Milloin mitäkin yllätyksiä

 Tänään on vaihteeksi pilvisempi päivä. Aurinkoisistakin päivistä ollaan saatu nauttia. Parina päivänä tuli käytyä kunnon lenkilläkin ja jalkakin on ollut parempi välillä. Nämä kuvat metsälenkiltä, jossa olin ihan yksin. Alussa oli vähän synkempää metsän siimeksessä. Mutta kuten tiedätte tykkään metsässäkin kävellä.

Mutta myöhemmin oli jo aurinkoisempaa kun pääsin pois metsästä.

Täältä lähti pikkutie kotiin päin. Kyllä oli hiki tuon metsälenkin jälkeen. Seuraavana päivänä mentiin isännän ja koiran kanssa lenkille, niin että ajettiin autolla erääseen tienhaaraan ja lähdettiin siitä kävelemään pienenmpää tietä, silloin oli tosi upea sää. Vaan ei tullut kuvia otettua ainoatakaan. Mutta mukava lenkki oli sekin.

Eilen oli taas kaupunkipäivä ja samoin huomenna, on kuntouttava. Miehelle tuli tänään leipäkeikka, hakea toisen kaverina leipää leipäkirkolle. 

 

Eilen oli kyllä erikoinen päivä kaupungilla, oltiin jo lähdetty kaupungista ja poikettiin kaupassa, lähdettiin ulos,niin pihalla oli upea turkoosi"amerikanrauta" ja ihailtiin sitä, omistajat, mies  ja nainen, olivat siinä myös ja juteltiin jonkun aikaa. Miehelläni ja auton omistaja rouvalla oli samanlaiset austraalialaiset lierihatut, niistä tuli juttua myös. Niistä se juttu oikeastaan alkoikin. No, sitten he lähtivät ja me kohta myös. Oltiin jo tulossa kotiin päin, niin sama auto oli tienposkessa konepelti pystyssä. No, pysähdyttiin tietysti siihen. Heidän auto ei lähtenyt käyntiin millään, ja sovittiin, että me haetaan kotoa ne piuhat, millä voidaan antaa virtaa heille. Heillä oli myös kännykät melkein tyhjät, niin otettiin toinen lataukseen meidän autoon, (he kysyivät voidaanko ottaa).

Kun oltiin meidän pihassa niin he soittivat siihen kännykkäänsä, että auto olikin lähtenyt käyntiin, että tavataan huoltiksella. Otettiin kuitenkin piuhat autoon vastaisuuden varalle. No, huoltiksella he saivat kännykkänsä ja antoivat vielä meille "palkan". Ja sanoivat, että käykää jätskillä, kun olivat itsekin ostaneet jäätelöt. Me ajelimme lähikauppaan ja ostimme jätskit ja söimme autossa. Läksimme kotiin päin ja juuri ennen kuin olisimme kääntyneet kotitielle, näin jotain turkoosia kauempana, ja sanoin miehelle: "Onko ne nyt tuolla?"... no niin oli käynyt, että auto oli taas sammunut. Eli kun ajoimme sinne, niin kaikkia alkoi jo naurattaa, vaikka olikin vakavasta asiasta kyse. Onneksi meillä nyt oli ne piuhat ja saivat sen verran virtaa, että pääsivät jatkamaan matkaa :)

 

Aikamoista seikkailua. Kerittiin jo ihan tutustua heihin, mukavia ihmisiä. Sanoivat, että kun Lahnajärvellä on seuraavaksi vanhojen autojen päivät, niin nähdään siellä :)

Aina sattuu ja tapahtuu.