Mä en tiedä mikä minuun on iskenyt, kun tuntuu ettei mikään huvita. Ei osaa paneutua mihinkään, jos aloittaa jotain ei jaksa viedä sitä loppuun, kun tulee tunne, että mitä ihmettä varten minä tätä teen.
Mikään ei kiinnosta. Hetkeksi saattaa innostua jostakin ja samantien se menee ohi. Kaikki tuntuu vaan tylsältä.
Johtuuko se vaan noista korona-uutisista ja syksyn tulosta, siitä, että kaikki on jotenkin epävarmaa.
Ehkä se on "korona-väsymystä". Onko teillä muilla samanlaisia oireita?
Ja tänään on kuitenkin ollut aurinkoinen sää ja kävin kävelemässäkin syksyyn päin kallistuvassa luonnossa.
Hoitokoira lähti eilen kotiin ja samantien Rasmuskin ilmestyi kotiin. Hipsu oli ollutkin koko ajan kotona, mutta vain yläkerrassa tai ulkona. Hyvin ne jo vanhasta muistista palasivat normaaliin, kun huomasivat että vieras koira oli lähtenyt.
Katselin kangas palojanikin, mutta ei vaan mikään käsityö kiinnostanut. Tämän pikku pussukan kännykkää varten tein jo aiemmin, ettei tarvitse sitä ikivanhaa vyötärölaukkua pitää kännykän takia lenkillä.
Tähän mahtuu just sopivasti kännykkä ja avaimet. Minä kun en osaa pitää kännykkää takataskussa, niinkuin nuoriso...
...Ja hihnan saa hyvin olkapään yli, niin pysyy itsestään paikallaan. Tää on siis ihan lenkkejä varten tehty.
Huomenna onkin lähes koko päivä täynnä kaikenlaista "ohjelmaa", osin kotona, osin muualla.
Näillä mennään.
Sepä on hyvä kun on ohjelmaa tulossa. On mullakin samantapasta tylsistymistä "nähtävillä". Mulla on lahjaksi saatu ilmainenelokuvalippu ja tänään ajattelin käydä katsomassa elokuvan, mutta kun kävin kaupassa(tai kolmessa) niin alkoi ahdistaa, kun oli jo vähän enemmän ihmisiä liikkeellä. Aattelin sitten sen altistuksen riittävän. Eli korona se kyllä alkaa taas ahistaa. Lenkilläkäynti ei niin ole vaikeeta, vaikka ei voi tuosta vaan avata ovea ja lähteä ulos.
VastaaPoistaMinä olen nyt lukenut, mutta kukkien lisäksi ei oikein mikään kiinnosta, aloittaakaan.
Mutta näitä päiviä on ollut ja niistä on selvitty ennenkin.
Mua ärsyttää tänään, kun 3 myyntipuhelua on tullut, ihme jankkaajia, kun en osta mitään. Melkeen pitää "luuri korvaan" lyödä. Koettavat saada sanomaan myöntävän vastauksen, en tiedä mitä lähettäsivät sitten.
Mulla on puhelinmyynnin esto, ei hermot kestä puhelin myyjiä... Tää syksyinen sateinen sääkin vaikuttaa mielialaan, mutta tänään on ollut vilkas päivä, niin ei ole kerinnyt murehtia, mistään...
PoistaSssse, selvästi se kevään korona-ahdistus nostaa päätään...
VastaaPoista♥♥
Niin minäkin luulen...
PoistaKyllähän se korona ahdistaa; itse lakkasin seuraamasta vähän uutisia ja muuta; toki olen varovainen enkä käy turhaan missään ihmislaumoissa!! Olen yrittäntyt tsempata itseäni nyt niin että on hyvä aika siivota kotoa kaikki turhat roinat ja yritän myös kohottaa kuntoani sekä tehdä kaikkea vain minua kiinnostavia juttuja; rentoutua,lukea yms.
VastaaPoista- Airiina
Mua ehkä vähän ahdistaa sekin, kun nyt on kuitenkin niin paljon menoja, vaikka korona-tilanne pahenee...
PoistaKyllä tunnistan samat itsessäni...
VastaaPoistaNiinpä...toiset päivät on parempia ja toiset tylsempiä/huonompia..
PoistaKaunis lenkkeily-pussukka.
VastaaPoistaTätä syys touhua riittää.
Mukava touhuta kotona,sateella sisällä ja sateettomana päivinä ...laitttaa pihaa ym..ottamaan talvi vastaan:)
:))pihalla kesäkukat vielä loistossaan...
Rauhaisaa viikkoa,!
Kiitos Liisa! Tänään on aika kiireinen päivä ollut ja on edelleen...
PoistaSe on tämä syksy ja alkava pimeä aika, tuleva pitkä talvi minua ainakin vähän on masentanut, mutta en anna sen masentaa täysin, jotain hyvää ja kaunista on kaikkialla,kun se kiitoksella vastaan ottaa.
VastaaPoistaEi kannata seurata korona uutisia, mä en muista koko koronaa, vaan jos satun kuulemaan mieheltä esim. sen sanan niin muutan puheen aihetta heti.
Minä olen laittanut puh.numeroni salaiseksi, niin ei ole moneen vuoteen lehti tilaajat voineet soittaa.
Hyvä että sitä tekemistä on välillä, se on parasta terapiaa.
Aina sitä on parempia ja tylsempiä päiviä, tänään on ollut aika kiireinen päivä.
PoistaMulla todettiin keskivaikea masennus joskus 5 v sitten
VastaaPoistaEn ihan jaksanut eläkeikään
Vuotta paria sain eläkepaperit hoitotyöstä jota tein 40 v
Kuukausia olin vain yksikseni ja latauduin
En halunnut nähdä ihmisiä
Olin aina rakastanut lähimmäisia
Omia ja vieraita
Rakkaus katosi
Tunsin jopa vihaa
Pelottavaa
Rukoilin Jeesusta,Pyhää Henkeä:
Älä ota pois minulta rakkautta
Ota vaikka kaikki muu
Lääkitys oli.jonkin aikaa 200mg sertralinia ja ketoprin
Kuukausien jälkeen vähensin lääkitystä
Ja ahdistuskin alkoi helpottaa
Nyt pärjään 50 mg sertralin ja 5 mg imovane
Ihan on hyvä olla
Mutta on siitä jäänyt se että ilo ja innostus kaikkeen on melkein kadonnut
Tuntuu että kaikki on koettu ja nähty tässä maailmassa
Ymmärrän hyvin tunteitasi Sesse
Mulle tuottaa hyvää mieltä kuitenkin käsityöt
En tiedä mitä tekisin jos puikot ja koukku eivät pysyisi kädessä
Toki sekin aika.tulee ennemmin tai myöhemmin
Meidän täytyy vain hyväksyä tunteemme ja elää niiden mukaan
Jos ei huvita.mikään ollaan sitten siinä tilassa
Kyllä se olotila taas muuttuu
Mulla on kyllä vähän erilaista koska saan olla yksin
Nukkua ja valvoa kuinka haluan
Mulla menisi varmaan hermo jos siinä vierellä olisi koko ajan joku
Sellaisen jäljen se jätti kun 40 v hoitotyössä eikä osannut kuunnella ja hoitaa.itseään
Kun oikein patoo kaikki sisälleen ja ottaa toistenkin taakat.harteilleen
Siitä seuraa iso "räjähdys" kun sisin ei enää jaksa kantaa
En ymmärrä kuinka ne ihmiset jaksaa jotka eivät usko Jumalaan
On tämä maailma niin kauheassa tilassa
Mutta toisaalta Jeesuksen tulo on jo paljon lähempänä
Minä ainakin odotan sitä niin kovasti
Että jaksellaan Sesse
Kyllä me vielä saadaan tuntea suurta iloa
Siunausta.sinulle!
Kaikella on aikansa taivaan alla, niinhän sitä sanotaan. Usko on luja voimavara, vaikka mekin välillä väsytään ja masennutaan/ahdistutaan. Siunausta sinullekin !
Poista