Minusta kyllä tänä vuonna on aika vähän omenoita ja osa matoisia.


 Eipä tässä tämän kummempaa.

Kesäpäivä vieraisilla

Eilen meidät oli kutsuttu erään ystävän kesähuvilalle, todella upea paikka järven rannalla. Ja niin hieno sää,vesi oli aivan tyyni ja joutsenperhe uiskenteli järvellä: vanhemmat ja kaksi jo isoa poikasta, jotka viihtyivät kahdestaan järven toisessa päässä ja vanhemmat tyytyväisinä pesintä päässä, saivat kahdenkeskistä aikaa :) Huvilan rannassa oli lisäksi kellumassa paikallaan teko-joutsen. Siitä saimme kuulla tarinan: Niitä joutsenia oli ollut kaksi,mutta oikeat joutseneet olivat hakanneet sen toisen rikki,yhden ne vielä suvaitsee kun yksinäinen joutsen voi olla samalla järvellä, mutta ei toista pesivää paria.




Pelasimme golfia (jossa minä olin ihan surkea), siellä oli pihalle tehty golf-rata. Kävimme myös saunassa. Paljuunkin olisi päässyt,mutta ei menty. Ja oikein maistuva grilli-illallinen saatiin: loimulohta,makkaraa, maissia,kesäkurpitsaa ja salaatteja. Kahvit oli tarjolla jo aiemmin kun tulimme sinne,tosin kukaan muu ei tainnut sitä juoda kuin mieheni,itse tyydyin mehuun ja niin myös talon emäntä ja hänen ystävänsä,jonka kautta me talon emäntäänkin olimme tutustuneet.




Ihan hyvä reissu, vaikka mennessä ajoimme harhaan, kun minä en huomannut sitä tienhaaraa, mistä olisi pitänyt kääntyä. Meille oli annettu tien nimet,mistä aina piti kääntyä. Kun navigaattori olisi kuulemma neuvonut huonompaa tietä pitkin. No, "Sesse-navigaattori" kuitenkin ohjasi väärään... Soittamalla siitä selvittiin ja saatiin lisäohjeita.





Siellä olisi saanut hienoja kuvia, mutta ei ollut digikameraa mukana. Mennään nyt vanhoilla kuvilla,kun uusiakaan ei ole tullut otettua.













Illalla kotona katsottiin Mieletön elokuu-elokuva tv:stä. Oltiin se ennenkin nähty,mutta se oli niin nostalginen 60-luvusta kertova,että minä varsinkin halusin sen nähdä uudestaan. Ja siinä oli onnellinen loppu, joita minä rakastan :)





Ja sellainenkin ilouutinen, että Rasmuskin kävi taas kotona :) Kyllä se on varmaan ollut jonkun kesämökkiläisen ilona,kun ei ainakaan ollut laihtunut, pikemminkin päin vastoin. Ja hyvä nähdä, että oli kunnossa <3 Kyllä se taas palaa ruotuun kun ilmat alkavat kylmetä. Tosin sitä ei aivan heti ole odotettavissa, kun lämmintä on luvattu. Nautitaan näistä kesän viimepäivistä. Tosi kosteaa vaan on jo, nurmikkokaan ei oikein kuivu koko päivänä. Ja pyykitkin jäivät pikkuisen kosteiksi ulkokuivatuksen jälkeen,ripustelin ne sitten yöksi sisälle loppukuivatukseen.




Mukavaa päivää!

Joskus ommeltuja nuken vaatteita

Metsäntytön blogissa oli nopeita vaatteita barbeille, niin siitäpä tuli mieleen, että itsekin olen tehnyt, ja teen joskus edelleen, samalla mallilla vaatteita nukeille. (Joita minulla on monta, vaikka ei enää lapsukaisia olekaan :)




Tässä minun pika-vaatteita barbille. Itse barbi "pelastettu" joskus alastomana ja likaisena kirppikseltä.











Tässä yläosa, joka taitaa olla "pelastettu" joskus erikseen, mutta alaosa on tehty jonkun yöasun/lasten vaatteen palasta.











Juhla-asun yläosa on joustavasta mustasta hiha-pitsinpalasta + turkoosista ohuesta pitsistä ja hame isosta samettisen tuntuisesta korupussista.







Tässä asu talteen otetun lakanan yläpitsi-osasta, jakkuna yläkuvan pusero "takaperin". Pitsikohdan alle ommellut punaista kangasta.












Myös muilla nukeilla on enimmkseen itse tehdyt vaatteet.












Tämä tummempi tukkainen nukke on alunperin ollut ns. prinsessanukke vaahtomuovi-pukuineen 60-luvulta. Jossain vaiheessa se on luopunut siitä.
Tässä hän on pukeutunut arkisesti hameen vyötärö-rypytyksestä tehtyyn, olkapäältä nauhoilta solmittavaan kesäpuseroon sekä samettihousuihin ja neuletossuihin. Kaverinsa (kirppikseltä) on saanut neuletunikan ja hameen.






Vielä eräs 60-luvun nukke, jonka joskus rahakkaampina päivinä heräteosteksena tilasin netistä.(Koska se toi mieleeni oman lapsuus aikaisem Leena-nukkeni. Tuo punainen paita sillä oli silloin päällä puserona, nykyisin olen käyttänyt sitä hällä jakkuna. Sukat on myös alkuperäiset, mutta kietaisu-farkkuhame itse tekemäni. Tällekin nukelle olen tehnyt erilaisia pika-vaatteita ja joskus niitä täällä esitellytkin.













Tässä eräs kesäinen asu, mekko pussilakanan palasta ja niin taitaa olla laukkukin.












Ja lisää asuja...












Tässä vanhasta kaulahuivista tehty mekko- ja hartiahuivi.











No, mutta nyt saa riittää... mutta melkein mistä kierrätysmateriaalista vaan saa nuken vaatteita...itse olen tehnyt esim. miehen paidan hihoista nukeille mekkoa ja liivihametta.En nyt vaan jaksanut enää etsiä arkistosta kuvia.

Maisemakortteja pääasiassa 70-luvulta....

... onko tuttuja paikkoja? Ovatko miten muuttuneet? Klikkaa kuvasta isommaksi, jos tahdot tarkastella tarkemmin.






Lappeenranta 70-luku

















Naantali 70-luku



















Imatra 70-luku












Hanko 70-luku












Tammisaari 70-luku










Raahe 70-luku












Joensuu 70-luku














Lohja 60-luku, (minä kävin Lohjalla ensimmäisen kerran 70-luvun loppupuolella, joskus 76-77 varmaan.













Karkkila 70-luku, tämä näyttää hyvin tutulta, takana linja-auto asema, "riihimäkeläinen" bussi, edessä vanha veturi, tuossa veturin luona istuttiin joskus tyttökaverin kanssa jätskillä. Rippikirkon torni ja keskuspuistossa oleva muistomerkki, alakuvassa keskuspuiston lammikko penkkeineen.











Tallaisia kuvia tänään!

Menneen muistelua

Olin viisi-vuotias kun muutimme Pohjois-Karjalasta Karkkilaan, Ahmoolle, äidin ja isäpuolen kanssa. He olivat vasta menneet naimisiin. Ensimmäiset 1-2 yötä olimme Hotelli Rautaruukissa yötä, koska meillä ei ollut asuntoa tiedossa, vain isäpuolen tuleva työmaa.














Kuva hotelli Rautaruukista juuri 60-luvulta, me v.1962 muutimme.






Isäpuoli oli saanut työpaikan Höggforssin tehtaalta Karkkilasta. Hän lähti kyselemään asuntoa ja saatinkin siinä parissa päivässä hellahuone vuokralle. Jossa aloitimme elämämme. Hyvinhän me siihen mahduimme, kolme henkeä, kun P-Karjalassa oli sitä ennen ollut kahdessa pienessä huoneessa 5 henkeä: Ukki, mummi, eno, äiti ja minä. Että olimme vaatimattomaan asumiseen totuttu, niinkuin monet siihen aikaan. Entisessä kodissa ei ollut sähköjäkään, tuossa hellahuoneessa oli :)
Muistelen, että minusta oli hienoa, kun oli niin valoisaa :)






Kun parin vuoden päästä aloitin koulun Ahmoon kansakoulussa, niin silloin olimme jo muuttaneet samassa talossa olevaan kahden huoneen asuntoon, jossa oli tilava tupa ja pienempi kammari. En löytänyt eka- ja tokaluokan koulu rakennuksesta kuvaa, mutta tässä rakennuksessa kävin kolmannen ja neljännen luokan.
















Yläasteella eli silloisessa kansalaiskoulussa olin 7-9:n luokan täällä Karkkilan keskustan koulussa. Eli noin 4 km:n päässä Ahmoolta.
















Keskustasta on myös monia mukavia muistoja. Linja-auto asemalla odotettiin linja-autoa ja katseltiin vähän poikiakin :)




















Yleensä kuljin koulumatkan kyllä pyörällä, mutta huonon sään sattuessa pääsin välillä bussilla toiseen suuntaan ja toiseen suuntaan kävelin.







Kesällä kävimme joskus kaupungin (tosin se oli silloin kauppala) uimarannalla pyörillä kaverien kanssa. Tämä kuva on otettu v.72, joten se oli juuri sitä aikaa.(Kuva kirjasta).















Tuolla ranta-kahviossa varmaan limut juotiin tai jäätelöt syötiin.







Ripille pääsin Karkkilan kirkossa vuonna-72 muistaakseni.















16-vuotiaana menin ensimmäiseen työpaikkaani, ompelimoon/vaatetehtaaseen, joka sijaitsi entisessä työväentalossa.
















Silloin olimme jo kaksi kertaa vaihtaneet asuntoa, mutta pysyneet kuitenkin samalla kylällä. Ja asuin edelleen kotona.







19-vuotiaana muutin pois Karkkilasta Vihdin Nummelaan, mutta myöhemmin kävin vielä vuoden asumassa Karkkilassa.







Sain tytöltäni joululahjaksi Karkkila-kirjan ja se taas herätti kaikki muistot :) Ja tyttökin oli kiinnostunut vanhoista ajoista. Tämän postauksen kuvat ovat Karkkila-kirjasta, Ahmoonkylä-kirjasta ja postikortista. Yritin kyllä katsoa, ettei niissä kielletä kuvien julkaisemista.

Kortteja, muistoja...

Mulla on iso muovilaatikollinen meille tulleita, säästettyjä kortteja, olen jossain välissä vähentänyt sieltä joulukortteja, kun niitä on ollut niin paljon, mutta joka vuosihan niitä tulee lisää :) Ja kiva että tulee. Yhdessä vaiheessa olin oikein "kortti-friikki" niitä oli seinälläkin kirjoituspöytäni yläpuolella, kaikkia sellaisia missä oli rohkaisevia lauseita ja ihania kuvia. Se oli sitä yksinhuoltaja aikaa.




Tuota korttilaatikkoa selatessani huomasin, että sieltä ne "lause-kortit" puuttuivat lähes kokonaan, eli ne ovat sitten jossain muualla tallessa. Lisäksi sieltä puuttuivat vuoden vanhat 60-vuotis korttini sekä muutaman vuoden vanhat miehen 50-vuotiskortit, tiedänkin että ne ovat tuolla kaapin laatikossa.





Kuvasin jotain vanhempia ja muistorikkaita kortteja.




Tässä 90-luvulta kaksi patteri-korttia eli soivaa korttia. (Ei kyllä enää soi)












Vauvakortin lähetti uskova kirje-ystävä ja onnittelukortin oma pitkäaikainen ystäväni.








Vanhoja kortteja 70-luvulta, ystäviltä tulleita, vähän jo rapistuneita.












Kukkakortti isovanhemmilta minun 5-vuotis päiväni onnitteluja :) Tuo liila-kukkainen taas on Kultapossukerhosta tullut nimipäivä kortti.













Tämä viimeinenkin on jo parinkymmenen vuoden takaa, vanhimman pojan lähettämä armeijasta.











Kyllä siellä laatikossa kortteja riitti...joulukortteja, onnittelukortteja, muuten vaan piristykseksi tulleita, vihkiäis-kortit,
neljä sähkettä, oli ihana kortti tyttären pojilta, ilmeisesti silloin saatu kun sairastin rintasyöpää, kun siinä luki haparoivalla lapsen kädellä kirjoitettuna jotain että, parane pian mummu ym. Ja mummuhan sai parantua, kiitos Herralle!





Lisäksi erillisessä laatikossa on kaikki eri paikoista lähetyt maisemakortit, alkaen merimies-isäni lähettämistä korteista sekä äidille että minulle, matkustavaisten ystävien lähettämistä sekä mikä mistäkin tulleista tyhjistä paikkakunta-korteista.





Sitten on tietysti kaikki varsinaiset keräilykortit, joita olen täällä joskus esitellytkin, niitä on kaksi kansiollista + irtokortit. Niitä on esim. 50-60-luvun lapsikortit, tuulimylly-kortit, majakka-kortit, eläinkorteista esim. linnut, perhoset, oravat, suojelusenkelikortit, Kimmo Pälikön kortit ym. Jos kaikki kortit laskettaisiin, niin olisi varmaan satoja..ehkäpä.
Taidanpa siis olla edelleen "kortti-friikki" :D




Oletteko te säästäneet kortit, vai menevätkö ne roskiin, sen jälkeen kun niistä on iloittu?

Koulumuistoja ja Touhoosi-blogin arvonta

Nyt kun koulut alkoivat/alkavat niin Metsäntytöllä oli blogissaan linkki Ylelle eri vuosikymmenien koulu-ajoista, millaisia ne olivat. Hän oli omassa kirjoituksessaan muistellut kouluaikaansa. Noista tuli sitten tietysti omat kouluajat mieleen :)








Minä aloitin koulun vuonna-64. Silloin ei vielä otettu koulukuvia, joten ei kuvamuistoa ole. Jotain hajanaisia muistoja kyllä muuten. Muistelen minulla olleen vihreä/puna ruutuisen hihnallisen koululaukun. En tosin mene vannomaan asiasta, sillä saattaisi se olla myöhemminkin, mutta muistelisin niin.








Eka päivä oli jännittävä, se on jäänyt mieleen. Minulla oli punavalko ruudullinen mekko, jossa oli miehustassa valkoiset polvekenauha koristeet. Meillä oli ystävällinen naisopettaja. Hänen miehensä oli koulun johtajaopettaja, joka oli minulla sitten viidennellä ja kuudennella luokalla.
Ruoka syötiin pulpetilla luokassa, haettiin keittolasta ämpärillä. Keittolan emännästäkin minulla on hyvät muistot. Hänen miehensä oli talonmiehenä koululla. En muista millainen ruokaliina mulla silloin oli, mutta myöhemmin tehtiin koulussa ruokaliina pulpetille.















Todistuksena meillä oli kuutena vuotena kirja-mallinen todistus, arvostelukirja, johon merkittiin aina syys- ja kevätlukukauden todistukset.















Koulumatkaa minulla oli ehkä kilometri tai puolitoista. Se kuljettiin kävellen. Aamupalana kotona taisi olla kahvia ja pullaa, kun äitikin joi samalla aamukahvit. Vasta joskus myöhemmin opin syömään varsinaisen aamupalan.
Kavereita minulla oli ekaluokalla pari tyttöä, oikeastaan ihan koulun alusta lähtien. Toisen kanssa käytiin pyhäkoulussa ja myöhemmin tyttökerhossa. Hän asui koulumatkani varrella, joten taidettiin usein kulkea matkaa yhdessä. Tämä tyttö oli oikein rikkaasta maalaistalosta ja me oltiin köyhiä, mutta äidille se taisi olla suurempi ongelma...minua ei haitannut yhtään :)
Myöhemmin muutimme toiseen taloon, mutta loppu koulumatkasta oli sama.






Tässä kuvassa olen tokaluokkalaisena vierailulle tulleen tätini ja pikkusiskoni kanssa. Minulla olevat vaatteet olivat: Mekko turkoosi, jossa oli vaaleansiniset pitsiprodyyrit ja jakku oli vaalean pinkinpunainen. Vaatteitten värit ja mallit on jääneet parhaiten mieleen näköjään :) Vaatteet taisivat jo silloin kiinnostaa minua. Mukana kuvassa on Leena-nukkeni.














Tässä allaolevassa rakennuksessa olimme kolmannen ja neljännen luokan.














Neljänneltä luokalta suurin osa luokan tytöistä meni oppikouluun, ja pari meni vielä viidenneltä luokalta, niin meitä tyttöjä ei ollut kuin kaksi jäljellä kuudennella. (Minuakin oli opettaja yrittänyt puhua oppikouluun, mutta kai se oli rahasta kiinni, että ei äiti ja isäpuoli oikein suopuneet siihen). No, me oltiin hyvät kaverukset toisen tytön kanssa, vaikka pojan koltiaiset siinä iässä meitä "kiusasivat"... "rakkaudesta se hevonenkin potkii" totesi äiti.






Arvostelukirjan takakannessa oli tärkeitä neuvoja koululaisille.












Seiskalle sitten mentiinkin isoon kouluun kauppalan keskustaan. Sinne kuljettiin pää-asiassa pyörällä, talvellakin. Neljä km oli matkaa. Joskus kuljin kävellen ja joskus pääsin toiseen suuntaan linja-autolla, jos oli huono keli.





Tällaisia koulumuistoja näin koulujen alkujen kunniaksi :)




Ja sitten ARVONTA MUISTUTUS!
Menkääpä käymään Tanjan kivassa Touhoosi pakonomainen tarve touhuta kaikkea kivaa-blogissa! Siellä on meneillään arvonta. Suosittelen :)

Pallollisia vaate-muisteluja

Metsäntytöllä oli blogissaan kauniista sinivalkoisesta pallollisesta kankaasta vaatetta ja kerroin hänelle, että äidilläni oli sinivalkoinen pallollinen leninki 60-70-luvulla. Hän sanoi, että olisi kiva nähdä se vaikka vain mustavalkoisessa kuvassa. Ja mustavalkoisiahan ne taisivat enimmäkseen ollakin 60-luvulla.







Etsin kuvan ja tässä tätini ottama kuva perheestämme noin 1967. Äiti, isäpuoli, siskopuoli äidin sylissä ja minä edessä.
















Kuva meni vinoon kun otin sen kuvasta, mutta opinpahan samalla käyttämään kuvan muokkaus työkalua, josta en ole aiemmin käyttänyt kuin kuvanparannusta. Niinpä sain siitä rajattua reunat pois, hyvä minä :)







Tuo äidin leninki oli minusta kaunis, silloin lapsena, sinivalkoisena, ja näin aikuisena katsoen kaunis malliltaankin. Kuva on otettu pihan reunassa olevan ison puun alla. Siinä puussa usein kiipeilin. Puun toiselta sivulta meni pikkutie mäkeä alas maantielle.
Itselläni on hyvin muistamani vaatteet: ruskeat sortsit ja ruskea-valkoraidallinen froteepaita.







Ihan onnellisen näköinen perhe :)
















Äidillä oli myös nuorempana ollut pallollinen leninki. Väristä en tiedä mitään, mutta kaunis leninki ja hyvä kuva äitini nuoruus-ajoilta :)
















Muistaakseni äiti sanoi, että tuo kuva oli hänen parhaan ystävänsä ottama.







Pallollisista mekko-muistoista vielä sen verran, että itsellänikin oli vaaleansininen pallollinen mekko teini-ikäisenä. (Olinkohan joku 13 silloin).Äiti sen oli ostanut, olikohan siinä valkoiset vai harmaat pallot...ainakin siinä oli kellohelma ja pieni kaulus. Siitä ei vain ole kuvaa.






- - -






Taas on tullut piviä taivaalle, niinkuin eilenkin, josta tämä kuva. Vaan ei silloinkaan sateeksi asti tullut. Vaikka noin harmaalta näytti, niin kohta pilvet olivat taas hajaantuneet.














Muuten on kova, viileä tuuli ollut eilisestä lähtien ja mittarikin näyttää nyt "vain" 14 astetta. Eilen oli niin kova tuuli, että Elmoakin vähän pelotti ulkona ja olikin tavallisuudesta poiketen aika paljon sisällä eilen. Mutta meidän "suojaisessa nurkkauksessa" ulkona join eilen kahvit kera raparperipiirakan, siinä oli lämmin kun aurinko paistoi eikä tuuli käynyt juuri lainkaan :)

Muistoja ja muisteluita

Vielä tuohon Sarah Kay-postaukseen,että näistä purkeista tulee myös Sarah Kay mieleen, vaikka ovat ilmeisesti Carl Larssonin.





























Tuo ylimmäinen on purkki, joka pitää sisällään pieniä muistoja, sekä omasta että lasten lapsuudesta. Siellä on omat äitiyskortit, lasten neuvolakortit sekä itsetehtyjä kortteja ja kirjeitä omasta lapsuudesta ja nuoruudesta, sekä lasten antamia lapsukaisina.






Kuinka moni teistä on kuulunut Kultapossukerhoon? Minut on sinne liitetty 27.6.-64.
















Kultaista possua ei minulla ole enää jäljellä, se on hävinnyt elämän saatossa. Vuonna 1973 sain Kultapossukerhosta jäähyväiskirjeen, kun olin 15-vuotias.















Siellä on myös erittäin kärsinyt muistovihkoni. Se on joskus ollut omien lapsienkin käsissä ja sivujakaan ei ole kovin montaa enää jäljellä. Sain sen muistaakseni 8-vuotiaana. Johan siitä onkin aikaa noin 53 vuotta :)















Yksi muisto kuitenkin sieltä näytille.

















Myös ystävän kanssa lapsena kehittämämme salakielellä kirjoitetut pari kirjettä, tässä toinen kärsinyt. Osaisin tuon vieläkin lukea, jos siihen paneutuisin :)















Lasten antamia lappusia löytyy myös.







Tässä toiseksi vanhemman antama hellyttävä kortti, ulko ja sisäpuolelta:





















Se aika, kun hän "lähti mun luota" niinkuin kortissa sanotaan koitti silloin kun hän 18 vuotiaana muutti omaan asuntoon. Siitäkin on jo parikymmentä vuotta ...onneksi aina näemme :)







Tässä sitten vanhimman syvämietteinen piirros:














..ja kortti minulle, miksiköhän siinä on käytetty etunimeä, vaikka yleensä luki aina "äiti".















Tämänkin kortin tekijä on jo täyttänyt 40 v :)








Tässä sopiikin esitellä samalla pikkuiset tuohivirsut, jotka Siipirikko halusi nähdä. Vanhin poikani sai ne jo ennen syntymäänsä miehen serkun perheeltä. Eli niilläkin on ikää jo reilu 40 vuotta. Miehen serkku oli tehnyt ne itse, hän kun teki tuohitöitä ja muutakin käsin tehtävää. Päältäpäin ne näyttävät jo aika vanhoilta, ja lenkki joka piti ne yhdessä ja mistä ne roikkuivat seinällä, on jo irronnut...















....altapäin näyttävät paremmilta.














Tällaisia muistoja tänään, vaikka eilen jo nämä kokosin. Tänään sataa vettä ja on harmaata. Täytyy laittaa uuniin vähän tulta :)