Perjantaita!

Tänään oltiin Hesan reissulla. Miehellä oli kaikki muuten ok, paitsi ilmeisesti pitää vielä ultra-äänessä käydä varmuuden vuoksi. Tullessa käytiin Ympyrä-mäcissä pirtelöllä ja kahvilla. Itse olen elänyt ikäänkuin lauantaissa tämän päivän, aamusta lähtien oli tunne, että on lauantai. Vaan ehkä se perjantaiksi muuttuu, kun päästään seurakunnan perjantai-tilaisuuteen :)
Olen taas tosi väsynyt ollut, mutta en silti saanut unta, vaikka yritin päikkäreitä. Päätä särkee ja särkylääkkeetkin on loppu. Viimeisen otin aiemmin...vai olisikohan yöpöydän laatikossa vielä panadolia... Miehellä olis buranaa, mutta sitä ei suositella mulle...en kyllä enää muista miksi se on "kielletty". Olisko niin, ettei sovi jonkun toisen lääkkeen kanssa...niin se varmaan oli.





Tänään on ollut pilvistä ja harmaata, mutta eilen otin aurinkoisia kuvia ulkona.





















Mansikatkin kukkivat pihatien pientareella.












Iltakirjana luen nyt kirjaa Karjalaisten evakkotiestä ja elämästä, (Pako Karjalasta), sen ovat kirjottaneet veli ja sisar muistoistaan. Tai oikeastaan sisar on haastatellut vanhempaa veljeään niistä ajoista, ja lisännyt omia muistojaan sekä täydennyksenä osaksi fiktiota. Se on kirjoitettu siihen muotoon, niinkuin lapset kertoisivat sitä tarinaa. Kirjoittaja on Kaarina Enkenberg. Ja kirjan päähenkilöt ovat Lalli (Yrjö Lalli Heikkonen) ja Kaari (Maija Kaarina Enkenberg (Heikkonen).












Kirjassa on erikoista, että se on kirjoitettu kokonaan ensin "suomeksi", ja sitten karjalan murteella. Minä kyllä hyvin ymmärrän Karjalan murrettakin, kun itse olen Pohjois-Karjalassa lapsena asunut ja äidin puheesta oppinut sitä. Teksti on siis ihan sama...toinen vain kirjakielellä ja toinen murteella, kiva olisi vielä lukea sama uudestaan murteella jos jaksaa. Olen kyllä tykännyt lukea tuota kirjaa.




Mukavaa perjantaita ja toivottavasti itselläkin olo piristyy :)