Kyllä taas tuntuu, että tuo blogini nimi "Ilo elää" ei pidä ollenkaan paikkansa. Kun masennuksen, väsymyksen ja huolten aallot yrittävät syöksyä ylleni. Siitä huolimatta on taas selvittävä tämänkin viikon velvoitteista. Eilen iltapuolella tuli miehen kanssa sanomista ja herkkä kun olen, niin menin yläkertaan saadakseni olla rauhassa, no itkemiseksihän se meni, ja jopa nukahdin itkuuni. Varmaan tunnin nukuin ja kävin alakerrassa vaan syömässä puuroa ja pesemässä hampaat, kiskoin yöpaidan päälle (kahdeksan aikaan illalla), ja menin sänkyyn hetkeksi lukemaan..en oikein jaksanut siihenkään keskittyä niin otin vaan melatoniinin ja jatkoin nukkumista. Kiitos Herralle, että tuo melatoniini auttaa minulle, että saan sen kanssa hyvin nukuttua...eikä tarvii ahdistuneena pyöriä sängyssä. Aamulla kun heräsin mies oli jo lähtenyt kaupunkiin.
Tosin aamullakin vielä ahdisti ja itkettikin ja rukouspyyntöjä lähettelin ystäville. Vasta 10 jälkeen sain pistettyä päivävaatteet päälle. Onneksi kuitenkin on saanut olla yksin kotona rauhoittumassa.
Tänään meillä on toinen pistos punkkibussilla iltapäivällä naapuri-paikkakunnalla. Huomenna työpäivä soppiksella ja vähän sanottavaa siellä hartaudessakin. Huomen illalla sitten Kylätalo-kokous. Luultavasti sen päivän jälkeen olen ihan "naatti", mutta perjantaina sitten taas miehen kanssa Hesan reissu ja illalla srk.
Toivon vaan, että tällä kertaa mies ei kutsuisi vieraita viikonlopuksi :)...
Tää blogi on mulle sellainen päiväkirjamainen henkireikä...joten valitan kun joudutte kuulemaan valitusta. Mutta ehkäpä se ilo elää taas joskus! "Eletään Toivossa" sanoi lapamato.
Ps. Kuva on vanha.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei Sesse ystäväni
VastaaPoistaMaailmassa teillä on ahdistus..ja sitten Rakas Jeesus palkitsee.
Joskus on kiva "sisustaa" Taivasta,mitä ja minkälaista siellä onkaan(raamattuhan jo kertoo paljon)
Kyllä me sisustajat Sesse taittaan jäädä toiseksi heh...
Mutta että sielä on sitä ikuista rakkautta ja lepoa.
Koitetaan taivaltaa urheasti,mehän ollaan kuule jo matkan paremmalla puolella.
Kirj.lisää,tesraan ensin lähteekö
Oon niin monta pitkää kirj.hukannit
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos Eija! Me kuulutaan babtistisrk:n nykyisin. Noin 35 km ehkä on omaan seurakuntaan. Tosin Kylätalo-kokoukset on myös oman srk:n pitämiä, sinne ei ole kuin noin 2km ja risat. Mutta on vaan joka toinen torstai.Ja minä olen siellä tarjoilu vastuussa.(Eli kahvit ja kattaminen. Pullat tuo usein joku muu). Meillä ei näy TV7 tv:stä.kun täällä ei näy tv tavallisella antellilla vaan pitää olla Canal Digital.Siunausta sinulle Eija!
PoistaJos joku ei halua kuulla ei todellakaan ole pakko lukea, mutta tiedän miten helpottaa, kun saa johonkin sydäntään purkaa♥.
VastaaPoistaKiitos Hannele. Näin on :)
PoistaJoskus saa täällä blogissakin valittaa. Se kummasti helpottaa paineita, puhuminen on terapeuttista yhtälailla kuin kirjoittaminen.
VastaaPoistaKyllä se elämä taas voittaa. Mäkin käytän melatoonia muun lääkkeen lisäksi huonoon nukkumiseeni.
Kiitos Tuija! Melatoniini on ihan hyvä keksisntö :)
PoistaSun blogi ja saat kirjoittaa mitä haluat. Voimia sulle niihin tämänkin viikon koitoksiin! Kyllä se ilokin siellä pinnan alla elää, vaikka ei aina näkyvissäkään olisi:) Mukavaa iltaa Sesse!
VastaaPoistaKiitos Metsäntyttö ! Toivotaan että on iloakin vielä. :)
PoistaKuule Sesse!
VastaaPoistaANTEEKSI EI TARVITSE PYYTÄÄ KIRJOITUUKSIAAN!!
saat niin monta kertaa,ja niinmonesti päivässä "purkaa tunteitasi/sydäntäsi",meitä on täällä joukko joka taatusti ymmärtää sinua!!
EI KIRJOITUKSESI OLE VALITTAMISTA!!,jätä tuo sana "pois ",niin huomaat että,paljon helpompi kirjpittaa.."VAIKKA TUNNEKUOHUN -PURKAUS"
minä näen punaista,kahdesta sanasta!! kun puhutaan "mielenterveys-ongelmista"= ja tuo valitus!!! (isäntä meillä vilijelee ,mua kohtaa tuota :sanonkin minä en valita vaan puhun,,,,
Sesse! rakas-blogi-ystävä!
sinä saat kertoa ja sinun täytyy kertoa,muutenhan sinä pakahdut ,mutta maiskutteleppa jotakin muuta sanaa/tai laita joku kuva ,jota käytät kun "puhdistat/sisintäsi" :))
Äläkä marssi isännän tahissa joka hetki ,KÄÄNNY PUOLESTA VÄLISTÄ TAKAS:)) ,sinulla on omatkin jutut!!PAKKO.JUTTUJA EI SAA OLLA .(tietenkin työ/terveys-asiat.lastenluona käynnit ym)
sitten valitan kun olen tosi kipeä:)
Lempeää tuulta!!! ja Aurinkoa!!
OIKEIN Lämpöiset halaukset,sinulle ystäväni!!
Kiitos Liisa! Kyllä se taas tästä...pikku hiljaa :)Nyt on rokotuskin käyty ottamassa ja samalla poikettiin muuallakin. Kiitos kaukohalista :)
PoistaKuule, ihan sen takia piti tekstisi lukea, ettei ihan masennuksen ja murheen syvimmät syöverit olleet sinua saavuttaneet. Vaan uskon, että olosi helpottui jo karvan verran kun sait tuntosi sanoiksi muotoiltua.
VastaaPoistaJa kuule, kyllä voit ihan hyvällä syyllä kauniisti miehelle sanoa, että sinun fiilikset ei nyt ole sellaiset, että jaksaisit ajatella viikonloppuvieraita. En tiedä miten teillä, mutta meillä on joskus niin, että kuvittelemme olevamme toistemme ajatustenlukijoita ja sitten meneekin ihan totaalisesti mehtään. Miehet kun eivät vain useinkaan näe, että naisihminen voi olla henkisesti hyvinkin lujilla, vaikka päällepäin näyttää handlaavan kaikki hommat mallikkaasti. Pärjäillään, siskoseni! Kyllä se taas tästä, niinkuin itsekin toivorikkaasti totesit.
Kiitos Sirkku! Kyllä täytyy tosiaan sanoa miehelle viikonlopusta, että nyt haluan levätä ja olla kotona ihan rauhassa... tai korkeintaan itse käydä jossain virkistymässä :)
PoistaSaa valittaa! On jopa luonnotonta jos kaikki sanottava on kehumista. Etkä sinä valita. Toteat, miten asiat on ja kerrot mitä olet kokenut ja ajatellut.
VastaaPoistaOlet löytänyt blogiisi kauniin kuvan! Kaunistakin on, aina sitä ei jaksa edes reagoida. Kuvassa tien päässä näkyy valoa. Näkymä kuvastaa toivoa. Se on ana mukana vaikka ei näytä siltä.
...aina mukana..
VastaaPoistaKiitos Kirsti! Täytyy uskoa, että valoa on...muuten on liian pimeää... ja uskoa, että Isä antaa voimaa kullekin päivälle.
Poistatäällä lieksan korkeudella meidän ransun päähän oli hypännyt 5 punkkia, jotenkuten sain ne pois, huh ja kesä vasta alussa. Voimia sinulle ja hyvää kevättä !
VastaaPoistaMinä ajatelin ihan muutama päivä sitten, että taidan linnoittautua sisälle... Olin vain käynyt pihan parissa varastossa ja hetken aikaa siellä viipynyt ja niinpä oli käsivarressani punkki sisälle tullessa. Meillä ei ole edes pihassa ruohoa, vaan hiekka. En oikein tajua, mistä sekin tuli. Kaksi tytärtäkin omat punkkihavaintonsa tehneet. Ja koulussa ihan keskustassakin on niitä luokassa ollut. Mutta olen minä sitten kuitenkin ulos mennyt, eilenkin tyttären kanssa päädyttiin jopa lähistön metsääkin tutkimaan, jossa emme olleet ennen käyneet. Mutta kyllä ne punkit kieltämättä on mielessä ja vaikuttaa ulkoiluhaluihin ja siihen miten ulkoilee, jos ulos päätyy menemään. Tuntuu siltä, että huhti- ja toukokuu on pahinta aikaa, ainakin muina vuosina ollut.
PoistaKiitos Pike! Kyllä hyvä on kun saatiin ne rokotukset, vaikka niistä jouduttiin maksamaankin.
PoistaMetsäntyttö: On ne punkit kyllä ärsyttäviä tapauksia!
Poista