Kortteja, muistoja...

Mulla on iso muovilaatikollinen meille tulleita, säästettyjä kortteja, olen jossain välissä vähentänyt sieltä joulukortteja, kun niitä on ollut niin paljon, mutta joka vuosihan niitä tulee lisää :) Ja kiva että tulee. Yhdessä vaiheessa olin oikein "kortti-friikki" niitä oli seinälläkin kirjoituspöytäni yläpuolella, kaikkia sellaisia missä oli rohkaisevia lauseita ja ihania kuvia. Se oli sitä yksinhuoltaja aikaa.




Tuota korttilaatikkoa selatessani huomasin, että sieltä ne "lause-kortit" puuttuivat lähes kokonaan, eli ne ovat sitten jossain muualla tallessa. Lisäksi sieltä puuttuivat vuoden vanhat 60-vuotis korttini sekä muutaman vuoden vanhat miehen 50-vuotiskortit, tiedänkin että ne ovat tuolla kaapin laatikossa.





Kuvasin jotain vanhempia ja muistorikkaita kortteja.




Tässä 90-luvulta kaksi patteri-korttia eli soivaa korttia. (Ei kyllä enää soi)












Vauvakortin lähetti uskova kirje-ystävä ja onnittelukortin oma pitkäaikainen ystäväni.








Vanhoja kortteja 70-luvulta, ystäviltä tulleita, vähän jo rapistuneita.












Kukkakortti isovanhemmilta minun 5-vuotis päiväni onnitteluja :) Tuo liila-kukkainen taas on Kultapossukerhosta tullut nimipäivä kortti.













Tämä viimeinenkin on jo parinkymmenen vuoden takaa, vanhimman pojan lähettämä armeijasta.











Kyllä siellä laatikossa kortteja riitti...joulukortteja, onnittelukortteja, muuten vaan piristykseksi tulleita, vihkiäis-kortit,
neljä sähkettä, oli ihana kortti tyttären pojilta, ilmeisesti silloin saatu kun sairastin rintasyöpää, kun siinä luki haparoivalla lapsen kädellä kirjoitettuna jotain että, parane pian mummu ym. Ja mummuhan sai parantua, kiitos Herralle!





Lisäksi erillisessä laatikossa on kaikki eri paikoista lähetyt maisemakortit, alkaen merimies-isäni lähettämistä korteista sekä äidille että minulle, matkustavaisten ystävien lähettämistä sekä mikä mistäkin tulleista tyhjistä paikkakunta-korteista.





Sitten on tietysti kaikki varsinaiset keräilykortit, joita olen täällä joskus esitellytkin, niitä on kaksi kansiollista + irtokortit. Niitä on esim. 50-60-luvun lapsikortit, tuulimylly-kortit, majakka-kortit, eläinkorteista esim. linnut, perhoset, oravat, suojelusenkelikortit, Kimmo Pälikön kortit ym. Jos kaikki kortit laskettaisiin, niin olisi varmaan satoja..ehkäpä.
Taidanpa siis olla edelleen "kortti-friikki" :D




Oletteko te säästäneet kortit, vai menevätkö ne roskiin, sen jälkeen kun niistä on iloittu?

Kasetit...katoavaa lähihistoriaa?

Kuinka monella on vielä kasetteja, ja jos on niin kuunteletteko niitä?


Meillä on vielä tosi iso kasa kasetteja kaapissa, ja jonkun verran mies niitä kuunteleekin. Tämmöiset laitteet vielä on joilla kuunnella.












Molemmissa on sekä kasettipesä että cd-soitin. Kumma kyllä ne tuossa päällekkäin napottavat, olikohan niin, ettei tuo alimmainen (tytön entinen) aina toimi kunnolla... Lisäksi miehellä on autotallissa radio/kasettisoitin. Kasetitkin on suurin osa miehen. Ja lähes kaikki hengellisiä. Omani olen suurimman osan hävittänyt.





Mutta muutama tärkeä on jäänyt. Esimerkiksi lasten joululahjaksi naapurilta saama joulukasetti 80-luvulta. Silloin oli kaksi lasta, poika ja tyttö, ja he saivat lastenkasetin ja joulukasetin, joista siis tuo joulukasetti on jäljellä.













Omista kaseteista yksi muistorikas kasetti on tämä saarnakasetti, jonka sain vajaa vuosi ennen "virallista" uskoontuloani. Olin kirjeenvaihdossa uskovan naisen kanssa, joka lähetti minulle miehensä puhekasetin ja oli siinä pari kaunista lauluakin.














Avioeron jälkeen, kun olin jonkinlaisessa masennuksessa, niin kuuntelin tätä kasettia Lauluja särkyneille, ja varsinkin tuo "Itkemättömät itkut" kosketti minua, kun vaikea avioliitto oli päättynyt ja sen aikainen "minun täytyy olla vahva" tunne oli ohi...kuuntelin tuota sohvalla maaten ja itkin. Ja paljon senkin jälkeen, ajattelin että koska ne kaikki kyyneleet on itketty...
Mutta näin jälkeenpäin ajatellen se on ollut hoitavaa itkua, ne oli "pakko" itkeä pois.










Tässä enimmäkseen miehen kasetteja ...paljon hän lainasi näitä minulle silloin kun olimme vielä "vain ystäviä" :) Joulukasetit taitavat olla minun jostain ilmaiskorista tai vastaavasta nappaamia vuosia sitten...mies kun ei ole jouluihminen.


















Enimmäkseen 80- ja 90-luvuilta. Saattaa joillekin olla tuttuja. Vielä 2000-luvun alkupuolella meillä on ollut autossa kasettimankka, niin silloin kasetit kolisivat auton etuikkunalla. Varsinkin silloin, kun asuttiin vuosi Mäntyharjussa, hiekkaisilla teillä ajaessa. Se on jäänyt mieleen. Autokin oli vanha rämä. Jarrut jäätyivät ja lukittuivat joskus talvella, sitä piti naputella jollakin, että ne laukesivat. Sitten se hajosi, ja tuttavaperheen mies, maanviljelijä, sanoi miehelle, että hän voi maksaa sen korjauksen, jos mies tulee hänelle tekemään töitä. Mies kysyi: "Mitä töitä?" Tuttava vastasi: "paskan mättöön". Niin mies meni navettahommiin päiväksi ja auto tuli korjatuksi :D :D Kun muutimme sieltä sitten kaupunkiin, vaihdoimme auton.






On meillä cd-levyjäkin...ja autossa lisää :) On onneksi autossakin se soitin.














Maailma muuttuu, muutummeko sen mukana? Tahdommeko edes muuttua? Minä olen vähän muutosvastainen ihminen, kaikki muuttuu liian nopeasti eikä välttämättä aina parempaan suuntaan.





Mutta siitä huolimatta hyvää alkavaa viikonloppua!

Pihahommia ja 80-lukua

Mies odottelee ensimmäistä saunavierasta, muut tulevat vasta vähän myöhemmin. Minä kävin vähän "siivoamassa" kukkapenkkejä, "tyhmä" ruusu varsinkin yrittää heittää alkujaan pitkin kukkapenkkiä. Rikkaruohoja ei ehkä niin paljoa ole, kun on niin kuivaa ollut. Tosin kiskoin kyllä pois vuohenputkea, että maa-artisokat tuli esiin sieltä välistä. Ja laitoin niiden sivuun keppejä pystyyn, ettei kukaan aja niitä ruohonleikkurilla tai peruuta autoa niiden päälle :)
Muutama (!) pisara tuli vettä, just kun olin levittänyt tuolien pehmusteet paikoilleen...mielellään olisin raivannut ne pois, jos olisi vettä saatu...vaan ei, siihen se taas tyssäs.






Meinattiin aamupäivällä käydä yhdellä kesä-kirppiksellä täällä lähempänä, mutta mies sanoi, että ei kai meiän tartte sinne lähteä, että harmittaa vaan jos ois jotain kivaa, eikä olis rahaa ostaa... emme siis menneet. Mielelläni olisin kyllä mennyt, kun muuten olen seurakuntaa lukuunottamatta ollut jo ainakin pari viikkoa vaan täällä maalla ja kotona. Ainahan sitä joku kolikko on, että voi jotain pientä piristävää ostaa, ja on kiva kirppiksellä kierrellä vaikkei mitään ostaisikaan. Itsehän ostankin korkeintaan muutaman euron maksavia pikku-löytöjä. Mieskin oli muuten näytelmissä ollessan käynyt kerrankin kirppisostoksilla, oli ostanut itselleen kaksi lyhythihaista kauluspaitaa, yhteensä 1,50 e, ei paha :) Se alkaa oppia :D













Laitoin Värikäs Koti-facebookryhmään kuvan tästä kankaasta, 80-luvulta, oli lapsilla ensin muistaakseni lastenhuoneen ikkunaverhona, sitten lakanana ja lopuksi tein siitä tyynyliinoja. Vielä on ainakin pala jäljellä. Kivan värikästä! Monilla oli tullut muistoja mieleen tuosta. Silloiselta työkaveriltani olin saanut lapsille noita lakanoita.






Samalta ajalta, ja samalta henkilöltä tämäkin. Nämä ainakin olivat ensin verhoina, saattaa olla ettei nuo edelliset olleetkaan...















Samaa 80-lukua tämäkin äitini vanhimmalle pojalle antama sängynpeitto, josta on vielä tämä ruskea reunaosa jäljellä. Siinä sänkypeitossa oli beessi keskiosa ja ruskea reunusosa ja jokapuolella oli näitä eläinhahmoja.














No niin , eka saunavieras tuli ja miehet istuu kahvilla, joten lopetan.

Muistoja ja muisteluita

Vielä tuohon Sarah Kay-postaukseen,että näistä purkeista tulee myös Sarah Kay mieleen, vaikka ovat ilmeisesti Carl Larssonin.





























Tuo ylimmäinen on purkki, joka pitää sisällään pieniä muistoja, sekä omasta että lasten lapsuudesta. Siellä on omat äitiyskortit, lasten neuvolakortit sekä itsetehtyjä kortteja ja kirjeitä omasta lapsuudesta ja nuoruudesta, sekä lasten antamia lapsukaisina.






Kuinka moni teistä on kuulunut Kultapossukerhoon? Minut on sinne liitetty 27.6.-64.
















Kultaista possua ei minulla ole enää jäljellä, se on hävinnyt elämän saatossa. Vuonna 1973 sain Kultapossukerhosta jäähyväiskirjeen, kun olin 15-vuotias.















Siellä on myös erittäin kärsinyt muistovihkoni. Se on joskus ollut omien lapsienkin käsissä ja sivujakaan ei ole kovin montaa enää jäljellä. Sain sen muistaakseni 8-vuotiaana. Johan siitä onkin aikaa noin 53 vuotta :)















Yksi muisto kuitenkin sieltä näytille.

















Myös ystävän kanssa lapsena kehittämämme salakielellä kirjoitetut pari kirjettä, tässä toinen kärsinyt. Osaisin tuon vieläkin lukea, jos siihen paneutuisin :)















Lasten antamia lappusia löytyy myös.







Tässä toiseksi vanhemman antama hellyttävä kortti, ulko ja sisäpuolelta:





















Se aika, kun hän "lähti mun luota" niinkuin kortissa sanotaan koitti silloin kun hän 18 vuotiaana muutti omaan asuntoon. Siitäkin on jo parikymmentä vuotta ...onneksi aina näemme :)







Tässä sitten vanhimman syvämietteinen piirros:














..ja kortti minulle, miksiköhän siinä on käytetty etunimeä, vaikka yleensä luki aina "äiti".















Tämänkin kortin tekijä on jo täyttänyt 40 v :)








Tässä sopiikin esitellä samalla pikkuiset tuohivirsut, jotka Siipirikko halusi nähdä. Vanhin poikani sai ne jo ennen syntymäänsä miehen serkun perheeltä. Eli niilläkin on ikää jo reilu 40 vuotta. Miehen serkku oli tehnyt ne itse, hän kun teki tuohitöitä ja muutakin käsin tehtävää. Päältäpäin ne näyttävät jo aika vanhoilta, ja lenkki joka piti ne yhdessä ja mistä ne roikkuivat seinällä, on jo irronnut...















....altapäin näyttävät paremmilta.














Tällaisia muistoja tänään, vaikka eilen jo nämä kokosin. Tänään sataa vettä ja on harmaata. Täytyy laittaa uuniin vähän tulta :)

70-luvulta tähän päivään... vanhassa vara parempi

Poimin eilen ison muovi-kulhollisen punaherukoita ja ajattelin tänään tehdä niistä mehua, vaan ei se niin käynytkään, koska mulla ei ollut tarpeeksi sokeria.
Punnitsin marjat (alustavasti summittaisesti kulhoineen), mutta ne painoivat yli neljä kiloa, joten sokeria oli talossa aivan liian vähän ja mieskin oli omissa menoissaan... eli päätin siirtää mehustamisen myöhemmäksi...sitä ennen voisi vaikka kerätä loputkin herukat samaan.







Uskollinen palvelijani, kierrtyskeskuksesta aikoinaan ostamani vaaka
















Olin jo kerinnyt ottaa toisen uskollisen palvelijani, kouluaikaisen kotitalouskirjani 70-luvulta esiin. Mikähän siinä on, että jos tarvitsee jotain tietoa, mitä ei muista, niin tulee otettua vanhimmat tietolähteet esille :) Kotitaloutta nuorille (olenhan minä 60-vuotta nuori :)

















Siinä väitetään, että höyrymehun teko on hauskaa..no jaa, kai siitä voi olla montaa mieltä...

















Yritin katsoa miltä vuodelta kirja on, mutta etusivut on kadonneet johonkin ajan saatossa. Mutta 70-luvun alkupuolella alkoi kotitalous aineena mulle,kun menin kansalaiskouluun (eli nykyiselle yläasteelle).







Samalla katsoin vanhaa ruokaohje kansiotani, jossa on ohjeita 70-luvulta lähtien, vaikka eniten taitaa olla 80-luvulta.














Etukannen sisäpuolella on hauska tarra, joita sai purukumin mukana 70-luvulla.















Kansiossa on alkuperäisestä koulu-kansiosta (kun se oli niin huonossa kunnossa) siirrettyjä, koulun kotitaloustunnilla kirjoitettuja ohjeita, sekä kaupoista saatuja ruoka-ohje lehtisiä. Vanhimmat niistä myös 70-luvulta. Niinkuin luultavasti nämäkin.

























Ja paljon lehtisiä 80-luvulta. Tänä vuonna syntyi toinen lapseni :)















Kurkistin myös toiseen kansiooni, joka alunperin on ollut minulla albumina, 70-luvulta tämäkin. Ruoka-ohjeita siinäkin.
















Ja loppuun vanha ruokaohje-vihkoni, jota aloin kirjoittaa vuonna -77, kun menin naimisiin. Suosikki-ohjeet katson vieläkin sieltä, jos en muista ulkoa. Sen se on näköinenkin, että on kaikenlaisessa leivonnassa ja ruuanlaitossa ollut mukana, osa sivuista on jo rikkikin...


















"Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään" sanoo joku vanha sanaparsi... mutta vanhoja kivoja asioita saa kai sentään muistella. Oletteko muuten katsoneet "Lomamatka 70-luvulle"-ohjelmaa joka tulee nyt uusintana tv:stä?






Eilen soitti miehelle eräs ystävä, he olivat muuttaneet takaisin tuonne naapurikuntaan, kun välillä asuivat ihan itäisessä Etelä-Suomessa. Niinpä meidät on tänään kutsuttu heille kahville, kiva :) Mukavaa päivän jatkoa! Minä menen vähän syömään ja sitten jos poimisi vähän lisää herukoita. Heippa!





Ps. Jos ihmettelette mitä nuo rastit tuolla vihkossa tarkoittaa, niin ne on merkkejä siitä, että ne ohjeet on kopiotu jo uuteen vihkoon :)

Vanhoja joulumuistoja

Katselin valokuvia vanhoista jouluista. Lapsuus jouluista ei ole kuvia, koska meillä ei ollut kameraa, ennenkuin minä ostin joskus 17-vuotiaana ehkä...






Tässä kuva jouluna-74. Olen 17-vuotias. Olin saanut äidiltä lahjaksi tuon shaalin, torkkupeitoksi sitä kai nykyisin sanottaisiin :)















Pikkusisko vuonna -76. Nämä kaksi kuvaa oli siis lapsuuskodista.














Seuraava kuva on jo "omasta kodista". Vanhin poikani (kuvassa 1-vuotias) jouluna -78.















Seuraavassa poika on saanut jo pikkusisaren :) Vuosi on -80. Pikkusisko puoli vuotias ja poika itse 3 v.













Nuokin kuvat on otettu vielä sillä mun pikku-kameralla.









Kun kolmas lapsi syntyi, isänsä osti käytettynä vähän paremman kameran, ja kuvasikin keskimmäistä tyttöä innokkaasti tytön ollessa pieni.
Tässä joulu-88, tyttö on puoli-vuotias, iso-sisarukset jo 8 ja 10.













Tässä kuvassa sisarukset vuonna-92. Poika-vauva vasta parin kuukauden ikäinen, turvallisesti isonsiskon sylissä.












Punainen pieni keinutuoli tuossa on keskimmäisen tytön, ostin sen kirppikseltä. Tietysti, jo silloin :D Ei siis ole joululahja, sattui vaan olemaan tuossa kuvassa. Ja jos joku huomasi, niin lapsuuskodin vihreät nojatuolit olivat muuttaneet meille :)






Viimeinen joulukuva on vuodelta-98. Siinä minä olen nuorimman tyttöni kanssa. Hän on tuossa kuvassa jo vajaa 3-vuotias.












Siinä joulumuistoja vuosien varrelta. Lapsuuskodin jälkeen kolmesta eri asunnosta näytti noita kuvia olevan.



Mikä rikkaus omistaa viisi ihanaa lasta! Olen onnellinen heistä!

Matkalla menneisiin vuosiin...

Johtunee varmaan tuosta, kun 80-luku on niin ollut esillä tv:ssäkin, niin itsekin läksin matkalle menneisyyteen. Tuli luettua 80-luvun päiväkirjaakin.
Vanhemmat päiväkirjat minulla on tässä äidin vanhassa matkalaukussa, jonka hän joskus maalasi pirteän oranssiksi. Lapsuudestani muistan sen tummanpunaisena.
Kuvasin sen kannella 70- ja 80-luvun päiväkirjoja, runovihkoja ja lauluvihkoja.































"Lomamatka 70-luvulla" :)















Kortit minulla on myöhemmin käytettynä ostetussa, mutta hyvin tyyliin sopivassa albumissa.













80-luvulla tyttö oli mummolassa ollessaan tehnyt mummin kanssa minulle näin hienon neulatyynyn :)










8.8. 1989







Aika hyvin näyttäisi tyyliin sopivan myös Roskalava-ryhmästä saamani ilmainen lamppu :)Tässä se on vain kokeilussa.

















Heihei taas!