Muistoja nuoruuden 70-luvulta

Metsäntyttö oli blogissaan kirjoittanut ja kuvannut omaa nuoruuttaan. Minä olen vähän vanhempi,mutta itsellekin tuli tuosta mieleen muistella omaa nuoruus aikaa 70-luvulta.


Miten silloin pukeuduttiin, ja sisustettiin ym. Tai ainakin meillä. Lapsuuskodissani asuin vielä tässä vaiheessa, vaikka melko pian muutin omilleni.

Tässä siskon kanssa saunan edustalla. Itselläni päällä musta-punainen lyhyt samettitakki ja siniset suorat housut,kumisaappaatko olisi jalassa, siltä vähän näyttäisi. Tuossa aika lyhyet hiukset.

Tässä sama takki ja sen alla keltavihreä neulepusero. Alaosassa turkoosi hame, sukkahousut ja muistaakseni tummanruskeat nauhalliset "kävelykengät". Ja vähän pitemmät hiukset.

Meidän kotitalon yläpuolelle oli istutettu männyn taimia naapurin toimesta, tämä kuva otettu siitä rinteestä. Tuossa on tuo kaunis peilikirjailtu violetti pusero, jonka olin jostain lehdestä tilannut. Tummanruskeat samettihousut olivat jääneet lahkeista pikkuisen lyhyeksi, (olivat muuten koulun kässä-tunnilla aiemmin tehdyt), niin niitä olin jatkanut  itse farkkukankaalla. Jalassa sinivalkoiset tennarit.


Sitten siirrytään sisätiloihin.

Siskon kanssa meidän keittiössä. Kodissamme oli vain keittiö ja kammari (olohuone),jossa myös nukuimme. Tuossa kuvassa minulla on myös lehdestä tilattu kirjailtu tunika, ja vaihteeksi vaaleansiniset farkut. Siskolla äidin tekemä kimmeltävä hame  t-paidan kanssa. (Ja upeat hiukset!)

Tässä olohuoneesta minun omasta nurkkauksestani. Takanani on öljykamiina, joka keittiön puuhellan kanssa lämmitti parihuoneemme. Anttilan uusi ohuempi kuvasto oli tullut. Kirjahyllyni olin tilannut aikaisemmin Anttilasta. Pöytä oli minulle mieluinen, kun se oli kaunis ja siinä oli kaarevat jalat. Tosin ei sitä tuossa paljon näy, kun pöydälläni oli jo silloin tapana helposti kaikella täyttyä, niinkuin nytkin :) Kynttilöiden takana olevan "lippaan" olin tehnyt kansakoulun puutyö tunnilla.
Yllä musta neulepoolo ja tykkäämäni turkoosi vetoketjullinen villatakki. Taitaa olla myös mustat suorat housut.

Viimeisessä kuvassa olemme myös olohuoneessa, Takanani on minun itse ostamani lipasto, joka myöhemmin oli omassa kodissanikin vuosien ajan. Sen päällä näkyy mm. siskon sähköurut (jotka myöhemmin olivat minun lapsillani), sekä äidin kynttilöitä, maljakoita ja pikkumankka. Sen vieressä näkyy siskon koulupöytä. Koulupöydän takana näkyvät kirjavat verhot äiti sai sen asunnon entiseltä asukkaalta, josta tuli myös meidän ystävämme ja vierailupaikkamme (hän muutti kerrostaloon,oli vanhempi mukava nainen).
Olen tuossa pelaamassa pasiannssia. Ylläni on aiemmassakin kuvassa näkynyt kelta-vihreä neulepusero, sen seurana vihreät pitkät helminauhat ja tummansininen hame. Näissä kahdessa viimeisessä kuvassa oli myös uudemmat iso kehyksiset silmälasit.


Tällainen katsaus minun 70-luvultani :)

Virkkausta ja Baddinkiä :)

En uskaltanut lähteä vadelmia keräämään (vrt. edellinen postaus) , sen sijaan keräsin kypsempiä punaherukoita. Nyt on tullut pilvistä, niin jos sataisi, niin ehkä siitepölymäärät metsästäkin laskisi, niin voisi käydä katsomassa niitä vadelmia. . .



Käväistiin taas Lahnajärvellä kahvilla, siellä oli kauniita kukkia terassilla :)

Juotiin kahvit ja syötiin (entiseltä nimeltään ) neekerinsuukot, onko ne pusut vai mitkä nyt...

Virkkasin äsken neliöitä ja rupesi väsyttämään. Pitäsköhän juoda vielä mukillinen kahvia...



                                                       -  - - - - -



Tuohon asti kirjoitin eilen, sitten rupesi niin väsyttämään. Nyt ulkona on pilvistä, ja vähän märän näköistä, liekö satanut  yöllä.
Yöllä taas heräsin pari kertaa, niin vaihteeksi soi päässä kummallakin kerralla (ja edelleen) Baddingin laulu: "Kun sinut tanssiin hain, en tiennyt mitä sain. Soi biisi rytmikäs..."  Tuosta tuli tv:stä aiemmin, niin jäi soimaan mieleen,hyvä laulu kyllä :) Minun nuoruus ajoilta.



Pitäisiköhän kuunnella se You tubesta ja fiilistellä...jos se sitten lopettaisi soimasta päässä....


Mukavaa päivää!

Maisemakortteja pääasiassa 70-luvulta....

... onko tuttuja paikkoja? Ovatko miten muuttuneet? Klikkaa kuvasta isommaksi, jos tahdot tarkastella tarkemmin.






Lappeenranta 70-luku

















Naantali 70-luku



















Imatra 70-luku












Hanko 70-luku












Tammisaari 70-luku










Raahe 70-luku












Joensuu 70-luku














Lohja 60-luku, (minä kävin Lohjalla ensimmäisen kerran 70-luvun loppupuolella, joskus 76-77 varmaan.













Karkkila 70-luku, tämä näyttää hyvin tutulta, takana linja-auto asema, "riihimäkeläinen" bussi, edessä vanha veturi, tuossa veturin luona istuttiin joskus tyttökaverin kanssa jätskillä. Rippikirkon torni ja keskuspuistossa oleva muistomerkki, alakuvassa keskuspuiston lammikko penkkeineen.











Tallaisia kuvia tänään!

Menneen muistelua

Olin viisi-vuotias kun muutimme Pohjois-Karjalasta Karkkilaan, Ahmoolle, äidin ja isäpuolen kanssa. He olivat vasta menneet naimisiin. Ensimmäiset 1-2 yötä olimme Hotelli Rautaruukissa yötä, koska meillä ei ollut asuntoa tiedossa, vain isäpuolen tuleva työmaa.














Kuva hotelli Rautaruukista juuri 60-luvulta, me v.1962 muutimme.






Isäpuoli oli saanut työpaikan Höggforssin tehtaalta Karkkilasta. Hän lähti kyselemään asuntoa ja saatinkin siinä parissa päivässä hellahuone vuokralle. Jossa aloitimme elämämme. Hyvinhän me siihen mahduimme, kolme henkeä, kun P-Karjalassa oli sitä ennen ollut kahdessa pienessä huoneessa 5 henkeä: Ukki, mummi, eno, äiti ja minä. Että olimme vaatimattomaan asumiseen totuttu, niinkuin monet siihen aikaan. Entisessä kodissa ei ollut sähköjäkään, tuossa hellahuoneessa oli :)
Muistelen, että minusta oli hienoa, kun oli niin valoisaa :)






Kun parin vuoden päästä aloitin koulun Ahmoon kansakoulussa, niin silloin olimme jo muuttaneet samassa talossa olevaan kahden huoneen asuntoon, jossa oli tilava tupa ja pienempi kammari. En löytänyt eka- ja tokaluokan koulu rakennuksesta kuvaa, mutta tässä rakennuksessa kävin kolmannen ja neljännen luokan.
















Yläasteella eli silloisessa kansalaiskoulussa olin 7-9:n luokan täällä Karkkilan keskustan koulussa. Eli noin 4 km:n päässä Ahmoolta.
















Keskustasta on myös monia mukavia muistoja. Linja-auto asemalla odotettiin linja-autoa ja katseltiin vähän poikiakin :)




















Yleensä kuljin koulumatkan kyllä pyörällä, mutta huonon sään sattuessa pääsin välillä bussilla toiseen suuntaan ja toiseen suuntaan kävelin.







Kesällä kävimme joskus kaupungin (tosin se oli silloin kauppala) uimarannalla pyörillä kaverien kanssa. Tämä kuva on otettu v.72, joten se oli juuri sitä aikaa.(Kuva kirjasta).















Tuolla ranta-kahviossa varmaan limut juotiin tai jäätelöt syötiin.







Ripille pääsin Karkkilan kirkossa vuonna-72 muistaakseni.















16-vuotiaana menin ensimmäiseen työpaikkaani, ompelimoon/vaatetehtaaseen, joka sijaitsi entisessä työväentalossa.
















Silloin olimme jo kaksi kertaa vaihtaneet asuntoa, mutta pysyneet kuitenkin samalla kylällä. Ja asuin edelleen kotona.







19-vuotiaana muutin pois Karkkilasta Vihdin Nummelaan, mutta myöhemmin kävin vielä vuoden asumassa Karkkilassa.







Sain tytöltäni joululahjaksi Karkkila-kirjan ja se taas herätti kaikki muistot :) Ja tyttökin oli kiinnostunut vanhoista ajoista. Tämän postauksen kuvat ovat Karkkila-kirjasta, Ahmoonkylä-kirjasta ja postikortista. Yritin kyllä katsoa, ettei niissä kielletä kuvien julkaisemista.

Leppoisaa iltalukemista

Minulla on ollut lainassa kirja "Perhe on paras, Papurikon pakinoita", vuodelta 1979. En muista, että olisin sitä ennen lukenut...en voi olla kyllä varma, kun kirjakin on noin vanha, minusta puhumattakaan. Kaikkea ei voi muistaa, mutta ihan uudelta se tuntui :)











Lueskelin sitä monina iltoina sängyssä ja nauroin välillä itsekseni. Elina Karjalaisen kirjoitustyyli on hauskaa ja hersyvää.
Tässä pätkä eläintarinaa näytteeksi:



" Tänään kun kaikki muut olivat menneet paitsi kissa, koira ja kultakalat kuulin yläkertaan pihakoiran vihaisen haukun. Ymmärsin, että haukku oli tällä kertaa mielekästä ja tömistin portaat alas vimmattua vauhtia. Kissa oli kainaloita myöten akvaariossa. Sen tassut haroivat villisti levien keskellä, ja kultakalojen mykät kauhunhuudot sekoittuivat kammottavalla tavalla pihakoiran haukkuun. Koira piteli - noin kuvaannollisesti sanottuna - etukäpäliään silmillään, ja akvaarion lasin takana, missä äsken oli nähty Lyyli-kalan raukea katse, pyörivät nyt villisti kissan vaaleankeltaiset silmät..."





Jos haluatte tietää miten tässä kertomuksessa kävi, lainatkaa kirja :) En voi kuin ihailla Elina Karjalaisen hauskaa ja ilmeikästä kirjoitustyyliä. Kirjassa on paljon hauskoja sattumuksia humoristisesti kerrottuna. Mukavaa kevyttä iltalukemista.





Jos et ole sattunut lukemaan niin suosittelen!

Kortteja, muistoja...

Mulla on iso muovilaatikollinen meille tulleita, säästettyjä kortteja, olen jossain välissä vähentänyt sieltä joulukortteja, kun niitä on ollut niin paljon, mutta joka vuosihan niitä tulee lisää :) Ja kiva että tulee. Yhdessä vaiheessa olin oikein "kortti-friikki" niitä oli seinälläkin kirjoituspöytäni yläpuolella, kaikkia sellaisia missä oli rohkaisevia lauseita ja ihania kuvia. Se oli sitä yksinhuoltaja aikaa.




Tuota korttilaatikkoa selatessani huomasin, että sieltä ne "lause-kortit" puuttuivat lähes kokonaan, eli ne ovat sitten jossain muualla tallessa. Lisäksi sieltä puuttuivat vuoden vanhat 60-vuotis korttini sekä muutaman vuoden vanhat miehen 50-vuotiskortit, tiedänkin että ne ovat tuolla kaapin laatikossa.





Kuvasin jotain vanhempia ja muistorikkaita kortteja.




Tässä 90-luvulta kaksi patteri-korttia eli soivaa korttia. (Ei kyllä enää soi)












Vauvakortin lähetti uskova kirje-ystävä ja onnittelukortin oma pitkäaikainen ystäväni.








Vanhoja kortteja 70-luvulta, ystäviltä tulleita, vähän jo rapistuneita.












Kukkakortti isovanhemmilta minun 5-vuotis päiväni onnitteluja :) Tuo liila-kukkainen taas on Kultapossukerhosta tullut nimipäivä kortti.













Tämä viimeinenkin on jo parinkymmenen vuoden takaa, vanhimman pojan lähettämä armeijasta.











Kyllä siellä laatikossa kortteja riitti...joulukortteja, onnittelukortteja, muuten vaan piristykseksi tulleita, vihkiäis-kortit,
neljä sähkettä, oli ihana kortti tyttären pojilta, ilmeisesti silloin saatu kun sairastin rintasyöpää, kun siinä luki haparoivalla lapsen kädellä kirjoitettuna jotain että, parane pian mummu ym. Ja mummuhan sai parantua, kiitos Herralle!





Lisäksi erillisessä laatikossa on kaikki eri paikoista lähetyt maisemakortit, alkaen merimies-isäni lähettämistä korteista sekä äidille että minulle, matkustavaisten ystävien lähettämistä sekä mikä mistäkin tulleista tyhjistä paikkakunta-korteista.





Sitten on tietysti kaikki varsinaiset keräilykortit, joita olen täällä joskus esitellytkin, niitä on kaksi kansiollista + irtokortit. Niitä on esim. 50-60-luvun lapsikortit, tuulimylly-kortit, majakka-kortit, eläinkorteista esim. linnut, perhoset, oravat, suojelusenkelikortit, Kimmo Pälikön kortit ym. Jos kaikki kortit laskettaisiin, niin olisi varmaan satoja..ehkäpä.
Taidanpa siis olla edelleen "kortti-friikki" :D




Oletteko te säästäneet kortit, vai menevätkö ne roskiin, sen jälkeen kun niistä on iloittu?

Kirjoja ja pala minimaailmaa

Viimeksi lainasin vähän erilaisia kirjoja, enemmän katseltavaa kuin luettavaa, vaikka on niissä sitäkin.







Virkkausta
















Muistelua
















Kirppistelyä















Värejä ja ideoita















Sisustusta















Hmm...raivausta...















Ja sitten pieni pala minimaailmaa...tein tänään nukkekotiin "peura-seinävaatteen" makuuhuoneeseen.











Tyhmästi sinitarralla kiinni, kun en nyt tähän hätään keksinyt millä sen kiinnittäisin. Ja verhot puuttuu edelleen.
Pari barbin vaatetta tuli myös ommeltua.




Mitäpä tässä meikäläinen muuta :)

Koulumuistoja ja Touhoosi-blogin arvonta

Nyt kun koulut alkoivat/alkavat niin Metsäntytöllä oli blogissaan linkki Ylelle eri vuosikymmenien koulu-ajoista, millaisia ne olivat. Hän oli omassa kirjoituksessaan muistellut kouluaikaansa. Noista tuli sitten tietysti omat kouluajat mieleen :)








Minä aloitin koulun vuonna-64. Silloin ei vielä otettu koulukuvia, joten ei kuvamuistoa ole. Jotain hajanaisia muistoja kyllä muuten. Muistelen minulla olleen vihreä/puna ruutuisen hihnallisen koululaukun. En tosin mene vannomaan asiasta, sillä saattaisi se olla myöhemminkin, mutta muistelisin niin.








Eka päivä oli jännittävä, se on jäänyt mieleen. Minulla oli punavalko ruudullinen mekko, jossa oli miehustassa valkoiset polvekenauha koristeet. Meillä oli ystävällinen naisopettaja. Hänen miehensä oli koulun johtajaopettaja, joka oli minulla sitten viidennellä ja kuudennella luokalla.
Ruoka syötiin pulpetilla luokassa, haettiin keittolasta ämpärillä. Keittolan emännästäkin minulla on hyvät muistot. Hänen miehensä oli talonmiehenä koululla. En muista millainen ruokaliina mulla silloin oli, mutta myöhemmin tehtiin koulussa ruokaliina pulpetille.















Todistuksena meillä oli kuutena vuotena kirja-mallinen todistus, arvostelukirja, johon merkittiin aina syys- ja kevätlukukauden todistukset.















Koulumatkaa minulla oli ehkä kilometri tai puolitoista. Se kuljettiin kävellen. Aamupalana kotona taisi olla kahvia ja pullaa, kun äitikin joi samalla aamukahvit. Vasta joskus myöhemmin opin syömään varsinaisen aamupalan.
Kavereita minulla oli ekaluokalla pari tyttöä, oikeastaan ihan koulun alusta lähtien. Toisen kanssa käytiin pyhäkoulussa ja myöhemmin tyttökerhossa. Hän asui koulumatkani varrella, joten taidettiin usein kulkea matkaa yhdessä. Tämä tyttö oli oikein rikkaasta maalaistalosta ja me oltiin köyhiä, mutta äidille se taisi olla suurempi ongelma...minua ei haitannut yhtään :)
Myöhemmin muutimme toiseen taloon, mutta loppu koulumatkasta oli sama.






Tässä kuvassa olen tokaluokkalaisena vierailulle tulleen tätini ja pikkusiskoni kanssa. Minulla olevat vaatteet olivat: Mekko turkoosi, jossa oli vaaleansiniset pitsiprodyyrit ja jakku oli vaalean pinkinpunainen. Vaatteitten värit ja mallit on jääneet parhaiten mieleen näköjään :) Vaatteet taisivat jo silloin kiinnostaa minua. Mukana kuvassa on Leena-nukkeni.














Tässä allaolevassa rakennuksessa olimme kolmannen ja neljännen luokan.














Neljänneltä luokalta suurin osa luokan tytöistä meni oppikouluun, ja pari meni vielä viidenneltä luokalta, niin meitä tyttöjä ei ollut kuin kaksi jäljellä kuudennella. (Minuakin oli opettaja yrittänyt puhua oppikouluun, mutta kai se oli rahasta kiinni, että ei äiti ja isäpuoli oikein suopuneet siihen). No, me oltiin hyvät kaverukset toisen tytön kanssa, vaikka pojan koltiaiset siinä iässä meitä "kiusasivat"... "rakkaudesta se hevonenkin potkii" totesi äiti.






Arvostelukirjan takakannessa oli tärkeitä neuvoja koululaisille.












Seiskalle sitten mentiinkin isoon kouluun kauppalan keskustaan. Sinne kuljettiin pää-asiassa pyörällä, talvellakin. Neljä km oli matkaa. Joskus kuljin kävellen ja joskus pääsin toiseen suuntaan linja-autolla, jos oli huono keli.





Tällaisia koulumuistoja näin koulujen alkujen kunniaksi :)




Ja sitten ARVONTA MUISTUTUS!
Menkääpä käymään Tanjan kivassa Touhoosi pakonomainen tarve touhuta kaikkea kivaa-blogissa! Siellä on meneillään arvonta. Suosittelen :)

Perjantai

Kerroinkin, että ostin aiemmin puolellatoista eurolla pussillisen lankakeriä. Yhdessä oli "viesti menneisyydestä". Nimittäin yksi lanka oli keritty tulitikkuaskin päällipuolen päälle. Se oli 70-luvulta, ja sellaista ohuen vanerin tapaista kovempaa ainetta, kuin nämä nykyiset pahviset, muistatte varmaan.Kiva yllätys :) Harmi vaan, että laatikko osa puuttui. Aion kyllä säästää tuon.












Äidillä oli aikoinaan tulitikkulaatikon etikettejä kerättynä, muistelen että hän olisi antanut ne pojalleni...voin olla väärässäkin. Mutta molemmat pojat ovat keräilytyyppejä, niin saattavat olla vielä tallessakin. Keneltähän lienevätkään keräilyn perineet...taidanpa olla osasyyllinen :)





Noissa langoissa oli paljon pieniä lankakeriä, jos joku isompikin. Niitä "Tädin neliöitä" olen virkannut ja lisäksi neulonut puikoilla aina kahta eriväristä lankaa yhtäaikaa niitä pikkuisimpia (osa omia entisiä) keriä kirjaviksi pannulapuiksi.






Eilen oli jääkaapin pesu ja sulatus päivä, jo oli aikakin, täytyy myöntää,oli jo aika jäässä. Mutta nopeasti suli helteen takia kun ovi oli auki, ja virta tietysti poissa.




Sieltä ja puutarhasta kaivoin eilisen lounaan tarpeet, eli "jämämunakasta".











Neljä keitettyä perunaa leikkasin pieniksi kuutioiksi ja paistoin margariinin lopussa, lisäsin joukkoon muna/vesi seoksen, suolaa, yrttimaustetta, kuivattua persiljaa, juustoraasteen loput ja puutarhasta muutamia herneitä ja ruohosipulia. Ja hyvää oli.




Jälkkäriksi kahvia ja kaksi paahdettua leipää vadelmamarmeladin lopun kanssa. Sain samalla siis jääkaapissa pyörineitä "loppuja" pois.




Nyt se onkin taas siisti :)







Illalla olimme Kylätalolla. Meitä oli "vain" 8 henkeä, mutta muuten meni tilaisuus hyvin. Tästä se syyskausi taas alkoi.




Tänään oli imurointipäivä, ja vaikka pikkuisen on viilentnyt, niin kyllä tuli hiki. Sen jälkeen huilasin nauttien raparperi-inkiväärijuomasta, jota tein eilen. Laimensin sitä nyt mansikan makuisella kivennäisvedellä, jota mies oli ostanut. Oli parempaa kun ei ollut niin makeaa. (Mies meillä kyllä tykkää makeasta.)













Eilen ukkosti ja satoi vähän aikaa, Elmo taas tietysti pelkäsi ukkosta. Vai muka viilentynyt, mitä minä puhuinkaan ...lämpömittarit näyttää ulkolämpötiloja toinen mittari 30 ja toinen 28.





Hyvää viikonlopun alkua!

Teltalla ja muisteluja

Kävimme tänään Karkkilassa, jossa oli meidän seurakunnan Karkkilan pään järjestämä pienempi muotoinen telttakokous, kahden päivän teltta. Eilen ei oltukaan, mutta tuli mieleen tänään lähteä, kun muistorikkaiden paikkojen läpi sai kulkea.





Teltta oli pystytetty Haaviston VPK:n kentälle. Kokouksen jälkeen otin näitä kuvia.






Tällainen pienempi "telttamaja" ....
























Makkarateltalla oli tämmöinen kyltti :)
















Kuvasin myös ympäristöä. Eli VPK:n rakennuksia.































Komea vanha koivu














Jo tullessa olimme ajaneet nuoruusaikaisen kotini ohi, joka näytti jotenkin hylätyltä ja rapistuneelta. En sen enempää silloin kerinnyt sitä katsoa, mutta takaisin tullessa pysähdyimme pyynnöstäni siihen.







Tämä oli meidän asunnon puoli ennen. Tyhjänä näkyi ainakin se olevan. Tuo alakerran ikkuna oli meidän keittiön ikkuna ja vintin ikkunan takana oli mun "Kesäpesä" teininä. Pikkuikkunan takana joskus nukuin joskus kesäöitä, ja taisi pikkusiskokin nukkua.














Kuvassa ja tällä puolella ei se rapistuneisuus ole niin silmiinpistävää kuin toisella puolen taloa... siellä täällä räystäslaudat roikkuvat ym.








Tässä koti 70-luvulla













Haikeaa on katsoa vanhoja paikkoja, ja paljon oli näkymissä muutoksia muutenkin. Ajanhammas on purrut toisia paikkoja, toisaalta on tullut taas jotain uutta, komeaa... tietkin olivat erilaisia kuin ennen, mutta sentään perille osattiin Haavistoon. Tuttu paikka kun on sekin, siellä asui ystäväni ja uimassa kävimme Haavistossa äidin ja siskon kanssa , ja toisen ystävän kanssakin, Parsilanjärvellä (Tuo taisi olla järven oikea nimi), vaikka Haavistonjärveksi sitä sanoimmekin. Se oli meidän lähes lähin ja suosikki uimapaikka, noin 5 km kotoa.




Järvellä emme nyt käyneet, vaikka lähellä olisi ollutkin.





Tämmöisiä tunnelmia tänään :)