Ei aina käy niin...

...kuin suunniteltiin.





Eilinen flunssa-olo vaan paheni ja eikä olisi kannattanut mennäkkään keittiötöihin tässä kunnossa. Kuumetta ei kyllä ole, mutta kova nuha, kurkkukipu ja päänsärky, en saanut kunnolla nukuttuakaan yöllä. Meillä kun pitää hakea sairasloma-todistus (hoitajalta) heti ensimmäisestä päivästä, niin mies käytti mua terveysasemalla, ja toi mut kotiin. Vei sitten mennessään mun sairasloma-todistuksen Soppikselle. Siellä on kuulemma toinenkin työtekijä kipeänä.
Onneksi saavat sinne vapaaehtoisia auttamaan, jos työntekijöitä puuttuu.





Täällä on satanut yöllä lunta.












Ja tintit parveilee lintulaudalla,vaikka mä en saa niistä koskaan kuvia, kun ne on niin vikkeliä siirtymään paikasta toiseen.






Pelästyin, kun mies oli jättänyt mut pihatien haaraan ja rupesin kaivamaan avainta laukusta, se roikkuu mulla "aina" lompakossa kiinni...ei se ollutkaan siellä! Toivoin ja rukoilin mielessäni, että vara-avain olisi piilossaan paikallaan...onneksi oli. Muuten olisi joutunut hälyyttämään miehen takaisin. Sisällä arvasinkin, että avaimeni oli jäänyt toppiksen taskuuun, kun oltiin miehen ja koiran kanssa lenkillä, silloin kun olin vielä terve. Sieltähän se löytyi, vein äkkiä vara-avaimen takaisin ulos paikkaansa ja pistin oman avaimen taas kiinni lompakkoon. Kauheata, jos jäis ulos ilman minkäänlaista avainta!






Tällaisen kuva (Hyvä Sanoma-lehdestä) laitoin vessan toisen peilin alapuolelle. Kun katsoo tuota kuvaa, voi hymyillä omalle peilikuvalleenkin, se kuulemma nostaa onnellisuuden tasoa :)













Parempaa oloa ja päivää teille!