Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

perjantai 31. heinäkuuta 2020

Kukkia ja kirjoja

Tänään sain imuroitua, pikkuhuoneen jo ennen Sydämen asialla sarjaa,ja loput sen jälkeen. Yläkerran lakaisin eilen. Tänään olisi illalla srk, mutta mies menee sinne ilmeisesti  suoraan näytelmistä, niin en tiedä menenkö jonkun kyydissä tai sitten jos poika tulee jo tänä iltana, niin sitten ainakin jään kotiin.
Huomenna olen (olemme?) menossa katsomaan sitä näytelmää : "Laupias samarialainen".











(Malvat on oikeasti ihania liiloja,kuvassa näyttävät lähes valkoisilta).




En tiedä onko yöllä satanut, vai onko vaan niin kova kaste maassa, kun oli ihan märkää. Eilen sain tietää, että soppakirkko, (missä olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa) alkaisi jo parin viikon päästä, vaikka mulle ja työkkäriin oli ilmoitettu, että syyskuun alusta. Niinpä lupasin olla sen elokuun lopun ihan vaan vapaaehtoisena. Kun eihän se ole kuin ne torstaipäivät. Eikä vielä ole kuulemma tietoa onko edes joka torstai. Ja mitä tuon koronan kanssakin tulee... ettei tarvitse ruveta sopimusten kanssa sähläämään ja niitä uusia tekemään vielä.




Tässä lisää liiloja:











Äsken tuli viesti että Virpi Hämeen-Anttilan   uusin "dekkari" olisi kirjastossa haettavissa, en nimittäin sitä tiennytkään, että se oli ilmestynyt ja sattumalta vaan katsoin kirjaston sivulta, ja varasin, vähän aikaa sain sitä odottaa. ( Niitä Björkin rikosmysteereitä). Nimeltään Kalman kevät.
Nuo Björk-dekkarit on hyviä.



Nyt olen lukenut kirjaa "Rakas Gongoni", jossa Mirja Reinikainen  kertoo heidän elämästään  erityisesti Kongossa, jossa hänen miehensä työskenteli lääkärinä ja he olivat myös evankeliumin työssä. Tämä on myös hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Tykkään elämän tarinoista, ja lähetys-aiheisista.



Kun silloin aiemmin olin ostanut Annikki Sankarin kirjan "Huomenna kaikki on paremmin" Kasvihuoneilmiön euron hyllystä, niin nyt oli "pakko" tilata netistä, antikvariaatista,  sen jatko-osa "Pala omaa maata",, sen olen joskus nuorena lukenut, mutta pistänyt sen kirjan jossain vaiheessa poistoon. Vaikka nyt joudun siitä maksamaan 8 euroa postikuluineen, niin jos jaetaan ne noiden kahden kirjan kesken, niin eihän se tee kuin  4, 50 kirja...sillä lohdutin itseäni :D



No niin, lopetetaas taas tämä höpötys.  Leppoisaa päivän jatkoa ja hyvää alkavaa viikonloppua!
























12 kommenttia:

  1. Ihania kukkia! Kauniin värisiä. Kuunliljoissakin hieno kalpeanliila sävy.
    Hämeen-Anttilan dekkarit ovat kuulemma hyviä, minulla on yhä aloittamatta koko sarja! Kirjastoissa ne varmaan on. Antikvariaateissa on edullisia kirjoja, minäkin ostan melkein kaikki kirjani käytettyinä, paitsi jos on ihan pakko saada joku uutuus lempikirjailijalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, että yritän saada käytettynä. Ja kirjasto on tietysti ihan verraton! Enimmäkseen lainaan kirjoja, sikskin kun kirjahylly on jo aika täynnä :)

      Poista
  2. Olen lukenut rakas Kongoni kirjasta täältä netistä vai oliko se esim Uusi Tie -lehdestä. Varmasti ainutlaatuista kerrontaa ja siten luettavaa myös!
    Mieluisat kirjat ovat arvokkaita. Niissä ei mene raha hukkaan! Eikä turhuuteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat on mun "iltojeni ilo", kun enimmäkseen luen illalla sängyssä ennen varsinaiseen nukkumiseen rupeamista.

      Poista
  3. Mukava lukea kuulumisiasi. Minä olen ollut laiska siivoilin suhteen, kaikkea muuta on tullut puuhattua kyllä. Kuunliljat alkoivat kukkia täälläkin ja huurteisen lilan väriset kukat näyttävät sieviltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä blokkaamisesta on tullut kiva harrastus :)

      Poista
  4. Dekkarien lukeminen on välillä piristävää. Itse luin viimeksi niin tylsän dekkarin, että taidan pitää vähän taukoa niistä. Se Rakas Kongoni on kiinnostanut minuakin. Pitäisi kyllä lukea se. Minäkin tykkään lukea lähetystyöstä kertovia kirjoja. Ihanaa kun vielä saadaan nauttia kukistakin! Saa nähdä miten se korona alkaa vaikuttaa tosiaan... Toivotaan ettei tule kovin paha toinen aalto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, saadaan nähdä miten suomessa käy..

      Poista
    2. Minna, lainaa kirjastosta ihmeessä tuo kirja. Se on niin häkellyttävä, että vaikea päästää käsistään ennenkuin on saanut loppuun luettua.

      Poista
  5. Niin, on vähän jännää tuon koronan kanssa, niin äkkiä voi levitä, jos leviää.
    Lukenut olen nuorena Annikki Sankarin kirjoja. Äiti tykkäsi niistä ja luin minäkin. En vaan enää muista niitä. Kun jotain sarjaa alkaa lukea niin jää siihen koukkuun. Ja hyvä olis lukea ne seuraavat nopeaan ettei unohdu.
    Mie luin Sirpa Kähkösen Kuopio sarjaa pari kirjaa, ja sitten seuraavaa ei löytynyt. Nyt sitten lainasin taas 2 kirjaa, mutta hankala kun ei muista henkilöitä ja mitä ennen tapahtunut, voi olla yksi kirja välistä lukemattakin.
    Hämeen-Anttilan dekkareita olen koettanut lukea, mutta en oikein tykästynyt silloin niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoja kyllä tulee luettua, mutta huomattavasti vähemmän ja hitaammin kuin nuorena. Olin nuorena tosi kova lukemaan, ja varmaan aika nopeakin. Kirjasto ja kirjastoauto olivat kovassa käytössä :)

      Poista
  6. Minulle tuo Mirjan Kongo-kirja oli oikein erityisen mieluisa sen takia, että siinä oli mukana myös Kangasniemen historiaa. Heidän elämäntyönsä tuli tutuksi myös sitä kautta, kun Kangasniemen hell.seurakunta oli pitkään heidän työnsä tukijana. Kirjassa on niin uskomattomia kertomuksia heidän elämänsä varrelta, että suosittelen lämpimästi tuon kirjan lukemaan myös niiden, joita ei hengelliset asiat pätkääkään kiinnosta. Hoitoalan ammattilaisille kirja on myös avartava. Harmi vain, että kirjan kansi ei kyllä saa ketään kirjaan tarttumaan - kirjan visuaaliseen ilmeeseen ei kyllä oltu panostettu.

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)