Joskus ennenkin olen kirjoittanut jotain äidin entisestä muistokirjasta. Siinä on pääasiassa muistoja, lauluja ja jonkun verran piirroksia. Lapsena/nuorena jo tykkäsin katsella äidin muistokirjaa ja sain sinne pari muisto-värssyäkin kirjoittaa :)
Nyt eilen katselin taas sitä kirjaa. Minusta on kiva muistella vanhoja aikoja ylipäätään. Tämä äidin muistokirja on 50-luvun alusta. Osassa lyijykynällä kirjoitetuista muistoista oli jo sanat niin haalistuneet, että vahvistin niitä entisen mukaan. Muutamia muistoja siitä:
Äiti muistaakseni kertoi, jos oikein muistan, että joku mies (savotan esimies tai joku vastaava oli unohtanut tuon tilikirjan heille, ja kun ei sitä koskaan hakenut, niin äiti oli poistanut siitä kirjoitetut sivut ja ottanut sen muistokirjakseen).
Äidin ystävät ovat muistoja siihen kirjoittaneet.
Nostalgiaa :)
Siellä on myös äidin ylös laittamia runoja ja muistoja muistiin kirjoitettuna, niinkuin tässä ylläolevassa.
Kiiltokuvia ei silloin vielä pahemmin ollut, niin kuvat on joko piirrettyjä, lehdistä leikattuja tai esim.kortista leikattuja niinkuin tuossa alimmaisena olevassa.
Jotenkin kaihoisaa muistella menneitä aikoja, elämä on ollut silloin ihan erilaista, ja toisaalta samanlaista...ei itse ihmiset paljon muutu, maailma vain muuttuu. Eikä välttämättä aina parempaan suuntaan.
Ja kuvathan saa klikkamalla isommiksi :)
VastaaPoistaIhanan nostalginen muistokirja <3 Niin se on, että maailma muuttuu, ihmiset ei niin paljon. Hyvää viikonlopun jatkoa sinulle <3
VastaaPoistaOlen lukenut nyt vanhaa kirjaa, jossa loppupuolella on kansalaissodan aikaa, niin tunnistaa kuitenkin niin hyvin ne ihmisten tunteet, siitäkin tuli mieleen tuo, että eihän ihmiset oikeastaan muutu niin paljoa sisimmältään. Vaikka maailma on muuttunut tosi paljon.
PoistaHienoa että sulla on tuollainen tallessa! Ja vielä sekin mainio tieto, miten tuollainen tilivihko päätyi muistovihoksi:)
VastaaPoistaJostain muistin sopukoista nousi esiin tuo äidin kertoma muisto-kirjan alkuperästä.
PoistaAivan ihana muistokirja. Hienoa, että se on säästynyt.
VastaaPoistaÄitini oli ehkä vielä enemmän kaiken säästäjä kuin minä, kun oli köyhän mökin ja köyhän ajan kasvatti. Onneksi on säästänyt tuonkin ja hänen miehensä antoi sen minulle äidin kuoleman jälkeen. Nyt hänkin on jo kuollut.
PoistaOi kun ihania muistoja❤️
VastaaPoistaHyvää pyhää sinne teille
Kiitos samoin Sylvi :)
PoistaOnpa hienoa kun 70 vuotta on säilynyt, ettei ole haalistunutkaan nuo kirjoitukset. Ai Kuusjärvihän on tuttu paikka, tosin Kuusjärviä on vähän joka pitäjässä :))
VastaaPoistaMaailma on muuttunut, mutta jääkö tästä ajasta jäljelle mitään vaikka 70 vuoden päähän? Jännä miettiä.
Kuljen usein vanhalla hautausmaalla, jossa on monia 1800-luvun hautakiviä. Mitein usein jääkö meistä jäljelle sitäkään. Vai vain laatta jonnekkin uurnalehtoon.
Mulla on vielä ainakin lukuisia päiväkirjoja ja kalentereita, jos en sitten saa päähäni niitä hävittää.
Oli osa lyijykynä kirjoituksista haalistunut, yritin päälle vahvistaa mahdollisimman mukaan alkuperäistä käsialaa jäljitellen. Tämä Kuusjärvi on osa Kiihtelysvaaraa. Paikka, jossa minäkin pienenä asunut. Niin, mitä meistä jälkeen jää...toivottavasti edes hyviä muistoja :) Minullakin on valtavasti päiväkirjoja sekä lapsuus/nuoruus-ajalta, että aikuisuudesta.
PoistaIhania nuo vanhat muistokirjat! Sattumalta juuri viikonloppuna kävin äitini luona ja katselimme hänen vanhaa muistokirjaansa. Siihenkin on kirjoitettu 50-luvun alussa. Siinä oli kyllä ihan kiiltokuvia. Noin vanhat kiiltokuvat olivat tosi nostalgisia. Ainakin osa niistä oli Amerikasta, kun äiti on sotaorpo, ja he saivat jotain Amerikan paketteja sen takia. Myös minä ja siskoni olimme näköjään lapsena kirjoittaneet omat muistomme äidille.
VastaaPoista