Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste varjelus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste varjelus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Metsässä

 Täällä on tullut kevät! Lumi on lähes kadonnut.(Tosin kevät on oikullinen aina, ja kyllä sitä vielä voi tulla, melko varmasti jossakin vaiheessa, ainakin vähän).



Tässä kuva olkkarin pienemmästä ikkunasta. Ja tässä toisessa isommasta ikkunasta.


Lumesta ei ole kuin rippeet. Mittari näytti yli kymmenen astetta päivällä.

Olin isännän seurana metsässä, kuvasin samalla komeita kallioita.






Täällä päin on tosi paljon kallioita ja jylhää maastoa. Tykkään kun on vaihtelevaa luontoa.

 

Sain myös aamupäivällä siivottua, vaikka meinasi käydä köpelösti... olin laittanut tyhjän halkolaatikon ulkoportaille ja menin hakemaan mattoa kaiteelta, jotenkin kompastuin siihen halkolaatikon kulmaan ja lensin polvilleni ylärapulle, onneksi refleksit toimi niin että sain otettua toisella kädellä vastaan, etten mennyt alemmas portaisiin, siinä olisi voinut sattua enemmän... nyt selvisin vain lähes säikähdyksellä. Oli varjelus matkassa :)

Tämmöiset kuulumiset tänään.

maanantai 24. elokuuta 2020

Hellan ääressä ja varjelusta




Tänään on ulkona viileämpi, niin puuhellan vieressä oli sen sijaan hyvinkin lämmin. Ja alussa savuisaa, kun hella ei meinannut ruveta vetämään, piti jo hetkeksi mennä ulos hengittämään...mutta "lähti kun lämpeni",  niinkuin isäntä välillä sanoo :)


Keitin siis miehelle inkiväärijuomaa ja itselle raparperijuomaa. Loput raparperit eivät enää olleet kovin hyvässä kunnossa ulkona, niin ehkä tää on tämän kesän viimeinen raparperi juoma.
Samalla keitin perunat ja lämmitin kastikkeen.



Ihmeellisen varjeluksenkin koin: Mulla oli vesipannu myös hellalla kiehumassa, koska siitä lisäsin vettä, kun inkiväärijuomasta haihtuu aina. Huomasin , että kiehuva vesi oli vähentynyt pannusta, ja ajattelin lisätä siihen vettä. Läksin viemään sitä tiskipöydän luo, niin jotenkin se putosi mun käsistä ja kuuma vesi kaatui lattialle mun varpaiden eteen. Onneksi varjelus oli siinä, että vesi meni niin, että vain sukka pikkuisen varpaasta kastui, eikä iholle tullut mitään. Siinä olisi voinut käydä huonostikin. Kiitos Varjelijalle!



Kylätalo tilaisuudet alkavat taas torstaina, samana päivänä on myös aamupäivällä soppis. Käytiin viemässä ilmoitukset Kylätalo-tilaisuudesta ilmoitustauluille.


Mukavaa viikon alkua jokaiselle!

 Ps. Tietääkö joku minkä nimisiä nuo yläkuvassa olevat marjat on,kuvasin ne kävelylenkillä erään talon lähellä, kun muistan, että lapsena niitä oli koulutien varrella ja kaverini sanoi niiden olevan Taikinanmarjoja. Onko niillä joku muu nimi. Me kaverin kanssa syötiinkin niitä ja niissä oli muistakseni siemeniä.

torstai 26. maaliskuuta 2020

Siivousta ja turkin leikkuuta




Tänään siivosin ja laitoin vähän pääsiäistä, kun isäntä oli käymässä kaupungissa. (Hiljaista oli ollut sielläkin, kuulemma).





Pääsiäiskanoja, keltaista, vihreää,turkoosia...





























Tipu-liina











Tekokukkia




















Tein miehelle lasangea puolivalmiste-paketista, joka oli kaapissa, itse söin eilisen aterian loput: ohra/riisi sekoitusta ja lihapulla-kastiketta.Haarukallisen vain maistoin lasangea, en halunnut ärsyttää vatsaani.
Ruuan jälkeen meillä oli joka keväinen koitos Elmon kanssa, eli turkin leikkuu... mitä se pelkää ja inhoaa koko sydämestään. Mies pitää pannasta kiinni ja minä parhaani mukaan yritän saada turkin siedettävän näköiseksi ja pahimmat vanukkeet pois, Elmo rimpuilee ja haukkuu.. oikein show... Palkinnoksi "urheudestaan" Elmo sai myös lasangea :)



Niin se tuli Uudellemaalle liikkumisrajoitus, onneksi ei meillä olekaan mitään asiaa muualle. Vitsailin kyllä miehelle, että hänen täytyy varoa, ettei lähde vahingossa ajamaan Saloon, Varsinais-Suomen raja kun on aika lähellä meitä.




Näillä mennään mitä on annettu ja ollaan kiitollisia, että tähän asti ollaan saatu olla terveenä. Sitä toivottelen teillekin <3






torstai 21. marraskuuta 2019

Ei päivää ettei jotakin harmia...





(kuva vanha, kuvassa Hipsu)





Huhhuijaa! Kaikenlaista tässä on taas ollut.



Eilen illalla lähdettiin autolla käymään lähikaupassa (kahden kilometrin päässä). Ajettiin kaikessa rauhassa eteenpäin , kun yht äkkiä oikealta tien reunasta ryntäsi peuraa isompi eläin (liekö kauris ollut), minä äkkiä vaan huomasin sen ja huusin miehelle: "peura"! Onneksi mies sai vähän jarrutettua ja käännettyä ohjauspyörää, niin että eläin törmäsi vain auton sivuun ja hävisi...ilmeisesti paineli samantien tien toiselle puolelle metsään. Minä vaan hoin, että "voi kauheeta" kun ajattelin miten sen eläimen kävi. Mutta ilmeisesti ei pahemmin, kun autoon ei ollut jäänyt verta ainakaan ja se painui tosiaan metsään.
Käytiin vielä tien vartta vähän katsomassa, mutta ei näkynyt. Ja myöhemmin kyllä ajattelin, ettei peura yleensä ole noin iso, että peuralle olisi varmaan käynyt huonommin...
Auton sivupeili hajosi, kylkeen tuli lommo ja mun puolen ovi pitää nyt kirskuntaa kun sen avaa... Onneksi ei pahemmin käynyt, oli taas varjelus mukana.





Tänään sitten harmitti taas oma pääni...mulla luki kalenterissa, että tänään piti olla se muistilääkärin vastaanotto... ja läksin töistä vähän aikaisemmin ja ajettiin sinne. Myöhemmin selvisi, että se lääkäri olisi ollutkin ensi viikolla. Miten ihmeessä mulla oli voinut olla väärä päivämäärä kalenterissa...vai olinko saanut väärän päivämäärän vahingossa, kun se lääkäri on tuolla vain joka toinen viikko yhden päivän. Tosin onni onnettomuudessa oli se, että meille tarjottiin samantien ilmaista influenssa rokotusta, kun kerran oltiin siellä :) Joten saatiin ne.
Ja tuo lääkäri juttukin olisi mennyt ihan hyvin, jos olisin muistanut mikä meno miehellä oli tiistaina (kun mies oli mennyt kahville), kun muistin vain että hänellä oli joku juttu, mitä ei ollut mun kalenterissa, niin en uskaltanut ottaa sitä ensi viikon aikaa. Niin hoitaja perui sen ja seuraava on vasta vähän ennen joulua. Myöhemmin mieheltä kysyin sitä tiistaita, niin ihan hyvin olisin voinut ottaa sen ajan... ottaa päähän tämä oma pää...kaikki pitäisi olla ylhäällä. Ehkä vielä soitan huomenna sinne ajanvaraukseen, jos saisin sittenkin sen perutun tiistain ajan, jos ei kukaan ole kerinnyt sitä varata, niin ei tarviisi sitä enempää miettiä.





Oli jo vähän hämärää kun tultiin kaupan kautta kotiin (kun piti hakea kissanruokaa) ja mies lähti lenkille. Ottikohan otsalampun mukaan, kun nyt siellä ulkona näyttää jo melkoisen tummalta...vaikka kello on vasta varttia yli 4 iltapäivällä. Ehkä se ei ulkona näytä niin pimeältä, kuin sisältä katsoen.
Tänään on sauna päivä meillä. Ehkä sitä siellä rentoutuu taas. Töissä onneksi meni ihan hyvin, etten mitään unohtanut :)





Semmosta se on kun on "sama pää kesät, talvet", niinkun sanotaan.