Lunta, siivousta ja ulkoilua

Tänään olen tehnyt siivousta ja käynyt Elmon kanssa ulkoilemassa. Eilen satoi kovasti vettä, mutta illalla se muuttui lumeksi ja oli aika pöpperöinen keli kun mentiin seurakuntaan. Siellä olikin tavallista vähemmän porukkaa, varmaan tuon kelin takia. Mutta hyvä tilaisuus oli. Miehellä on nyt viikonloppuna taas Vivamon joulunäytelmän harkat ja on siellä yötäkin.
Mulla tuli hyvä mieli kun sain imuroitua, pestyä lattiat ja tuuletettua matot ja vaihtelin samalla liinoja ja tuolinpäällyksiä. Nyt on hetken siistiä.















Ulkona oli valkoista, ja sinistä taivasta näkyvissä, ei kuitenkaan varsinaisesti aurinko paistanut, nyt näyttää vähän enemmän kirkastuvan. Otin digikameralla kuvia, ja kuinka ollakkaan se sujahti mun käsistä alas lumeen. Vähän tuli kosteutta ja vesihöyryä siihen. Eiköhän tuo siitä kuivahda.






Tämä oli se kostunut kuva :) Reunoilla on sitä "huurua", muut olivat ihan hyviä.


















Nyt siellä on ruvennut aurinko paistamaan sen jälkeen kun kotiin tulin. Sytytin tulen pönttikseen ja kohta on kahviaika :) Mukavaa viikonloppua teille jokaiselle <3

Sataa, sataa ropisee...

Hipsun kuva menneiltä päiviltä..










Kyllä on tänään satanut koko päivän. Harmaata, harmaata... Tuli taas päikkärit otettua, ei tätä muuten jaksa :) Hermoon otti muutenkin, kun keittion puuhella ei suostunut syttymään ollenkaan, niin kova matalapaine oli, että työnsi savut sisälle...vaikka yritin useamman kerran sytyttää. Onneksi sentään kakluuni syttyi toisella yrittämällä. Myös tietokoneen kanssa oli ongelmia ollut sitä ennen, niin oli valmiiksi hermot kireällä.





Joululaulua kyllä lauleskelin tänään, yksinäni ollessani. Niin ne vaan alkaa joululaulut soida päässä pikkuhiljaa. Mies kävi kaupungilla, tapasi samalla tuttavamme/ystävämme, joka toisella paikkakunnalla on ruuanjakelussa, niin hän oli saanut samalla ruokaa meillekin. Loput pistetään jakoon.
Nyt saimme siis päiväkahvin kanssa makeita kookos-kakkusia.




Eilen oli soppiksella keskustelu työvoima-henkilön kanssa ja tämä sama kuntouttava, yksi päivä per viikko, jatkuu näillä näkymin kesään asti. Hyvä näin. Tänään vielä srk:n, se varmaan piristää :)

Hierontaa ja väsymystä

Tänään mulla oli hierontapäivä. Tutulla hierojalla oli tänään vähemmän hierontoja, niin sain samaan syssyyn pitemmän hieronnan ja venytyksiä. Samalla oli muutakin kaupungilla, niin olin tosi väsynyt, kun sieltä tultiin. Menin suoraan sänkyyn ja nukuin varmaan ainakin tunnin, jos ei enemmänkin. Kun olin aamulla herännyt kuuden jälkeen ja tuo hierontakin väsytti. Lepo teki hyvää!
Sen jälkeen kahvia ja jäätelöpuikko, niin oli taas kuin uusi ihminen.





Huomenna sitten onkin työpäivä, työkkäri-henkilön tapaaminen ja Kylätalo-tilaisuus. Se onkin toiseksi viimeinen tänä vuonna, sitä seuraava on jo "joulujuhla". Eilen sain ensimmäistä kertaa siirrettyä sattumalta kuvia uudesta kännykästä koneelle, mutta illalla kun katsoin, en löytänyt niitä. Nyt satuin löytämään :) Nämä kuvat ovat sieltä hotellin läheiseltä lintutornilta. Ihmeen selvät kuvat tuli, vaikka oli jo ilta hämärtymässä, kun nuo otin.



















Edelleen olen tehnyt loppuun keskeneräisiä käsitöitä aina välillä. Viimeksi tämän pupun. Sen haalareista tuli huonot, pitäisi varmaan tehdä paremmat, kun niissä on takana häntä-reikä, mutta se on vähän väärässä kohdassa...ehkä teen paremmat haalarit kun ehdin :)











Päätä särkee, on usein särkenyt nykyisin. Otin jo hieronnan jälkeen särkytabletin, niin en viitsi ottaa enää. Mutta mukavaa iltaa teille :)

Terveiset vuorokauden "lomaselta"!

Meillä kun on ollut jäljellä vielä sitä loma-avustusta (jota ei voi muuhun käyttää ja joka pitää vuoden loppuun mennessä käyttää), niin pitihän sitä mennä pikku-pikku lomaselle. Eli kylpylähotelliin vuorokaudeksi.





Meidän puolesta enemmään hotelliin (kuin kylpylään). Saatiin syödä hyvin ja nukkkua vähemmän hyvin, niinkuin usein käy vieraassa paikassa. Petit oli kyllä hyvät, niissä ei ollut moittimista.











Huoneessa vaan oli liian kuuma, kun on kotona totuttu niin viileässä nukkumaan. Meillä oli kyllä parvekkeellinen (lasitettu) huone, joten mies piti osan aikaa ovea raollaan.





Mulla oli uimapuku mukana, mutta ei huvittanut mennä kylpylän puolelle, varsinkaan yksin, kun mies oli unohtanut uimahousut kotiin. Hän kävi kyllä kuntosalilla ja saunassa. Illalla käytiin kylällä pitseriassa syömässä pitsat, kun päivällinen olisi ollut hotellilla niin kallis. Ja sitä ennen kierrettiin lenkkipolku ja minä kiipesin lintutorniin. Kaksi ruokaa syötiin hotellilla, eilinen lounas ja tämän päivän aamiainen. Monipuoliset olivat.
Aamiaisen jälkeen lähdettiinkin kotikaupunkia kohti ja käytiin tullessa Evästä päivään ruokailussa. Elmoa oli käynyt hoitamassa naapuri, siis käyttänyt ulkona ja antanut ruokaa meillä. Tänään se olikin naapurilla, kun tultiin. Kissat olivat kotona.





Kissoista puheenollen, eivät ole hoitaneet hommiaan, kun ennen lomaselle lähtöä huomasin, että tiskipöydän alakaapissa oli käynyt hiiriä! Ja aikaisemmin olin jo huomannut, että kellarikerroksessa oli hiiri pureskellut sellasta muovijuttua. Niitä ilmeisesti tulee talon alta, kun kun sinne on pyykkikomerosta avoin pääsy ja samaten tiskipöydän kaapista on aukko mistä putket tulee... hmmm... Nyt kun tultiin kotiin, niin täytyy jättää yöksi tiskikaapin ovi auki kissa/t alakertaan vahtimaan. Ja sama juttu kellarikerroksen kanssa. Eihän se nyt ole laitaa, että kissoja on talossa ja eivät hoida virkaansa.





Tämmöisiä kuulumisia tänään. Vieraissa hyvässä - kotona paras!

Kirjaesittely ja muuta höpinää

Esittelempä tässä samalla tuon Hakekaa kätilö-kirjan. Kuten huomaatte muistin kirjan nimen viimeksi väärin...(kutsukaa kätilö, väitin sen olevan..no sama asia kuitenkin). Kuvat on näin pimeinä päivinä mitä on :( Ei vielä ole luvattua aurinkoa näkynyt.










Kuvasta varmaan muistattekin tuon tv:stäkin tulleen sarjan, jos olette katsoneet.





Kirjan on kirjoittanut Jennifer Worth.



"On puoli kolme aamuyöllä! Vääntäydyn sängystä puoliunessa virka-asuuni. Miksi minä ikinä ryhdyin tähän? Minun on täytynyt olla hullu! Kadunko valintaani? En koskaan enkä milloinkaan."



"Jennifer Worth kertoo hauskasti ja liikuttavasti ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon Est Endissä. Cable Streetin ilotalot, Krayn gansteriveljekset ja pommien tuhoamilla alueilla notkuvat tenun lipittäjät ovat osa maailmaa, johon 22-vuotias nuori nainen astuu. Lapsia syntyy slummioloissa, mutta aurinko paistaa myös köyhille."



Tämä sarja alkoi Suomen tv:ssä 2013.





Kirjastossa näin tätä sarjaa ainakin kolme kirjaa...en tiedä onko niitä enemmän.






Asiasta toiseen. Kun mulla tulee aina välillä ompeluhimo ja milloin mitäkin tulee "väkerrettyä", niin välillä niitä keskeneräisiä ompeluksia aina löytyy... niinpä eilen tein valmiiksi nämä joulusydämet ja pikkuisen kisun.












Nämäkin on olleet sellaisia kokeiluja, toinen ohuesta huovasta ja vanhasta pitsistä, toinen vaalean kankaan päälle laitetusta punaisesta pitsistä. Täytin ne vanulla ja ompelin kiinni sekä laitoin koristeeksi toiseen silkkikukan ja kulkusen, ja toiseen pelkän kulkusen. Ja tietysti ripustuslenkin, joka on hyvin vanhoista ja pienistä joulukankaan paloista (aikoinaan töistä saaduista :)



Mulle tarjottiin ostettavaksi kaappia, monilaatikkoista, askartelutavaroille, kotiin tuotuna... kyllä vähän lupailin sen ostaa....kunhan taas saan rahaa... jos en nyt satu saamaan muualta, eihän sitä koskaan tiedä. Enkä kyllä tiedä edes mihin sen saisin mahtumaan, pitäisi varmaan luopua jostain muusta kaapista...katsotaan nyt...




Tämmöstä tänään, ja taivaallakin näkyy jo sinistä, vaikka ei aurinko vielä paistakkaan.





Mutta näillä mennään! Miehellä viimeinen järkkärikeikka tällä erää. Huomenna sitten muut suunnitelmat.

Punatulkkuja, herkuttelua ja lukemista

Tänään luvattiin pitkästä aikaa aurinkoisempaa päivää..ei kyllä vielä näytä siltä, vaikka ollaan jo iltapäivää kohti menossa. Mutta hyvä ettei sadakaan :)
Mies oli eilen illalla järjestyksenvalvojana Tammisaaressa, tuli vasta ennen puoliyötä takaisin. En siis itsekään ollut omassa srk:ssa, mutta katsoin tilaisuuden netistä, kun on sellainenkin mahdollisuus. Tv:stä katsoin "Perjantai"-ohjelman,jossa käsiteltiin kännykkä riippuvuutta, joka voi jo lapsilla olla paha.





Tänään mies menee samaan tilaisuuteen järkkäriksi Karjaalle. Eilen siivosin pikkuhuonetta, ja harmittelin, ettei saa askartelutavaroita yhteen paikkaan, tarvitsisin sellaisen ison lipaston, jossa on paljon laatikoita...olen sellaisia nähnyt :) Nyt niitä on pitkin pikkuhuonetta ja osa olohuoneenkin puolella kahdessa kaapissa. Tai sitten pitäisi vaan reilusti vähentää niitä. Se olisi yksi konsti.












Keittiöön olen vaihtanut talveksi ystävältä saadut punatulkku-verhot :) Ja tällaisen sydän-kranssin tein aiemmin.













Pitkästä aikaa herkuteltiin tänään kahden ruokalajin aterialla. Eturuuaksi ranskalaisia ja kaksia erilaisia nakkeja, ja jälkkäriksi "köyhiä ritareita" ja vaniljakastiketta. Köyhät ritarit tein miehelle vaaleasta vehnäleivästä ja itselleni kauraleivästä, munamaito kauramaidosta ja samoin vaniljakastike, niin oli minullekin sallittua herkuttelua. Ainoastaan ranskalaiset oli tänään kaupasta ostettuja, muut ainekset löytyivät kotoa. Ilta herkutteluksi ostin itselleni banaanilastuja. Mieshän onkin taas illan poissa.





Olen ruvennut lukemaan "Kutsukaa kätilö"-sarjaa. Sehän tuli joskus tv:stä sarjana, silloin sitä katsoin. Jonkun noista kirjoista olen lukenut joskus vuosia aiemmin, mutta nyt aloitin uudestaan.




Kohta lähden päiväkahvin keittoon, heippa!

Ei päivää ettei jotakin harmia...

(kuva vanha, kuvassa Hipsu)





Huhhuijaa! Kaikenlaista tässä on taas ollut.



Eilen illalla lähdettiin autolla käymään lähikaupassa (kahden kilometrin päässä). Ajettiin kaikessa rauhassa eteenpäin , kun yht äkkiä oikealta tien reunasta ryntäsi peuraa isompi eläin (liekö kauris ollut), minä äkkiä vaan huomasin sen ja huusin miehelle: "peura"! Onneksi mies sai vähän jarrutettua ja käännettyä ohjauspyörää, niin että eläin törmäsi vain auton sivuun ja hävisi...ilmeisesti paineli samantien tien toiselle puolelle metsään. Minä vaan hoin, että "voi kauheeta" kun ajattelin miten sen eläimen kävi. Mutta ilmeisesti ei pahemmin, kun autoon ei ollut jäänyt verta ainakaan ja se painui tosiaan metsään.
Käytiin vielä tien vartta vähän katsomassa, mutta ei näkynyt. Ja myöhemmin kyllä ajattelin, ettei peura yleensä ole noin iso, että peuralle olisi varmaan käynyt huonommin...
Auton sivupeili hajosi, kylkeen tuli lommo ja mun puolen ovi pitää nyt kirskuntaa kun sen avaa... Onneksi ei pahemmin käynyt, oli taas varjelus mukana.





Tänään sitten harmitti taas oma pääni...mulla luki kalenterissa, että tänään piti olla se muistilääkärin vastaanotto... ja läksin töistä vähän aikaisemmin ja ajettiin sinne. Myöhemmin selvisi, että se lääkäri olisi ollutkin ensi viikolla. Miten ihmeessä mulla oli voinut olla väärä päivämäärä kalenterissa...vai olinko saanut väärän päivämäärän vahingossa, kun se lääkäri on tuolla vain joka toinen viikko yhden päivän. Tosin onni onnettomuudessa oli se, että meille tarjottiin samantien ilmaista influenssa rokotusta, kun kerran oltiin siellä :) Joten saatiin ne.
Ja tuo lääkäri juttukin olisi mennyt ihan hyvin, jos olisin muistanut mikä meno miehellä oli tiistaina (kun mies oli mennyt kahville), kun muistin vain että hänellä oli joku juttu, mitä ei ollut mun kalenterissa, niin en uskaltanut ottaa sitä ensi viikon aikaa. Niin hoitaja perui sen ja seuraava on vasta vähän ennen joulua. Myöhemmin mieheltä kysyin sitä tiistaita, niin ihan hyvin olisin voinut ottaa sen ajan... ottaa päähän tämä oma pää...kaikki pitäisi olla ylhäällä. Ehkä vielä soitan huomenna sinne ajanvaraukseen, jos saisin sittenkin sen perutun tiistain ajan, jos ei kukaan ole kerinnyt sitä varata, niin ei tarviisi sitä enempää miettiä.





Oli jo vähän hämärää kun tultiin kaupan kautta kotiin (kun piti hakea kissanruokaa) ja mies lähti lenkille. Ottikohan otsalampun mukaan, kun nyt siellä ulkona näyttää jo melkoisen tummalta...vaikka kello on vasta varttia yli 4 iltapäivällä. Ehkä se ei ulkona näytä niin pimeältä, kuin sisältä katsoen.
Tänään on sauna päivä meillä. Ehkä sitä siellä rentoutuu taas. Töissä onneksi meni ihan hyvin, etten mitään unohtanut :)





Semmosta se on kun on "sama pää kesät, talvet", niinkun sanotaan.

Pientä iloa ja vähän isompaakin

Eilen kun käytiin viemässä kierrätys-keskukseen tavaraa (sain vihdoin tuolta isosta eteiskomerosta sinne kerääntyneet kierrätykseen menoa odottaneet tavarat pois tilaa viemästä), niin samalla tuli sieltä napattua "pientä iloa" mukaan. Jotain joulu-asetelmaa ajattelin näistä ja entisistä omista.




Kameli oli ilmaistavaroista, muut pikkurahalla.













Myös nämä kaksi pientä nipsu-punatulkkua tarttuivat mukaan. Laitoin ne kuvauksen ajaksi kynttilä-lautasen reunalle.











Ostin sieltä myös kauniin sydämen, jonka annoin hierojalleni. Sekä itselleni lämminvuoriset legginssit.





Kyllä oli hyvä hieronta eilen, oli kuin uusi ihminen kun siitä nousi :) Vielä isompaa iloa tuotti yllätys, että tyttäreni oli seurakunnassa työharjoittelussa... tai diakoniatoimistossa, mutta oli nyt siellä ruokailussa "rahastamassa". Se oli tosiaan yllätys, oli vasta aloittanut työharjoittelu jakson. Kiva juttu :)




Isäntä on antanut mulle tehtäväksi lyhentää hänen toppahaalarien puntit... niissä on vetoketjut lahkeissa, niin täytyy ensin ne ottaa pois, sitten ommella halkiot kiinni ja lyhentää lahkeet ja ommella niiden suut...eiköhän se tuolla lailla onnistu. Siis se työ odottaa...




Heippa vaan ja hyvää keskiviikko päivää!

Kappas kummaa...

..tänään sain kuitenkin siirrettyä tuon eilisen kirjapostauksen kuvan, ja muitakin kuvia. Ja käännettyäkin sen kuvan (kun oli ylösalaisin), kun eilen kone sanoi: Sinulla ei ehkä ole oikeutta muokata kuvaa...tai jotain sellaista... No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.





Tällaisen punaisen jouluvalon sain ystävältä, kun hän kävi. Paljon kauniimpi luonnossa kuin kuvassa, tykkään siitä :)












Tällaisen pienen tyhjän muistikirjan sain myös, siinä oli kannessa jonkun paikan mainos ja pieniä jälkiä, niin liimasin siihen hopeatapettia ja rukoilevan enkeli-kiiltokuvan, siitä tuli hieno ja se saa tallettaa mun rukouspyynnöt ja -vastaukset :)













Sain myös ulkovaloja jotka jo asentelin ulos toissapäivänä. Huomenna pitäisi mennä kaupunkiin, jonne on monta asiaa... Kaksi säkillistä ja muovikassillinen pitäisi viedä soppakirkon Latvia-keräykseen, (nekin ystävän tuomia). Ja yksi laatikollinen kierrätykseen. Myös Evästä päivään-ruokailu on , sekä mun hieronta.
Kirjastollakin pitäisi käydä...





Leppoisaa maanantaita!

Mielenkiintoinen kirja ja kuvanlataus-ongelmia, huokaus...

Kuinkahan moni teistä on lukenut kirjan Prinsessa, kirjoittajana Gunnar Mattson. Minä en ole lukenut, mutta haluaisin lukea. Sen sijaan luin kirjan "Jos vain saan olla onnellinen", jonka kirjoittaja on Ola Tungesvik. Näille molemmille kirjoille on yhteistä, että ne molemmat kertovat kaimastani Seijasta ("Prinsessasta"). Ja kummatkin on kirjoittanut hänen miehensä, "Prinsessan" hänen ensimmäinen mies , toisen hänen toinen miehensä.













En muista edes kuulleeni kirjasta "Prinsessa" koskaan, enkä myöskään tästä Seija Mattsonista. Johtuu varmaan siitä, että kirja on ilmestynyt vuonna 1965,jolloin minä olen ollut 8-vuotias. Tämän toisen kirjan löysin terveyskeskuksen eteisessä olevasta kirja/lehti laatikosta (eli "saa ottaa") laatikosta.





Mielenkiintoinen kirja, joka sytytti minussa halun lukea sen ensimmäisenkin kirjan. Joka oli kuulemma ollutkin kuuluisa, ja monet ihmiset tunsivat Seijan nimellä Prinsessa. Mutta nyt tähän "Jos vain saan olla onnellinen"-kirjaan.





Kirjan takana lukee näin:




"Prinsessan" viimeinen rakkaus.



Seija Mattsonista tuli kuuluisa vuonna 1965, kun hänen miehensä Gunnar Mattson julkaisi menestysromaaninsa Prinsessa, joka kertoo Seijan kamppailusta imusolmukesyöpää vastaan ja hänen ihmeellisestä paranemisestaan taudista.
Kirjan ilmestymisen aikoihin narvikilainen äidinkielen opettaja Ola Tungesvik näki televisiosta Seijan ja Gunnarin haastattelun. Kun Seijalta kysyttiin, pelkäsikö hän syövän puhkeavan uudelleen, hän vastasi . "Jos vain saan olla onnellinen, uskon että saan myös elää." Ujon Seijan ääni ja kauniit silmät koskettivat Ola Tungesvikia syvästi ja "Prinsessa" jäi unelmana hänen mieleensä.




Elokuussa 1991 Ola saapui Suomeen ja löysi Seijan Tilkasta, jossa tämä työskenteli sairaanhoitajana. Jo kaksi päivää myöhemmin Ola kirjoitti Seijalle romanttisen rakkauskirjeen. (Seija oli tässä vaiheessa jo jäänyt leskeksi. Oma huomautukseni.)
Siitä alkoi Olan ja Seijan haikean kaunis tarina, seitsemän onnen vuotta, jotka he ehtivät viettää yhdessä ennen Seijan äkillistä kuolemaa joulukuussa 1997."




Asiasta toiseen. Kun eilen yritin ladata kännykästä kuvia koneelle, joka ei sekään onnistunut, niin se kai jotenkin sotki koneen, niin etten nyt saanut enää digikamerastakaan uutta kuvaa siirrettyä...voi elämä! Missä viipyvät kaikki tietokonenerot mun elämästäni... Pitäis varmaan mennä käymään tytön luona, siellä olisi useampikin tietokone-nero... Mutta esittely-kirjastakaan en siis saanut kuvaa siirrettyä tänne.




Ps. nyt sain kirjan kuvan siirrettyä :) Päivän vaan myöhässä...

Tuhlaajapojan paluu

Tänään kerron pienen tarinan tuhlaajapojasta.




Syystä että pikku "tuhlaajapoikani" Rasmus tuli kotiin aamulla <3 Olin tietysti lähes joka päivä huokaissut Taivaan Isälle, että lähetä Rasmus kotiin. Mutta ei vain kuulunut... Eilen illalla sitten oikein koko sydämestäni taas huokasin Jumalan puoleen sanoen, että jos sä oikein haluat ilahduttaa mua, niin lähetä Rasmus kotiin! Kuinkas sitten kävikään...tänä aamuna kun olin nukkumassa, niin mies aukaisi makuuhuoneen oven ja Rasmus tuli naukuen sisälle....oi onnen päivää! Taivaan Iskä tosissaan halusi mua ilahduttaa :)






Mutta niinkuin tuhlaajapoika-vertauksessa tuo kotona viihtyvä "vanhempi veli" Hipsu jo meinasi taas "kurmoottaa" vähän Rasmusta...se on ilmeisesti mustasukkainen kun äippä haluaa paijata mokomaa tuhlaajapoikaa, joka on ollut missä lie, kun hän on sentään lähes joka aamu äidin vieressä makaamassa...





Usein me ihmiset (ja näköjään kissatkin) toimitaan noin. Itsekin olen noita vanhemman veljen tunteita käynyt läpi vuosia sitten. Mutta niinkuin Sanassakin sanotaan "omin sanoin": Pitihän nyt iloita, kun veli joka oli poissa tuli kotiin :)





Siunattua päivää sinulle!

Tämän päivän mietteitä...

(Vanhoilla kuvilla mennään edelleen).





Heissan kaikki! Vesisade ja harmaus jatkuu...minkäs sille voi..



Tänään lähdettiin käymään naapurikylällä,käytiin kahvilassa ja samalla kylän kaupassa , ostamassa pääasiassa huomiselle Kylätalolle kertakäyttöastioita.
(Huomennahan onkin taas se viikon vilkas päivä: soppakirkon työpäivä ja illalla kylätalo-tilaisuus. Ja varsinaiset soppiksen vetäjät ovat poissa, meidän pitää pärjätä ilman. Onneksi tuttu "sijais-emäntä" tulee laittamaan ruuan siellä). Perjantaina tulee sitten ystävä kylään.




Takaisin tullessa poikettiin eräässä "hoitokodissa", kun eräs kaveri oli miestä pyytänyt käymään,minä menin mukaan "siivellä" :) Sopivaan aikaan satuttiin menemään, saatin ruoka siellä ja kun toisella tutulla kaverilla oli siellä synttärit, saatiin myös täytekakkua. Ja saatiin rukoilla erään nuoren naisen puolesta, hän itse pyysi.




Pari kaveria sieltä pitäisi tulla huomenna kylätalo-tilaisuuteen. Minä olin autuaasti unohtanut, että mun piti kysellä, että saisi kunnon toimivan ulkolampun kylätalolle, kun ei siellä ole toiminut toinen ulkovalo ollenkaan ja eteisessäkin on ollut vain mun kynttilälyhty. En todellakaan ollut sitä muistanut pätkääkään. Tänään sitten se tuli yhtäkkiä mieleen ja laitoin siitä viestiä "vastaavalle", mutta hän oli lomalla ja antoi vaan toisen numeron, mihin ilmoittaa. Että voi olla, ettei siitä huomiseksi ole vielä hyötyä... Nyt on kuitenkin viesti laitettu eteenpäin. Kyllä nyt on pimeällä niin pimeää, että kunnon valo olisi tarpeen.





Tämmöistä miettimistä tänään. Pimeästä huolimatta valoa ja iloa!

Muistia ja muistettavaa

Kiitos kaikille mua muistaneille, selvisin suht hyvin siitä pitkästä muistitestistä (Cerad), vaikka sitä paljon pelkäsin etukäteen. Niinpä nyt putosi kivi sydämeltä,kun se meni niinkin hyvin. Mukava nuori hoitaja teki sen testin ja oli sitä mieltä, että hyvin meni. Lähettää lääkärille tulokset, ensi viikollahan on se lääkäri. Hyvän tuloksen kunniaksi tarjosin miehelle pullakahvit TK:n kahviossa :)




Ja kun tuota lievää masennusta on koko ajan, sekin voi vaikuttaa muistiin. Samoin nukkumisen häiriöt ym. Ja se, että on aika paljon muistettavaa, kaikenlaisia menoja ja muuta koko ajan varsinkin miehellä, mutta myös mulla. Ja miehen menotkin mun pitää muistaa, ettei itselle sovi muuta niiksi ajoiksi,kun ei ole sitten kyytiä.
Mutta tosiaan, paljonpa helpotti tuo testin tulos, huoh!



Jospa nyt jotain iloa tulisi sydämeenkin, kun tuosta ahdistuksesta pääsi :)

Levoton sielu

(Kuva vanha)






Levoton olo on huomisen pitkän muistitestin vuoksi. Ja silti ei saisi jännittää, kun sinne menee...se voi muuten vaikuttaa tulokseen. Mutta olen laittanut "siskoille" rukouspyynnön ja haluan luottaa siihen, että Herra tyynnyttää mun mieleni kun sinne menen. Saa muistaa mua rukouksin ken tahtoo :)
Ensin käydään ruokailussa syömässä ja sitten menen sinne testiin. Ensi viikolla on sitten siitä lääkärin aika.





Vielä tänäänkin on kurkku ollut jonkun verran kipeä...pitkään kestää sekin. Limaa kyllä on nyt ruvennut irtoamaan. Ensimmäistä kertaan moniin päiviin olen ilman kaulaliinaa sisällä. Kaulaliina kun kivasti lämmitti kurkkua. Tänään vaan oli niin lämmin, kun puuhellalla laitoin ruokaa ja keitin miehelle inkiväärijuomaa, lopuksi vielä keitin hellalla pannukahvia. Eräs tuttu mies oli käymässä ja juotiin sitten kahvit. Ulkonakaan en ole juurikaan ollut moneen päivään, muuta kuin kaupassa käymässä ja linnuille ruokaa laittamassa pihalle.






Tänään hain vintistä kirkasvalo-lampun,kun eräästä blogista sain "muistutuksen", että voisi olla jo sen aika. Yleensä kun aiemmin se on ollut kevät/kesä ajat sisällä niin olen sen muistanut aina nähdessäni sen laatikossaan, nyt se oli totaalisesti "poissa silmistä, poissa mielestä". Ehkä tuo kirkasvalokin alkaa piristää,kun pääsen sitä käyttämään, ja väsymys helpottaa.





Eipä tässä muutakaan...eteenpäin sanoi mummo lumessa...tosin täällä sitä lunta ei ole.

Pähkäilyä

Tässä yhtenä päivänä tuli vaihdettua kuistille aiemmin saadusta jättikapasta ompelemani punervat kapat. Niissä on punaisella pohjalla pikkukukkia ja yläosassa kulta-vihreitä raitoja.












Vaikka ei noissa varsinaisesti ole mitään jouluaihetta, niin vähän jouluiselta/talviselta rupesi kuisti tuntumaan...vaan haitanneeko tuo. Ei ole isäntäkään mitään valitusta esittänyt, liekö huomannutkaan.



















Kun siirsin miehen tietskaa toiseen paikkaan, silloin kun "korjasin" sitä, jouduin myös siirtämään tuoleja olkkarin ikkunan edestä , niin huomasin, että kun tuoliin istuu niin juoru osuu melkein päälakeen, niin jouduin juorun siirtämään toisten kukkien kanssa samaan paikkaan pikkuhuoneen ikkunalla...alkaa muistuttaa jo kasvihuonetta tuo... mutta toisaalta, kun siellä on se valokin syyskaktuksen yläpuolella, niin siellä voin vaikka virkistyä talven keskellä :) Katsella valoa ja kasveja.












Tänään meillä kävi vieraita, miehen siskonpoika perheensä kanssa.
Kyllä huomaa, että meillä on pienet paikat, kun oli pariskunta ja kaksi lasta, niin tuntui, että hyvä kun kaikki sopii samaan huoneeseen... periaatteessa meillä on olkkarissa viisi istumapaikkaa + siirrettäviä jakkaroita. Ehkä pitäisi tehdä jotain muutoksia sisustuksessa, tuo keskellä huonetta poikittain oleva sohva vie tilaa, toisaalta mies ainakin haluaa olla lähellä tv:tä, että näkee kunnolla, eli sitä ei voi oikein siirtää mihinkään muuallekkaan. Ja myös kuntopyörä on oleskelu nurkkauksessa, koska mies haluaa katsoa tv:tä polkiessaan. Mutta pitkänomaisessa huoneessa taka-alalle jää sitten ns. turhaa tilaa, kun oleskelunurkkaus on tv:n edessä.
Täällä huoneen takaosassa on iso liinavaatekaappi, pikkukomero ja mun tietokonepöytä + tuoli. Sekä miehen soittovehkeet (kitara, basso, kaiutin ja nuottiteline).





Joskus ahdistaa tää ahtaus. Vaikka aika hyvin tähän on sopeutunut näiden vuosien aikana, jopa mieskin, joka on laajojen tilojen ystävä. Että tämmöistä mietintää tänä iltana. Mies lähti taas pelaamaan sählyä. Itsellä on vielä vähän kurkku kipeä, muuten suht normaali olo. Mies osti siskonpojaltaan useamman purkin tämän valmistamaa hunajaa, niin se on kuulemma hyvää esim. kurkkukivussa,esim. lusikallinen ihan pelkästään syötynä, sanoi hunajan valmistaja :)

Avainta etsimässä ja muuta hössötystä

Voi harmautta! Sumu on laskeutunut maiseman ylle ja kaikki lumet on sulaneet. Nurmikko on sentään yhtä vihreää kuin kesällä.
Mies lähti aamulla menoihinsa, ja minä toteutin lupaukseni katsoa hänen tietokonetta, joka ei ole hänen yrityksistään huolimatta suostunut toimimaan. Joku aika siinä meni, mutta kyllä sain sen kuntoon, jess! Nyt pystytään varmaan taas katsomaan yle-areenaa sen kautta tv:stä.











Laitoin kaktukselle piristysvalon :)




Tänään on jo ollut vähän reippaampi olokin ja pää ja kurkku tuntuvat paremmilta, kiva! Eilen illalla miehen piti lähteä srk:n, hakea porukkaa ja viedä mun tytölle pyykit ja patja, niin, voi kauhistus, auton avaimia ei löytynyt mistään. Joka paikasta sisältä etsittiin, ja mies myös ulkoa autotallista ja puuvajan puolelta... sitten jo soitti niille, jotka piti hakea, ettei nyt pääsekkään hakemaan. Tuossa nykyisessä autossa kun on vain yhdet avaimet.
Sitten lähti vielä melkein pimeällä lampun kanssa etsimään avaimia tieltä ja metsästä, jossa oli käynyt... ja niin siinä kävi, että lampun valo kävi avaimenperänä toimivaan pikkuheijastimeen!! Mies tuli kiirellä sisään ja sanoi vaan, että avaimet löytyi ja nyt hän lähtee....vähän myöhässä. Aika huono juttu tuo, ettei ole vara-avaimia.




Minä olin jo kerinnyt tytöllekin soittaa, ettei mies voi tuodakkaan niitä pyykkejä ym. Ja ei mies halunnutkaan enää kiireessä niitä viedä.














Toinen tyttö oli laittanut mulle kuvaviestin virkatuista afrikankukista tehdyistä pöllöistä, ja kun mulla oli niitä kukkia aikaisemmin tehtynä (tosi värikkäitä), niin päätin kokeilla saisinko niistä pöllön, aika outo siitä tuli väristä johtuen ja muutenkin, verrattuna alkuperäiseen kuvaan nähden... Kyllä täytyisi harjoitella jos meinaisi onnistua, hmmm...mutta ihanan lämmin siitä tuli villalangasta tehtynä.












Tällaista kuuluu tänään tänne. Onneks alkaa olla jo parempi olo niin piristyykin :) Piristystä päivään teillekin!

Luettua

Viimeksi olen lukenut:




Ensin luin kirjan: Toisella silmällä











Kirjan on kirjoittanut Julia Kelly




En oikein pääsyt selville oliko kirja oma-elämäkerrallinen, vai fiktiota vai molempia.




"Lucyn perhe asuu vauraissa oloissa Dublinissa, isän akateeminen ura on lennossa ja sisarukset tunnetaan lahjakkuudestaan. Myös Lucy haluaisi tehdä isänsä ylpeäksi, mutta hän on tavallinen - ja oppinut jo kauan sitten, ettei tavallisuus riitä. Se on laiskuutta, saamattomuutta ja alisuoriutumista, eikä sellaista sallita tässä perheessä. Lucyn toisessa silmässä havaittu näkövika korostaa entisestään hänen vajavaisuuttaan. Epäonnistumiset opiskeluissa ja työelämässä tuntuvan seuraavan toistaan,kunnes perheen elämä kääntyy yllättäen päälaelleen - ja Lucyn on aika luottaa itseensä.


"Toisella silmällä" on taitavasti kirjoitettu romaani itsetunnosta ja suorituspaineista, siitä miten Lucy kasvaa naiseksi isänsä tuomitsevan katseen alla. Kirja on yhtäaikaa rosoinen ja herkkä, tiheiden yksityiskohtien ja lämpimän huumorin sävyttämä armoton perhekuvaus. Se valittiin Irlannissa vuoden 2008 parhaaksi esikoisteokseksi." Tämä teksti Kirjan takakannesta.






Seuraava kirja oli : "Kuuma kesä Korkholman saaressa"











Kirjan ovat kirjoittaneet Ritva Ahola ja Helena Lindström





Tästäkin takakannen tekstiä:





"Elämä Korkholman paratiisisaaressa vaikuttaa rauhalliselta, mutta yllätyksiä on tulossa....
Mustapartainen taiteilija ilmestyy asumaan pappilan saunakamariin. Kartanoon kohdistuu uusia suunnitelmia. Ja Itätalo kukoistaa. Leppälän lapset ovat menestyneet, mutta Jussi-vainaan sielulintu ei jätä Ullaa rauhaan.

On kuolemaa ja rakkautta, on pitsisiä alusvaatteita ja ampumaharjoituksia. Ihmissuhteet syvenevät, tunteet paljastuvat ja entiset rakastavaiset kohtaavat, mutta aina on joku, jota asioiden käänteet ei miellytä.

Kaiken kaikkiaan, ihmeellinen kesä Korkholmassa."




Näistä kahdesta minä pidin tällä kertaa enemmän alemmasta, ehkä se oli kevyempää luettavaa, ja kun tykkään lukea vanhoista ajoista.

Toipilaana

(Vanhassa kuvassa miehen synttärikukkia).





Hieman parempi olo jo :) Mitä nyt kurkku on karhea ja päätä särkee, noihin auttaa kuitenkin kurkkutabletit ja särkylääke. Tällä viikolla oli kalenterissa niin monta menoa merkitty, että ehkä se oli tarkoituskin, ettei mun tarvitse joka paikkaan mennä...

Tämän illan srk:n menosta en vielä tiedä, riippuu olosta. Huominen hierontakin peruuntui kun miehellä on silloin muuta menoa, niin ei ole kyytiäkään. Ja ehkä se hierontakin on parempi tehdä sitten, kun on ihan terve.





Aiemmin virkkasin isompia isoäidin neliöitä kirppis-langoista, eilen sitten virkkasin niihin lisäreunoja ja yhdistelin niitä...kun olin yhdistellyt kaikki huomasinkin laittaneeni kaksi neliötä nurinpäin..että silleen.. Täytyy tänään korjata virheeni. Ehkä siitä joku tuolin päällys tulee... Kun silmätkin on olleet niin väsyneet, ettei oikein ole jaksanut lukeakkaan, niin on sitten virkannut. Tarviisin varmaan uudet lasitkin...




Viimeksi luin kirjan "Kuuma kesä Korkholman saaressa." Sekä lopun kirjasta: "Toisella silmällä" Tuo ensin mainittu oli minusta parempi. Ehkä kirjoitan niistä vielä oman postauksen.





Onneksi tuli tämän viikon siivoukset tehtyä jo ennen flunssaa. Nyt ei olisi jaksanutkaan. Viime yönä on satanut muutama sentti lisää lunta ja maisema näyttää talviselta. Eipä tässä tämän ihmeempiä. Mukavaa päivää teille!

Ei aina käy niin...

...kuin suunniteltiin.





Eilinen flunssa-olo vaan paheni ja eikä olisi kannattanut mennäkkään keittiötöihin tässä kunnossa. Kuumetta ei kyllä ole, mutta kova nuha, kurkkukipu ja päänsärky, en saanut kunnolla nukuttuakaan yöllä. Meillä kun pitää hakea sairasloma-todistus (hoitajalta) heti ensimmäisestä päivästä, niin mies käytti mua terveysasemalla, ja toi mut kotiin. Vei sitten mennessään mun sairasloma-todistuksen Soppikselle. Siellä on kuulemma toinenkin työtekijä kipeänä.
Onneksi saavat sinne vapaaehtoisia auttamaan, jos työntekijöitä puuttuu.





Täällä on satanut yöllä lunta.












Ja tintit parveilee lintulaudalla,vaikka mä en saa niistä koskaan kuvia, kun ne on niin vikkeliä siirtymään paikasta toiseen.






Pelästyin, kun mies oli jättänyt mut pihatien haaraan ja rupesin kaivamaan avainta laukusta, se roikkuu mulla "aina" lompakossa kiinni...ei se ollutkaan siellä! Toivoin ja rukoilin mielessäni, että vara-avain olisi piilossaan paikallaan...onneksi oli. Muuten olisi joutunut hälyyttämään miehen takaisin. Sisällä arvasinkin, että avaimeni oli jäänyt toppiksen taskuuun, kun oltiin miehen ja koiran kanssa lenkillä, silloin kun olin vielä terve. Sieltähän se löytyi, vein äkkiä vara-avaimen takaisin ulos paikkaansa ja pistin oman avaimen taas kiinni lompakkoon. Kauheata, jos jäis ulos ilman minkäänlaista avainta!






Tällaisen kuva (Hyvä Sanoma-lehdestä) laitoin vessan toisen peilin alapuolelle. Kun katsoo tuota kuvaa, voi hymyillä omalle peilikuvalleenkin, se kuulemma nostaa onnellisuuden tasoa :)













Parempaa oloa ja päivää teille!

Siivousta ja kukkia

Siivosin yläkerran makuuhuonetta/ompeluhuonetta. Imuroin ja vaihdoin lakanat sänkyyn, jos olisi vähän raikkaampi nukkuakkin. Samalla yhdistelin kahtena päivänä saatuja tavaroita. Eli miehen kaverin muutosta saaneesta metallihyllystä yli jääneen pikkuhyllyn laitoin lankatelineeksi ompelutavara-hyllylleni. Tähän mahtui kaikki ystävän antamat langat, kahteen kerrokseen :)













Loppu metallihyllyköstä meni pikkuhuoneen hyllyyn, ja sinne tuli askartelutavaroita, joista osa myös ystävältä saatuja.












Siis tuo metallihyllykkö oli tosi pieni ja kevyt , mutta saahan siihen tavaroita useampaan kerrokseen.






Nämä kuvat otin kaikki digikameralla, kun en vielä osaa niitä kuvia kännykästä siirtää. Syksyllä/talvella ei vaan saa tuolla oikein hyviä kuvia, kun on niin hämärää, kun meillä on tosi pienet ikkunat.
Muratin vein kellari-saunan pukuhuoneen ikkunan viereen hyllylle, siellä ei ainakaan ole pakkasta talvella ja kuitenkin pikkuisesta ikkunasta tulee jonkun verran valoa, kun aukaisin verhot. Muut kukat yrittää löytää valoa ikkunoiden vieressä. Paitsi orgidea, jossa on vieläkin kaksi kukkaa, on vähän kauempana ikkunasta, olkkarin kaapin päällä. Muut ovat pikkuhuoneen kaappien päällä ja seinällä amppeleissa.



















Tuossa näkyy myös tuo kaunis ystävältä saatu lamppu...kun se ei ainakaan vielä ole oikeassa käytössä, laitoin vain sen katossa olevaan koukkuun roikkumaan koristeeksi :) Voisi jopa luulla, että se olisi kasveille valo, valitettavasti tuossa ei ole lamppu-paikkaa.













Olohuoneessa on vielä yksi kukka, juoru, se on jo vuosia viihtynyt olkkarin ikkunalla amppelissa.











Iloitaan siitä mitä on , eikä surra sitä mitä ei ole. Meinasi oma blogi mennä ihan valitukseksi, kun tunteita tuuletteli, mutta minunkin täytyy muistaa, että "Ilo elää!" Tänään lauleskemaan siskojen kanssa illalla. Ehkä saan jotain apua myös puhelin ongelmiin.




Mukavaa päivän jatkoa!

Pahuksen laitteet

Kaivoin kuvitukseksi kuvan Rasmuksesta (joka ei ole vielä tullut kotiin...)









Kyllä ottaa päähän nää laitteet... Kun en eilen päässyt kännykällä tilaamaan lääkäriä, piti käydä tänään paikan päällä tilaamassa aika, onneksi se on nyt tilattu. Kaupungissa kävin kysymässä DNA:lta tuosta kuvien siirrosta, niin kyllä se oli oikein kun olin sillä latausjohdolla kokeillut siirtää, niinkuin Emilie sanoi, mutta en saanut kuvia laitettua..Liikkeestä sain nyt lisäneuvoja, mutta ei sekään auttanut, päinvastoin tietokone simahti...onneksi ei sentään kokonaan... Käytiin lenkillä miehen ja koiran kanssa, niin sitten sen jälkeen tää taas pelasi...mutta en nyt uskalla kuvien siirtoa enää kokeilla. Täytyy varmaan pysytellä digikamerassa blogin suhteen, ainakin niin kauan kun joku tietokone-nero neuvoo mua. Harmi vaan, kun kännyssäkin olisi niin hyvä kamera. Huomenna tosin on taas Laulusiskojen harkat, niin sieltä voisi löytyä tietokoneihmisiä :)




Sitten piti vielä käydä meidän yhteisen (lue miehen) s-postia katsomassa onko sinne tullut mitään, niin sitten en meinannut taas päästä blogiin... huh huijaa...
Omassa s-postissakin oli vaikka kuinka paljon viestejä, mutta ei onneksi mitään kiireellistä.





Väsyttää nuo ongelmat. Ulkona ilta alkaa hämärtyä ja Hipsu tässä mun tietokone pöydällä tuijottelee ulos hämärään. Mutta me mennään taas saunaan ja luotetaan siihen tekstiin, mikä meillä saunan seinällä on: " Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat kaikki maailman surut."

Tämän päivän höpinöitä

Tänään mies lähti aamulla kaverinsa muuttoon auttamaan. Tuli vasta iltapäivällä takaisin, muutosta saatua tavaraa mukanaan... esimerkiksi ruokaa pakastimesta, polkupyörä ja valkoinen metallihylly mulle. Tuo hylly on sellanen pieni kolmehyllyinen, minä jo samantien vaihdoin sen hyllyjä eri järjestykseen.
Miehen ollessa siellä muutossa, itse siivosin vihdoin keittiön, olkkarin ja pikkuhuoneen, ja laitoin ruuan puuhellalla. Iltapäivällä kävin myös Elmon kanssa kävelyllä, oli aika viileä sää. Kotiin tultua aloitin lukemaan yhtä hyvältä tuntuvaa kirjaa, ja sitten mies tulikin.





Huomenna onkin taas kaupunkipäivä. Tänään yritin varata itselleni lääkäri-aikaa, mutta en tiedä miksi se ei onnistunut, vaikka useamman kerran yritin.
Täytyy yrittää huomenna tai keskiviikkona uudestaan.





Tämä kuva on otettu kävelylenkillä tänään, digikameralla, en vielä saa kännystä siirrettyä kuvia.










Hipsu tosiaan tuli heti hoitokoiran lähdettyä kotiin, mutta Rasmusta ei ole vielä näkynyt. Huomenna täytyy käydä känny-liikkeessä kysymässä siitä kuvan siirrosta. Kun miehellä oli illalla yksi asia hoidettavana tietokoneella ja yhdessä sitä pähkäiltiin, niin tällä kertaa mua vaan nauratti nää meiän tietska touhut, niin että meinas mennä pissat housuun :D tuli kiire vessaan....näitä alkavan "vanhuuden" ongelmia..




Eipä tässä muuta, nyt kerkii vielä vähän aikaa lukea tai neuloa, heippa!

Reissua ja kännykän opettelua

Voi ihme, mitä menin tekemään... ostin uuden (huom.ihan liikkeestä)kännykän. Saman merkkinen kuin ennenkin (että oppii helpommin käyttämään) mutta vaikka kuinka monta mallia ollut jo välissä. Entinen oli kyllä niin tiensä päässä, että ei enää meinannut toimia. Tuo on sellainen, että saa maksaa osina puhelinlaskussa, ei mulla muuten olisi ollut varaa. Pakko oli langeta :) Nyt on jo suurinpiirtein toiminnassa kaikki tarvittavat, Whatsapit sun muut. Hyvä minä :)Kuvia en kyllä taida saada uudelta kännykältä koneelle, siinä tarvitaan varmaan erilainen kuvansiirto johto tai jotain sellaista, hyvä kamera siinä kyllä on. Pitää mennä ottamaan siitä vielä selvää. Joten nyt mennään vanhoilla kuvilla.













Eilen oltiin vanhan (siis pitkäaikaisen,minun ikäisen) ystävän tupareilla Hämeenlinnassa. Samalla käytiin "Linnatuulessa", tullessa. Nyt mun täytyy lopettaa ja ruveta laittamaan ruokaa, joten jatkan myöhemmin. Sain ystävältä säkillisen tavaraa, mitä hältä oli muutosta jäänyt, kun muutti paljon pienempään asuntoon...askartelu-tavaraa paljon, ompelulankoja ym. kaikenlaista.Kiitos K, jos luet tätä <3



- - -




No niin, isäntä katsoo urheilua, niin voin tässä kirjoitella lisää. Äsken syötiin. Tänään pieni hoitokoira lähtee kotiinsa, ja toivottavasti kissatkin palaa sitten kotiin, nyt niitä ei ole hoitokoiran tulon ensimmäisen päivän jälkeen näkynyt :( Voi sentään...
Eipä tässä tämän kummempaa, eilen illalla sain järjestettya uudet askartelutavarat lajeittain, nyt vois jatkaa etsiä niille paikat :) Leppoisaa sunnuntaita!