Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pussukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pussukat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 7. syyskuuta 2020

Tylsyyttä ja väsymystä

Mä en tiedä mikä minuun on iskenyt, kun tuntuu ettei mikään huvita. Ei osaa paneutua mihinkään, jos aloittaa jotain ei jaksa viedä sitä loppuun, kun tulee tunne, että mitä ihmettä varten minä tätä teen.
Mikään ei kiinnosta. Hetkeksi saattaa innostua jostakin ja samantien se menee ohi. Kaikki tuntuu vaan tylsältä.



Johtuuko se vaan noista korona-uutisista ja syksyn tulosta, siitä, että kaikki on jotenkin epävarmaa.
Ehkä se on "korona-väsymystä". Onko teillä muilla samanlaisia oireita?








Ja tänään on kuitenkin ollut aurinkoinen sää ja kävin kävelemässäkin syksyyn päin kallistuvassa luonnossa.



Hoitokoira lähti eilen kotiin ja samantien Rasmuskin ilmestyi kotiin. Hipsu oli ollutkin koko ajan kotona, mutta vain yläkerrassa tai ulkona. Hyvin ne jo vanhasta muistista palasivat normaaliin, kun huomasivat että vieras koira oli lähtenyt.



Katselin kangas palojanikin, mutta ei vaan mikään käsityö kiinnostanut. Tämän pikku pussukan kännykkää varten tein jo aiemmin, ettei tarvitse sitä ikivanhaa vyötärölaukkua pitää kännykän takia lenkillä.
Tähän mahtuu just sopivasti kännykkä ja avaimet. Minä kun en osaa pitää kännykkää takataskussa, niinkuin nuoriso...










...Ja  hihnan saa hyvin olkapään yli, niin pysyy itsestään paikallaan. Tää on siis ihan lenkkejä varten tehty.










Huomenna onkin lähes koko päivä täynnä kaikenlaista "ohjelmaa", osin kotona, osin muualla.
Näillä mennään.




keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Pussukoita



Eräänä yönä unen ja valveen rajamailla, tuli mieleen runo : "Ruusu puhkesi punainen...", en tiedä kenen kirjoittama, mutta siitä tuli silloin yöllä ajatus käsityöstä, ruususta...jonkun taustan päällä.
Sitten "unohdin" sen joksikin ajaksi...eilen tuli mieleen kokeilla sitä, mutta eihän se tietenkään mennyt kuin strömsöössä...ei tullut edes ruusun näköinen :D :D




Mutta väliäkö tuolla, kiva oli kuitenkin puuhastella sen kanssa, ja loppujen lopuksi siitä tuli tällainen pussukka. Se on tuo ylin. Noissa pussukoissa on oikeastaan kaikki kierrätys-materiaalia, joko saatuja tai kirppikseltä ostettuja tai vanhoista omista tekstiileistä.










Esim. tuo apina pussukka on (nyt yli nelikymppisen) poikani lapsuuden aikaisesta sänkypeitosta, jonka mummi oli ostanut hänelle. Sen reunapalasta, jossa oli vahvempaa kulumatonta kangasta. Mulla on edelleen niitä reunapaloja tallella. "Ei meillä mitään olis, jos ei säästettäis" niinkuin sanotaan.



Ja jos joku jäi miettimään miten se runo jatkui, niin katsotaan jos muistan sen..




"Ruusu puhkesi punainen
keskellä kirkasta poutaa.
Tumma polttava viini sen
suonissa soi ja soutaa.
Pisaran yhden jos viiniä juo
ikuinen onni vuottaa.
Kaksi pisarta tuskan tuo,
kolme kuoleman tuottaa."




Tämmöistä höpinää tänään. Mukavaa päivää teille.