Syys saapuu

Olin vakaasti päättänyt, että tänä aamuna menen lenkille...no sitten heräsin jo viideltä ja nousin ylös vihdoin 7:ltä, kun en ollut saanut enää unta. Ulkona satoi vetta! Siinä meni lenkki-halut. Myöhemmin kuitenkin huomasin sateen loppuneen ja lähdettiin Elmon kanssa kävelemään. Minä olisin kävellyt pitemmällekin, mutta Elmo ei halunnut :( En viitsinyt kuitenkaan päästää sitä irti,kun mies on liikakin totuttanut sen siihen, että lenkilläkin saa olla irti, kun tuolla pikkutiellä kulkee suht vähän autoja. Tällä kertaakaan ei yhtään autoa nähty. Päästin kuitenkin vasta lähempänä kotia vapaaksi.






Hipsu odotti meitä tien varressa....















...ja kaverukset tapasivat jälleen toisensa.















Huomasin, että syksyiseltä alkaa näyttää...






















Vesisade oli jättänyt pisaransa kasvien päälle.






















Tammenterhoja...














Mulla on ollut alaselkä vähän kipeä ja jalat särki taas viime yönä, siksikin ajattelin, että täytyy lähteä lenkille. Aamulla olin ottanut särkytabletin, se auttoi hyvin. Ja sää oli ihanan raikas sateen jälkeen.





Raikasta syksyn alkua teillekkin!

Soppiksella ja asioilla

Kuva on vanha, ulko-saunan kulmalta.






Tänään oli kaikenlaista hässäkkää. Aamulla jo 8:n jälkeen lähdettiin kaupunkiin, bensa-aseman ja kaupan kautta.(Miehen piti saada energia-juomansa). Ensiksi talletusautomaatille ja postilaatikolle,sitten jo aikaisessa Soppikselle. Ovet olivat vielä lukossa, mutta sitten eräs seurakuntalainen tuli paikalle ja hänellä oli avain. Ja kohta tulivat myös soppiksen isäntä-pari. Ja siitä se työpäivä alkoi menemään.




Paljon oli porukkaa soppakirkossa, hartaudessa ja ruokailussa, taisi olla kaikki tuolit täynnä. Eräät ystävämme, vähän kauempaa, olivat siellä puhumassa. Iltapäivällä alkoi olla työpäivä täynnä,ja taas piti jatkaa asioiden hoitoa kotimatkalla. Ja niiden jälkeen vielä terapiaan. Tuo olikin nyt viimeinen terapia näillä näkymin. Ihana terapeuttini antoi mulle vielä verhoja/kankaita ja askartelutavaroita,kun tietää että ompelen ja askartelen :) Kun kuulemma olivat hänellä joutavia.




Kotona tein vähän omena-tuoremehua koneella. Rasmusta ei ollut aamulla näkynyt, mutta kotiin tultuamme sekin tuli syömään. Pari päivää sitten aloitin neulomaan pantaa talveksi,kun teki mieli jotain käsityötä tehdä. (Niinkuin ei niitä jo olisi ennestäänkin). Sitä olen nyt välillä neulonut. Kun kädet kaipaavat jotain käsityötä.




Eipä tässä tämän kummempaa...huomenna onkin jo perjantai.

Kukkien ja Rasmuksen ystäville

Kuten kerroin, ihana Rasmus käväisi eilen illalla kotona, meni sitten taas yöksi ulos...mutta onneksi aamulla taas tuli ja on koko päivän pyörinyt tässä lähistöllä. Aina kun menen ulos kuuluu Rasmuksen ääni ja sieltä se tulee jostain pusikosta taas siliteltäväksi. Ehkä sillä on jopa ollut minua vähän ikävä:)
Otti minun kanssa päivälevonkin sohvalla, mun vatsan päällä <3 Meillä kävi eräs tuttu nuori mies, niin kas kummaa, kun istuimme ulkona kahvilla niin kaikki Elmo, Rasmus ja Hipsu tulivat makoilemaan siihen nurmikolle.




Tuossa Rasmus aiemmin pöydän alatasolla loikomassa pihalla.





Melko vähäisessä määrässä enää pihakukat kukkivat, jotain sentään... kuten malvat, jotka kuvassa näyttävät valkoisilta, vaikka ovat vaaleanpunaisia.












Malvojen juurella kasvoi pari kehäkukkaa...











Juhannusruusu on tehnyt pari kukkaa vielä.












Kohta alkavat maa-artisokat kukkimaan, niistä tykkään kukkina, en niinkään muuten.





Mutta kyllä Rasmus on se tämän postauksen kaunein kukka <3 Jos ei keväällä innostanut (väsymyksen ja alakulon vuoksi) puutarhan hoito,niin ei kyllä enää nytkään. Onneksi keskikesällä oli vähän sitä inspistä sentään. Jos sitten ensi keväänä, jos Luoja suo ja elämme, niin olisi vähän enemmän innostusta tuohon puutarhaankin.




Huomenna onkin työpäivän ja terapian vuoro. Ja kaikenlaista muutakin asiaa hoidettavana, ei sentään Kylätaloa tällä viikolla. Nyt täytyy mennä laittamaan saunaan tuli, kun mies halusi, vaikka eilen kylässä pikaisesti kävimmekin. Onhan se oma sauna aina oma. Niinkuin oma kotikin kullan kallis!




Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Sesse vaikenee.

Kesäpäivä vieraisilla

Eilen meidät oli kutsuttu erään ystävän kesähuvilalle, todella upea paikka järven rannalla. Ja niin hieno sää,vesi oli aivan tyyni ja joutsenperhe uiskenteli järvellä: vanhemmat ja kaksi jo isoa poikasta, jotka viihtyivät kahdestaan järven toisessa päässä ja vanhemmat tyytyväisinä pesintä päässä, saivat kahdenkeskistä aikaa :) Huvilan rannassa oli lisäksi kellumassa paikallaan teko-joutsen. Siitä saimme kuulla tarinan: Niitä joutsenia oli ollut kaksi,mutta oikeat joutseneet olivat hakanneet sen toisen rikki,yhden ne vielä suvaitsee kun yksinäinen joutsen voi olla samalla järvellä, mutta ei toista pesivää paria.




Pelasimme golfia (jossa minä olin ihan surkea), siellä oli pihalle tehty golf-rata. Kävimme myös saunassa. Paljuunkin olisi päässyt,mutta ei menty. Ja oikein maistuva grilli-illallinen saatiin: loimulohta,makkaraa, maissia,kesäkurpitsaa ja salaatteja. Kahvit oli tarjolla jo aiemmin kun tulimme sinne,tosin kukaan muu ei tainnut sitä juoda kuin mieheni,itse tyydyin mehuun ja niin myös talon emäntä ja hänen ystävänsä,jonka kautta me talon emäntäänkin olimme tutustuneet.




Ihan hyvä reissu, vaikka mennessä ajoimme harhaan, kun minä en huomannut sitä tienhaaraa, mistä olisi pitänyt kääntyä. Meille oli annettu tien nimet,mistä aina piti kääntyä. Kun navigaattori olisi kuulemma neuvonut huonompaa tietä pitkin. No, "Sesse-navigaattori" kuitenkin ohjasi väärään... Soittamalla siitä selvittiin ja saatiin lisäohjeita.





Siellä olisi saanut hienoja kuvia, mutta ei ollut digikameraa mukana. Mennään nyt vanhoilla kuvilla,kun uusiakaan ei ole tullut otettua.













Illalla kotona katsottiin Mieletön elokuu-elokuva tv:stä. Oltiin se ennenkin nähty,mutta se oli niin nostalginen 60-luvusta kertova,että minä varsinkin halusin sen nähdä uudestaan. Ja siinä oli onnellinen loppu, joita minä rakastan :)





Ja sellainenkin ilouutinen, että Rasmuskin kävi taas kotona :) Kyllä se on varmaan ollut jonkun kesämökkiläisen ilona,kun ei ainakaan ollut laihtunut, pikemminkin päin vastoin. Ja hyvä nähdä, että oli kunnossa <3 Kyllä se taas palaa ruotuun kun ilmat alkavat kylmetä. Tosin sitä ei aivan heti ole odotettavissa, kun lämmintä on luvattu. Nautitaan näistä kesän viimepäivistä. Tosi kosteaa vaan on jo, nurmikkokaan ei oikein kuivu koko päivänä. Ja pyykitkin jäivät pikkuisen kosteiksi ulkokuivatuksen jälkeen,ripustelin ne sitten yöksi sisälle loppukuivatukseen.




Mukavaa päivää!

Kaikenlaista...

...tässä on tapahtunutkin.



Makuuhuoneen sain ylhäällä siivottua ja samalla siirsin yhtä lukuunottamatta tekemäni tilkkutyöt samaan nurkkaukseen. Oman sängynpuoliskoni ja yöpöytäni viereen, etteivät ole pitkin seiniä siellä täällä.











Eilen illalla mies tuli reissusta kotia, mutta sitä ennen kerkisin vielä sairastaa jonkinlaisen vatsataudin... oksensin ja vatsaan ja selkään sattui, niin ettei pystynyt pitkälläänkään olemaan. Kylmässä hiessä kylvin ja ihmettelin mistä sen taudin olin saanut, vai oliko se jotain sappi-juttua, kun sitä ennen oli kovasti närästänyt (mitä mulla ei yleensä juurikaan ole). Ajattelin, että jos se tästä vielä pahenee,ja olen yksin... laitoin miehelle laivalle rukouspyynnön (olivat siis tulomatkalla). Olivat sitten kaikki srk:n reissulaiset rukoilleet mun puolesta ja vaiva äkkiä helpottikin...kokeilin pystyykö olemaan pitkällään, pystyi ja jonkinlaiseen horteeseen nukahdinkin, ja kun siitä havahduin oli ihan normaali olo. Kiitos rukousten voiman! Olin todella iloinen, että niin äkkiä tuli normaali olo ja ihan illalla uskalsin jo pikkuisen syödäkin, kun en ollut aamun jälkeen juurikaan syönyt. Aamukahvia en uskaltanut kyllä vielä tänään aamullakaan juoda, mutta myöhemmin päivällä join kupillisen.





Tänään kävimme autolla hakemassa ne multa Kylätalolle unohtuneet jutut ja samalla kaupassa. Miehellä piti olla iltapäivällä ruuanjakelu-keikka yhden miehen ja yhden naisen kanssa. Ensin nainen soitti, että on sairaana ja sitten se toinen mies ilmoitti, että hänkään ei tänään pääse. No, minä sanoin miehelle, että voin lähteä sijaiseksi, ettei hänen tarvitse yksin lähteä. Niin tehtiinkin. Oltiin ajoissa kaupungissa, niin kerittiin vielä käydä kirjastossakin, entiset kirjaston kirjat mulla olikin jo luetut. Ruuanjakelu meni ihan hyvin ja oli mukaavaakin. Itsellekin saatiin ruokaa.






Äsken keitin jauheliha-risottoa ja söin salaatin kanssa. Mies meni käymään lenkillä ja syö sen jälkeen.











Tällaista tällä kertaa.

Kolmejalkaisia ystäviä ja Bussen tarina

Olen lukenut nyt uudestaan kirjaa Kolmejalkaisia ystäviä. Hauska kirja eläinlääkärin perheestä. Tekstiä takakannesta:




"Katen ja hänen tyttäriensä Lizin ja Louisen perheeseen kuuluu ennestän viisi koiraa, muutama kissa ja erinäinen määrä pienempiä karvaotuksia kun Ceilidh liittyy joukkoon. Eihän sateeseen hylättyä nälkiintynyttä koiranpentua voi jättää koditta. Sekarotuisesta Ceilidhistä tulee sittemmin koko koirajoukon johtaja, jonka elinvoimaa ei yhden jalan menetyskään vähennä.


Kate ja tyttäret ovat myös innokkaita ratsastajia, joten ydinperhe käsittää myös aina pari luonteikasta kavioeläintä. Oman lisänsä yhteiseen iloon tuovat tiheämpään vaihtuvat otukset kuten tilapäishoidossa olevat papukaijat ja poikaystävät. Tällaisessa joukossa eivät rahahuolet ja sisuksiaan valuttavat nojatuolit paljon paina."




Myöhemmin perheessä on toinenkin kolmijalkainen koira.Kate tuossa kirjassa sanoo: "Yksi kolmijalkainen koira sai ihmiset huomauttelemaan. Kaksi kolmijalkaista koiraa on pistämättömän varma tapa vetää huomiopuoleensa."










Bussen tulon jälkeen lainasin Mäntyharjun kirjastosta "Kolmijalkaisia ystäviä"-kirjan,, olin ilmeiseti nähnyt sen siellä. Se oli nuoriso-luokituksessa, mutta ihan kiva kirja lukea aikuisenkin. Tämä nykyinen kirja on kirjaston poistomyynnistä ostettu melko tahrainen kappale.





- - -



Siitä siirrymmekin Bussen tarinaan. Olimme muuttaneet Mäntyharjulle omakotitaloon. Meillä oli sekarotuinen labradorin noutaja Diana sekä kolme kissaa: Otto, Lilli ja Mymmeli. Olimme käymässä entisellä kotiseudulla ja poikkesimme entiseen naapuriin. Siellä oli väliaikaisessa hoidossa Buster (jonka myöhemmin lyhensimme Busseksi). Se oli sekarotuinen pystykorva, jolla oli kolme normaalia jalkaa ja yksi pieni vääntynyt ja surkastunut jalka ja ihana sydämellinen luonne. Bussea tarjottiin meille ja otimme sen "kokeeksi", ja sille tiellehän se jäi. Busse oli silloin 10 kk vanha. (Se on nuorin ollut meille tulleista koirista,ensimmäinen Diana oli jo viisi vuotias meille tullessaan ja Elmohan oli noin 4 vuotias). Tuijotuksia saimme runsaasti jos otimme sen mukaan Hirvensalmen kirkonkylään, joka oli lähempänä kuin Mäntyharju, vaikka Mäntyharjuun kuuluimmekin. Ei juuri kukaan uskaltanut kyllä sanoa tai kysyä mitään Bussesta, tuijottivat vaan.






Busse oli luonteeltaan ehkä ihanin meidän koirista (niitä on ollut kolme kpl). Busse tuli kaikkien eläinten kanssa hyvin toimeen. Pian muutimmekin takaisin entiselle kotiseudulle ja Busse sai monia ihmis-ystäviäkin. Sisukkaan ja lempeän luonteensa vuoksi.






Tässä Rasmuksen kanssa jo täällä asuessa.














Ja Elmon kanssa talvipuuhissa :)
















Elmon (ja mun) kanssa kävelyllä...














Busse oli enemmän "mun koira" niinkuin Elmokin (johtuu varmaan siitä kun ne on poikakoiria) kun taas tyttökoira Diana oli enemmään mieheen tykästynyt.














Bussesta jouduimme luopumaan kun se oli 9-vuotias, nivelet jo vaivasivat sitä ja muutakin sairautta tuli. Sehän toisen etujalan "puuttumisen" vuoksi joutui kolmella jalalla pompahtelemalla kulkemaan, niin nivelet siinä oli varmaan kovilla. Loppuaikana ei enää lenkille halunnutkaan vaan enimmäkseen makaili ulkona tai sisällä. Busse sai kuitenkin onnellisen elämän meillä ja tuotti meillekin iloa :)

Kirkas aamu...

Eilisestä koko päivän sateesta ei tietoakaan. Luonto on pessyt kasvonsa ja herännyt uuteen kirkkaaseen aamuun :) Toivottavasti tästä tulee hyvä päivä meille jokaiselle. Mulla rupesi soimaan päässä tuo laulu:"Kirkas aamu pian koittaa,jälkeen aikojen yön..." Kauniina päivänä on sydän kevyempi ja helpompi hymyillä. Oletteko huomanneet?





Nyt kun vielä Rasmus tulisi kotiin ja "Muruset" käymään, niin päivä olisi täydellinen. Illalla olin siellä srk:ssa, pääsin nuoren miehen ja hänen lastensa kyydissä. Todistus-puhe meni hyvin, en kerinnyt suuremmin jännittää kun pääsin melkein heti "pönttöön". Se "Ilosanoman ilta" jaetaan aina illalla Face bookissa,ja tänä aamuna oli jo lähes 400 katsojaa käynyt katsomassa sitä. Kyllä ihmisiä kuitenkin kiinnostaa evankeliumi ja tarkoittahaan sana evankeliumi ilosanomaa, kyllähän hyviä uutisia mielellään kuulee :) Eikö?












Elmokin nukkui tänä aamuna yli 9:ään, niin heräsin vasta kun se alkoi haukkua ulos. Sekin oli kiva, kun sai nukkua tarpeeksi. Tänään voisi olla hyvä pyykinpesu-päivä, aurinko paistaa ja tuulee, niin pyykit hulmuaisivat iloisesti tuulessa. Mitäs te meinaatte tehdä tänään? Onko suunnitelmia? Monilla lauantai on siivouspäivä. Onneksi imuroin muuten jo viikolla,mutta makkari on kyllä siivoamatta vielä. Se kun on yläkerrassa, niin ei niin helposti tule sitä siivottua, vaikka sehän olisi just tärkeä olla raikas ja pölytön...ei se kyllä koskaan ole sitä, kun se on myös ompeluhuoneeni. Hipsu sinne meni nyt nukkumaan,kun tuli aamulla sisälle.




Kuvia ei ole nyt tullut otettua, niin täytyy mennä vanhoilla kuvilla. Mukavaa aurinkoista päivää :)

Eilisen muistoja ja tätä päivää...

Voi kun on hyvä mieli, kun kaikki meni tänään hyvin. Vatsa oli kunnossa, pääkin toimi kerrankin kunnolla, enkä unohtanut mitään soppiksella :) Lisäksi illan Kylätalo-ilta oli myös mahtava. Alussa näytti, ettei tule kovin paljoa ihmisiä ja kun sinne Viroon oli mennyt useampi normaalisti Kylätalolla oleva henkilö..ja srk:n toisessa päässä oli vielä joku palaveri... Kaupungista tuli kaksi naista pitämään/vetämään tilaisuuden....(he hakivat minutkin kotoa) ja loppujen lopuksi meitä oli yli 20 henkeä, ja osa ihan ensimmäistä kertaa. Mahtavaa!
Yksi "moka" sattui, unohdin nimittäin kylätalolle (pöydälle) tee-paketin ja jotain muuta jota olin saanut kylätalon tilaisuuksia varten... toivottavasti ne pysyvät tallella, kunnes pääsen ne hakemaan...minullahan on avain.





Huomenna sitten vielä "koitos" (eli sanottavaa) Ilosanoman illassa kaupungissa. Sinnekin tullaan mut hakemaan. Toivottavasti sekin menee hyvin. Miehen kanssa ollaan viestitelty, he ovat laivalla nyt. Laivareissun jälkeen heillä on vielä useamman tunnin automatka eli yöllä vasta ovat perillä. Toivottavasti siellä päässäkin menee kaikki hyvin.



- - -





Tuohon asti kirjoitin illalla. Yö meni vaihtelevasti, alkuyön nukuin hyvin, sitten heräsin, ilmeisesti ukkosen ääneen... onneksi jyrinä oli sen verran vaimeaa, ettei Elmo reagoinut siihen. Sehän pelkää ukkosta valtavasti, tärisee ja haukkuu kovasti. Nyt ei kuulunut alakerrasta mitään, kai se nukkui niin sikeästi. Se oli hyvä, itsellä vaan meni pitkä aika kunnes sain uudelleen unta, kun mietin tuota illan "puhetta", salamat välähtelivät muutaman kerran ja vettä satoi moneen otteeseen roimasti. Ikkuna on makkarissa ollut auki lähes koko kesän (siinä on hyttysverkko ollut), mutta nyt suljin sen sateen ja ukkosen vuoksi. Lopulta sitten nukahdin vielä muutamaksi tunniksi,onneksi.





Rasmuksesta olen taas ollut huolissaan, kun se on ollut niin kauan "kesäreissullaan", ei ole nyt kotona käynyt vähään aikaan. Mulla on ikävä!! Ehkä se nyt tulee kotiin kun sateet alkoivat...eletään toivossa. Se kesäisin aina tuota reissuilua tekee... mutta kyllä sitä aina vähän pelkää jos sille jotain sattuu... Kultamuru <3 Eikä voi väkisin sisälläkään pitää.





Eilen jäi kylätalolta paljon kahvia termokseen, voisi taas käyttää sen johonkin...vaikka kahvi-kaakaokiisseliin tai johonkin muuhun. Tosin joutuisin sen yksin syömään, kun mies on viikonlopun poissa. Mutta mukavaa perjantaita jokaiselle täällä piipahtavalle!

Äidin kyydissä etelään

Luin aikaisemmin uudestaan joskus ennenkin lukemani kirjan: Äidin kyydissä etelään. Sen on kirjoittanut Pirkko Talvio ja julkaissut Tammi. Kirja on vuodelta 1981. Kirjassa on hauska piirroskuvitus. Minun kirjani on isotekstinen, joten sitä on ilo lukea :) Muutenkin kirja on hauska ja koko ajan tapahtuu kaikkea. (Lisäksi se on tavallaan minulle muisto mökki-ajoilta, koska se on mökki-paikkakunnan kirjaston poistomyynnistä ostettu).





Kirja kertoo neljän lapsen yksinhuoltaja äidistä, joka tekee työkseen käännös-töitä kotona. Perhe asuu vanhassa laina-kartanossa. Äiti on innostunut ajatuksesta, että he muuttaisivat etelään, tarkemmin sanottuna Portugaliin. Siellä olisi lämmin , hän voisi tehdä kirjoitus-töitä yhtä hyvin sieltä käsin ja he kaikki oppisivat kieliä. Siellä oli myös vanha ystävä, joka voisi hommata heille asunnon etukäteen. Joten tuumasta toimeen...






Äiti oli ostanut ikivanhan kleinbussin matka-autoksi ja heillä on tarkoitus ajaa läpi Euroopan.








Äiti, Anna ja Hanna, Jesse ja Jelena sekä eurooppalaiseksi matkakoiraksi ristitty Jusse-bokseri majoittautuivat Jumboksi ristittyyn autoon ja matka kohti Eurooppaa alkoi. Matkareitti oli merkitty karttaan, mutta he kuitenkin ensimmäiseksi eksyivät Turuntieltä tietöiden vuoksi...







Tässä kuva matkalta, kun kleinbussi jouduttiin viemään korjaamolle matkalla.














Monien kommellusten ja hankaluuksienkin jälkeen he vihdoin saapuivat Portugaliin. Eurooppalainen matkakoira oli muuttunut matkalla "reissurakiksi" ja asunto "kylän rumimmassa talossa" odotti heitä, reissurakki alkoi heti merkata omaa reviiriään. Tässä oli uusi koti, Portugalilaisessa pikku kylässä.





Tykkään kyllä tästäkin kirjasta, vielä toisen lukemisenkin jälkeen :)

Mieli vähän maassa...

Siis minulla...ei Rasmuksella, joka tuossa kuvassa on :)





Vatsavaivaa ja alakuloa on nyt ollut. Silti sain sentään aikaiseksi aamupuoleen imuroida viikonlopuksi. Sitä ennen on kaksi päivää, huomenna Soppakirkko ja Kylätalo, johon olen yrittänyt järjestää itselleni kyytiä, nyt on lupailtu kyyti huomis-illaks. Ja "vanhoille tädeille" sain myös järjestettyä kyydin. Soppikselle ja takaisin pääsen vielä miehen kyydissä.
Ylihuomenna on sitten vielä "todistusvuoro" srk:ssa, sinne luvattiin tulla minut hakemaan.





Mies onkin sitten reilu kolme päivää reissussa. Toivottavasti heillä on mukava reissu, vaikkakin työn ja evankelioinnin merkeissä. Minulla on vatsa on ollut edelleen ikävän huonossa kunnossa ja toivon, että se tokenee huomiseen mennessä. Nämä kaikenlaiset "stressit" ei tee hyvää vatsalle. Minun pahin vikani on stressaaminen. Mutta kun sille ei oikein itse voi mitään...en osaa muuttaa itseäni.





Ulkona ukkosti vähän ja Elmo pelkäsi ja haukkui, muttei halunnut tulla sisään. Nyt on taivaalla harmaat pilvet. Pitäisi varmaan vaihtaa yöpöydällä olevat kirjat johonkin piristävimpiin...nyt siellä on vain kaksi kuolemasta kertovaa keskeneräistä kirjaa. Molemmat jostain meille tulleita ja jääneet aiemmin lukematta aiheen takia...
Ei ehkä näin puolimasentuneena kannata lukea niitä. Vaikka niissä kyllä kummassakin kerrotaan uskosta myös.





Ei mitään piristävää postiakaan ole tullut, tänäänkään ei mitään ollut laatikossa. Pitäisi kai iloita, ettei tullut laskuja :) Vähän positiivisempaa juttua on Kotimatkalla-blogin puolella, jota aamulla kirjoitin. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu :)

Kaksi rantaa

Kaksi rantaa kertoo suomalaisten amerikan siirtolaisuudesta. Nuori Hanna lähtee 17-vuotiaana kohti "ihmemaa" Amerikkaa. New York on jo silloin 20-luvulla kuohuva suurkaupunki. Siellä ovat elokuvateatterit, jazzklubit, Keskuspuiston luistinrata, Long Islandin uimaranta ja varsinkin Haali, jonne kaupungin suomalaiset kokoontuvat viikoittain.












Alussa Hanna on keittiötöissä, mutta sitten hän pääseee sisäköksi kaivosmiljonäärin upeaan taloon, jossa hän viihtyy hyvin. Hän tutustuu ja ihastuukin suomalaiseen Marttiin. Martti kuitenkin muuttaa toiseen kaupunkiin ja välimatka viilentää tunteita. Hanna käy välillä Suomessakin ja viipyy siellä vuoden, kunnes palaa takaisin Amerikkaan. Koti-ikävä on ajoittain kovakin ja Hanna miettii kumpaan paikkaan hän kuuluu...missä on hänen kotinsa?




Kirjan on kirjoittanut Eeva Vuorenpää ja Kustantanut Minerva Kustannus. Hyvä ja mielenkiintoinen kirja tämäkin. Suosittelen!

Kaikenlaista

Ulkona on vielä kaunis sää,mutta naapuri kertoi, että on luvattu kovaa tuulta iltapäiväksi. Saa nyt nähdä. Pari kuvaa otin ikkunan läpi.





















Nuo oksat etualalla on ikkunan takana kasvavan unkarinsyreenin oksia.






Eilisellä lenkillä miehen ja koiran kanssa keräsin pihlajan oksia maljakkoon. Ne päätyivät äidin vanhaan savikannuun keittiön puuhellan päälle.













Myös nämä hevoset ovat eilisen lenkin varrelta, neljä hevosta. Kuva vaan ei oikein onnistunut.

















Tänään laitoin erikoisen hyvää ruokaa...tai ainakin se maistui hyvältä :) Ranskalaisia, makkaraa, salaattia ja jälkkäriksi omenahyvettä pudokkaista ja sen kanssa kaupan vaniljakastiketta,jonka vain vatkasin. Tosin tuota jälkkäriä ei olla vielä syöty, vaan nautitaan siitä päiväkahvin kanssa. Kun se oli vielä uunissa silloin.






Kylilläkin käytiin aamusta viemässä torstaisen Kylätalo-tilaisuuden ilmoituksia ja kahvilassa. Vatsa on edelleen vähän vaivannut, mutta onneksi on vapaata. Torstaina sitten taas työpäivä ja samana päivänä mies lähtee Viron reissulle, kerkiää kyllä minut "heittää" kotiin, muttei Kylätalolle. Kyytiä täytyy itselle järjestää Kylätalolle, sekä vanhoille tädeille, jos ovat tulossa sinne.




Leppoisaa päivää!



Ps. Nyt jo tuuli alkoi kovemmin heiluttamaan pensaiden ja puiden oksia.

Onko tämä nyt sitten tuunausta,vai mitä...

Miehellä on evankelistan sielu ja hän pitää mielellään julistavia paitoja. Niinpä häntä harmitti kun eräs hänen lempi-paidoistaan alkoi tosiaan vedellä viimeisiä. Mutta taas hän sai idean, jonka minä toteutin. Eli vanhasta rikkinäisestä paidasta leikkasin talteen ison ja pienen ristin.
Sitten vain ompelin ison ristin miehen liivin selkämykseen, johon hän oli sen halunnut, siksakilla pienin pistoin.

















Ja pienen ristin etupuolelle, taskun koristeeksi, käsin.

















Sitten hän olikin taas valmis lähtemään auttamaan ruuanjakelu-hommissa :)

















Samantapaisen tuunauksen tein hänelle joskus aiemmin...saa nähdä jos löydän siitä kuvan. Se paita on jo joutunut matkansa päähän, mutta sai lisäaikaa silloin. En löytänyt kuvaa enää siitä, siinä oli rikkinäisen paidan ehjä tekstiosa ommeltu toisen paidan selkämykseen. Miehen idea silloinkin.





Täällä on oikein harmaa, sateinen aamu ollut, mutta nyt näyttää, että sade alkaa loppua. Käytiin miehen kanssa kaupassa, ennenkuin hän lähti sinne ruuanjakelu-hommiin. Mulla oli eilen taas vatsa vähän huonommassa kunnossa, niinpä ostin taas hapankaalia... Somacia olen ottanut myös tuon antibiootti-kuurin takia. Illalla meneekin viimeinen antibiootti.





Hyvää ja mielenkiintoista kirjaa olen taas lukenut iltaisin, sen nimi taisi olla "Kaksi rantaa", kertoo siitä ajasta kun ihmiset muuttivat Amerikkaan, varsinkin yhden perheen tyttärestä ja hänen perheestään. Ehkä teen siitä esittelyn, kun olen lukenut sen. Mukavaa päivää!

Sunnuntaita

Nyt on parina päivänä viitsinyt käydä kävelylenkilläkin,joten toivoa on, että tässä piristyisi. Ensimmäisellä lenkillä kävin yksin ja keräilin matkalta kaunita kukkia :) Ne pääsivät kotona maljakkoon.












Eilen käytiin miehen ja koiran kanssa pitemmällä lenkillä. Siellä oli tien varrella lampaita, ja kun juttelin niille tulivat katsoman. Pikkuinen lammas imi mun sormea <3 Sanoin niille, että Elmo on meidän musta lammas :) Sitä vähän arastelivat. Kiva oli kävellä, vaikka takaisin tullessa vähän polveen ottikin, onneksi ei kuitenkaan sen enempää kipeytynyt.





Tänään olisi seurakunnassamme nuoren avioparin lähetystyöhön lähtö-juhlat. He lähtevät Japaniin. (Entiset Japanin-lähetit tulevat Suomeen ainakin toistaiseksi). Emme mene, kun mies laittoi savusaunan lämpiämään, kun tänään alkaa taas sähly kesätauon jälkeen. Kaipa hän odottaa sinne muita pelaajiakin saunaan, vaan ei tiedä onko ketään tulossa. Minä en tykkää epävarmuudesta, mutta hoitakoon itse asian.
Eilen leivoin pienen omenapiirakan (gluteenittoman) pudokkaista. Ihan hyvä tuli maultaan, vaikka reunat vähän kärvähtivät...ja oli kiva kun sai itsekin syödä sitä :)



Mukavaa sunnuntai päivää!

Vihkiristit

Vihkiristit-kirjan sain luettua. Kirjoittaja on Eva Illoinen ja julkaisija Tammi. Minulle ilmainen kirja ja voin sanoa, että paljon enemmän kuin hintansa väärti :)




Kirja kertoo Linneasta, joka on pieni tyttö juuri talvisodan alkaessa. He asuvat Viipurissa, Linnea, äiti ja palvelija Katri. Isä on rajalla harjoituksissa. Onnettomien sattumusten vuoksi Linnea menettää äitinsä juuri talvisodan alkaessa ja hänen sydämeensä ja mieleensä jää niin paha kauhu, (kuin musta möykky) että hän ei myöhemmin muista tarkkaan mitä tapahtui.





Linnea pääsee tuttavien kotiin asumaan, kun isä on rintamalla. Sitten isäkin haavoittuu ja kuolee. Linnea sopeutuu pikkuhiljaa olemiseensa Harjulassa ja kasvaa nuoreksi neidiksi. Myöhemmin hän pääsee opiskelemaan Turkuun ja tutustuu siellä tulevaan mieheensä.... mutta tulevaisuus (ja osin menneisyyskin) on vielä hämärän peitossa...





Kirjan nimi Vihkiristit tulee rististä, jonka Linnean hengen pelastanut Saska antaa Linnealle. Ja lopussa löytyy toinenkin samanlainen risti, ja hirvittävät muistot palautuvat Linnean mieleen...mutta elämällä on vielä parempaakin tarjottavaa. Mielenkiintoinen romaani.

Helmiä ja jotain muutakin

Eilen katselin askartelu-juttuja ja odotin inspiraatiota...kun olin selannut sitä tilpehööri-kirjaa. Ei vaan oikein "iskenyt" mikään. Mutta kuitenkin helmi-rasiasta sain idean. Minulla oli yksi rikkinäinen vaalea helmiketju ja hopean värisiä helmiä, päätin yhdistää ne. Siimaakin löytyi ja vielä kullan värinen lukko. Ihan kiva siitä tuli :)












Nuo vaaleat helmet on äidin tai tädin entisestä helmiketjusta, josta olin aiemmin poistanut rikkinäisen osan.












Lisäksi innostuin vielä tekemään tähtikoristeen jonka laitoin amppelin koristeeksi. Nuo siniset tähdet on kauniita, kun valo tulee niiden läpi.












Ja orkidea se jaksaa kukkia :)












Työpäivä meni olohuhteisiin nähden suht tyydyttävästi, paitsi että väsytti yhteen aikaan tosi kovasti... Hoitaja soitti ja tulehdus oli varmistunut ja nyt on vihdoin saatu antibiootti-kuuri. Kotiin tultuamme otin antibiootin ja menin päivä-levolle, ja nukahdinkin...heräsin ystävän soittoon. He olivat tulossa meille hakemaan meille aiemmin venereissulle lainaamiansa pelastusliivejä, kun olivat ajamassa tästä ohi. Olivat huomenna menossa veneilemään vieraidensa kanssa.





Eipä tässä tämän kummempia.

Omituinen päivä

Tänä aamuna kun heräsin satoi kovasti vettä. Olin illalla valvonut puoleen yöhön,pitänyt lämmintä kaurapussia alavatsan päällä ja lukenut TK:n eteisestä löytämääni ilmaiskirjaa Vihkiristit. Silloin oli vielä sellainen olo, että hyvä olla wc:n lähellä. Ajattelin, että jään siihen laverille yöksi nukkumaan, ettei tarvitse yöllä yläkerrasta lähteä vessaan.
Kuitenkin puolilta öin päätin lähteä omaan sänkyyn kun olokin oli parantunut. Nukuinkin ihan hyvin, ilman vessakäyntiä. Mies oli jo lähtenyt "apumies-keikalle", kun heräsin. Ulkona hirveä vesisade ja Elmoa ei näkynyt missään. Kyllä se hetikohta tuli litimärkänä, kun sitä huutelin. Pyyhkeeseen sen kiedoin ja kuivailin. Sade ei kestänyt kauaa, vaan pian alkoi kirkastua.





Koko päivän odottelin sitä TK:n soittoa, mutta ei sitä kuulunut. Oliskohan mun pitänyt itse soittaa sinne, käsitin kyllä asian niin, että se hoitaja soittaisi. No, kenpä tietää... miksei ne voi selvästi sanoa... Mutta onneksi olo on parantunut, kun huomenna on työpäiväkin.
Ehkä siinä virtsanäytteessä ei ollut mitään kuitenkaan. Mutta hyvä näin. Sitä eilistä "tilpehööri kirjaa" selasin myös, paljon siinä on kaikenlaisia ohjeita, ja varsinkin jouluun. Myös se ottamani lehti sattui olemaan joulunumero... mutta siinä oli myös ristikkoliite, jota olen jo vähän täyttänyt.






Toivottavasti työpäivä menee hyvin. Huomenna ei onneksi ole Kylätaloa. Täytyy muistaa ne vaatesäkit ottaa mukaan aamulla. Vähän olen tänään taas ollut "muissa maailmoissa" ja väsynyt. Päivällä menin sohvalle, mutta en uskaltanut kuitenkaan nukkua, kun odotin sitä soittoa, väsytti kyllä "sairaasti", mutta kahvilla siitä taas selvittiin. Katsottiin sitten miehen kanssa "Tiettömien taipaleiden takana"-ohjelma telkasta.

Ollako vai eikö olla...

Mulla on pari päivää ollut virtsatulehduksen oireita, ei kuitenkaan kovin pahana, mutta ärsyttävänä. Olen ollut kahden vaiheilla, pitääkä soittaa lääkäriin vai ei... no, eilen illalla sitten inhottava olo vaivasi taas ja alaselkääkin särki... Laitoin meiän Laulusiskot-porukalle rukouspyynnön. Sain vinkin sieltä, että laittaa lämpimän kauratyynyn(-pussin) vatsan päälle...laitoinkin kauratyynyni alavatsan päälle ja otin särkylääkkeen. Lisäksi otin melatoniinia, että saisin nukkua. Nukahdinkin ihan mukavasti. Yöllä tosin taas ärsyttävä Elmo haukkui :(






Tänä aamuna kun olin vieläkin kahden vaiheilla tuon vaivan kanssa, ajattelin että torstaina on kuitenkin työpäivä,ja pitäisi olla kunnossa... niinpä soitin lääkäriin. Siellä olikin nyt sellainen systeemi, että ilman ajanvarausta sai hoitohenkilöstön lähettämänä käydä virtsanäytteen antamassa. Ja huomenna selviää onko siinä tulehdusta. Tulipa siis käytyä naapurikylällä sen asian vuoksi. Siellä oli taas TK:n eteisessä lehtiä ja kirjoja tarjolla ilmaiseksi. Otin itselleni yhden kirjan ja yhden lehden. Mieskin otti kaksi Paasilinnaa. Minun ottamani kirja oli tämä:













En muistaakseni ole koskaan lukenut. Saa nähdä onko hyvä, vaikutti kiinnostavalta kyllä.







Sen jälkeen kävimme kahvilassa kahvilla ja läksimme kiertotietä kotiin. Mies kun suostui mun ehdotukseen, että käytäisiin vähän kauempana pienessä kyläkaupassa, koska sen piharakennuksessa on aiempina kesinä ollut kesä-kirppis. Saatiin samalla sähly-ilmoituskin sinne esille. Syötiin jätskit ja mentiin sitten kirppikselle kurkkaamaan. Minä kun tykkään kaikista idea-lehdistä ja -kirjoista, niin sopivasti löysin sieltä tällaisen kirjan:














...jos saisi uusia ideoita :) Kirja maksoi 4 e.






Kiva tehdä välillä tuollaisia yllätys-löytöjä. Niin ikävä TK-reissu muuttuikin kivaksi. Virtsatulehduksen oireetkin on vähän vähentyneet...puhuttiinkin miehen kanssa, että se on tuttua, että kun pari päivää ensin miettii, että pitääkö mennä lääkäriin vai ei, niin sitten kun lopulta menee, niin tuntuu että meninkö turhaan.(Onneksi tuo labra ei maksananut mitään).





Tällaisia kuulumisia tänään. Mies kävi sanomassa, että hänkin raivasi vaatekaapista ylimääräisiä pois, Latviaa varten. Hyvä.

Kaikenlaista höpötystä

Vaatekaappia raivasin. Olin aiemmin ajatellut, että kesän aikana taas tyhjennän ja putsaan sen ja laitan sopimattomat vaatteet kiertoon ja muut tuuletan ulkona...no, kesä kerkesi melkein mennä...oli joko liian kuuma tai sitten sateista, tai muuten vaan menoja tai väsymystä tai vatsavaivaa... seli..seli..
Enkä tänäänkään vienyt niitä ulos, kun on pilviä taivaalla. Mutta muuten sain kasan vaatteita sieltä kiertoon. Vapaaseurakunta ja Latvian ystävät keräävät vaatetta ja muuta tavaraa Latviaan meneväksi. Eli puhtaat menivät jo kierrätyspussiin ja vähän käytetyt menevät pyykkiin. Samalla saan sitten eteiskomerossa "hillotut" vaatteet (kiertoon menoa odottaneet)ja muut vietyä sieltä pois. Varsinainen keräyspäivä on 17.8., mutta kun olen siellä torstaina töissä voin viedä jo silloin.







Sellaisen huomion tein vaatekaapistani, että hameitä siellä on vaikka kuinka paljon, mutta housuja on mennyt pieneksi tuon vatsavaivan takia, kun ei voi pitää mitään kiristävää painamassa mahaa. Mutta muuten on ollut nyt kiva kun vatsa on ollut hyvällä mallilla, eikä ole juurikaan vaivannut. Blogi-ystävä Eijan hapankaali-vinkkiä olen nyt toteuttanut ja luulen sen auttaneen :)
Eli luonnon maitohappoa vatsalle, eikä tabletteja. Laitan tähän tuon Eijan vinkin:
Rasiallinen hapankaalia kahden viikon välein jaoteltuna kahdelle peräkkäiselle päivälle, eli esim. tiistaille puoli rasiallista ja ke toinen puolikas rasiallinen. Ja taas noin kahden viikon päästä sama satsi jne. Onneksi itse tykkään hapankaalista. Silloin,kahtena päivänä aiemmin, ennen hapankaali-kuuria, kun vatsa oli tosi kipeä, kupliva ja särkevä, niin olin ottanut juuri niinä päivinä ystävän antamaa uutta maitohappo-tablettia. Siinä luki, että voi tulla mietoja suolisto-oireita, (minulla oli kyllä kaukana miedoista). Tosin senkin luin vasta seuraavana päivänä, kun ystäväkään ei ollut muistanut sanoa, että alussa voi tulla vatsavaivoja siitä.
En siis ole käyttänyt sitä vaan hapankaalia, aito luonnontuote :)










Muistiin se ei valitettavasti vaikuta :) Unohdin nimittäin, että tänään minulla olisi ollut terapia kesätauon jälkeen. Muistin sen olevan huomenna, pitäisi aina kalenteri tarkistaa. Terapeutti soitti ja sovimme uuden ajan, vasta miehen Viron reissun jälkeen, koska tarvitsen kyydin sinne. (Mieshän lähtee reilun viikon päästä srk:n miesporukan kanssa Viroon talkoo-hommiin). Voi olla että tuo onkin mulla viimeinen terapia kerta..katsotaan nyt.











Hipsu rentoutuu.




Huomaa, että aletaan palata syksyyn kaikessa, sählykin alkaa taas ensi sunnuntaina miehellä kesätauon jälkeen. Viime yönä Elmolla oli joku vaiva, kun useamman kerran haukkui yöllä. Mies oli sen käyttänyt ulkona loppu-illasta, kun minä jo yrittelin nukkumista yläkerrassa. Kuitenkin noin 1-2 tunnin nukkumisen jälkeen se taas haukkui ja minä vuorostaan menin käyttämän sen ulkona. Söi ruohoa ja ilmeisesti kävi tarpeillaan, en ollut tajunnut ottaa lamppua mukaan, niin en juuri mitään nähnyt... Kolmannen kerran kun haukkui yöllä niin mies päästi sen ulos kokonaan ja saatiin loppuyö nukuttua.
Joskus tuon Elmon kanssa tulee vauva-arki mieleen. Paitsi vauvaa ei voisi pistää yöksi ulos.





Tällaista höpötystä taas tänään. Mukavaa päivää!

Sadepäivän harrastuksia

Tänään sataa. Vesi on varmaan luonnolle tarpeen. Harmaat pilvet peittävät taivaan. Kaupalla käytiin, lähtiessä ei vielä satanut ja nostin kaikki kierrätyspisteisiin menevät auton takaluukkuun ja Elmo halusi tulla takapenkille kyytiin. Kuitenkin kun kävimme ensin bensa-asemalla ja kahvilla, niin sitten jo satoikin aika kovasti.Sanoin miehelle, että mulla on kissan luonto, en halua kastua....niinpä kierrätyspisteelle menevät odottavat edelleen autossa...
Ollaan menossa seurakuntaan, niin heitetän ne sitten samalla kun tuo sade näyttää laantuvankin.





Vanhoja valokuvia katselin. Lasten pienenä olo ajoilta: seurakunnan kesäleireiltä, synttäreiltä, kesälomilta, leikkipuistosta, mummolasta.... kyllä niitä aikoja aina välillä kaipaa, vaikka ei enää tässä iässä jaksaisikaan :) Mutta ihanaa on kuitenkin olla viiden lapsen äiti, on se ollut sellainen rikkaus. Paljon siellä oli jo edesmenneitäkin, äitini, täjejäni, vanhoja seurakuntalaisia... Kaikenlaisia muistoja tulee valokuvista.














Eilen illalla katselin keräilykorttejani, ei nyt viime aikoina ole tuota korttien keräilyharrastusta niin tullut pidettyä yllä. Minä olen kerännyt tuulimylly kortteja, majakka kortteja, erilaisia eläinkortteja,(esim.lammas-kortteja), vanhoja kortteja, suojelusenkeli kortteja, lapsi-aiheita ym.
Mulla on joku keräily-geeni ilmeisesti. Ja niin on kummallakin pojallanikin. He keräävät postimerkkejä molemmat ja vanhempi poika on kerännyt paljon kaikkea muutakin aikoinaan...ja säästänyt ne kokoelmat. Nuorempi poika keräsi ainakin Petzzejä, muistatteko vielä ne eri tyyppien näköiset karkki-annostelijat? En tiedä onko niitä vieläkin olemassa. Hänelläkin taitaa olla ne tallella edelleenkin. Tyttöjä ei ehkä niin ole keräily-kärpänen purrut. Keräätkö sinä mitään?














Mukavaa sunnuntain jatkoa ja viikon alkua! (Laitan tuolta arkistosta jonkun kuvan, kun ei ole nyt tullut otettua kuvia.)

Kylätalo-kuulumisia ja tarjottimia :)

Eilinen ilta meni hyvin Kylätalolla. Ensimmäinen kerta kesätauon jälkeen ja oli tosi paljon väkeä :) Myös ruuanjakelua oli, joka myös vetää ihmisiä. Meillä oli vetovuoro. Onneksi musiikkiporukkaa tuli ja laulaa saimme kaikki yhdessä, ja yksi soolo-kappalekin kuultiin . Yksi moka minulle sattui, olin nimittäin unohtanut ottaa lauluvihkot mukaan, onneksi niinkuin aina olimme siellä ajoissa, ja mies kävi auton kanssa ne hakemassa. Ja kerkesi ajoissa takaisin.





Ei tosin mikään varsinainen ihme kai tuokaan ollut, koska olin jo soppakirkolla huomannut, että oli taas sellainen päivä, että aivot toimivat hitaalla...hmm.. Sekin on kumma,kun välillä ne on ikäänkuin "sumuiset" ja välillä taas kirkkaammat.






Ei tässä mitään kummempaa kirjoittamista ole,laitetaampa piristykseksi kuva muutamasta tarjottimesta, jotka yläkaapissa satuin näkemään. Ne on siellä olleet poissa silmistä ja poissa mielestä.





(Tämä ensimmäinen tosin oli ihan esillä :) Lintuja...

































...ja jotain muuta
























Ja vielä tästä toinen vaneritarjotin jäi pois.






Tämä on jo aika kärsinyt.... vaikka kuva oli kiva...


















Lisäksi on tietysti nämä kolme vanhaa tarjotinta, jotka ovat ikkunan päällä koristeena...












Kyllähän nää on ennen nähtyjä, mutta jos joku uusi lukija ei ole :) Hyvää viikonlopun alkua kaikille <3