Ilo elää
Olet tervetullut ja kommenttisi myös!
keskiviikko 2. syyskuuta 2020
Matoja Hipsulla ja omenissa...
Huomenna taas kuntouttavaan. Ei kuitenkaan ole Kylätaloa, niin vähän kevyempi päivä. Olen tänään lukenut vanhaa Jules Vernen kirjaa, jonka löysin aiemmin jätepisteeltä. Sellainen seikkailuromaani. Julkaistu vuonna 1960. Minä olen silloin ollut kolme vuotias :) Ihan hyvä kirja, niinkuin oli se Matka maan keskipisteeseenkin, jonka olen jo nuorena lukenut.
Hipsulla on matoja, käytiin apteekista hakemassa matolääkettä, täytyy antaa molemmille kissoille.
Tuo on vanha kuva Hipsusta.
Sain melko kuivaksi pyykit ulkona kuivatettua, loppu kuivatukseen toin sisälle, kun on mennyt pilveen. Oli tytön pyykkejäkin pesussa. Voisi hälle viedä ne huomenna, kun kaupunkiin mennään.
Kasvihuoneesta olen tuonut jo kurkun ja kaksi paprikaa sisälle, ovat jo osaksi syöty. Kurkku on ollut erityisen maukas :)
Omenoita olen kerännyt puun alta, ja tänään tein omenakiisseliä. Syötiin sitä jälkkäriksi, mutta huomenna voi syödä sitä aamupuuron kanssa. (Se tehdään omenaraasteesta).
Minusta kyllä tänä vuonna on aika vähän omenoita ja osa matoisia.
Eipä tässä tämän kummempaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tsemppiä matolääkkeen antoon! Kiitos kirjavinkistä, minäkin tykkäsin Vernen kirjoista nuorena, mutta en ole aikuisena lukenut, olisi varmasti viihdyttävää.
VastaaPoistaIhan mukava jännätä, mitä siellä seuraavaksi tapahtuu..on sen verran uskomatonta seikkailua :)
PoistaHui, onnea matolääkkeen antoon. Joskus olen lukenut hyvin haasteellisisista matolääkkeen annoista kissalle :)
VastaaPoistaVarmaan luin pienennä noita Jules Vernenkin kirjoja. Seikkailu ja Viisikkokirjoja luin ainakin.
Vaikeaa on Hipsua saada ottamaan loppua siitä lääkkeestä, osan sain sille ujutettua, mutta nyt se tietää olla varuillaan :( Rasmus kyllä söi oman osansa (kun molemmille sen hieninsin ja sekoitin ruokaan).
PoistaMinä täällä himoitsen itsetehtyä omppuhilloa. Pitää kysellä ystävältä, että saisinko heiltä hieman omenia hilloa varten.
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa sinulle!
Kiitos Outi! Meillä ei taida hilloksi riittää tänä vuonna...
Poista