Tänään harmaata ja sumuisen kosteaa. Isäntä käytti Minin ulkona, oli kuulemma liukasta. Minä laitoin pyykit koneeseen pyörimään, ja tiskikone odottaa samaa..
Eilen sain sentään imuroitua sekä alakerran, että yläkerran.
Tuollaiselta näyttää nyt ikkunasta katsoen.
Muutama päivä vielä, niin saan kuulla kohtaloni lääkäriltä..
Juttelin yhden tutun kanssa, että vaikka olisi kasvain päässä, sekin olisi jotenkin toiveikkaampaa kuin tämä, niinkuin hän sanoi, että sille voisi jotain ehkä tehdä...kun jos on muistisairaus, joka etenee vääjäämättä.
Jotain lääke hoitoa voipi olla , mutta olen kuullut että ne on kalliita ja aiheuttaa sivu oireita. Eikä tässä tilanteessa olisi nihin varaakaan. Siksipä olen ajatellut, että jätän asian Herran huomaan. Toki menen kuulemmaan lääkärin uutiset. Pelkään vaan, että masennun uutisista kokonaan... mutta eletään vielä toivossa.
Jeesus on ihmeellinen auttaja kuitenkin joka tilassa. Hän tietää ja tuntee minut parhaiten.
Päivä kerrallaan tässä mennään, nyt on kuitenkin ollut vielä ihan normaali olo.
