Ilo elää
Olet tervetullut ja kommenttisi myös!
tiistai 21. heinäkuuta 2020
Voiton puolella...
Kyllä on ihmeen paljon mennyt aikaa noiden kirjeiden ja korttien kanssa, kortit on käyty jo läpi ja ainakin puolet meni roskiin. Sellaiset kortit joihin on kirjoitettu sukulaisten kuulumisia (esim. äidin lähettämät ja joidenkin muidenkin) säästin. Ja tietysti lapsilta saadut.
Nyt on kirjeet olleet työn alla, kaikki entisten kirjekavereiden (joita mulla on elämässäni ollut paljon (ensin nuorena, sitten pienten lasten äitinä ja lopuksi yksinhuoltajana ollessa) menivät ja menevät roskiin, sukulaisten kirjeet säästän. Ihan siksikin jos lapsiani joskus kiinnostaa vanhat ajat ja suku. Niinkuin itseäni.
Vielä on muutama nippu kirjeitä laatikon pohjalla, joista en ole katsonut mistä ne on "kotoisin". En todellakaan jaksanut juuri mitään kirjeitä ruveta lukemaan, vaan jaottelin ne noiden omien sääntöjeni mukaan.
Tällaiset punaiset ruusut saimme eiliseltä vieraalta. Tänään oltiinkin kaupungissa. Hengailtiin vaan ja käytiin kirjastossa, torikahvilassa ja Lidlissä. Aamusta siellä ukkosti, jyrisi, salamoi ja satoi. Myöhemmin paistoi aurinko ja on paistanut täälläkin.
Että semmoista :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuo on kyllä oikea Herkuleen ponnistus sortteerata kortteja ja kirjeitä, arpoa niiden tärkeyttä ja merkitystä ehkä omille lapsille. Hienoa, että saat tehtyä!
VastaaPoistaTänään paloittelin viimeiset "turhat" kirjeet roskiin. Kun vein ihan omaan roskalaatikkoon (etten polttanut) niin revin kirjeet ja kuoret ja laitoin roskat isoon muovikassiin. Nyt on se homma tehty :)
PoistaKyllä varmasti aikaa menee tuollaisessa projektissa! Ruusut on kauniit! Mukavaa päivää♥
VastaaPoistaMenihän siinä pätkä muutamasta päivästä, onneksi ei muita kiireitä ole ollut :)
PoistaIhana ruusukimppu! Minäkin kerran vuosia sitten hävitin aika paljon kirjeitä, kun minullakin oli nuorena vaikka kuinka paljon kirjekavereita. Mutta ihan liikaa vanhoja kirjeitä ja kortteja on vieläkin. Joskus saisi käydä ne uudestaan läpi. Tosiaan se on hyvä periaate, että säästää vain sukulaisten kirjeet ja muut vastaavat, joilla on erityistä tunnearvoa.
VastaaPoistaMinäkin joskus nuorempana hävitin osan kirjeistä, mutta kyllä niitä oli silti kertynyt kovasti.
Poista